Mitä odotatte kun käytte lastenne kanssa neuvolassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fdfd
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fdfd

Vieras
Riittääkö teille, että lapsi punnitaan ja pituus katsotaan vai tykkäättekö, että terveydenhoitaja kyselee arjen sujumisesta, parisuhteesta tms. ? Mitä siis odotatte, kun siellä käytte?
 
Mä haluan ehdottomasti enemmän kuin pelkän mittauksen, punnituksen ja heippa. Musta on ollut tosi antoisaa keskustella neuvolatädin kanssa enkä ole kokenut hänen kyselyjään koskaan mitenkään tungetteleviksi. Itse asiassa hän taisi olla ensimmäinen, kun kiinnitti huomiota mun olotilaani tytön ollessa pieni ja sairastuin masennukseen. Ihan niinkin yksinkertainen kysymys, "mitä sulle itsellesi kuuluu", sai mut miettimään, että mulle ei itse asiassa kuulu kovin hyvää.
 
Minulle riittää nuo perusmittaukset. En tykkäisi yhtään, että neuvolan terkka alkaisi kyselemään parisuhteesta tms. hnekilökohtaisempaa. En varmasti edes vastaisi sellaiseen, koska asia ei hänelle kuulu. En myöskään kaipaa ohjeistusta lapsen kasvattamiseen tai muitakaan hoito-ohjeita, koska etsin mieluummin neuvoa eri lähteistä kuin kuuntelen yhden ihmisen mielipidettä ainoana totuutena. Toki terkan mielipiteen kuuntelen ja otan sen yhtenä monista, mutta usein tulee todettua, että eipä se terkkakaan kaikesta kaikkea tiedä. Meillä esimerkiksi molempien lapsien täysimetys olisi epäonnistunut, mikäli olisin kuunnellut meidän terkkaa. Hän kun on jokseenkin imetysvastainen ihminen ja ainoa neuvo kaikkeen on "anna korviketta" a joka kerran muistaa kysyä "joko olet lopettanut imettämisen? Eihän se lapsi siitä enää mitään hyödy" Huom. kyse reippaasti alle 1v lapsesta.
 
no kaikki lapseen liittyvä on ok, mutta parisuhteeni ei kuulu sinne pätkääkään. Eri juttu olis sitten, jos olis myös minun terkkani, mutta kun ei ole. Eli punnitukset, mittaukset ja lapsen muu normi seuranta riittää minulle. Osaan hakea apua itselleni jos sitä tarvitsen. Toki voivat kysyä, mutta ei tarvitse alkaa tonkimaan, jos vastaan et kaikki hyvin. Lapsella on kyllä tosi kiva terkka, et suulaana ihmisenä voin höpötellä ummet ja lammet vaikka mistä, mutta ajan niukkuuden takia haluan keskittää sen lapseni seurantaan.
 
Miten lapsi kasvaa ja onko kehitys ihan ok. Nuo on ne, mitä odotan neuvolasta.

Minä en halua lässyttää ja lätistä vieraan ihmisen kanssa. En koe mitään tarvetta siihen. Kunhan lapsi on mitottu, kehitys todettu ikäisien tasolla olevaksi ja perusasiat on ok, niin sitten vaatteet päälle, kiitos ja pois.
 
Nykyään en odota enää mitään muuta, kuin että mitataan, punnitaan ja rokotetaan. Henkilökemiat ei kohtaa yhtään, enkä tunne tarvetta avautua tai keskustella säätä kummemmista asioista.

Jos olet itse terveydenhoitaja tai sellaiseksi valmistuva (?), kehoitan tarvittaessa ottamaan vanhempien huolet ja epäilykset tosissaan. Epätietoisuudessa lohduttaminen jotenkin empaattisella tavalla, ei väheksymällä tai mitätöimällä asiaa. Eikä varsinkaan vaihtamalla aihetta.

Eli aiemmin olisin kaivannut parempaa tukea ja tosissaan ottamista tilanteessa, jossa vauva-aika ei ollutkaan niin "normaalia". Jos kysyy arjesta, parisuhteesta tai muusta, niin toivottavasti th osaa sitten oikeasti käsitellä niitä asioita tai johdatella keskustelua niin, että keskustelusta on oikeasti jotain hyötyä. "No voi sentään" ei kauheasti auta, päinvastoin.

Ns. arkisissa asioissa voisi esittää useampia vaihtoehtoja ja ehkäpä yhdessä peilata niitä perheen tilanteeseen, eikä tarjota vain "minun mielestäni"-näkemyksiä tai mutu-pohjaista "tietämystä".

Enkä tuomitse tai moiti kaikki th:ia, vaikka viimiaikaiset kokemukset ovat jokseenkin kyseenalaiset. Tiedän itsekin, että ihania ja tosi ammattitaitoisiakin tyyppejä neuvoloista löytyy. :)
 
ruusu, nää oli tärkeitä ja hyviä mielipiteitä ja ajatuksia! Kiitos niistä!

Lisää kiitos :) Täällä kun aina moititaan neuvolatoimintaa niin tässäpä ois oiva mahdollisuus kertoa miten sitä pitäs muuttaa jotta se ois teidän mielestä hyvä ja palvelis parhaiten äitejä, lapsia ja koko perhettä :)
 
sitä että perusmittausten/rokotuksien lisäksi kysellään kuulumisia ja ihan jutellaan arjen sujumisesta, lapsen kehitykseen, ikään liittyvistä asioista ym. viimeksi neuvolassa mentiin sisään, terkkari mittas, punnitti, pisti ja mars mars lääkärille joka katto korvat ja kuunteli keuhkot, paineli masua vähän ja heippa. kotona vasta tajusin että eihän se terkkari edes kysynyt mitä meille kuuluu!?! puolivuotisneuvola oli kyseessä. terkkari tosin oli eri, kuin yleensä ja sillä tuntui olevan vain kiire päästää meidät lääkärille.
 
En halua puhua meidän terkkarille parisuhdeasioista. Toki jos olisi jokin kovin akuutti kriisi meneillään, esim. riitaisa avioero niin vaikuttaisihan se lapseen ja siitä voisin keskustella neuvolassakin.
Meillä ei jotenkaan ihan kemiat kohtaa sen th:n kanssa.
 
[QUOTE="hämmentynyt";23203560]sitä että perusmittausten/rokotuksien lisäksi kysellään kuulumisia ja ihan jutellaan arjen sujumisesta, lapsen kehitykseen, ikään liittyvistä asioista ym. viimeksi neuvolassa mentiin sisään, terkkari mittas, punnitti, pisti ja mars mars lääkärille joka katto korvat ja kuunteli keuhkot, paineli masua vähän ja heippa. kotona vasta tajusin että eihän se terkkari edes kysynyt mitä meille kuuluu!?! puolivuotisneuvola oli kyseessä. terkkari tosin oli eri, kuin yleensä ja sillä tuntui olevan vain kiire päästää meidät lääkärille.[/QUOTE]

Joo, se on kyllä valitettavaa, että nää lääkäripäivät menee aikalailla tuon kaavan mukaan :( Ei yksinkertaisesti tuolloin ole riittävästi aikaa keskusteluun. Lääkäreitä kun ei tahdo neuvoloihin saada ja sen harvan kerran kun käyvät niin täytyy buukata kirjat niin täyteen, ettei siinä montaa sanaa ehdi vaihtaa.
 
Mua ällöttää kaikki parisuhdeasioiden utelut, mutta kai ne joidenkin kohdalla on paikallaan.

Tykkään kyllä, kun jutellaan niitä näitä lapsen sen hetkisestä kehitystasosta tms. Eli vähän muutakin jutustelua kuin punnitus ja mittaus...
 
Musta se kysymys "mitä sulle/teille kuuluu" kertoo siitä, että neuvolatäti oikeasti välittää. Siihen voi jokainen vastata niin kuin itse haluaa, se ei edellytä mitään kertomusta, sen voi kuitata vaan toteamalla "kiitos ihan hyvin menee". Mutta jos oikeasti haluaisi jostain puhua, eikä oikein tiedä miten asian ottaisi terkan kanssa puheeksi, tuollaisen kysymyksen jälkeen voisi ehkä olla helpompi avautua. "No itse asiassa nyt kun kysyit, niin on mulla vähän jotain sydamellä..."

Parisuhde kuuluu mun mielestäni myös lapsen hyvinvointiin, siinä mielessä mä ymmärrän miksi siitä kysytään neuvolassa.
 
[QUOTE="a p";23203622]Joo, se on kyllä valitettavaa, että nää lääkäripäivät menee aikalailla tuon kaavan mukaan :( Ei yksinkertaisesti tuolloin ole riittävästi aikaa keskusteluun. Lääkäreitä kun ei tahdo neuvoloihin saada ja sen harvan kerran kun käyvät niin täytyy buukata kirjat niin täyteen, ettei siinä montaa sanaa ehdi vaihtaa.[/QUOTE]

Mutta siis tästä otan kuitenkin muistiin korvan taakse sen, että kysyn aina vähintäänkin mitä kuuluu perheelle :)
 
Tuli mieleen esikoisen raskausajalta, että toivoin terkan kertovan ja puhuvan enemmän, kuin mitä hän sitten puhuikaan. Katsottiin paino ja verenpaine, hemoglobiini, pissat ja sf-mitat ja kuunneltiin sydänäänet. Ok, mutta kaikki muu jäi kertomatta ja sen sitten luin netistä tai kirjasta. Jos sanoin, että sattuu niin terkka sanoo siihen "niin, se kuuluu asiaan". Minä olisin halunnut kuulla että miten ja miksi ja häh?

Toki olisin voinut aina joka kerta kysyä joka asian erikseen, mutta ei sellaista jaksa. Ei kai kukaan terveydenhoitaja oikeasti halua että odottajalle tulee sellainen olo, että pakolliset tehdään ja katsotaan ja sitten ovesta ulos, kiitos.
 
Koen luontevaksi vaihtaa muutaman sanan kuulumisiakin, eri paikkakunnilla aiemmin asuneena tuli tavattua monta erilaista terkkaria ja osan kanssa tuli lörpöteltyä enemmänkin, jos huomasi että kemiat kohtaa.

Olen yksinhuoltaja ja on ihan ok, että th kyselee miten jaksan, mutta en tykkää siitä jos kerta toisensa jälkeen tuputtamalla tuputetaan jotain perhetyöntekijöitä yms. Riittää, että tiedän (olen tiennyt jo ennen neuvolakäyntejä) sellaisten olemassa olosta. Viimeksi oli ihan kiva saada vinkki siitä, että kotiin olisi mahdollista saada opiskelijakin avuksi jollain harjoittelujaksollaan.. sellaista ei aiemmin toinen th ollut maininnut. Eli tietyistä asioista on ok kysellä ja kertoakin, mutta ei tuputtavaan sävyyn.
 
Pituus, paino, rokotukset jos haluan niitä lapselle, ikätasoon kuuluvat testaukset.

Itse sitten avaudun vaikkapa parisuhteestani jos haluan. Mutta mielummin juttelen miehelleni ja ystävilleni, kuin neuvolan tädille.

OT; olin jokin aika sitten ekaluokkalaisen lääkärintarkastuksessa. Huoltajan läsnäolo oli välttämätön, ja koko perheen hyvinvointia kuulemma seurataan näissä uusissa hienoissa tarkastuksissa. No, se koko perheen hyvinvoinnin seuraaminen oli ohimennen heitetty "ei teiän perhees mittää väkivaltaa ol ollu?". Sanoin että ei ole ei. Heräsi vaan kysymys, että kuka muka vastaisi myöntävästi tuollaiseen, kun oma lapsi on vierellä, jos elää vaikka sellaisessa suhteessa että mies mätkii turpiin aika ajoin kun lapset jo nukkuvat tms?!
 
Mulle riittää mittaukset ja punnitukset, ainakin tähän hätään. Toki on hyvä myös kuulla "ammattilaisen" mielipide lapsen kehityksestä ja kasvusta sekä onko kaikki hänen mielestään ok.

Henkilökohtaiset jutut parisuhteesta ja arjesta pidän mielummin omana tietona kun avoimesti juttelisin niistä neuvolantädille. Jos jotain ongelmia tulee joista haluisin avautua niin mä kerron sitten kyllä neuvolantädille mutta mua jotenkin ahdisti jo raskausaikana neuvolassa sellaiset "henkilökohtaiset" jutut joista vähän hämmennyin kun neuvolan nuori tyttö niistä kyseli.

Mulla on omat näkemykset lapsista ja kasvatuksesta sekä tietoa saa niin monesta muustakin paikasta ettei neuvola ole mulle niin tärkeä paikka.
 
Pituus, paino, rokotukset jos haluan niitä lapselle, ikätasoon kuuluvat testaukset.

Itse sitten avaudun vaikkapa parisuhteestani jos haluan. Mutta mielummin juttelen miehelleni ja ystävilleni, kuin neuvolan tädille.

OT; olin jokin aika sitten ekaluokkalaisen lääkärintarkastuksessa. Huoltajan läsnäolo oli välttämätön, ja koko perheen hyvinvointia kuulemma seurataan näissä uusissa hienoissa tarkastuksissa. No, se koko perheen hyvinvoinnin seuraaminen oli ohimennen heitetty "ei teiän perhees mittää väkivaltaa ol ollu?". Sanoin että ei ole ei. Heräsi vaan kysymys, että kuka muka vastaisi myöntävästi tuollaiseen, kun oma lapsi on vierellä, jos elää vaikka sellaisessa suhteessa että mies mätkii turpiin aika ajoin kun lapset jo nukkuvat tms?!

Ensiks on pakko korjata tuo, että huoltajan läsnäolo ei kyllä ole välttämätön noissa lääkärintarkastuksissa mutta ajatellaan, että lapsi on vielä niin pieni ja arka, että olisi HYVÄ jos vanhempi on mukana.

Mutta tuo väkivaltahomma on kyllä ihan totta: kukapa siihen vastaa rehellisesti jos tosiaan saa turpaansa kotona :( Mutta kai siinä ajatellaan, että jos edes JOKU tapaus paljastuisi kysymällä niin hyvä niin. En tiedä. Meillä kyllä paljo on painotettu tuota väkivalta asiaa ja lapsen kaltoinkohtelua mutta todella vaikea se on huomata ja vielä vaikeampi ottaa puheeksi.
 
Mielestäni ei riitä pelkkä mittaus ja punnitus.

Meillä terkan kanssa kemiat osuu yksiin ja rupatellaan niitä näitä siinä samalla, hän kyselee aina minun vointia ja jaksamista, onko mittään huolia jne. kysyy aina myös miehen kuulumiset vaikkei hän joka kerta mukana olekaan. Saattaa soittaakin joskus ihan vain kysyäkseen mitä kuuluu ja miten menee (mulla vaikea raskaus joten siksi kyselee käyntien välissäkin).
Minusta tosi mukava noin.
 
[QUOTE="a p";23203781]Ensiks on pakko korjata tuo, että huoltajan läsnäolo ei kyllä ole välttämätön noissa lääkärintarkastuksissa mutta ajatellaan, että lapsi on vielä niin pieni ja arka, että olisi HYVÄ jos vanhempi on mukana.
[/QUOTE]

"Huoltajan läsnäolo välttämätön" luki siinä lapussa, jonka kouluterkkari meille ja muillekin kotiin lähetti. Joten tulkitsin sen - yllätys yllätys - siten että läsnäoloni olisi välttämätön :)
 

Yhteistyössä