Mitä odotatte kun käytte lastenne kanssa neuvolassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fdfd
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mielestä olis kiva, et olis sama terkka ku siellä käy. Varsinki vauvavaiheessa, kun siellä neuvolassa käydään kuitenki suht tiuhaan. Meillä on poika nyt 4kk, neuvolassa on käyty nyt 4 kertaa ja joka kerta on ollu eri terveydenhoitaja. Ei siinä sit paljon muuta jää käteen ku mittaamiset ja punnitukset. Eipä siinä mulla ainakaan tuu mieleen alkaa mitään erikoisempia jutteleen aivan outojen tyyppien kanssa.
 
no niin ja mihin se kerätty tieto menee? Miten sitä käytetään? Milloin, ohje sanoo että, terkkarin tulee ryhtyä toimenpiteisiin perheen kanssa.? Mainitse jotain lieviä syitä, ei mitään äiti-tuli-umpikännissä-neuvolaan..

Tässähän nyt vaan on tarkotuksena se, että koko suomessa tarkastuksien sisältö ois suurinpiirtein samansisältöinen. Toimenpiteisiin ei todellakaan ryhdytä sen kummemmin kuin aikasemmin. Jos on tyyliin äiti umpikännissä kuten mainitsit niin toki silloin. Jos taas joku lievempi asia, kuten vaikkapa se, että tarkastuksessa ilmenee, että lapset ovat paljon päineen kotona niin otetaan HUOLI PUHEEKSI (joka itsessään on oma menetelmä) ja edetään sen mukaisesti. Jos taas on suuri huoli niin siihen taas on omat toimintapolut. Ei se sen kummempaa ole. Mitään OHJETTA ei ole milloin ryhdytään toimenpiteisiin paitsi tietysti jos lastensuojeluasiasta on kyse.

Kerätty tieto, siitä en nyt valitettavasti osaa ihan varmasti sanoa. Yleensä jos täyttää jonkun kaavakkeen niin se menee lapsen papereihin arkistoon. Jos taas keskustellaan jostain ihan vaan suullisesti niin silloin kirjataan lapsen potilaspapereihin tietokantaan pääpiirteittäin mistä keskusteltiin.
 
Ja kuten huomaat, asiakaskunnassa on aina niitä, joita ei mitenkään pysty miellyttämään, ei vaikka tekisit mitä. Niitä, jotka ovat sitä mieltä että kaikki on vaan holhoamista ja kyttäämistä ja kaikki mitä he sanovat voidaan käyttää heitä vastaan. He myös yleensä aliarvioivat näitä ammattilaisia ja kyseenalaistavat lähes kaiken mitä he sanovat, koska itse tietävät asian paremmin. Ja niitä, jotka saavat ihan yksinkertaisen ja viattoman kysymyksen käännettyä jankkaamiseksi.....

Musta on ensinnäkin hienoa, että kyselet täällä ihmisten mielipiteitä. Sekin on osoitus siitä, että sua todella kiinnosta se ammatti mihin olet valmistumassa. Moni täälläkin sanoo sitä, että kun kemiat ei koskaan synkkaa neuvolatätien kanssa. On varmaan hankaliakin neuvolatätejä, mutta ehkä kannattais myös katsoa peiliin ja miettiä sitä omaa asennetta...

Ja toisaalta... jos täällä joku valittaa väsymystä, pahaa oloa, masennusta, ongelmia perhe-elämässä jne, mitä palstalaiset tekee? Kehottaa soittamaan neuvolaan ;).

Kiitos tästä :)
 
niin mitkä jutut on tarkastettava?

Voiko perhe käyttää nlapalveluja ilman, että käyttää tarkastuspalvelua osana käyntiä?

En millään jaksa luetella mitkä kaikki on muuttunu enkä itseasiassa kovin tarkkaan tiedäkään koska valmistun suoraan tähän "uuteen" malliin. Ainaki puberteetti pitää tarkistaa useammin (olikohan vuosittain koulussa), lääkärikäyntejä kai tulee useammin, sit tulee nää laajat terveystarkastukset, 4-vuotiaana tehdään jo laaja terveystarkastus jne. Paljon pieniä asioita joita ennen katottiin vain jos katottiin mutta nyt laki määrää, että ne on katottava. Kuten just tuo puberpeetti esimerkiksi.
 
[QUOTE="a p";23203991]Ok, miten siellä oltais toimittu mikäli vanhempi ei olis tullut mukaan?[/QUOTE]

En osaa sanoa. Kun minun käskettiin (tai lapsen isän) tulla paikalle, minä soitin ja kerroin tilanteen. Mies ei pääse mitenkään reissutyön vuoksi ja minun on todella vaikea saada itseni päiväsaikaan koululle. Lapsi kasvaa normaalisti, mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut, hän on ns. helppo lapsi. Liikkuu paljon, harrastaa, omaa ystäviä... Silti minun piti tulla. Ja kaikkien muidenkin.

Eikä sielä silti mitään tähdellistä ollut. Kyseltiin perheen tilanteesta, tsekattiin ryhti, näkö, kuulo. paino, pituus, otettiin hb yms. Lapsi piirsi kuvan perheestään, minä täytin lapun. Terkkari lähinnä keskittyi kertomaan minulle, kuinka tärkeää on panostaa lapsen kenkiin, kun lapsi astuu hieman sisään. Hällä oli jalassa Kangaroon kengät, joita meille suositeltiin kenkäliikkeestä. Eivät olleet lintassa millään tapaa.

Sitten aikansa touhattuaan th ilmoitti, että teillä on kaikki kunnossa, teillä on fiksu ja ihana tyttö.

En mennyt siis niin pitkälle, että olisin saanut tietää, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi sinne mennyt. Luulin soiton riittävän, se ei riittänyt. En jaksa vängätä tästä. Älä sinäkään jaksa.
 
Meillä oli ihana neuvolantäti <3
Odotin vauvan ekan vuoden aina innolla neuvolaan menoa :) Käytiin extrapunnituksissa ja silloinki "täti" kyseli miten itse jaksan vaikkei aikaa ollut kun se vartti.

Ei udellut mutta oli mukavan rento, kyseli saammeko vauvaa välillä jollekkin hoitoon että on kahdenkeskistä aikaa. Hänelle olisin kertonut jos huolia olis ollut, mutta ei ollu kummoisempia ni juttelimme arkisia juttuja lapsesta ja hieman ohikin :)

Sitten täti vaihtui, onneksi myös käynnit harveni, tälle en todellakaan alkaisi avautumaan. On kaikkitietävä ja tyrkyttää liikaa omia mielipiteitään.

Olen sitä mieltä että kannattaa kysyä kuulumisia koska sitten on ehkä helpompi alkaa kertomaan, jos on huolia..
Ensimmäinen täti ehkä vähän johdatteli tuota kysymystä niin että vastaisin muutakin kuin "juu ihan hyvin menee", mikä oli mielestäni hyvä asia. Toinenki kysyi kyllä mutta suunnilleen niin että samalla kirjasi koneelle jotain ja näyttöä katsoen totesi "ja teillä sujuu arki ja parisuhde ihan mukavasti?"

Voin sanoa että kyynel tuli kotimatkalla kun kuulin että täti vaihtuu :/ Meille/minulle oli tosi tärkeä "tuki ja turva" tuo ensimmäinen täti, vaikkei siis mitää ihmeellisstä lapsen kanssa ollutkaan.
 
Oho. Täällä on joku joka ei taida osata relaamista. Kannattaisi ottaa asia puheeksi neuvolassa! :D Ja ap, älä välitä tuosta vieraasta.

Itse toivoisin että neuvolassa jaksettaisiin kuunnella minun valituksia kivuista ja väsysmyksestä. Ettei niitä kuitata vaan sillä että kuuluu asiaan. Koska sen minä kyllä tiedän. Mies vaan ei enää jaksa asiaa kanssani päivitellä enää niin intohimoisesti, niin olisi kiva kun edes joku kanssani voivottelisi. :)

erilaisia on tätöset.. Mulla oli aiemmin just sellanen, jonka mielestä mikään ei nimenomaan kuulunu asiaan ja kaikki oli epäilyttävää.. Mietin että olisko se pystyny ihan oikeasti jotenkin vaikuttaa meidän perheeseen? Minkälaista valtaa sillä on?

Nykyinen terkka on rento ja kiva.. Liekö ulkokuorta vaan?
 
[QUOTE="a p";23204466]En millään jaksa luetella mitkä kaikki on muuttunu enkä itseasiassa kovin tarkkaan tiedäkään koska valmistun suoraan tähän "uuteen" malliin. Ainaki puberteetti pitää tarkistaa useammin (olikohan vuosittain koulussa), lääkärikäyntejä kai tulee useammin, sit tulee nää laajat terveystarkastukset, 4-vuotiaana tehdään jo laaja terveystarkastus jne. Paljon pieniä asioita joita ennen katottiin vain jos katottiin mutta nyt laki määrää, että ne on katottava. Kuten just tuo puberpeetti esimerkiksi.[/QUOTE]

joo sori en mä tarkottanu, mitään laajaa selvitystä, oikeestaan tarkotin kaikkee muuta kuin noita fyysisten juttujen tarkastamista, enempi aattelin, että mikä on neuvolan näkökulmasta pahoinvoiva perhe.. ja miten se tsekataan että täyttää laatukriteerit. Kirjataanko ylös esim. noudattaako perhe suosituksia orjallisesti?
 
Nykyään en odota muuta, kuin nämä perusjutut, mittaukset, rokotukset jne. On mennyt vähän luottamus koko kyseistä ammattiryhmää kohtaan tässä vuosien varrella. Toki varmasti poikkeuksia terkkareissakin, mutta minun kohdallani sattunut useampi ns. "taivaanrannan maalari", joka ei tiedä asioista oikein mitään.
 
joo sori en mä tarkottanu, mitään laajaa selvitystä, oikeestaan tarkotin kaikkee muuta kuin noita fyysisten juttujen tarkastamista, enempi aattelin, että mikä on neuvolan näkökulmasta pahoinvoiva perhe.. ja miten se tsekataan että täyttää laatukriteerit. Kirjataanko ylös esim. noudattaako perhe suosituksia orjallisesti?

Ei kirjata, ei missään nimessä. Ei ainakaan kukaan kenen kanssa minä oon harjotteluita tehnyt :) Pahoinvoiva perhe, mitenhän sen sanois. Niitähän on niin monenlaisia. Alkoholismia, kaltoinkohtelua, väkivaltaa, syrjäytymistä, uupumista. Herkästi tartutaan (tai PITÄS yrittää tarttua!) myös siihen jos perheessä on kovin itkuinen vauva, sairastetaan kovasti tai mikä tahansa semmonen tilanne tulee esille josta vois ajatella, että pitkällä tähtäimellä siitä on haittaa perheelle ja perheen hyvinvoinnille. En tiedä osaanko kauheen hyvin selittää.
 
Mä olen sen verran avoin tyyppi että neuvolassa toivoin saavani jutella meidän arjesta, siitä mitä meidän poika tekee ja on oppinut. Halusin kertoa nämä asiat koska ne oli mulle uusia, vaikka neuvolantäti oli monet lapset nähnyt ja kuullut samat tarinat. Mutta silti se tuntui hyvälle kun joku jakoi sen innon.
Ja tietty se, ettäjust saa puhua jos haluaa. Ja tietty se, että on aikaa vaikka todellisuudessa ei oliskaan kuin se 15-30 min.
 
Mulle riittää mittaukset, punnitukset yms.
Terkkarin hommaan toki kuuluu kysellä miten menee, meidän nykyinen lastenneuvolan täti osaa sen ihan asiallisesti tehdäkin, niin että voisin tarttua syöttiin ja tilittää hyvät ja huonot asiat, tai voin kuitata vaan "Mikäs tässä on ollessa"-heitolla (jonka yleensä teenkin).

Äitiysneuvolan puolella on inhottavampi terkkari. Hysteerinen paasaaja ja kauhistelija, joka tenttaa varmuuden vuoksi vielä kolmannenkin kerran, että "onko tullut sitä saunasiideriä juotua?" ja "ettekö te muka koskaan tappele niin, että tavarat lentelee?". Siis sen jälkeen, kun olen jo sen kaksi kertaa vastannut, että saunan päälle on jaffa maistunut ja osataan mörököllin kanssa ratkoa erimielisyytemme ihan suusanallisesti ja normaalilla puheäänellä.
 
Mulla oli ihana terkka äitiysneuvolan puolella. Siellä meni aina aikaa kun tuli juteltua kaikenlaista. Itseasiassa, mä voisin hankkiutua raskaaks vaan sen takia että pääsisin taas sinne :D Paitsi että ei, meiilä on lapsiluku täynnä.

Samoin lastenneuvolassa tää nykynen on tosi hyvä. On itse sellanen jalat maassa -tyyppi, kolmen lapsen äiti. Aina muistaa kysellä mitä esikoisellekin kuuluu. Ei tuputa, mutta kyselee ystävällisesti ja aina sen mitäs teille kuuluu kysymyksenkin.

Mä odotan että neuvola tekee tehtävänsä niinkuin kuuluu ja että terkka pitää sellasen tietynlaisen henkilökohtaisen otteen päällä. Ei mikään helppo tehtävä ;) Siis ei pelkkää mittaus, punnitus, moikka. Vaan että ilmapiiri olisi sellainen että olisi hyvä ja luottavainen olo kertoa jos joku mättää. Mitä tulee näihin kun sanoo että mä en haluu lässyttää mitään henk kohtaista, niin ne vaan ei tajua sitä että myös vanhempien hyvinvointi heijastuu suoraan lapseen. Ja neuvolan velvollisuus on huolehtia lapsen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin seurannasta. Että sais apua jos sitä tarvii, että huomattais mahdolliset poikkeavuudet sillon kun pitää jne.

Voimia sulle ap tulevaan työhön. Uskon että se on hyvin palkitsevaa ja samalla raivostuttavan turhauttavaa. Lapset ihania, aikuiset kamalia, vai miten se menikään... :D
 
[QUOTE="Viivi";23204861]Mitä tulee näihin kun sanoo että mä en haluu lässyttää mitään henk kohtaista, niin ne vaan ei tajua sitä että myös vanhempien hyvinvointi heijastuu suoraan lapseen. [/QUOTE]

siis olipas outo lause!

Oletan tässä olevan jonkun ajatusvirheen..

Jos äiti ei halua lässyttää henkilökohtaisista asioista, niin sitähän se juu tarkottaa että hän ei ymmärrä vanhempien hyvinvoinnin heijastuvan suoraan lapseen. pyh.

oisko kuitenkin, että hän ei ymmärrä, miksi hänen täytyis keskustella perheen omista asioista neuvolantädin kanssa..?
 
Meillä oli aivan ihana terkka ennen jonka kanssa juteltiin ummet ja lammet, ja käyntejä aina odotti mutta hän jostain syystä poistui ja tilalla tuli toinen jonka kanssa kemiat ei kohtaa ei ollenkaan.

Jos terkan kanssa tulee hyvin toimeen voin puhua vaikka mistä ongelmista mittausten lisäksi, mutta jos terkka ei edes vaikuta pätkääkään kiinnostuneelta vaan puhuu työnsä vuoksi ja on muutenkin semmoinen ihminen jonka kanssa tulen toimeen vain pakolliset kanssakäymiset niin en kyllä ala mitään puhumaan vaan yritän mahdollisimman äkkiä ulos.
 
[QUOTE="jaa";23204928]siis olipas outo lause!

Oletan tässä olevan jonkun ajatusvirheen..

Jos äiti ei halua lässyttää henkilökohtaisista asioista, niin sitähän se juu tarkottaa että hän ei ymmärrä vanhempien hyvinvoinnin heijastuvan suoraan lapseen. pyh.

oisko kuitenkin, että hän ei ymmärrä, miksi hänen täytyis keskustella perheen omista asioista neuvolantädin kanssa..?[/QUOTE]

Määrittele perheen oma asia. Joku sanoi ettei halua keskustella parisuhteesta. Tulkitsen sen niin että jos on vaikka ero tulossa, siitä ei haluta mainita neuvolassa. Kuitenkin se saattaa saada lapsen oireilemaan, sitten ihmetellään mikä on. Tai jos on väkivaltaa, sama juttu. Masennusta. Kaikki vaikuttaa lapseen. Mutta neuvolalleko se ei kuulu? En mä tarkota että niitä pitäisi sen enempää alkaa puimaan juuriaan myöten, mutta ne on asioita joita neuvolan kuuluu tarkkailla jotta osataan tarvittaessa auttaa.
Mutta vaikeetahan se on auttaa jos äiti kirkkain silmin sanoo neuvolassa että kaikki on hyvin, ja kotona soittaa kaverilleen että hän ei enää jaksa, kohta hän heittää ton kakaran ikkunasta. Ihan elävästä elämästä tämäkin esimerkki. : /
 
Esikoisen aikaan halusin vain mitat ja that's it. Silloin kaikki olikin ja meni hyvin.
Kuopuksen aikaan olisin halunnut jo aiemmin apua, sillä kuopus oli laatuaan valvova & itkevä. Koliikkia ei ollut, eikä refluksia. Nukkui kerralla 15-30 min, n. 2h välein. Valveilla ollessa (myös nukkuessaankin toisinaan) itkeskeli, välillä oli toki parempiakin päiviä.
Alusta asti sanoin neuvolassa tästä, ja hänen kommentti oli "voi.. koita nyt levätä kuitenkin.." niin koita ?! yöt valvotaan vauvan kanssa, päivät vauvan & esikon kanssa. Missä ajassa lepään?
Itselläni alkoi pinna pettää lasten kanssa kotona, enkä jaksanut kertakaikkiaan mitään. Puoli vuotta siinä meni, ennenkun saatiin fyysistä apua. Perhetyöntekijä kävi kerran viikossa "ulkoiluttamassa" lapsia, ja sain koko sen ajan vain nukkua.. Nukkua heräämättä!
Asiaan olisi voitu suhtautua vakavemmin jo aiemmin, ennenkuin piti itsensä ihan loppuun polttaa.
 
Erityislapsen äitinä kommentoin, että ikävin kohtaaminen neuvolan terveydenhoitajan kanssa oli kun tapasin lääkärin vastaanottoa hoitavan th:n, joka oli ilmeisesti varautunut tapaamiseemme lukemalla th:n käsikirjasta lapseni diagnoosia käsittelevän kappaleen ja kyseli sitten asioita, joka eivät mitenkään koskettaneet lastani tai meidän tilannetta. Olisihan sieltä neuvolasta varmaan löytynyt myös oman lapseni omat paperit, joissa olisi kerrottu millainen meidän tilanteemme on. Itsekin sh:na kannatan kyllä tiedon hankintaa, mutta erityislapsetkin ovat, yllättäen, yksilöitä. Rohkaisen siis sinua, tuleva th, kohtaamaan lapset ja vanhemmat avoimin mielin, kenenkään elämästä et voi mitään tietää kirjasta lukemalla. Lisäksi imetysohjaus on neuvolassa aika surkeaa - itse sain ENSIMMÄISENÄ ohjeena antaa lapselleni korviketta, kun paino alkuun hitaasti nousi. Ja terkka tosiaan neuvoi myös antamaan rintojen kunnolla täyttyä syöttöjen välissä eli jos vauva haluaisi imeä vaikka tunnin välein, kannattaisi välissä antaa pullo, jotta maitoa kertyisi rintoihin=D=D=D. Hassua, maidontuotantohan toimii kysyntä-tarjonta periaatteella eli mitä enemmän vauva imee, sitä enemmän maitoa tulee. Jos imetysvälit pitenee, tuotanto vähenee, että näin. Onneksi kyseessä oli pikkukakkosen imetys, joten osasin antaa neuvojen mennä toisesta korvasta ulos!
 
[QUOTE="Viivi";23204988]Määrittele perheen oma asia. Joku sanoi ettei halua keskustella parisuhteesta. Tulkitsen sen niin että jos on vaikka ero tulossa, siitä ei haluta mainita neuvolassa. Kuitenkin se saattaa saada lapsen oireilemaan, sitten ihmetellään mikä on. Tai jos on väkivaltaa, sama juttu. Masennusta. Kaikki vaikuttaa lapseen. Mutta neuvolalleko se ei kuulu? En mä tarkota että niitä pitäisi sen enempää alkaa puimaan juuriaan myöten, mutta ne on asioita joita neuvolan kuuluu tarkkailla jotta osataan tarvittaessa auttaa.
Mutta vaikeetahan se on auttaa jos äiti kirkkain silmin sanoo neuvolassa että kaikki on hyvin, ja kotona soittaa kaverilleen että hän ei enää jaksa, kohta hän heittää ton kakaran ikkunasta. Ihan elävästä elämästä tämäkin esimerkki. : /
[/QUOTE]

hiffasit kärkeen ton kysymykses kanssa.. SE NIMENOMAAN EI KUULU NEUVOLALLE! Siellä ei kontrolloida perheitä, miten siellä edes voitais kun se on vapaaehtoista? Äiti ei ole tilivelvollinen terveydenhoitajalle, eikä th:n tule niin kuvitella. Lapsen parhaasta huolehtiminen on toistaiseksi annettu vanhempien vastuulle. Mutta näköjään jostain löytyy näitä, jotka meinaavat, että se onkin neuvolalla. Valitettavasti vanhemmat ei halua hakea apua, jos se olisi tarpeen, mutta en todellakaan kannata sitä että perheitä ruvetaan valvomaan ja kuulustelemaan neuvolassa. Näin tosin joskus käy, suurin osa ellei kaikki th:t on varmasti ammattilaisia ja asiallisia ja osaavat käyttää järkeään mutta ihan ammattimaisesti ja asiallisestikin voidaan mennä rajan yli, jos ei tiedetä missä raja on.

Ja joo ihan elävästä elämästä oli esimerkkis, miksei? Mietis nyt vähän miten neuvola sais tollasen henkilön tunnistettua, kun hän ei sitä itse halua? sitä paremmin tietysti mitä enemmän valtaa, eiks nii? eiköhän myönnetä puhelinkuunteluluvat terkkareille, niin voidaan laittaa äiti telkien taa tosta ajatusrikoksesta, jota kuvailit, resurssit kun tuskin riittää kuitenkaan siihen että ruvettais auttamaan kaikkia väsymyksestä narahtaneita..

joo, no mut pääpointti oli se et se ei kuulu neuvolalle. vastuu on vanhemmilla.
 
Ja minä tahdon sanoa, että meillä on aivan ihana mies lääkärinä neuvolassa. Ehtii AINA kysyä, että mitä äidille kuuluu ja hänelle on helppo myös avautua, jos tuntee tarvetta siihen. Ajat voi joskus olla ihan tosissaan myöhässä, mutta ei koskaan näytä sitämitenkään. Aina on aikaa jokaiselle. Aivan mielettömän ihana lääkäri! Sellaisia enemmän neuvoloihin. :)

Ja ap:lle niin minusta se kysymys, että mitä kuuluu äidille/miten on mennyt jne yleisluontoiset on hyviä, koska niihin voi vastata sitten miten syvällisesti tahtoo.
 
Joskus olisin kaivannut sitä, että joku kysyy minun vointiani ja jaksamista. siis jollain muulla tapaa kuin "mitä kuuluu?"-kysymyksellä ovesta sisäänastuessa.

Minut on opetettu pitämään tunteet ja ongelmat sisälläni, joten aika raskasta on ollut. Kerran sitten neuvolalääkärin vastaanotolla purskahdin itkuun (ehkä helpotuksesta, että joku huolehtii), kun hän jotenkin osasi minusta lukea, että jaksamisen äärirajoilla mennään.

Tosin ensimmäisen neuvolatädin kanssa (joskus 5v sitten) ei henkilökemiat kohdannut yhtään, joten silloin todellakin halusin vaan lapsen mitat ja tiedon, että kehitys on normaalia. en sekuntiakaan enempää sen harpun seurassa. Nykyinen on kiva.
 

Yhteistyössä