V
"vieras"
Vieras
Olen ollut seitsemän vuotta sinkkuna. Kasvattanut lapseni tyystin yksin vauvasta.
Jossain vaiheessa kaipasin rakkautta niin paljon että luulin kuolevani siihen tuskaan. Olen kuitenkin aina ollut parisuhdeihminen.. tai niin mä luulin. Ihan viime päivinä mä oon havahtunut huomaamaan, että mä en taida enää edes haluta mitään romantiikkaa tai rakkautta mun elämääni.
Mua suoraan sanottuna ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi tutustua johonkin uuteen ihmiseen (=mieheen) parisuhdemielessä, deittailla tai tapailla. Ihastua. En halua. En uskalla enää. Jossain fb:ssä saan silloin tällöin viestejä ihan kivan tuntoisilta ja komeilta miehiltä jotka yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Mutta mua alkaa vaan ahdistamaan, en halua aloittaa taas sitä typerää pelaamista mitä toiseen tutustuminen on. Miettiä päivät pitkät mitä se musta ajattelee.. ja pahimmillaan sitten taas pettyä.
Mä haluan olla koko loppuelämäni yksin. Olen jo suunnitellut millaista elämää vietän kun nuo lapset 10 vuoden sisällä lähtee kotoa. Ja niihin suunnitelmiin mä en edes osaa kuvitella parisuhdetta. Olenko mä jotenkin häiriintynyt? Mikä mulla on?
Ja siis ikää mulla "vasta" (tai jo) 33.
Jossain vaiheessa kaipasin rakkautta niin paljon että luulin kuolevani siihen tuskaan. Olen kuitenkin aina ollut parisuhdeihminen.. tai niin mä luulin. Ihan viime päivinä mä oon havahtunut huomaamaan, että mä en taida enää edes haluta mitään romantiikkaa tai rakkautta mun elämääni.
Mua suoraan sanottuna ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi tutustua johonkin uuteen ihmiseen (=mieheen) parisuhdemielessä, deittailla tai tapailla. Ihastua. En halua. En uskalla enää. Jossain fb:ssä saan silloin tällöin viestejä ihan kivan tuntoisilta ja komeilta miehiltä jotka yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Mutta mua alkaa vaan ahdistamaan, en halua aloittaa taas sitä typerää pelaamista mitä toiseen tutustuminen on. Miettiä päivät pitkät mitä se musta ajattelee.. ja pahimmillaan sitten taas pettyä.
Mä haluan olla koko loppuelämäni yksin. Olen jo suunnitellut millaista elämää vietän kun nuo lapset 10 vuoden sisällä lähtee kotoa. Ja niihin suunnitelmiin mä en edes osaa kuvitella parisuhdetta. Olenko mä jotenkin häiriintynyt? Mikä mulla on?
Ja siis ikää mulla "vasta" (tai jo) 33.
