H
"hmh"
Vieras
Olin 35-vuotias kolmen lapsen äiti, esikoinen aloitti koulun, mulla diagnosoitiin fibromyalgia, aloin odottaa neljättä lastamme...ei nyt tuu muuta erityistä mieleen.
Ankeat lamavuodet, köyhyys. Ero silloisesta miesystävästä ja tyhjän päälle putoaminen. Rakas serkku kuoli. Ei nyt hirveesti ole ruusuisia muistoja.
katkeransuloisia muistoja. olin kiusattu, yksinäinen teini joka ei paljon kaupungilla notkunut tai kotibileissä rymynnyt. selkeämmin muistan, että pääsin ripiltä ja se oli mahtava kokemus! pappi oli huippu & fiilis mahtava :heart:
Sama.
En koskaan unohda sitä kun silloinen appiukkoehdokas haki kaapista kalleimman viskipullonsa, kaatoi siitä kahteen lasiin ja antoi niistä toisen mulle ja pyysi auton avaimet. Hieno mies, helvetin paljon hienompi kuin tyttärensä.
Ysiviidestä mä muistan esikoistyttäreni syntymän.
Kasiviidestä mä muistan EppuNormaalin albumin, joka tuli kuunneltua puhki.
Seiskaviidestä mä muistan lapsuudenkaverit, puumajat ja vesiliskojen metsästykset.
Kasiviidestä mä muistan EppuNormaalin albumin, joka tuli kuunneltua puhki.
Seiskaviidestä mä muistan lapsuudenkaverit, puumajat ja vesiliskojen metsästykset.
Olin 5-vuotias ja muistan sen ikäisenä ainakin purreeni samassa kerhossa ollutta poikaa korvasta. Erään kallion vieressä seisoessa sain irtokiven päähäni ja seurasimme siskoni kanssa jännityksellä joka päivä minkä värinen se kuhmu tänään on 
M
Meillä
Vieras
[QUOTE="oikea ammattivalittaja";28863993]Menin paskan ekan aviomieheni kanssa naimisiin olin 22v.[/QUOTE]
mulla sama,patti et olin 5 vuotta vanhempi. Oli myös tosi paska duunipaikka tuolloin.
mulla sama,patti et olin 5 vuotta vanhempi. Oli myös tosi paska duunipaikka tuolloin.
M
Meillä
Vieras
Jos näen sut jossakin nin suolistan sut seisaalteen. Kun olet noin paska pikku kyrpä niin et voi edes tehdä mitään. Niin pieni mies..
D
dddd
Vieras
Olin silloin 13 vuotias. Veljeni kuoli tuona vuonna. Paljon tuli tapahtumaan ei kivoja asioita ja vuosi meni yrittäessä etsiä oikeaa suuntaa. Tuli rellestettyä muista piittaamatta.
V
"Vieras"
Vieras
Pääsin ylioppilaaksi. Sairastin masennusta, selvisin siitä ilman lääkkeitä kun lääkäri ei niitä halunnut määrätä. Onneksi nykyään jo lääkityskin ettei tartte käydä niin syvällä. Muistan jatkuvan pahan olon.
L
Lady Gardenea
Vieras
No ihan samaa jäin ihmettelemään... Kelasin näitä viestejä ylös ja alas ja yritin löytää jotain yhteyttä...
Joo, pitäis hankkia omakin elämä... Vähän väsy (henkisesti) työviikon jälkeen... :ashamed:
S
"Sini"
Vieras
R
rilluttelija
Vieras
Olin 19 vee. Kevään ja kesän hummailin huolettomana Keski-Euroopassa villinä ja vapaana kokemuksennälkäisenä nuorikkona (no siis töissä olin), pääsin yliopistoon ja aloin syksyllä opiskella. Tapasin ensimmäisen "ison rakkauteni" ja oltiin yhdessä kuusi vuotta, koko opiskeluaika (no tätä ennen oli kyllä tuolla villillä ulkomaanreissullakin tullut rakastuttua). Elämä huoletonta, viatonta, jännittävää. Syksyn kirpeänä iltana soittelin torinlaidalta puhelinkopista vanhemmille kuulumiset. Monia mieleensyöpyneitä tapahtumia ja tunnelmia, ah 95, mikä vuosi!
S
"sssss"
Vieras
T
