"Antoisa avautuminen. Todellakin. Otsikointisi oli niin turruttava etten viitsinyt klikata ketjuasi moneen päivään, nyt kun täällä ei ole ollut mitään älyllistä keskustelua missään niin päätin sitten viimein katsoa mitä sinulla on sydämelläsi.
Sinä siis sitouduit suhteeseesi sellaisella ajatuksella ja edellytyksellä että sinä opetat kumppaniasi sekä että hän haluaa/viitsii/tahtoo "oppia" sen mukaisesti kuinka sinä häntä koulutat? Sellainenko tilanteesi nyt on?
Kokemukseni mukaan aivan kaikki tuo trivia josta nyt nariset, sekä kaikki muukin trivia josta et muistanut narista tai joka sinua vielä ei niin riivatusti ole nyppinyt että siitä viitsisit narista, sujuu kuin itsestään, omia aikojaan, ja aivan täysin ilman minkäänlaista narinan aihetta juuri niin kauan kun parisuhteen peruspilarit seisoa jököttävät tukevasti pystyssä. Kun/jos ne tunteet laantuvat niin sitten aivan joka tahansa muukin mitätön seikka, kuin vain nuo jotka sinä nyt tilitit, ärsyttävät aivan sietämättömästi.
Ongelmasi/ongelmanne on aivan muualla kuin triviassa, arvaatko missä?"
Huvittaa nämä keittiöpsykologit. Heti tekemässä luonne- ja parisuhdeanalyysiä muutaman lauseen perusteella..mutta kiitos kommenteista, lähinnä halusin hahmottaa olenko tosiaan turhaan nipo ja ärsyttääkö muita parisuhteessa toisen tavat/huonot tavat. Minua ärsytti eilen ihan suunnattomasti ja siksi kirjoitin. En nipota asioista joka päivä enkä joka viikkokaan, saatan pyytää miestä auttamaan ja jälkeenpäin totean että just joo, olisiko voinut pestä astiat eikä vaan huuhdella..ja on elämässäni tapahtunut yhtä sun toista joten osaan laittaa asiat oikeiseen perspektiiviin, once in a while. ; )
Totta, olemme kuin eri planeetalta mieheni kanssa. Hän ei ole äidin poispilaama lapsi, koska äiti ei ole ollut miehen elämässä, hänellä on lapsuuskodistaan vain isän malli. Ja hyvä malli osittain onkin; osaa laittaa ruokaa, ei mene avuttomaksi "miesten hommissa" ja on korkeastikoulutettu, fiksu ja komea, mukava luonteeltaan mutta tosiaan, kotitöissä varsin selektiivinen. Eli tykkää kokkaamisesta, laittaa siis ruokaa. Ei pidä siivoamisesta, ei halua siivota tai tekee sen mielestäni huolimattomasti. En pidä minäkään mutta jonkun on pidettävä kodin siisteyttä yllä. Ja meillä on kouluikäisiä lapsia, huusholli ei siivoudu itsestään. Lapset osallistuvat kodin järjestyksenpitoon joten odotan samaa mieheltä. Ollaan keskusteltu siivojasta, siis minä olen sitä ehdottanut, mies ei ymmärrä miksi siitä pitäisi maksaa koska teen sen ilmaiseksi.
Minulla on opiskelut, työ, kodin hoito ja myös omat harrastukset siinä sivussa. Olen aina ollut varsin energinen ja täytyy myöntää että minun on vaikea sietää laiskoja tai saamattomia ihmisiä jollaisena osittain katson mieheni olevan. Eilinen "avautuminen" oli tunteenpurkaisu josta saa olla eri mieltä. Pääasiassa että jotain mieltä. Jatketaan keskustelua. Keittiöpsykologi-analyysit jätän omaan arvoonsa. : D
