Mitä mies haluaa? (vastatkaa nyt miespuolisetkin sitten tähän..)

[se toinen täti]

Ja ei sen järjestyksen EDES tarvitse olla just ja tismalleen kuten sä haluat. Vaan kannattaa katsoa vähän sormien läpi miesten "jäjestystä".

Meillä ainoa työ mitä mies EI SAA tehdä on pyykkäys ja vaatteiden laitto kuivumaan.

Jos olis noin niin sit mä vaihtaisinkin siihen mitä mies olettaa mun nyt tekevän, meinaan pelkkään nukkumiseen, en kestäis olla hereillä kotona. Mun mielenterveys nyt vaan on sidoksissa siistiin ja puhtaaseen kotiin, miks sitä taasen ei voi hyväksyä? Ja kun mieskin ihan oikeasti saa aivan hirveen hepulin jos täällä joku on epäjärjestyksessä oikeesti, mutta se saa silloin hepulin siitä miks mä en ole siivonnut, itse se ei siivoa!

Sä olet tehnyt ongleman asiasta joka ei ole ongelma.

Seuraavan kerran kun teillä on siivouspäivä heität sille rätin ja ämpärin käteen ja sanot että alkaa siivoamaan sun kanssa. Jos urputtaa toeat vaan kylmän viielästi että sitten teillä ei siivoa kukaan. Ja painut hetkeksi pihalle.
En mä tommosta ukkoa katsois päivääkään.

 

[se toinen täti]

Miehes on jotenkin tottunut siihen että sä teet kaiken ja hyväksyt vaan sun oman tavan?

Se onkin iso muutos kun teidän molempien lienee syytä opetella uusia "sääntöjä" ja hyväksyttävä toisen tekemiset...

Peesaan lentokalaa

 

[Fleur de la Cour]

Miehes on jotenkin tottunut siihen että sä teet kaiken ja hyväksyt vaan sun oman tavan?

Se onkin iso muutos kun teidän molempien lienee syytä opetella uusia "sääntöjä" ja hyväksyttävä toisen tekemiset...

Entäs jos mä vaihdankin hyväksymiset.. ennen olen hyväksynyt ja jopa työvuoroja järjestellyt, että mies pääsee matkustelemaan ja risteilemään ja kaljoittelemaan halutessaan. Mä olen hiljaa siivoamisesta ja siivoan vaan hissukseen sitten töiden jälkeen, mutta kiellän kaikki miehen menot ja ilmoitan olevani aina töissä. Mä en nyt jaksa olla mikään pahis tässä asiassa jos nyt nalkutan iltavuoroista tullessani tekemättömistä töistä!

 

[sanna]

mä rakastan niin paljon mua itteäni, et en mistään hinnasta suostuis tollakseksi kynnysmatoksi ja solkkusankoksi. munkin mies saa aina välillä sellasia machokohtauksia ja määkäsee jotain vaikka että luulis löytyvän edes yhdet puhtaat kalsarit mut ei vaan löydy. vastaan nykyisin hyvin sujuvasti et se on sitten herralla alettava pyykille tai oltava ilman housuja. en todellakaan ala oleen keneen orjana!! älä säkään hyvä ihminen!

 

[Fleur de la Cour]

Ja ei sen järjestyksen EDES tarvitse olla just ja tismalleen kuten sä haluat. Vaan kannattaa katsoa vähän sormien läpi miesten "jäjestystä".

Meillä ainoa työ mitä mies EI SAA tehdä on pyykkäys ja vaatteiden laitto kuivumaan.

Jos olis noin niin sit mä vaihtaisinkin siihen mitä mies olettaa mun nyt tekevän, meinaan pelkkään nukkumiseen, en kestäis olla hereillä kotona. Mun mielenterveys nyt vaan on sidoksissa siistiin ja puhtaaseen kotiin, miks sitä taasen ei voi hyväksyä? Ja kun mieskin ihan oikeasti saa aivan hirveen hepulin jos täällä joku on epäjärjestyksessä oikeesti, mutta se saa silloin hepulin siitä miks mä en ole siivonnut, itse se ei siivoa!

Sä olet tehnyt ongleman asiasta joka ei ole ongelma.

Seuraavan kerran kun teillä on siivouspäivä heität sille rätin ja ämpärin käteen ja sanot että alkaa siivoamaan sun kanssa. Jos urputtaa toeat vaan kylmän viielästi että sitten teillä ei siivoa kukaan. Ja painut hetkeksi pihalle.
En mä tommosta ukkoa katsois päivääkään.

Siivouspäivä?? Mä siivoan joka päivä.. Yhdessä kotona? Me ei olla koskaan yhdessä kotona, ja jos ollaan niin jompi kumpi nukkuu.. Ongelma on tää vuorotyö ja eläminen ristiin ja rastiin. Perheenä ollaan ties koska taas oltu ihan yhdessä kotosalla ja silloinkin muistaakseni piti kattoa telkkaria ja nukahdettiin sohvalle, minä ja mies, tyttö kyllä jaksoi telsua tapittaa.

 

[Lentokala]

Miehes on jotenkin tottunut siihen että sä teet kaiken ja hyväksyt vaan sun oman tavan?

Se onkin iso muutos kun teidän molempien lienee syytä opetella uusia "sääntöjä" ja hyväksyttävä toisen tekemiset...

Entäs jos mä vaihdankin hyväksymiset.. ennen olen hyväksynyt ja jopa työvuoroja järjestellyt, että mies pääsee matkustelemaan ja risteilemään ja kaljoittelemaan halutessaan. Mä olen hiljaa siivoamisesta ja siivoan vaan hissukseen sitten töiden jälkeen, mutta kiellän kaikki miehen menot ja ilmoitan olevani aina töissä. Mä en nyt jaksa olla mikään pahis tässä asiassa jos nyt nalkutan iltavuoroista tullessani tekemättömistä töistä!

No jos toi on sellainen tapa joka mielestäsi toimii tai auttaa yhteiseloanne eteenpäin niin mikäpä siinä sitten.

Ennemmin velvoittaisin miehen kotitöihin, vaikka sitten armeijakäskytys periaattella ja tarkalla opastuksella, kuin lähtisin kaikkea kieltämään.

Mutta emmä kyllä mitään kamalia järjestelyjä oo koskaan omien töiden kanssa tehnyt siksi, että mies pääsis "vaan" kaljotteleen.
Hommaatkoon silloin itse lastenvahdin!

 

[vieras]

mun mielestä tein avioliitto on todella omituinen. siin on sellasia piirteitä, jota en koskaan ikinä hyväksyis omaani.

 

[se toinen täti]

[quote="Fleur de la Cour

Sä olet tehnyt ongleman asiasta joka ei ole ongelma.

Seuraavan kerran kun teillä on siivouspäivä heität sille rätin ja ämpärin käteen ja sanot että alkaa siivoamaan sun kanssa. Jos urputtaa toeat vaan kylmän viielästi että sitten teillä ei siivoa kukaan. Ja painut hetkeksi pihalle.
En mä tommosta ukkoa katsois päivääkään.[/quote]

Siivouspäivä?? Mä siivoan joka päivä.. Yhdessä kotona? Me ei olla koskaan yhdessä kotona, ja jos ollaan niin jompi kumpi nukkuu.. Ongelma on tää vuorotyö ja eläminen ristiin ja rastiin. Perheenä ollaan ties koska taas oltu ihan yhdessä kotosalla ja silloinkin muistaakseni piti kattoa telkkaria ja nukahdettiin sohvalle, minä ja mies, tyttö kyllä jaksoi telsua tapittaa.[/quote]

No kuule älä siivoa joka päivä itse. Ehkäpä kannattais hankkia sitä YHTEISTÄ aikaa. Ja jos mies urputtaa tekemättömistä töistä sä voit todeta että hänellä on kaksi kättä jolla tehdä niitä.
Mutta toisaalta voithan sä olla kynnysmattona miehelles jos siltä sinusta tuntuu.

Miten joku voi olla näin yksinkertainen?

 

[Fleur de la Cour]

mun mielestä tein avioliitto on todella omituinen. siin on sellasia piirteitä, jota en koskaan ikinä hyväksyis omaani.

Miten niin omituinen? On tää ainakin kestävämpi ollut kuin monien muiden..

 

[vieras]

mun mielestä tein avioliitto on todella omituinen. siin on sellasia piirteitä, jota en koskaan ikinä hyväksyis omaani.

Miten niin omituinen? On tää ainakin kestävämpi ollut kuin monien muiden..

siis ei varmaan olis kestänyt päivääkään teidän liitto, jos sä et olis alkanut tollaseksi sylkykupiksi. siis ihan hirveää, että nainen voi olla noin vähän tietoinen omasta arvostaan. mä voin väittää, että varmaan 80% miehistä teettäis kaiken ja joustatuttais kaiken vaimoillaan, jos vaimot vaan siihen suostuis. mut valta osa onneksi ei suostu. sä suostut.

 

[aplle]

Eiku siitä vaan jatkat marttyyrina ja kynnysmattona olemista. Siksihän teidän liitto ilmeisesti näyttää kestävänkin (meillä on myös kestänyt yli 12 vuotta ja arkeemme kuuluu kotitöiden jakaminen eli ei niin, että toinen tekee aina kaiken toisen röhnöttäessä sohvalla). Teillä kaikki "hyvin" niin kauan, kun teet just niin kuin mies haluaa?

 

[Fleur de la Cour]

Eiku siitä vaan jatkat marttyyrina ja kynnysmattona olemista. Siksihän teidän liitto ilmeisesti näyttää kestävänkin (meillä on myös kestänyt yli 12 vuotta ja arkeemme kuuluu kotitöiden jakaminen eli ei niin, että toinen tekee aina kaiken toisen röhnöttäessä sohvalla). Teillä kaikki "hyvin" niin kauan, kun teet just niin kuin mies haluaa?

Ja toiset äsken just analysoi, että minä nipotan ja haluan että kaikki tehdään niin kuin minä haluan?????

 

[*]

Mun mies on kanssa samanlainen, kun mä olen nyt hoitovapaalla. valittaa aina kuinka mä vaan makaan himassa. :headwall:.Sanoo et mee säkin tienaamaan rahaa..vaikka hän itse päätti, että mä jään hoitamaan lasta kotiin! Tosi usein tosiaan tuosta rahasta valittaa, kun leipäkin on niin kallista, et mun pitäis sekin leipoo aina ite ja pullat ja muu..Ja hän saa tietenkin tuhlata rahaa mielinmäärin , koska hän sen tienaakin..
ja tosiaan kodin- ja lastenhoitoon ei osallistu yhtään, koska minä olen sitä varten kotona..
no, saattaa tuo arki yllättää mun ukon vuoden päästä, kun menen töihin ja saa alkaa osallistumaan itsekin tähän touhuun :kieh:

 

[Ari J T]

Okei, katoin ettei oo miehiltä tullu kommentteja, ainakaan kukaa ei oo tunnustanu

Ensiksi,Fleur de la Cour:lle vastinetta. En ala näillä tiedoilla analysoimaan kauheesti millanen suhde teillä miehesi kanssa on, kukin tavallaan, kaikki suhteet on erilaisia, vaikka samankaltaisuuksia löytyykin. Kotityöt yleensä jakautuu siihen

1. kuka perheessä tienaa (yleensä mies ja yleensä juuri mies tätä käyttää)
2. kenellä on enemmän vapaata aikaa (jos jompi kumpi uurtaa uraa tosissaan)
3. kummalla on vahvempi luonne

kaikki edellämainitut on valitettavia tapauksia, siinä suhteessa, ettei niillä ole todellista järkiperäisyyttä. Järkeä kannattaa käyttää. Monesti miehet tympääntyvät arki rumbaan joskus nuoremmat ja vanhemmat tämä tosiseikka ei katso ikää. Mies (yleensä) haluaa tuntea olevansa mies talossa, en itsekkään tiedä miksi, lähteekö se perinteistä, haluista geeneistä,feromoneista, luonteista, oli syy mikä tahansa tämä tekijä on ensimmäinen hankaluus tasaveroiseen elämiseen perheessä. Kaikilla meillä on elämässä ikään liittyviä kriisejä, joista syntyy levottomuutta, minkä naiset voivat helposti havaita ylimääräisenä machoiluna tai vastaavana.

Selitettyäni nämä asiat hieman auki kysyn kaikilta avoimen kysymyksen. Haluatko oikeasti muutosta, etkä kykene elämään tässä tilanteessa missä olet juuri nyt?

Mieti tarkkaan mistä epäsopu johtuu. ONKO kyse miehen mahdottomuudessa,vai tahdittomuudessa KETKÄ aiheuttavat paineita juuri sinulle, aiheutatko SINÄ paineita perheyhteisössä vai aiheuttaako MIEHESI niitä.

Voit kaunistella, ettet vaadi paljon, mutta monet miehet kokevat todella vähempiarvoiseksi miten viikataan sängyn peitto tai viikataanko ollenkaan, miehet kokevat usein vähempiarvoiseksi juuri kodin työt koska MIES ajattelee RATIONAALISESTI, ettei se tuota mitään, eikä hän tämän takia sitä tee voimiensa säästön takia, voimien jotka hän käyttää mieluummin työhön/kumppaniinsa/harrastuksiinsa/muihin hupeihin.

On totta että ruoka pöydässä on tärkeää, perus siisteyden ylläpito, tiski kasaantuu, pyykit eivät puhdistu itsestään ja lapsia täytyy huomioida. Nämä ovat arkipäivää ja niitä tekijöitä jotka ovat kohtuullisia MYÖS miehille ymmärtää (ainoa syy miksi mies EI halua ymmärtää, on se ettei hän halua tehdä mitään jos olet häntä jo vuosia passannut).

Näihin elintärkeisiin tekijöihin ja kohtuuksiin ei kuulu tapetin säännöllinen vaihto, miten monta tuumaa viikkauksessa on pielessä, kuinka sänky on petattu, millälailla mies on pimeässä parkkeeraannut auton kukkapenkin päälle ym.

Toivon että elvytätte keskustelua ja yritän vastailla parhaani mukaan kysymyksiin eri aiheista. Tämä on suuri aihe ja ne muutokset mitkä ovat lähteneet aina 1800 luvulta liikkeelle näkyvät tänä päivänä ja vaikuttavat kaikkiin perheisiin ja parisuhteisiin, sekä siihen tapaan millä näemme naisten ja miesten "roolit" parisuhteissa.

 

[Ket]

"miehet kokevat usein vähempiarvoiseksi juuri kodin työt koska MIES ajattelee RATIONAALISESTI, ettei se tuota mitään, eikä hän tämän takia sitä tee voimiensa säästön takia, voimien jotka hän käyttää mieluummin työhön/kumppaniinsa/harrastuksiinsa/muihin hupeihin. "

Tämä kuulostaa tosi tutulta oman mieheni kohdalla. Hän ei kyllä vaadi että minä tekisin kaiken, mutta kokee kotityöt juuri tuon takia turhauttavina.

Minusta Vinkin ehdotus kellotaulusta oli todella hyvä. Tehkää kummallekin perus-vuorokausiaikataulu ja miettikää onko työnjako reilu - ja onko kohtuullista että sinä nukut päivällä yövuoron jälkeen. Sitten jakakaa kodin työt uudelleen ja pitäkää jaosta kiinni. Koettakaa huolehtia, että teille järjestyy myös kivaa yhteistä aikaa edes joskus; silloinhan sitä pitäisi jäädä ainakin sinulta yli kun et enää tee kaikkia kotihommia.

Minä en lähtisi noihin juonitteluihin mitä suunnittelet - nosta suoraan kissa pöydälle, ei riidellen ja nalkuttaen eikä kiukkua johonkin "sijaistoimintoihin" siirtäen, vaan keskustelkaa mikä on ollut systeemi tähän asti, mitä hyvää ja huonoa siinä on kenellekin, ja mitä teidän kummankin mielestä pitäisi muuttaa.

 

[Sabira]

On ilmeisesti semmoinen mies jota en huolisi ja joka luulee että sä olet se joka ne kaikki kuuluisi hoitaa!!!!

Peesaan tätä.

 

[päätön]

taitaa olla poika eikä mies...

 

[Isä -]

Se haluaa mahdottomia.

Mä päätin just että mahdottomia tulee saamaankin. Vedän itteni taas niin piippuun, että sairastun! Just edelliskesänä onnistuin tekemään saman eikä se edes muista nyt enää sitä. niin ja unohdin mainita, että jos mä en täällä siivois ja pyykkiä pesis niin sit vasta itkettäiskin.. Joten saamansa pitää kaikkea muuta paitsi tavallista avioelämää. Mä helvetti käyn kauppa-asiat, teen kilokaupalla safkaa aina vaikkei tarttiskaan, pesen vaatteet suurinpiirtein kun ne on vielä päällä ja käyn silti töissä! Haistakoon pitkän peen sit lopun edestä!

Tässä tuli jo minusta monta asiaa, jota voisi olla toisinkinpäin.

 

[Isä -]

Kuulostaa ihan siltä, ettei mies itsekkään tiedä mitä haluaa. Väsymys, uupumus... Ehkä muutoksenkaipuu? Ehkä huoli sun jaksamisesta, muttei osaa pukea sitä sanoiksi?

No siivois sitten jos huolettaa mun hyvinvointi! Ei oo vielä 13 vuoden aikana tajunnut, että paras esileikki ois imurointi ja roskipussin vieminen.

Oletko kertonut tuon hänelle?

 

[seireeni]

Kuulostaa ihan siltä, ettei mies itsekkään tiedä mitä haluaa. Väsymys, uupumus... Ehkä muutoksenkaipuu? Ehkä huoli sun jaksamisesta, muttei osaa pukea sitä sanoiksi?

No siivois sitten jos huolettaa mun hyvinvointi! Ei oo vielä 13 vuoden aikana tajunnut, että paras esileikki ois imurointi ja roskipussin vieminen.

Oletko kertonut tuon hänelle?

tää on vaan NIIIN totta. ei se mies tajua jos alat uuvuttamaan itseäsi ja päätät "näyttää" sille. parasta ois että puhuisitte asioista oikein kunnolla ja ajalla, siitä mikä kumpaakin tympii (muistakaa olla käyttämättä sellaisia lauseita kuin: "sinä aina" ja "se ärsyttää kun SINÄ" vaan enemmänkin "musta tuntuu")
Eiköhän sun mies sua rakasta kuitenkin, asiat on kasvaneet vähän vinoon ja kummassakin on varmasti omat syynsä. Teidän tilanne on sellainen että sen saa vielä selvitettyä, mutta jos alat kostamaan tms niin asiat vain pahenee.

Kuulostaa kans siltä että teidän on tehtävä jonkinlaisia muutoksia elämässä sen suhteen että saisitte yhteistä aikaa. Kysykää toisiltanne mikä on tärkeintä, se että tienaat rahaa ja olet yöt töissä, vai se että voit hoitaa kotia (josta nautit, ja jossa ei ole mitään pahaa) ja käydä vaikka vähemmän töissä ja olla energisempi kun oot kotona ja niin että ois yhteistä aikaa myös, mutta vähemmän tuloja. Kysy itse mieheltäsi mikä hänelle on tärkeintä MUTTA älä kysy vihasena, nalkuttavana, kysy rauhallisena ja yritä oikeesti ymmärtää mitä hän tuntee/yrittää sanoa. Oon ite huomannut että jos pystyn tuon tekee mieheni kanssa menettämättä itse malttia, niin hänkin pystyy sit vuorollaan kuuntelemaan mua paremmin.

Toivottavasti asiat vielä ääntyvät hyvään suuntaan. Ajattele miten tätä rakentaa positiiviseen suuntaa, älä miten saada miestäsi tajuaa miten tyhmästi hän käyttäytyy, siitä syntyy vain sotaa ja surua.

 

[Ari J T]

"Kysykää toisiltanne mikä on tärkeintä, se että tienaat rahaa ja olet yöt töissä, vai se että voit hoitaa kotia (josta nautit, ja jossa ei ole mitään pahaa) ja käydä vaikka vähemmän töissä ja olla energisempi kun oot kotona ja niin että ois yhteistä aikaa myös, mutta vähemmän tuloja."

"Toivottavasti asiat vielä ääntyvät hyvään suuntaan. Ajattele miten tätä rakentaa positiiviseen suuntaa, älä miten saada miestäsi tajuaa miten tyhmästi hän käyttäytyy, siitä syntyy vain sotaa ja surua."


Kopioin nämä edelliset tosta ylemmästä kommentista. Kysyn, minkä takia juuri naisen pitäisi päättää tästä yksin? toinen kysymys on minkä takia naisella ei nähtävästi ole oikeutta sanoa omia mielipiteitä, koska "muuten siitä syntää vain sotaa ja surua".

En tiedä ymmärsinkö Seireenin idean oikein, mutta lähtisin siitä asetelmasta, että molemmat osapuolet keskustelevat asiasta avoimesti. Juuri avoimuus on asia mikä monesti puuttuu parisuhteista juuri niissä tekijöissä jotka olisi parempi pitää avoimina.

Nyt en tarkoita sitä että aletaan syyttelemään "SÄ ET IKINÄ SIIVOO MITÄ SÄ AJATTELET!" parempi on sanoa suoraan lyhyesti ja ytimekkäästi oma tilanne ja selventää kumppanille oma tilanne ja pyytää apua kumppanilta (tätähän varten sitä naimisssa ollaan). Tämä samainen avoimuus toimii molempiin suuntiin missä tahansa asiassa. Parisuhde missä ei pystytä keskustelemaan avoimesti, ei ole parisuhde, vaan kalvava vankila, joka tekee ihmisistä raunioita.

Ihmiset, puhukaa asioistanne avoimesti ja jos tulette sellaisen ongelman eteen mitä ette voi ratkaista yksin, hankkikaa ulkopuolista apua. Suomessa on suoraan sanottuna typerä kulttuuri ylpeyteen "ei meillä ole mitään vikaa parisuhteessa" "me selvitään ihan itse".

Älkää tehkö tätä virhettä. Kukaan ei ole täydellinen ja jos haluatte pysyä parisuhteessa se vaatii TÖITÄ.