Mitä mieltä? (parisuhde, väkivalta, lapset)

[Todellakin harmaana]

Tuntuu että ei jaksaisi edes kirjoittaa tätä p.askaa mihinkään. Mutta kokeillaan nyt.

Meidän avioliitto menee päin h.elvettiä, kaipa tästä ero tulee. Jo jonkin aikaa mies on puhunut, että ei oikein haluaisi jatkaa. Niin kuitenkin on sitten sanonut että ei yksinkään halua olla, joten on pysytty yhdessä. Ja kaksi lasta tarvitsevat isäänsä.

Nyt sitten on taas ollut jonkin aikaa aivan omissa oloissaan. Ei esim. tänään soittanut vaikka tuli kotiin eikä oltu kotona, että missä ollaan. Kun ei kiinnosta tippaakaan.

No ei siinä vielä mitään, mutta kun on alkanut kurittamaan tuota vanhempaa lasta (2 v). Kun tekee jotain vauvalle, esim läpsii niin mies läpsäisee takaisin tai tänään tönäisi lapsen melkein sängyltä alas tosi lujaa, ehdin kuitenkin ottaa kiinni. Minä tietenkin huutamaan että ei noin saa tehdä! Miehen kommentit oli, että jos ollaan näin eri mieltä kasvatuksesta niin ero on ainoa ratkaisu ja lasten ei tarvi häntä nähdä enään koskaan.Uskomatonta!

Nytkin kuitenkin tuolla esikoisen kanssa painivat ja nauravat niin että pahaa tekee ajatella että lapsi joutuis eroon isästään. Enkä minäkän haluaisi erota mutta kun olen kuin ilmaa...

 

[TinyAngel]

minusta ei pidä olla liitossa vain pelkkien lapsien takia...lapsetkin onnellisempia kun äiti ja isä onnellisia...vanhana voit alkaa syyllistämään lapsia huonosta elämästäsi. Juttele miehesi kanssa kunnolla asioista ja jos ette löydä yhteistä polkua niin parempi on erota ja löytää se onni muualta.Eihän lapset siinä isäänsä menetä jos annat isän tavata lapsiaan.

 

[vieras]

Muuhun en osaa ottaa kantaa paitsi tuohon, että ero on miehen mielestä ainoa ratkaisu. Meillä mies ei kestä yhtään moitteita. Jos sanon jostain hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, niin vakiokommentti on tuo, että sitten pitää ottaa ero. Mutta ehkä teillä on kyseessä vakavampi juttu kuin pelkkä miehen nolostuminen toruista, jos mies muutenkin on puhunut, ettei halua jatkaa.

 

[ap]

Niin mutta kun mies sanoi että ei haluakaan tavata. Ja miten uskaltaisinkaan antaa tavata jos väkivallan takia eroan. En ole itse vahtimassa miten kurittaa.

Mutta kärsin kyllä tästä kun välillämme ei ole mitään.....:'(

 

[La vida es un destino]

oh-hoh. kuinka se silleen sille lapselle teki? siis miksi meinaa tönästä sängyltä alas aj toisena hetkenä leikkii iloisesti hänen kanssaan..

 

[ap]

No onko tuo kurittaminen sitten semmoinen asia jossa olen oikeassa vai olenko liian hystreerinen?

 

[ap]

Möhkispöhkis: koska lapsi silloin teki jotain vauvalle, nyt vauva minun sylissä. Miehen mielestä pitää kunnolla osoittaa että vauvaa ei saa satuttaa. Itse saa tehdä mitä vaan?!

 

[La vida es un destino]

Möhkispöhkis: koska lapsi silloin teki jotain vauvalle, nyt vauva minun sylissä. Miehen mielestä pitää kunnolla osoittaa että vauvaa ei saa satuttaa. Itse saa tehdä mitä vaan?!

lapsia ei saa kurittaa ruumiillisesti. sen kyllä tulisi olla selvä miehellesikin. huonosti on asian laidat jos rupeaa kaksi vuotiasta tönimään "kostoksi"
ja et ole hysteerinen asian kanssa. itse olisin laittanut jo miehen matkoihinsa jos lapsellemma noin tekisi.

 

[cothis]

No onko tuo kurittaminen sitten semmoinen asia jossa olen oikeassa vai olenko liian hystreerinen?

Mulla on tässä tiukka sääntö äljäkkeen kanssa. Ja se on se, et poikaa ei kuriteta fyysisesti eikä varsinkaan silleen et jos poika läpsäsee naamaan niin läpsästään takas et "tältä se tuntuu".
Ehkä molen itse ylihysteerinen siinä, mutta mä en halua mun pojalle samanlaista kasvatusmallia ku mulla oli. Muutaman vuoden ikäisellekin se oli helvetin nöyryyttävää jos vahingossa toista osui niin sai isältä/äidiltä samanlain takas.

 

[Sanna80]

Musta kuulostaa osin ihan omakohtaisella kokemuksella, että ongelma ei ole lapset ja/tai suhde vaan miehen ja sinun jaksaminen ja mielenterveys. Ekana tuli mieleen, että miehesi on stressaantunut tai masentunut, ei ehkä saa unta tai omaa aikaa tarpeeksi. Ja sama pätee sinuun. Uskon VAKAASTI, että ottamalla omaa aikaa ja aikaa suhteelle, hakeutumalla vaikka lääkärille/terapiaan juttelemaan asioista, ehkä masennuslääkitystä, kunnon yöunia vaikka niin että jompikumpi lähtee vuorollaan pois kotoa nukkumaan ja toinen hoitaa lapset, saatte suhteenne ja perheenne toimimaan.

Mä myönnän ihan suoraan, että jos en saa kunnolla unta ja on kiire ja stressiä eikä ole pitkään aikaan yhtään omaa aikaa, mun tekisi mieli pieksää nuo pennut! Sitten kun pääsee hetkeksi irti arjesta, mun tapauksessa vaikka vaan yksin kauppaan tai saa yhtenä tai parina yönä kunnon yöunet, jaksaa lapsia, kiukutteluja, tappelua ja vastoinkäymisiä PALJON paremmin!

Jaksuja, molemmille!