mitä mieltä olette tästä??? kiusaamista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hmmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hmmm"

Vieras
olen nyt 25v... mulla on kehitysvammainen pikkuveli ja kun olin koulussa niin koko ala ja yläasteen ajan mua kiusas yks meijän luokan tyttö ,siks kun mulla on kehitysvammainen veli ja mun vanhemmat on tyhmiä kun ne on sellaisen saanut.,,, jne..ei auttanut kiusaamiseen mikään. noh, nyt tämä minun kiusaajani on itse saanut vaikea vammaisen lapsen. satuin samaan aikaan hänen kanssaan tkhon. en puhunut mitään ,tyttö kysyi vain että ai onko mullakin lapsia todella ylimielisesti ja lapselliseen sävyyn, sanoin että 4 on. Hän kertoi että hänellä 1. eli tämä poika joka on vaikeasti vammainen. mietin vain kun he lähtivät,että kerrankin joku sanan lasku pitää paikkaansa: pilkka osuu omaan nilkkaan. En haluaisi olla ilkeä,mutta olisi kiva muistuttaa tyttöä siitä mitä minä jouduin hänen takia kokemaan.
 
Minulla on yksi lapsistani vammainen ja tyttärelläni on vammainen pikkuveli siis. En tiedä, meillä on aika hyvä itsetunto, eli emme ole kohdanneet kiusaamista. Kiusaaminehan on erittäin henkisesti köyhää...En osaa oikein ajatella tuosta yhtään mitään, tai en tiedä, miten tuohon suhtautua, mutta ymmärrän sinun suhtautmiosen, äärimmäisen inhottavaa kohdallesi/kohdallenne osunut kiusaus...

Ihmisten ylipäätään pitäisi ajatella nenäänsä pidemmälle näissä asioissa, vammaisuus kun voi tulla kenen tahansa kohdalle...
 
No hän oli lapsi silloin ties miten pahasti kotona oli asiat vaikka muulta olisi näyttänyt, sinä nyt aikuinen joten koen tuon tavallaan jopa pahemmaksi miten sinä ajattelet. Ei ole mikään hääähäähäh että joku saa vaikeasti vammaisen lapsen ja sananlaskujen heitto aiheesta on minusta mautonta....kukin tyylillään, etkö sinä syyllisty tavallaan samaan kuin hän aikoinaan, paitsi että sinä olet aikuinen?
 
Edesmennyt isäni kertoi naapurin emännästä, joka oli moittinut naapureiden lapsia jotenkin siihen tapaan, että eihän niillä ole nenääkään jota niistää. Emäntä sai myöhemmin lapsen, jolla ei ollut nenää. Luulen, että tuo oli tosi, koska isäni sen kertoi minulle eikä hänellä ollut tapana kertoa keksittyjä juttuja.

Ymmärrän ap:n tunteet. Se, että ajattelee sanovansa ei ole sama kuin jos sanoisi. Varmasti tyttö itse muistaa kiusaamisen ilman muistuttamistakin. Mutta toisaalta nyt tyttö oppi tietämään, ettei kehitysvammaisuus ole maailmanloppu. Minulla on vammainen lapsi ja rankkuudesta huolimatta se on ollut mitä kasvattavin kokemus.
 
Niinpä niin.. Ehkäpä tämä kiusaaja muistaa itsekin mitä on tullut tehtyä ja hävettää muuten varmana! Ehkä juuri siksi käyttäytyiylimielisesti, oikeasti varmaan teki mieli pyytää anteeksi.. Ymmärrän ap:n katkeruuden, mutta olen myös pahoillani kiusaajan lapsen puolesta.
 

Yhteistyössä