Mä en usko kostoon...mutta siihen uskon että paha saa kyllä aikanaan palkkansa ja kun niin käy, niin kieltämättä jollakin tasolla nautin.
7v sitten jouluaattona olin sukuloimassa pienen vauvani kanssa. Kaikki oli mennyt oikein kivasti jne. vaikka olinkin jo raskausaikana jäänyt yh:ksi. Eräs sukulaisnainen, alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta paasaamaan siitä miten ensin mennään naimisiin ja vasta sitten tehdään lapset siihen hyvään liittoon jne. Hän paasasi paasaamistaan ja se oli niitä elämäni harvoja hetkiä, kuin olen mennyt hiljaiseksi ja jäänyt vain tuijottamaan haavi auki
Kului muutama vuosi, ko. nainen meni naimisiin ja raskautui. Valitettavasti ensimmäinen raskaus meni kesken, mutta seuraava eteni loppuun saakka. Hieman vauvan syntymän jälkeen, ilman pienintäkään ennakkovaroitusta mies otti ja lähti toisen naisen matkaan. Puoli vuotta myöhemmin tälle uudelle parille oli tulossa yhteinen lapsi ja he elävät perheenä edelleen.
Tämä sukulaisnainen sensijaan ei voi parhaalla mahdollisella tavalla. Koska hän on aina ollut passattavana jne. on hän ollut täysin avuton sen lapsensa kanssa ja ajoittain jopa hänen äitinsä on asunut hänen luonaan auttaen häntä lastenhoidossa. Kyseessä on yli kolmekymppinen nainen, eli ei johdu edes nuoresta iästä.
Siinä kohtaa kun kuulin että mies otti ja lähti, olin vahingoniloinen. En tietenkään olisi toivonut että lapsen perhe hajoaa, mutta jos ajattelen vain sitä sukulaisnaista, niin kyllä meni näpäytys niin oikeaan osoitteeseen kuin vain olla voi.
