T
"tuhkimo"
Vieras
Olen reilusti yli 3kymppinen kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Aina olen arvoiltani ollut vihertävä ja tyyliltäni (jos sellaista edes on) luonnollinen, ehkä vähän hipahtava, urheilullinen, kenties sitten myös persoonallinen. Käytän kirppiksiä ja harvoin edes ostan itselleni mitään. Vaikka minulla olisi rahaa käytettävänä, en kokisi luontevaksi mennä vaatekauppaan "shoppailemaan". En koe tarvitsevani mitään ja vierastan hienoja, minulle "epäkäytännöllisiä" vaatteita.
En ole koskaan tykännyt juhlatilaisuuksista, joihin pitäisi laittautua, en omista juuri mitään hienompia vaatteita, vaan ainoastaan joitakin siistimpiä, jotka juuri ja juuri saan silitettyä arvostaakseni juhlassa tai vastaavassa olevia ihmisiä. Kovin paljon ei juhlia onneksikaan ole ollut ja "juhlimassa" en ole käynyt nuorenakaan enkä nykyään edes totaali-yh:na pääsisikään.
Meikata osaan ripsarin verran, mitään muita meikkejä en osaa käyttää lainkaan. Kampaajalla käyn ehkä kerran puolessatoista vuodessa. Hiukset ovat vähän luonnonkiharat ja malli kai aina-vähän-ylikasvanut. En osaa niitäkään laittaa mitenkään.
Sain kuulla kuitenkin juuri olevani negatiivisessa mielessä poikkeuksellinen. On normaalia haluta laittaa itsensä kauniiksi ja "kutsuvaksi" vastakkaiselle sukupuolelle. Minussa täytyy olla jotakin vikaa, kun en osaa toteuttaa tällaista luonnollista viettiä. Minusta se vain tuntuu vieraalta. En itsekään halua tutustua miehiin, jotka eivät ole aidosti omia itsejään ja itsekin olen sekä sisäisesti että ulkosesti tavallaan vilpitön ja aito minä. Hyväksyn kyllä täysin naisten pukeutumiset ja laittautumiset, mutta koen, ettei se ole minua.
Mitä mieltä?
En ole koskaan tykännyt juhlatilaisuuksista, joihin pitäisi laittautua, en omista juuri mitään hienompia vaatteita, vaan ainoastaan joitakin siistimpiä, jotka juuri ja juuri saan silitettyä arvostaakseni juhlassa tai vastaavassa olevia ihmisiä. Kovin paljon ei juhlia onneksikaan ole ollut ja "juhlimassa" en ole käynyt nuorenakaan enkä nykyään edes totaali-yh:na pääsisikään.
Meikata osaan ripsarin verran, mitään muita meikkejä en osaa käyttää lainkaan. Kampaajalla käyn ehkä kerran puolessatoista vuodessa. Hiukset ovat vähän luonnonkiharat ja malli kai aina-vähän-ylikasvanut. En osaa niitäkään laittaa mitenkään.
Sain kuulla kuitenkin juuri olevani negatiivisessa mielessä poikkeuksellinen. On normaalia haluta laittaa itsensä kauniiksi ja "kutsuvaksi" vastakkaiselle sukupuolelle. Minussa täytyy olla jotakin vikaa, kun en osaa toteuttaa tällaista luonnollista viettiä. Minusta se vain tuntuu vieraalta. En itsekään halua tutustua miehiin, jotka eivät ole aidosti omia itsejään ja itsekin olen sekä sisäisesti että ulkosesti tavallaan vilpitön ja aito minä. Hyväksyn kyllä täysin naisten pukeutumiset ja laittautumiset, mutta koen, ettei se ole minua.
Mitä mieltä?