Mitä mieltä eskarilaisen käytöksestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Minä sanoisin sinuna (tai poikasi) tälle naapurin pojalle kun tulee hakemaan ulos, etteivät nyt leikit sovi, koska naapurin pojan mielestä sinun poikasi on ainoa kiusaaja leikeissä.

Voisi tilanne muuttua.

Tälläistä ajattelinkin. Siis että nyt aluksi pysyvät ihan erillään ja sitten katsotaan uudelleen.

Silloin kun muuttivat tuohon niin ekan parin viikon aikana keskustelimme useasti pojan kanssa täällä siitä, että me kiellämme leikit naapurin pojan kanssa jos käytös ei muutu. Poikamme käytös siis muuttui selvästi riehakkaampaan ja jotenkin sellaiseen rasittavampaan suuntaan välittömästi, kun nämä naapurit tulivat. Alussa kuvioon tuli myös pyssyleikit ja niistä minä puhuin naapurille, koska me emme hyväksy lastemme leikeissä aidon näköisiä aseita. Eri asia jos leikkivät, että joku puutikku on pyssy, mutta niitä aidon näköisiä en hyväksy. Tämä keskustelu meni hyvin eikä naapuri sen jälkeen antanut niitä aseita lasten leikkeihin ulos. Se teki leikkiin minusta ikävän sävyn.

Sen jälkeen onkin sujunut ihan hyvin ja ongelmitta. Jos jotain isompaa kärhämää on tullut niin niitä on selvitetty ja pojat pyytäneet anteeksi jne kuten asiaan kuuluu. Tosin joka kerta naapuri on puolustellut sitä, että poikansa sanoi että se oli vahinko. Asiat ikäänkuin kuittaantuu sillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja d:
Ap miten kävi?

Eivät ole olleet kotona loppupäivänä eli en ole päässyt uudellee juttelemaan.

Puhuin kuitenkin erään toisen naapurin kanssa, kun olin iltalenkillä ja kerroin tästä kaikesta. Hän kertoi, että tämä naapurin poika on huutanut hänelle mm. että "mitäs sä ämmä siellä kävelet" jne. Tuo selvensi minulle riittävästi siitä, että kenen lapsella tässä mahdollisesti on niitä ongelmia ja kenen lapsella ei.

Sanoin tuolle toisellekin naapurille, että en mitenkään puolustele omaani mutta en myöskään ota hänen kontolleen kaikkea vaan kaksi kaverusta tuossa pihalla leikkii ja nahistelee keskenään. Mutta tuollaista lapseni ei todellakaan ikipäivänä tekisi, että huutaisi noin naapurille tai siis yhtään kenellekään. Ja mistä tuollaisen sanan edes on oppinut - ämmä.
 
Mä yrittäisin päästä tuosta syyttelemisen ja syyllisen etsimisen kierteestä, ja miettiä jotain ratkaisua miten tästä eteenpäin poikien kanssa. Toki pienen hajuraon pitäminenkin saattaa auttaa, ainakin sillä hetkellä, kun eivät yhdessä leiki, mutta onko siitä sitten jatkoon apua. Ajattelin, että voisitko naapurille ehdottaa jotain yhteistä toimintamallia poikien ohjeistamisessa, että nimittelyyn ja muutoin huonoon käytökseen aikuinen puuttuisi aina, kun sellaista havaitsisi. Eli vetäisitte yhtä köyttä poikienne parhaaksi ja samalla myös naapuri saisi vähän "kasvatusta". Tarkemmin en osaa ehdottaa, kun en tilannetta enempää tunne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Mä yrittäisin päästä tuosta syyttelemisen ja syyllisen etsimisen kierteestä, ja miettiä jotain ratkaisua miten tästä eteenpäin poikien kanssa. Toki pienen hajuraon pitäminenkin saattaa auttaa, ainakin sillä hetkellä, kun eivät yhdessä leiki, mutta onko siitä sitten jatkoon apua. Ajattelin, että voisitko naapurille ehdottaa jotain yhteistä toimintamallia poikien ohjeistamisessa, että nimittelyyn ja muutoin huonoon käytökseen aikuinen puuttuisi aina, kun sellaista havaitsisi. Eli vetäisitte yhtä köyttä poikienne parhaaksi ja samalla myös naapuri saisi vähän "kasvatusta". Tarkemmin en osaa ehdottaa, kun en tilannetta enempää tunne.

Me sovimme jo, että pojat ei leiki kahdestaan ellei ole aikuinen vahtimassa. Mutta itse aion nyt ensin tehdä niin, että pidetään pieni tauko vallan noista yhteisistä leikeistä.

Hieman vaikeaa on sopia mistään, kun naapurin mielestä vain meidän lapsessa on vikaa ja hänen kullannuppunsa on syytön.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.

Joo tämä tapahtui tänään ja oli se niin törkeää ja loukkaavaa, että ihmettelen millainen äiti ei jäisi sitä miettimään.

Enkä minä nyt sanoisi, että mietin tätä koko päivän. SIlloin tapahtuneen jälkeen meni pari tuntia, kun pohdin ja porasin täällä ja soitin eräälle ystävälle asiasta. Sitten tein kaikkea lasten kanssa ja ihan muita juttuja kunnes tulin ja huomasin, että tätä oli kerran nostettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Me sovimme jo, että pojat ei leiki kahdestaan ellei ole aikuinen vahtimassa. Mutta itse aion nyt ensin tehdä niin, että pidetään pieni tauko vallan noista yhteisistä leikeistä.

Tuosta on hyvä lähteä, yrittäkää löytää jonkinlainen yhteinen sävel poikienne parhaaksi :)
 
Näyttäkää nyt se kohta, jossa minä puolustelen omaani?


Lisäksi poika tekee sellaista, että valehtelee asioita. Tai siis jos esim. tulee riitaa jostain niin muuttelee asian niin ettei hän ole oikeastaan ollut syyllinen tai että se oli vahinko tms. Tiedämme miehen kanssa tämän ja siitä on pojalle sanottu, mutta pidän sitä kyllä "normaalina" toimintana tuon ikäiseltä. Eikö lapset yleensä "valehtele" asioita noin, että ne asiat kaunistuu ja näyttää omalta kantilta paremmalta. Tai liioittele tai muuttele ylipäätään asioita.

Ja kun nämä uudet naapurit tulivat niin pojat yhdessä aloittivat sellaisen ohikulkijoille huutelun mitä oma poikani ei ole koskaan tehnyt

ja omat lapseni olivat sisällä eli eivät liittyneet siihen mitenkään.

En ymmärrä mitä pitäisi tehdä ja miten tuohon suhtautua. Puhuin jo asiasta pojan kanssa. Sanoo ettei enää tee sitä ja sanoo myös ettei hän ole ainut, joka on sitä tehnyt.

Ai niin ja sitten poikani kuulemma tahtoo olla aina kaikessa paras ja voittaa aina kaiken. No sellainen hän onkin, mutta en pidä sitäkään epänormaalina käytöksenä.

Toki siis olent iennyt tuosta nahjaamisesta naapurin lapsen kanssa, mutta minun kokemukseni on siitä nimeomaa se ettei poikani ole ainut, joka siihen on syyllistynyt. Tässä kaikki naapurit, jotka on tunteneet poikamme vauvasta asti niin ovat sitä mieltä, että lapsemme on kiltti ja hyvin kasvatettu ns. normaali lapsi. Eli tekee typeryyksiä, mutta ei nyt mikään ongelmalapsi.

Ja tälläistä ongelmaa ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa ja tuo toinenkin naapuri sanoi, että meidän poika on aina ollut tosi kohtelias ja mukava. Ja selvästi sanoi myös, että käyttäytyy noin vain tuon naapurin pojan kanssa.


Eniten minua närhentää tässä se, että sanoi minulle, että "sanon sinulle suoraan että te olette vielä vaikeuksissa tuon lapsen kanssa"

Tuo selvensi minulle riittävästi siitä, että kenen lapsella tässä mahdollisesti on niitä ongelmia ja kenen lapsella ei.



Ap, oikeasti. Rentoudu hieman ja keskity mieluummin johonkin muuhun. Asia ei mene eteenpäin niin, että etsitään syyllistä ja tapellaan siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.

Joo tämä tapahtui tänään ja oli se niin törkeää ja loukkaavaa, että ihmettelen millainen äiti ei jäisi sitä miettimään.

Enkä minä nyt sanoisi, että mietin tätä koko päivän. SIlloin tapahtuneen jälkeen meni pari tuntia, kun pohdin ja porasin täällä ja soitin eräälle ystävälle asiasta. Sitten tein kaikkea lasten kanssa ja ihan muita juttuja kunnes tulin ja huomasin, että tätä oli kerran nostettu.

Ok. Kuten sanottu, en tarkoittanut pahalla ja olen itse monta kertaa ylireagoinut pienempiinkin asioihin.

Itse kysymykseen kommentoisin sen verran että mielestäni kukaan täysijärkinen vanhempi ei ajattele, että oma lapsi on täysin viaton kaikkeen, ainakaan kaverin kanssa tai porukassa. Eli minäkin varmaan lähtisin vielä selvittämään asiaa sen äidin kanssa uudelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näyttäkää nyt se kohta, jossa minä puolustelen omaani?


Lisäksi poika tekee sellaista, että valehtelee asioita. Tai siis jos esim. tulee riitaa jostain niin muuttelee asian niin ettei hän ole oikeastaan ollut syyllinen tai että se oli vahinko tms. Tiedämme miehen kanssa tämän ja siitä on pojalle sanottu, mutta pidän sitä kyllä "normaalina" toimintana tuon ikäiseltä. Eikö lapset yleensä "valehtele" asioita noin, että ne asiat kaunistuu ja näyttää omalta kantilta paremmalta. Tai liioittele tai muuttele ylipäätään asioita.

Ja kun nämä uudet naapurit tulivat niin pojat yhdessä aloittivat sellaisen ohikulkijoille huutelun mitä oma poikani ei ole koskaan tehnyt

ja omat lapseni olivat sisällä eli eivät liittyneet siihen mitenkään.

En ymmärrä mitä pitäisi tehdä ja miten tuohon suhtautua. Puhuin jo asiasta pojan kanssa. Sanoo ettei enää tee sitä ja sanoo myös ettei hän ole ainut, joka on sitä tehnyt.

Ai niin ja sitten poikani kuulemma tahtoo olla aina kaikessa paras ja voittaa aina kaiken. No sellainen hän onkin, mutta en pidä sitäkään epänormaalina käytöksenä.

Toki siis olent iennyt tuosta nahjaamisesta naapurin lapsen kanssa, mutta minun kokemukseni on siitä nimeomaa se ettei poikani ole ainut, joka siihen on syyllistynyt. Tässä kaikki naapurit, jotka on tunteneet poikamme vauvasta asti niin ovat sitä mieltä, että lapsemme on kiltti ja hyvin kasvatettu ns. normaali lapsi. Eli tekee typeryyksiä, mutta ei nyt mikään ongelmalapsi.

Ja tälläistä ongelmaa ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa ja tuo toinenkin naapuri sanoi, että meidän poika on aina ollut tosi kohtelias ja mukava. Ja selvästi sanoi myös, että käyttäytyy noin vain tuon naapurin pojan kanssa.


Eniten minua närhentää tässä se, että sanoi minulle, että "sanon sinulle suoraan että te olette vielä vaikeuksissa tuon lapsen kanssa"

Tuo selvensi minulle riittävästi siitä, että kenen lapsella tässä mahdollisesti on niitä ongelmia ja kenen lapsella ei.



Ap, oikeasti. Rentoudu hieman ja keskity mieluummin johonkin muuhun. Asia ei mene eteenpäin niin, että etsitään syyllistä ja tapellaan siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Juu ei. Enkä minä etsi mitään syyllistä. Mutta sitä en vain hyväksy, että minun pojastani tehtiin pahis asiassa, jossa on kaksi osallista. Pojat ovat molemmat ihan yhtä syyllisiä ja syyttömiä, mutta naapurin mukaan hänen lapsensa on syytön ja minun lapseni on ilkkuva valehtelija. Ei se asia niinkään etene, että minä totean että "joo sinun lapsesi on aina niin kiltti ja minun lapseni ei vaan osaa käyttäytyä ja valehtelee silmät ja suut täyteen".
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei se asia niinkään etene, että minä totean että "joo sinun lapsesi on aina niin kiltti ja minun lapseni ei vaan osaa käyttäytyä ja valehtelee silmät ja suut täyteen".
Mä saattaisin todeta juuri noin :snotty:, yltiömaireasti hymyillen.

Ja huolehtisin siitä, ettei lapset enää vietä keskenään aikaa. Naapuri löytäköön uuden syntipukin sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei se asia niinkään etene, että minä totean että "joo sinun lapsesi on aina niin kiltti ja minun lapseni ei vaan osaa käyttäytyä ja valehtelee silmät ja suut täyteen".
Mä saattaisin todeta juuri noin :snotty:, yltiömaireasti hymyillen.

Ja huolehtisin siitä, ettei lapset enää vietä keskenään aikaa. Naapuri löytäköön uuden syntipukin sitten.

Joo se voi olla hankalaa, kun tässä ei pahemmin lapsiperheitä ole. Tuo toinen lapsiperhe lakkasi käymästä heidän pihassaan jo ajat sitten.
 
No kaikki minun tuntemat lapset ovat tuollaisia, että haluavat määrätä kaikesta. paitsi omani. ja silti heidän vanhemmat pitävät omiaan jotenki ihanina. vanhemmuus tekee sokeaksi.

Minulle on sanottu että omani ovat kilteimmät lapset mitä hän on koskaan tavannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
No kaikki minun tuntemat lapset ovat tuollaisia, että haluavat määrätä kaikesta. paitsi omani. ja silti heidän vanhemmat pitävät omiaan jotenki ihanina. vanhemmuus tekee sokeaksi.

Minulle on sanottu että omani ovat kilteimmät lapset mitä hän on koskaan tavannut.

hei, minullekin on sanottu noin :D Ja tiedän, että näin onkin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.

Joo tämä tapahtui tänään ja oli se niin törkeää ja loukkaavaa, että ihmettelen millainen äiti ei jäisi sitä miettimään.

Enkä minä nyt sanoisi, että mietin tätä koko päivän. SIlloin tapahtuneen jälkeen meni pari tuntia, kun pohdin ja porasin täällä ja soitin eräälle ystävälle asiasta. Sitten tein kaikkea lasten kanssa ja ihan muita juttuja kunnes tulin ja huomasin, että tätä oli kerran nostettu.

Tämä on ainakin kolmas aloitus, jonka sinulta näen tästä aiheesta. Viimeeksi valittaja oli joku naapurin mummo. Että ihan sillä kysyin. Silloinkin taisit juosta ympäri naapurustoa hakemassa kehuja omasta lapsestasi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
No kaikki minun tuntemat lapset ovat tuollaisia, että haluavat määrätä kaikesta. paitsi omani. ja silti heidän vanhemmat pitävät omiaan jotenki ihanina. vanhemmuus tekee sokeaksi.

Minulle on sanottu että omani ovat kilteimmät lapset mitä hän on koskaan tavannut.

hei, minullekin on sanottu noin :D Ja tiedän, että näin onkin ;)

Niin juuri tuollaista hyvää palautetta minäkin aina lapsistamme saan. Ei ole kuin kaksi viikkoa, kun tässä eräs naapuri tuli yhtäkkiä pihaamme ja sanoi, että hän aina miettii miten olen onnistunut kasvattamaan lapset niin että ne leikkii aina kiltisti pihalla ja on kohteliaita naapureille ja jutustelee mukavia. Tuskin tätä ihan lämpimikseen tuli erikseen tienyli kertomaan eli uskoisin hänen ihan sitä tarkoittaneenkin. Sama naapuri sanoi kohta silloin, kun nuo uudet naapurit tuli, että hän on huomannut että naapurinpoika on aika eriluonteinen mitä meidän poika. Ja viittasi juurikin tähän ylettömään meteliin mitä pitää tuossa pihalla.

Tänään puhuin tätä juttua muutamalle ystävälleni ja jokaisen ensireaktio oli, että "Ai teidän poika?!?!?". Ja jokainen heistä tuntee lapseni aika paljon paremmin kuin tämä naapuri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.

Joo tämä tapahtui tänään ja oli se niin törkeää ja loukkaavaa, että ihmettelen millainen äiti ei jäisi sitä miettimään.

Enkä minä nyt sanoisi, että mietin tätä koko päivän. SIlloin tapahtuneen jälkeen meni pari tuntia, kun pohdin ja porasin täällä ja soitin eräälle ystävälle asiasta. Sitten tein kaikkea lasten kanssa ja ihan muita juttuja kunnes tulin ja huomasin, että tätä oli kerran nostettu.

Tämä on ainakin kolmas aloitus, jonka sinulta näen tästä aiheesta. Viimeeksi valittaja oli joku naapurin mummo. Että ihan sillä kysyin. Silloinkin taisit juosta ympäri naapurustoa hakemassa kehuja omasta lapsestasi.

Täh? No nyt näet sitten ihan omiasi tai teet jotain ihan omia päätelmiäsi siitä, että olisi sama kirjoittaja eri aloitusten takana. Pahoittelen, mutta tämä tapahtui tosiaan tänään ja yksikään muu naapurimme ei ole ikinä milloinkaan sanonut poikkipuolista sanaa lapsistamme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko sulla ap vähän taipumusta pakkoajatuksiin? Ei pahalla.

Siis... anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä asiayhteyttä?

Minäkin ajattelin, että ajattelet ilmeisesti tätä asiaa tosi paljon, ja siihen menee sulta kovasti energiaa - miksi näin?

Ja ihan ystävällisesti ja ilman kettuilua kysyn; tiedän kyllä kokemuksesta, että omaan lapseen kohdistuneet vääryydet jäävät helposti kohtuuttomastikin vaivaamaan mieltä.

Joo tämä tapahtui tänään ja oli se niin törkeää ja loukkaavaa, että ihmettelen millainen äiti ei jäisi sitä miettimään.

Enkä minä nyt sanoisi, että mietin tätä koko päivän. SIlloin tapahtuneen jälkeen meni pari tuntia, kun pohdin ja porasin täällä ja soitin eräälle ystävälle asiasta. Sitten tein kaikkea lasten kanssa ja ihan muita juttuja kunnes tulin ja huomasin, että tätä oli kerran nostettu.

Tämä on ainakin kolmas aloitus, jonka sinulta näen tästä aiheesta. Viimeeksi valittaja oli joku naapurin mummo. Että ihan sillä kysyin. Silloinkin taisit juosta ympäri naapurustoa hakemassa kehuja omasta lapsestasi.

Täh? No nyt näet sitten ihan omiasi tai teet jotain ihan omia päätelmiäsi siitä, että olisi sama kirjoittaja eri aloitusten takana. Pahoittelen, mutta tämä tapahtui tosiaan tänään ja yksikään muu naapurimme ei ole ikinä milloinkaan sanonut poikkipuolista sanaa lapsistamme.

"Niin minä sanoin hänelle, että tässä on nyt selvästi tälläien asetelma, että minun poikani vain tekee pahaa eikä hänen poikansa. Juttelin tämän naisen äidin kanssa viikko sitten ja hänkin koko ajan sätti poikaani ja kaikki mitä tämä teki niin on väärin."

Omaa tekstiäsi tästä ketjusta. Silloin olit tuohtunut, kun naapurilasten mummo torui poikaasi pallojen katolle heittelystä ja poikasi tuli kotiin itkien.

 

Yhteistyössä