E
epätoivo iskee!
Vieras
Opiskelen lähihoitajaksi oppisopimuksella päiväkodissa. Olen suorittanut päiväopiskeluna lähihoitajan perustutkinnot ja saanut ensimmäisestä H2 ja kahdesta muusta K3. Koulutehtävät, projektit yms olen suorittanut kiirettä on arvosanoin.
Nyt olen ollut päiväkodissa viime syksystä. Kahden viikon työssäolon jälkeen ohjaaja aloitti mun moittimisen. Mitään en ilmeisesti tee niin hyvin, että siitä voisi antaa positiivista palautetta, mutta virheitä senkin edestä. Ohjaan lapsia väärin, petaan sängyt väärin ja autan lapsia pukemaan väärin. Kaikesta mahdollisesta saan negatiivista palautetta. Otan palautteen vastaan ja yritän korjata toimintaani. Sevon hankalaa, sillä ohjaaja ei pyynnöistäni huolimatta kerro, miten asiat pitäisi hoitaa. Yritän ottaa mallia ohjaajasta, siitä miten hän toimii, mutta silti saan negatiivista palautetta.
Kuulemma toisistakin ryhmistä tulee palautetta, etten tee mitä pyydetään. Olen ihan sekaisin jo ja mietin onko mulla päässä vikaa. Yritän parhaani mukaan olla aktiivinen. Osallistun lasten leikkeihin, yritän ennakoida muiden toimista mitä tekisin seuraavaksi ja ihan varmasti teen aina kaiken mitä pyydetään! En koskaan istuskele vain itsekseni, vaan pyrin olemaan läsnä ja lasten sekä aikuisten käytettävissä. Jos ehdotan jotain, se tyrmätään heti. En kuulemma voi osallistua ilman koulutusta pedagogiseen suunnitteluun. En enää tiedä mitä multa odotetaan, eikä sitä mulle kerrota. "sun pitää itse oivaltaa, en voi kulkea sun perässä neuvomassa, käytäntö opettaa."
Olen ottanut yhteyttä opettajaan ja meillä on tulossa yhteinen keskustelu parin viikon päästä. Nyt ohjaaja on entistä hankalampi. Voivottelee miten paljon mulla on oppimista ja kuin näyttää siltä, ettei musta ole lastenhoitajaksi.
Olen todella eksynyt, väsynyt ja surullinen. Mietin et olenko oikeasti näin huono..
Anteeksi sekava kertomus. Olen todella hämmentynyt ja sekava itsekin.
Nyt olen ollut päiväkodissa viime syksystä. Kahden viikon työssäolon jälkeen ohjaaja aloitti mun moittimisen. Mitään en ilmeisesti tee niin hyvin, että siitä voisi antaa positiivista palautetta, mutta virheitä senkin edestä. Ohjaan lapsia väärin, petaan sängyt väärin ja autan lapsia pukemaan väärin. Kaikesta mahdollisesta saan negatiivista palautetta. Otan palautteen vastaan ja yritän korjata toimintaani. Sevon hankalaa, sillä ohjaaja ei pyynnöistäni huolimatta kerro, miten asiat pitäisi hoitaa. Yritän ottaa mallia ohjaajasta, siitä miten hän toimii, mutta silti saan negatiivista palautetta.
Kuulemma toisistakin ryhmistä tulee palautetta, etten tee mitä pyydetään. Olen ihan sekaisin jo ja mietin onko mulla päässä vikaa. Yritän parhaani mukaan olla aktiivinen. Osallistun lasten leikkeihin, yritän ennakoida muiden toimista mitä tekisin seuraavaksi ja ihan varmasti teen aina kaiken mitä pyydetään! En koskaan istuskele vain itsekseni, vaan pyrin olemaan läsnä ja lasten sekä aikuisten käytettävissä. Jos ehdotan jotain, se tyrmätään heti. En kuulemma voi osallistua ilman koulutusta pedagogiseen suunnitteluun. En enää tiedä mitä multa odotetaan, eikä sitä mulle kerrota. "sun pitää itse oivaltaa, en voi kulkea sun perässä neuvomassa, käytäntö opettaa."
Olen ottanut yhteyttä opettajaan ja meillä on tulossa yhteinen keskustelu parin viikon päästä. Nyt ohjaaja on entistä hankalampi. Voivottelee miten paljon mulla on oppimista ja kuin näyttää siltä, ettei musta ole lastenhoitajaksi.
Anteeksi sekava kertomus. Olen todella hämmentynyt ja sekava itsekin.