?
:(
Vieras
Olen ollut sinkkuna jo monta vuotta, ja välillä tämä yksinäisyys rassaa. Olen menettänyt kokonaan uskon siihen, että kohdalleni koskaan enää rakkautta tulee. En rakastu. En ole siihen kyennyt enää vuosiin.
Olen tuntenut erään miehen kohta vuoden. Alkuun tapailimme, olin ihastunutkin mutta omista syistäni lakkasin pitämästä yhteyttä ja annoin asian unohtua. Mies ei kuitenkaan ole unohtanut. Otti taas yhteyttä, toivoo että voitaisiin nähdä. Ei ymmärrä mikä meille tuli aiemmin, kun vain "katosin". Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen, tiedän että hänellä on haaveissa pitkä parisuhde ja sitoutuminen jossain vaiheessa.
Hänen kanssaan siis saisin parisuhteen. En vain tiedä mitä teen. En rakasta tuota miestä, mutta hänen kanssaan on ihan hyvä olla. Voisin kuvailla tunteitani sanoilla "ihan ok". Onko oikein/väärin alkaa suhteeseen näillä pohjilla? En jaksaisi enää olla yksin, en usko enää siihenkään että elämääni tulisi ikinä sellaista oikeaa rakkaustarinaa. Onko väärin vain tyytyä johonkin, valita kahdesta huonosta vähiten huonoin? Tässä tapauksessa loppu iän yksinäisyys vai mies jota en rakasta?
Olen tuntenut erään miehen kohta vuoden. Alkuun tapailimme, olin ihastunutkin mutta omista syistäni lakkasin pitämästä yhteyttä ja annoin asian unohtua. Mies ei kuitenkaan ole unohtanut. Otti taas yhteyttä, toivoo että voitaisiin nähdä. Ei ymmärrä mikä meille tuli aiemmin, kun vain "katosin". Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen, tiedän että hänellä on haaveissa pitkä parisuhde ja sitoutuminen jossain vaiheessa.
Hänen kanssaan siis saisin parisuhteen. En vain tiedä mitä teen. En rakasta tuota miestä, mutta hänen kanssaan on ihan hyvä olla. Voisin kuvailla tunteitani sanoilla "ihan ok". Onko oikein/väärin alkaa suhteeseen näillä pohjilla? En jaksaisi enää olla yksin, en usko enää siihenkään että elämääni tulisi ikinä sellaista oikeaa rakkaustarinaa. Onko väärin vain tyytyä johonkin, valita kahdesta huonosta vähiten huonoin? Tässä tapauksessa loppu iän yksinäisyys vai mies jota en rakasta?
