Mitä mä teen? Avioero vai tätä samaa tylsää suhdetta, joka ärsyttää ja turhauttaa minua.

["silja"]

ehkä sinun kannattaisi yleisen tvan mukaisesti piristää itseäsi käymällä vieraissa jasamalla saisit "puntit tasan" vätys miehesi kanssa.

Ei kiitos. Sille tielle en halua lähteä.

 

["silja"]

[QUOTE="Apua";28116094]Oletteko siis hakeneet ammattiapua? Mitä miehesi tuumaisi ajatuksesta?[/QUOTE]

Emme ole hakeneet. Mies ei ole vastannut kysymykseeni että lähtisikö kanssani jonnekin terapeutille keskustelemaan. Tai vastasi että ei tiedä ja että miettii asiaa. Tästä on aikaa jo useampi kuukausi.

 

["silja"]

Asia ei todellakaan ole niin että kaikki syy on miehessä vaan minussa on ihan samalla tavalla vikaa. Miehen mielestä tosin kummassakaan osapuolessa ei ole vikaa, vaan kaikki on ihan hyvin.

 

[saunatonttu-sandra]

perheneuvolasta voisit kysellä pariterapiaa,, meillä niin että minä olen se voimakastahtoinen tulisielu ja mies on niin rauhallinen että viilipyttyki adhd siihen verrattuna.. voisit myös kysellä noista kanavista seurakunnalta tai neuvolasta tai terkkarista

 

[moekoe]

Meillä ei ole kans ketään, kenelle laittaa muksua hoitoon. Me ollaan ratkaistu asia niin, et käydään sit jossain paikassa koko perhe, jossa on muksulle paljon tekemistä ja seuraa ja sit me nysvätään kainalokkain.
Viimeks käytiin hoplopin tyylisessä paikassa, muksulle kaveri mukaan ja me saatiin jutella kahdestaa kaikkea mahdollista.

 

["vieras"]

Luulen että ero on väistämätön, mutta luulen myös että kituutat niin pitkään kunnes romahdat. Ellette hae ulkopuolista apua (parisuhdeterapia tms), en usko että suhteenne paranee. Voi olla myös että molemmat haluaisivat sisimmässään erota.Mies ei kuulosta kovin ihanalta tapaukselta (ei tunnu välittävän sinusta, ja miksi ihmeessä haastaa riitaa lasten kanssa?), joten miksi roikkuisit hänessä? Lasten takiapa, tietenkin. Mutta itse kuulostat onnettomalta, ja luulen että ainoa tapa tulla onnellisemmaksi on erota. Ei lasten maailma kaadu eroon, voi olla että lapsetkin voisivat paremmin, jos eroatte. Kotonanne on tod.näk.huono tunnelma koko ajan, ja lapset aistivat sen.Älä nyt ainakaan kolmatta lasta tee, ja harkitse vakavasti eroa. Kunhan ette ala taistelemaan lapsista...
Ehdota miehelle: terapia tai ero. Molemmat tiedätte että suhde ei suju. Molemmilla on oikeus olla onnellinen. Yksin tai yhdessä. Sinä olet mielestäni jo antanut periksi ajat sitten, ja jäänyt epätyydyttävään suhteeseen jo heti pettämisen aikoihin. Niinkuin sanoit, et halunnut jäädä lapsen kanssa yksin. Nyt joudut kärsimään väärästä päätöksestä jonka teit( millainen mies pettää puolisen vuotta häiden jälkeen???!!). Näin ainakin itse näen asian. Lasten takia kannattaa sinnitellä joitain vuosia ja katsoa toimiiko suhde, mutta luulen että teillä ne sinnittelyt on jo tehty. Hermosi ovat kireällä koska tilanteenne on mikä on, varmasti jaksaisit lasten kanssa paremmin, kuin asiat olisivat selkeämpiä; jos pääset eroon huonosta parisuhteesta, tulee jossain vaiheessa tilaa onnellisuudelle ja yksin varmaan jaksaisit paremmin, etkä voisi myöskään syyttää toista pahasta olostasi.Eli kirjoituksesi perusteella suosittelisin eroamista, ei kuulosta että suhteessa olisi enää mitään pelastettavaa, ja mies ei vaikuta sinuun rakastuneelta.Ja tiedätkö; huono parisuhde voi aiheuttaa masennusta;joten voit olla jopa masentunut!Menisitkö puhumaan jollekin ulkopuoliselle murheistasi? Se voisi auttaa...
Tsemppiä tulevaisuudelle!Yritä tehdä jotain päätöksiä.

 

["Vaimoke"]

Pahinta on juuri tuo, että toinen ei ole, tai olevinan ole sitä mieltä, että jokin on hullusti. Helppo neuvoa "menkää terapiaan" tai "sytyttele kynttilöitä, tee itse sitä ja tätä", kun mies ei todellakaan ole kiinnostunut mistään terapiasta, eikä itseä todellakaan huvita alkaa pukeutumaan pitsiin ja heruttamaan ukkoa, joka keskustelee mielumin tietokoneen kanssa.

En osaa neuvoa sinua, kun itsekin ihmettelen samassa tilanteessa. HALUAN, että suhde parantusi, ja yhteys palaisi, mutta en voi pakottaa toista haluamaan samaa. Vaikka puhun, houkuttelen, yritän keksiä mukavaa puuhaa jne. mikään ei auta mitään jos toinen ei tule vastaan....

 

["vieras"]

Minusta kuulostaa siltä, että et ole pitkään aikaan ollut onnellinen. 5 ja 2- vuotiaan hoitaminen ei pitäisi olla enää niin rankkaa, eri asia jos teillä olisi esim pieni vauva ja taapero. Silloin ymmärtäisin vaikeudet suhteessa, ja ehdottaisin teitä vielä yrittämään hoitaa suhdetta.Miksi riitelette? Eli toisin sanoen teillä ei vaan homma suju.Miksi ette eroa? Yksinjäämisen pelko on erittäin huono syy olla eroamatta. Se on itsekästä, ja varsinkin jos lapset kärsivät nykyisestä tilanteesta.

 

[meillä myös]

ItseKin olen samassa tilanteessa, niin en osaa auttaa. Kommunikaatiokatkos meilläkin, yhteyden puute, kämppäkaveruus, huoli taloudellisista asioista, väsymys..

Meillä vauva ja taapero, joten selittelen asiaa sillä.

 

[varmistus]

no ootko varmasti laiha muuten et uutta miestä saa!

 

["silja"]

Välillä olen ihan onnellinen. On siis päiviä, kun kaikki on hyvin ja naurattaakin. Sitten taas tulee aikoja kun vaan vituttaa ja mikään ei ole hyvin. Koko mies ärsyttää, lapsetkin toisinaan. Tekis vaan mieli olla yksin. Sitten taas aurinko paistaa, varsinkin jos jotain kivaa tapahtuu.

Mielestäni olin onnellinen vielä 2 vuotta sitten. Sitten taloudellinen tilanne meni huonoksi, sitten sattui yhtä ja toista ikävää. Ja suhdekin alkoi mennä entistä enemmän alamäkeen... Emme ole aikoihin saaneet viettää yhteistä kahdenkeskistä aikaa, toisaalta tuntuu ettei tarvikaan mutta sitten taas tuntuu että ei se hetki erossa lapsista yhtään huonoa tekisi. Seksi on huonoa, tai siis sitä ei oikeastaan ole. Silloin kun on niin väkinäistä ja pikaista.

 

["silja"]

no ootko varmasti laiha muuten et uutta miestä saa!

No en ole laiha. Jonkin verran ylipainoinen olen. Enkä kaipaa uutta miestä. Haluaisin olla nykyisen kanssa... tai kokonaan ilman.

 

[criminalminds harmaana]

Ermmm... et selvästikään tunne minua, joten olepa ihan hiljaa.

en arvannutkaan että astro olisi tuollainen tuuliviiri

 

["vieras"]

upp

 

[joku roti taas]

Ei pidä ihmetellä jos resiinasta loppuu vauhti, jos on tehty lastenhoitovuoroa ilman yhteistä taukoa vuosiin. Vaikka toinen olisi kultamussujen kuningas, niin naama alkaa nyppiä noissa oloissa. Sitten kun tämä asia on korjattu, voidaan miettiä muita ongelmia.

 

[Harmaavakkari]

Lukematta kaikkien muiden vastauksia sanoisin, että kissa pöydälle NYT tai kohta olette eronneet halusit sitä tai et.

Meillä melkein vastaava tilanne, syksystä lähtien ollut jotain pikkuriitaa joka helvetin päivä ja sitten isomman riidan jälkeen kirjoitin miehelle pitkän kirjeen (kun tuntui, etten puhumalla saanut asiaani perille). No, tähänkin oli vastaus vain sellainen, että taisipa vaan vittuilla ja joka päiväinen käninä jatkui aikansa, kunnes loukkasi minua pahasti. Pidin sen iltaa mykkäkoulua ja seuraavana päivänä sanoin suoraan, että mun elämä on liian lyhyt tämmöiseen torailuun. Joko hän lähtee mun kanssa pariterapiaan tai otan lapset ja häivyn viikoks äidilleni, jotta saa kunnolla miettiä mitä hän haluaa. Korostin myös, että en halua erota, enkä hajottaa lasten kotia, mutta en jaksa sellaista riitelyä joka päivä. Jostain syystä tuo käninä on nyt loppu, ehkäpä siksi, että huomasi kalenterissani numeron pariterapiaan Ei siis edes vielä tiedä, että aika odottaa ensi kuussa.

En toki sano, että mekään selvillä vesillä vielä oltais, mutta kyllä teidän pitäis nyt herätä tuosta koomasta ja puhua asiat selviks. Jos tuntuu, ettei korvat ole auki, kokeile kirjeellä, mutta ei mitään syyttelyä vaan kirjoitat miltä sinusta tuntuu, mitä sinä haluat ja mitkä sinun mielestäsi on tilanteen vaihtoehdot. Pyydä vastaus ja anna tarvittaessa vaikka kuluva päivä aikaa miettiä asiaa. Jos ei sittenkään reagoi mitenkään niin vie lapset pidemmälle "lomalle", ehkä tyhjä talo herättää.