Mitä lemmikkiä ehdottaisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Viblsp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ite tykkään matelijoista, olen ollut erään herppiseuran jäsenkin. :D Eli käärmeet ei sinänsä olis ongelma, mutta mietin miehen ja lasten puolesta tuota. Mies on nirso eläinten suhteen ja tosiaan, jos kovin suureksi kasvaa, ei lapsi voi pitää käärmettä sylissä.

Kalat on ihania, mutta tosiaan haluaisin sylissä pitää.

Mulle sopis vaikkapa afgaani, jos ei kaipaisi sitä liikuntaa niin paljon. Mutta turkkia haluaisin hoitaa. Ja kanien tai vastaavien hiekkalaatikoiden puhdistuskaan ei tuottaisi ongelmaa. Eli saa olla vaivaa ja tekemistä, minä vaan tykkäisin. :D Muttei liikaa. :whistle:
 
nehän on myös kivoja ne chinchillat..??vai miten se kirjoitetaan.. tai sitten joku lintu jota voi lapsukaiset käsitellä myös..joku papukaija..pitää kyllä metelä mut niinhän marsukin..
onhan niitä eläinkaupassa mistä valita..lähdet vähän lasten kans katselemaan mitä kaikkea sillä on myytävänä.
:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Eli saa olla vaivaa ja tekemistä, minä vaan tykkäisin. :D Muttei liikaa. :whistle:

Mieti vielä rauhassa, niin kyllä se tulee sitten "ahaa-elämyksenä", että tämä meille. Etukäteen kun ei mistään voi sanoa, ettei liikaa vaivaa... Sairastumiset yms. Ja ihan oikeasti, kokemuksen syvällä rintaäänellä, koiristakin nauttii sitten enemmän, kun voi huoletta jättää lapset kotiin, kun kuskaa niitä lenkille aamuin illoin ja monta kertaa päivälläkin... Odota että pienimmät kasvaa! =)
 
Olen samaa mieltä tuon edellä kirjoittaneen kanssa. Onko järkeä hankkia eläintä käsrimään kun teidän elämänne on nyt niin hekstistä muutenkin ihan ilman yhtään lisä suuta tai siivottavaa. KAIKISTA eläimistä on vaivaa!

Mitäs kun miehesi seuraavan kerran pilleripöllyssä katkaisee lemmikkikanilta kaulan tai vetää käärmeen alas vessanpytystä. Lapsille on hirmu vaikea selittää tapausta.
Nauttikaa muiden eläimistä. Käykää vaikka eläinkaupassa lasten kanssa, paijatkaa naapurin koiraa tai ottakaa se teille hetkeksi hoitoon, mutta pliis, älkää hankkiko omaa :).
 
Mulla on ollut sekä kani että kissa. Niistä oli kivasti seuraa toisilleen :D Molemmat olivat sisäsiistejä ja ulkoilutin niitä usein ulkona valjaissa. Kissan hiekkalaatikko haisi vähän enemmän, mutta hajukin pysyy kurissa kun tarpeeksi usein putsaa sitä. Eli kumpaakin suosittelen. Kani ei kiipeile kirjahyllyssä mutta sohville ym. pääsee.
 
Meillä kaks kissaa, helppoja lemmikkeinähän ne on, mutta kyllä niistä jäljet näkyy tässä huushollissa.
Esim. toinen oli syönyt boordin poikki ja kynsinyt sohvan reunan aivan pilalle.
Toinen roikkuu ikkunaverhoissa, jotka on alhaalla joka toinen aamu.
+ muuta pientä jäynää aina välistä. Kissat on sisäkissoja (sisäsiistejä ) mutta kyllä noista laatikoista toisinaan se haju lähtee, varsinkin jonkin aikaa ennen niiden kokonaan hiekan vaihtoa. Lisäksi karvaa tässä talossa on melkoisen paljon, varsinkin sohviin tarttuu.

Nuo kissat on keski-ikäinen ja teini, joten niillä vielä sen suhteen riittää tuota energiaa, mutta vaivattomampia ne on sellasina eläkeläisinä, kun ne jaksaa vain lötkötellä ja ottaa rennosti =)

Eli jos kissan haluaa, voi vähintään varautua tuollaisiin negatiivisiin tekijöihin...

Positiivisina voi sanoa, että monet kissat on sellaisia, että ne tykkää olla vain lähellä ja silitettävänä. Eivät tarvitse jatkuvaa holhousta tai sitä ulkoilua. Suhteellisen halpaa on pitää kissaa, mutta omat rahareikänsä sielläkin. Meillä kaksi kissaa siitä syystä, että yksi sisäkissana mahdollisesti ikävystyy ja noita on kiva seurata kun taistelevat tai tekevät muuta yhdessä. Lapset oppii eläinten kanssa tulemaan toimeen, pienetkin, kunhan vain lasta ei jätä yksikseen touhuamaan ja tarjoaa kissalle pakopaikan lapselta. Meillä kissat ei ole raapineet kumpaakaan muksua, vaikka ovat toisinaan joutuneet lapsen ahdistelemaksi, päähän ovat moksauttaneet pelkällä tassulla ja se on riittänyt säikäyttämään niin, että ottivat etäisyyttä. (tämä tietenkin kissakohtasta)

Eipä mulla muista eläimistä joita sinä olet ajatellut ole mitään kokemusta..
 
Kissaa suosittelen minäkin.
Täytyisi vaan löytää sellainen lällykkä luonne, niin olisi parempi lasten kanssa. Itselläni on tällä hetkellä sellainen pippurinen valtiatar, joka pitää lapset kaukana itsestään näyttämällä kyntensä. On vaan sen luontoinen, koskaan ei ole kukaan riepottanut, eikä kiusannut. Tässä talossa on lapset opetettu kunnioittamaan eläimiä, silitetään nätisti, ei jahdata juosten ja kiljuen. Silti kisu ei oikein lämpene lapsille, pikkuista tottumista on näkyvissä, mutta ei kuitenkaan mitään himorakkautta. Kisu tuli meille vuoden vanhana, taustoista tiedän vain, että ulkokisu oli ja itse oli pärjättävä, on nyt 9-vuotias.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei mitään:
Olen samaa mieltä tuon edellä kirjoittaneen kanssa. Onko järkeä hankkia eläintä käsrimään kun teidän elämänne on nyt niin hekstistä muutenkin ihan ilman yhtään lisä suuta tai siivottavaa. KAIKISTA eläimistä on vaivaa!

Mitäs kun miehesi seuraavan kerran pilleripöllyssä katkaisee lemmikkikanilta kaulan tai vetää käärmeen alas vessanpytystä. Lapsille on hirmu vaikea selittää tapausta.
Nauttikaa muiden eläimistä. Käykää vaikka eläinkaupassa lasten kanssa, paijatkaa naapurin koiraa tai ottakaa se teille hetkeksi hoitoon, mutta pliis, älkää hankkiko omaa :).

Elämäntilannettanne sen paremmin tuntematta yhdyn joiltain osin tähän kirjoitukseen. Eläintä ei voi valita sillä perusteella, mistä on vähiten vaivaa. Ja jos lapset ovat noinkin pieniä, eikä mies ole (ilmeisesti) kovinkaan innokas eläimen hankintaan, siirtäisin lemmikin hankintaa parilla vuodella.



 
Alkuperäinen kirjoittaja eläimet on kivoja mutta työläitä:
Alkuperäinen kirjoittaja ei mitään:
Olen samaa mieltä tuon edellä kirjoittaneen kanssa. Onko järkeä hankkia eläintä käsrimään kun teidän elämänne on nyt niin hekstistä muutenkin ihan ilman yhtään lisä suuta tai siivottavaa. KAIKISTA eläimistä on vaivaa!

Mitäs kun miehesi seuraavan kerran pilleripöllyssä katkaisee lemmikkikanilta kaulan tai vetää käärmeen alas vessanpytystä. Lapsille on hirmu vaikea selittää tapausta.
Nauttikaa muiden eläimistä. Käykää vaikka eläinkaupassa lasten kanssa, paijatkaa naapurin koiraa tai ottakaa se teille hetkeksi hoitoon, mutta pliis, älkää hankkiko omaa :).

Elämäntilannettanne sen paremmin tuntematta yhdyn joiltain osin tähän kirjoitukseen. Eläintä ei voi valita sillä perusteella, mistä on vähiten vaivaa. Ja jos lapset ovat noinkin pieniä, eikä mies ole (ilmeisesti) kovinkaan innokas eläimen hankintaan, siirtäisin lemmikin hankintaa parilla vuodella.

Missä hemmetin pilleripöllyssä? :laugh:

Onhan se varmaan kyl hauskaa maalata kauhukuvia meidän perheen arjesta, mutta hillitkääs vielä niitä maalisutejanne. :) Ja tasan voi valita niin, ettei ole liikaa vaivaa. Ite tykkään hoitaa esim. turkkia, mutta ulkoilujen kanssa olen laiskempi. Eli vaivaa saa olla, muttei liikaa.

Voi jösses, älkää holhotko, ei täällä mitään syyntakeettomia idiootteja olla, vaan tiedetään kyllä, mitä tehdään. :D :hug:
 
Riippuu lasten iästä,tai siitä kuinka valmis ite oot elukka hoitamaan?Meillä lapset nyt 1v3kk,pian 5v ja tuleva 7v,lemmikkeinä marsuja,kaneja,kaloja,kissoja ja koira.Tenavat tykkää eniten kaloista tai marsuista.Niitä pystyvät itekkin hoitamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Kissaa suosittelen minäkin.
Täytyisi vaan löytää sellainen lällykkä luonne, niin olisi parempi lasten kanssa. Itselläni on tällä hetkellä sellainen pippurinen valtiatar, joka pitää lapset kaukana itsestään näyttämällä kyntensä. On vaan sen luontoinen, koskaan ei ole kukaan riepottanut, eikä kiusannut. Tässä talossa on lapset opetettu kunnioittamaan eläimiä, silitetään nätisti, ei jahdata juosten ja kiljuen. Silti kisu ei oikein lämpene lapsille, pikkuista tottumista on näkyvissä, mutta ei kuitenkaan mitään himorakkautta. Kisu tuli meille vuoden vanhana, taustoista tiedän vain, että ulkokisu oli ja itse oli pärjättävä, on nyt 9-vuotias.

Yks ääni kissalle ja. Ja kun ottaa pennun, eli 12 viikkosen - se tottuu kyl lapsiin, eli ei kannata tuollaista aikuista ottaa. Pennuista se, joka tykkää sylistä, ni sekin auttaa. Ja joo, ehdottomasti kannattaa leikkauttaa jos on vain lemmikki, sen jälkeen pysyy leikkisänä ja lauhkeana - ja ilman kiimoja ym.
 
Kani ei sitten ole mikään häkissä kököttäjä, sen pitää saada myös liikuntaa! Ja vapaana ollessaan se puree sähköjohtoja, listoja yms. Ikävä kyllä näitä häkissä kököttäjiä on aivan liikaa.
Meillä kani on aina vapaana, häkki sillä on vaan turvapaikkanaan. Tarpeilla se käy vessassa omalla pyyhkellä.

Hamsterit ei oikein ole pienten lasten lemmikkejä, ovat vikkeliä ja äkkiä putoovat sylistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viarailija vaan..:
Kani ei sitten ole mikään häkissä kököttäjä, sen pitää saada myös liikuntaa! Ja vapaana ollessaan se puree sähköjohtoja, listoja yms. Ikävä kyllä näitä häkissä kököttäjiä on aivan liikaa.
Meillä kani on aina vapaana, häkki sillä on vaan turvapaikkanaan. Tarpeilla se käy vessassa omalla pyyhkellä.

Hamsterit ei oikein ole pienten lasten lemmikkejä, ovat vikkeliä ja äkkiä putoovat sylistä.

Jep, meillä on ollut kaneja kun olin muksu ja aikuisiälläkin mulla oli yksi. Häkissä ei joutuisi olemaan 24/7, koska tiedän, että lemmikki kaipaa sitä liikuntaa ja virikettäkin. =) Hamsteri tosiaan on hiirien, gerbiilien sun muiden tavoin vipeltäjä. Varmaan paras valinta on marsu tai suurempi, lapsia ajatellen.

Kissassa arveluttaa se, että jos se raapii muksuja. :/ Äh, hankalaa. :)

 
Mä tulin 3:ssa kuukaudessa allergiseks kissalle. Ikinä ei eläimistä ollut tullut mitään. se oli aika rasittavaa, se yökuhkiminen, tavarat tippuili ja kisu olis vaan leikkinyt öisin. ja heitteli hiekkalaatikosta hiekat koko ajan eteiseen, mistä ne lapsien jaloissa tuli olkkariin. sitte pureskeli varpaita kun yritit nukkua :x
 
Meillä on ollut kani, 3 kissaa, 2 koiraa ja 6 gerbiiliä. Kaikissa hyvät ja huonot puolet. Gerbiilit tykkää pitää yöllä kovaa meteliä, koirat vaatii lenkitystä ja pissatusta. Hmm, kanista ja kissoista en nyt heti keksi mitään.. tai no kissa joskus protestoi ruikkimalla pitkin taloa.
 
tsekkaappas tää linkki http://www.nicehouse.fi/lemmikit/lemmikit.php siellä oli paljon tietoja eri lemmikeistä, mikäli OIKEASTI sellaisen hullunmyllyynne meinaatte ottaa :whistle:
 
Kissa ja siis joku sellainen sisäkissaksi jalostettu rotukissa.

Meillä oli lapsuudessa maatiaiskissoja joiden aknssa sisällä tuli aina joatain ongelmaa, olivat muutenkin sellasia villimpiä tapauksia lasten kanssa. Sitten tutustui kavereiden kautta näihin kunnon sisäkissoihin ja meininki oli ihan erilainen. Nyt meille mietitään otettavaksi pyhä birmaa tai norjalaista metsäkissaa.
 

Yhteistyössä