Mitä kaikkia selityksiä voikaan keksiä miksi on lopettanut imetyksen ennen kun se on kunnolla edes alkanut *purnausta*

[vieras]

Voi jeesus sentään. Kirjoista, netistä, imetystukilistalta yms. Siis neuvoloista ja sairaaloista ei aina anneta niin myönteistä kuvaa imetyksestä. Eikä sielä juurikaan ole aikaa neuvoa noissa. Itse koitin kerran kysyä varmistukseksi neuvolassa voisko hän katsoa sitä imuotetta. Niin ei voinut.

Niinhän minä tuolla aiemmassa viestissäni sanoinkin, että kyllä sitä tietoa saa monesta paikasta ja sinä väitit, ettei saa. On se nyt kumma, että sinä olet sitä tietoa neuvolan piittaamattomuudesta huolimatta saanut, mutta muut eivät.

Huoh, kaikki eivät viitsi etsiä tietoa, tai eivät osaa sitä etsiä. Älä siitä pahastu.

Niin ja tämä ketju siis ratkaisee tuon ongelman?

 

[ap]

Lue viimeinen lauseeni uudelleen. Eikös puhuta kuitenkin samasta asiasta

Ei puhuta. Vakava masennus on eri juttu kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Sä hyppäät väsymyksen, stressin ja yksinäisyyden oli koko ajan. Nekö on ihan tekosyitä vaan?

Mä muuten en hypännyt niiden yli.. ja mun mielestä masennus voi syntyä juurkin tuosta synnytyksen jälkeisestä ajasta ja sen aikaisesta masennuksesta. Niin stressi, noh, mulla on itsellä ollut sitä mielin määrin, ja silti maitoa tulee. Väsymykseen otin kantaa, etten ymmärrä miksi et nuku silloin kun vauvakin, jos lapsia on useampi, niin silloin kun lapset menevät nukkumaan. Kyllähän niillä isommillakin joku rytmi kai on? ja yksinäisyys, no siihen en osaa ottaa kantaa, kun en ymmärrä miten se liittyy tähän asiaan? korvikekko sitten auttaa yksinäisyyteen?

 

[joo]

Mulla muutenkin vaivoin alkuun saatu täysimetys loppui, kun läheiseni kuoli. Maitoa vain ei enää läheisen kuoleman jälkeen vauvan tarpeeseen tullut ja sitten vauva huusi suoraa huutoa kun maitoa ei tullut tarpeeksi ja niin edespäin. Vauva oli silloin 5kk, sain vielä kk imetettyä osittain. Se maidon tulo loppui siinä 5kk melkein kuin seinään.

 

[ap]

Maito vissiin yleensä ei lopu, mutta herumisrefleksi voi häiriintyä, jolloin sitä maitoa ei tietenkään tule. Herumisrefleksiinhän vaikuttaa esim. stressi, kipu, liika väsymys, liian vähäinen juominen ja syöminen ym. Jos imetys vaikka tekee rikkinäisten rinnanpäiden takia alussa niin kipeää, ettei heruminen toimi kunnolla, niin eihän se maito silloin pääse edes nousemaan kunnolla. Tällöin äiti varmasti kokee että maito vain loppui.

peesi tälle

No peesaanpas minäkin tätä

 

[ahma]

On se silti niinkin, että kyllä se muillekin ihmisille rupeaa kuulumaan toisten imettämiset siinä kohtaa, kun esimerkiksi tulee semmoinen muoti, että imettäminen on jotenkin rumaa ja maalaisten ja köyhien puuhia. Ei varmaan silloinkaan ole hyvä, jos jokaista imettämätöntä aletaan vainota henkkoht, mutta ei kyllä semmoinenkaan päde, että homma olisi ihan teorian tasollakin jo yksityisasia ja sillä selvä.

Tämä nyt on meidän oloissa tämmöinen teoreettinen kannanotto, mutta monissa kehitysmaissa on lapsia kuollut pilvin pimein nimenomaan tuollaisen ajattelun takia. Tietysti tietämättömyyskin tarvitaan yhtälöön mukaan: on juotettu imeväiselle limunaatia äidinmaidon sijasta, kun on ajateltu sen olevan terveellisempää. Mutta semmoisessa tilanteessa on aina välistävetäjiä myös: Nestle markkinoi aggressiivisesti äidinmaidonvastikkeitaan pitkin Afrikkaa 70-luvulta alkaen ja myi ajatusta, että tämä on nimenomaan hyväksi teidän vauvalle, joten mieluummin tätä kuin tissiä...

Tästä syystä Nestleä on boikotoitu vuosikymmenet, ja imetys tuli teollisuusmaissa muotiin ehkä osittain justiin vastaliikkeenä. Niin täytyy todeta, että hämmästyin kyllä syvästi, kun jostain luin, ettei Suomessakaan imettäjiä olisi kuin puolet porukasta. Olin kuvitellut paljon suuremmat prosentit. Että sen puoleen imetyksen puolesta melttoavia ei kyllä meilläkään pitäisi liikaa piestä, vaikka henkkoht ärsyttäisikin.

Joten yrittäkää pidätellä ärtymystänne jonkin verran, frouvat hyvät. Ja onko muut nähneet samansorttisia lukuja jossain vai oliko lähde jotenkin eksoottinen?

 

[ap]

Voi jeesus sentään. Kirjoista, netistä, imetystukilistalta yms. Siis neuvoloista ja sairaaloista ei aina anneta niin myönteistä kuvaa imetyksestä. Eikä sielä juurikaan ole aikaa neuvoa noissa. Itse koitin kerran kysyä varmistukseksi neuvolassa voisko hän katsoa sitä imuotetta. Niin ei voinut.

Niinhän minä tuolla aiemmassa viestissäni sanoinkin, että kyllä sitä tietoa saa monesta paikasta ja sinä väitit, ettei saa. On se nyt kumma, että sinä olet sitä tietoa neuvolan piittaamattomuudesta huolimatta saanut, mutta muut eivät.

Huoh, kaikki eivät viitsi etsiä tietoa, tai eivät osaa sitä etsiä. Älä siitä pahastu.

Niin ja tämä ketju siis ratkaisee tuon ongelman?

Kyllä se joitain voi auttaa.. Mutta sinusta ei?

 

[jaa]

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa. [/quote]

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.
[/quote]

Huomasitko ap tämän?

 

[jaa]

Ei osaa tehdä lainauksia ei... =D

 

[vilma]

Peesailen ap:tä. Siitähän on tehty tutkimuskin, että kuinka harvalla se maito loppujen lopuksi oikeasti loppuu. Se prosenttiluku oli tosi pieni... en nyt muista sitä tähän hätään enkä jaksa etsiä, mutta alta 10% se oli.

Yleensä imettäjät lopettavat ensimmäiseen tieheänimun kauteen. Luulevat, että koska lapsi on jatkuvasti rinnalla on sillä hirmuinen nälkä ja se tarvii lisäruokaa. Silloin aletaan antaa korviketta, vaikka todellisuudessa lapsi vain tilaa itselleen lisää rintamaitoa imemällä tiheämmin.

Yksi ystävistäni oli juuri tälläinen, että hän meinasi lopettaa tuohon tieheän imun kauteen imettämisen, koska lapsi oli jatkuvasti rinnalla. Kerroin sitten hänelle, että jaksaa vaan imettää ni tilanne kyllä tasottuu... Ystävä teki näin ja nyt on todella kiitollinen ku kerroin tosta tiheänimun kaudesta. Nyt hän onnkin täysimettänyt jo 5kk

Usein kyllä tuo "maitoa ei vain tullut" selitys on täyttä kukkua...

 

[tottahan toki]

Voi jeesus sentään. Kirjoista, netistä, imetystukilistalta yms. Siis neuvoloista ja sairaaloista ei aina anneta niin myönteistä kuvaa imetyksestä. Eikä sielä juurikaan ole aikaa neuvoa noissa. Itse koitin kerran kysyä varmistukseksi neuvolassa voisko hän katsoa sitä imuotetta. Niin ei voinut.

Niinhän minä tuolla aiemmassa viestissäni sanoinkin, että kyllä sitä tietoa saa monesta paikasta ja sinä väitit, ettei saa. On se nyt kumma, että sinä olet sitä tietoa neuvolan piittaamattomuudesta huolimatta saanut, mutta muut eivät.

Huoh, kaikki eivät viitsi etsiä tietoa, tai eivät osaa sitä etsiä. Älä siitä pahastu.

Niin ja tämä ketju siis ratkaisee tuon ongelman?

ap:n pitäisi oikeen kirja kirjoittaa tästä asiasta. ja loppuun vaikka oma puhelinnumero, että jos joku surkea väittää että maito loppuu niin tuokaa tänne ne kersat, kyllä hän imettää.

Kyllä se joitain voi auttaa.. Mutta sinusta ei?

 

[jaahas]

On se silti niinkin, että kyllä se muillekin ihmisille rupeaa kuulumaan toisten imettämiset siinä kohtaa, kun esimerkiksi tulee semmoinen muoti, että imettäminen on jotenkin rumaa ja maalaisten ja köyhien puuhia. Ei varmaan silloinkaan ole hyvä, jos jokaista imettämätöntä aletaan vainota henkkoht, mutta ei kyllä semmoinenkaan päde, että homma olisi ihan teorian tasollakin jo yksityisasia ja sillä selvä.

Tämä nyt on meidän oloissa tämmöinen teoreettinen kannanotto, mutta monissa kehitysmaissa on lapsia kuollut pilvin pimein nimenomaan tuollaisen ajattelun takia. Tietysti tietämättömyyskin tarvitaan yhtälöön mukaan: on juotettu imeväiselle limunaatia äidinmaidon sijasta, kun on ajateltu sen olevan terveellisempää. Mutta semmoisessa tilanteessa on aina välistävetäjiä myös: Nestle markkinoi aggressiivisesti äidinmaidonvastikkeitaan pitkin Afrikkaa 70-luvulta alkaen ja myi ajatusta, että tämä on nimenomaan hyväksi teidän vauvalle, joten mieluummin tätä kuin tissiä...

Tästä syystä Nestleä on boikotoitu vuosikymmenet, ja imetys tuli teollisuusmaissa muotiin ehkä osittain justiin vastaliikkeenä. Niin täytyy todeta, että hämmästyin kyllä syvästi, kun jostain luin, ettei Suomessakaan imettäjiä olisi kuin puolet porukasta. Olin kuvitellut paljon suuremmat prosentit. Että sen puoleen imetyksen puolesta melttoavia ei kyllä meilläkään pitäisi liikaa piestä, vaikka henkkoht ärsyttäisikin.

Joten yrittäkää pidätellä ärtymystänne jonkin verran, frouvat hyvät. Ja onko muut nähneet samansorttisia lukuja jossain vai oliko lähde jotenkin eksoottinen?

No tuo Nestle case on aika kaukaa haettu tässä yhteydessä..

 

[hmm]

Kyllä siinä maidon tulemisen herkkyydessä voi olla yksilökohtaisia eroja. Nimenomaan sen herumisrefleksin takia. Herumisen käynnistää oksitosiinihormonin erittyminen ja toiset ihmiset reagoivat oksitosiiniin herkemmin kuin toiset. Itselläni herumisrefleksi voi esim. laueta jo siitä kun joku hipaisee hartioita, toiset taas tarvitsevat kovempaa ärsytystä. Jos satut olemaan ihminen joka ei reagoi herkästi oksitosiiniin, niin kyllä se voi vaikeuttaa imetystä, koska jos maito ei poistu rinnoista niin sitä ei myöskään tule rintoihin lisää ja alunperinkään maito ei välttämättä nouse kunnolla. Ja taas päästään siihen että joku voi kokea maidon tulon vain loppuneen.

 

[voi voi]

Säälittävä aloitus. Oikein tosi säälittävä.

 

[vieras]

Lue viimeinen lauseeni uudelleen. Eikös puhuta kuitenkin samasta asiasta

Ei puhuta. Vakava masennus on eri juttu kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Sä hyppäät väsymyksen, stressin ja yksinäisyyden oli koko ajan. Nekö on ihan tekosyitä vaan?

Mä muuten en hypännyt niiden yli.. ja mun mielestä masennus voi syntyä juurkin tuosta synnytyksen jälkeisestä ajasta ja sen aikaisesta masennuksesta. Niin stressi, noh, mulla on itsellä ollut sitä mielin määrin, ja silti maitoa tulee. Väsymykseen otin kantaa, etten ymmärrä miksi et nuku silloin kun vauvakin, jos lapsia on useampi, niin silloin kun lapset menevät nukkumaan. Kyllähän niillä isommillakin joku rytmi kai on? ja yksinäisyys, no siihen en osaa ottaa kantaa, kun en ymmärrä miten se liittyy tähän asiaan? korvikekko sitten auttaa yksinäisyyteen?

Hyppäsithän sä, et kommentoinut asiaan mitään.

Tottakai voi syntyä, mutta se vakava masennus on kuitenkin, nimensä veroisesti, vakavampi kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Ja mielestäsi vain vakava masennus on tarpeeksi hyvä syy lopettaa imetys.

Stressi - Sulla on ollut, jollain voi olla paljon enemmän. Älä kiillota sädekehääsi (kun sinäkin pystyt, niin muidenkin pitäisi).

Väsymys - Oletus, että lapsia on kolme. Vaikka 6v. 3v. ja vauva. Isommat ei nuku enää päiväunia, mutta 3-vuotiasta ei kuitenkaan voi (eikä saa) jättää isomman holhottavaksi että äiti menee vauvan kanssa nukkumaan. Näinollen päiväunet on poissuljettuja. Illalla isommat lapset menee nukkumaan ja vauva herää tunnin tai kahden välein. Aamulla sitten 3-vuotias herää kello.7.

Yksinäisyys - Lasten isä on lähtenyt vaikkapa toisen naisen matkaan. Ei kiinnosta enää perhe-elämä eikä lastenhoito. Äidin vanhemmat ja sukulaiset asuvat 300km:n päässä. Kavereita ei juurikaan ole, ja mieli on maassa, yksinäisyys ja väsymys arkeen painaa ja raastaa hermoja.

Korvike ei auta yksinäisyyteen, mutta em. tilanteissa maidontulo voi loppua todennäköisesti hyvinkin pian. Ei auta korvike yksinäisyyteen, mutta ruokittavahan se lapsi on, kun maitoa ei tulee enää, kiitos olosuhteiden.


Joko sä suostuisit käsittämään, että ihmisten elämät ei mene aina kuten suunnittelee ja haluaa? Näkisitkö jo, että asioilla on myös ne toisetkin puolet? Joita ei välttämättä halua kaikkien tietoon levittää.

 

[ap]

Nyt on tämän äidin mentävä nukkumaan.

Sanonpas vielä tämän ennen lähtöäni. Katson tämän muuten huomenna, ja vastailen jos jotain vielä kiinnostaa aihe
Mutta siis minä en tässä tahtonut ketään syyllistää. Useat jotka syyllistyvät ovat selvästikkin niitä jotka ovat yrittäneet paljon ja hartaasti. Tuntevat tästä pahaa mieltä koska kokevat olevansa epäonnistuneita, se on ihan normaalia, jos kuuluu tähän mielestäni oikeutettuihin lopettajiin.
Useat varmasti lukevat tätä vastaamatta tähän ollenkaan. Ehkä sielä joukossa kuitenkin on muutama niitäkin jotka väittävät lopettavansa imetyksen, koska maitoa ei tule. Kuitenkin omassa päässään miettivät että eivät vain tahdo, tai tahtovat juhlimaan tai alottaa sen tupakoinnin uudelleen.
Mun mielestä on vaan aika kohtuullista olla valehtelematta, jos itse tahtoo asiasta puhua. Siis miksi aloittaa puhumaan imetyksestä kanssani tietäen että olen vuoden imettänyt, ja selittää minulle että maito vain loppui. Sitten myöhemmin kuulen esim. itseltään että ei vaan tahtonut, tai sitten esim. mieheltäni, joka taas on kuullut hänen mieheltään, että tahtoivat ryyppäämään tms.

Tahdoin vain antaa imettämään aikoville, tai sen onnistumiseen toivoville jotain..
Siis itse koin alkuun että imetys on semmonen joka onnistuu vaan harvalla, kunnes tosissaan otin selvää. Tahdoin vain auttaa ihmisiä, ja antaa heidän ymmärtää että ehkä hekin ovat tähän samaan harhakuvaan törmänneet.

 

[ihmettelen]

Just tollasten tyyppien takia kuin ap mm. meikäläinen saa lopun ikäänsä potea huonoa omaatuntoa imetyksen epäonnistumisesta, prkl.

Mun vauva syntyi nelikiloisena ja imetys lähti käyntiin sairaalassa hyvin mielestäni, paitsi vauva huusi kaikki yöt ja hoitajat eivät keksineet muuta selitystä kuin että vauvalla on nälkä ja antoivat lisämaitoa pullosta. Lääkärintarkastuksessa lähtiessä huomattiin että vauvalla oli solisluu poikki, epäilen itse että tästä syystä vauva huusi. No sitten kun tultiin kotiin, niin vauva aloitti aina hirveän raivoamisen rinnalla aina kun yritin imettää, joskus söi ja joskus ei, aina huusi silti nälkäänsä. Ilmeisesti pulloruokinta jo alkuvaiheessa sotki imetystä vahingollisesti. Kävin itkien neuvolassa jossa tarkistettiin imetysasento, imuote, vauvan paino ennen ja jälkeen imetyksen.. Kaikki oli ok ja ohjeeksi annettiin imettää niin paljon kun vauva vaan suostuu syömään. Istuin kotona kirjaimellisesti ilman paitaa, sälärit kiinni 2 viikkoa putkeen, yritin nostattaa maitoa, pitää vauvaa ihokontaktissa, rinnalla, pumpata jne jne. Pakko oli antaa lisämaitoa kun iso vauva ei vaan suostunut tarpeeksi syömään rinnasta. Lopulta oma maito oikeasti alkoi ehtymään, se on niin herkkää tuossa alkuvaiheessa. Luin imetystukipalstaa kuin Raamattua, kokeilin kaikkia mahdollisia kikkoja eikä mikään auttanut.

Olin siis aivan paskana kun tuota oli jatkunut jo 6 viikkoa, oma mielenterveys oli ihan hajalla, kauheet syyllisyyden tuskat.. Maitoa tuli enää tipoittain, yritin pumpatakin kun vauva nukkui ja joskus 3h pumppauksen tulos oli 60ml mikä ei riittänyt edes yhteen syöttöön.

Onneksi lopetin siihen, sain tyytyväisen vauvan ja oman mielenterveyteni takaisin!!

Jos joskus saan toisen, tiedän ainakin etten ala antaa alussa lisämaitoa pullosta, enkä annan hoitajienkaan synnärillä tehdä sitä, mieluummin joku muu keino.

Mutta jos joku tulee mulle sanomaan että omaa laiskuuttani imetys epäonnistui, niin voin kyllä suoraan haistattaa pitkät paskat päin naamaa. Ja oli tää provo tai ei, niin kylläpä vi**ttaa tollaset alotukset...

Miksi sen sua pitäisi vituttaa, jos tässä ei kerran puhuta sinusta? Jos sulla on yliherkkä omatunto, niin kouli sitä. Jos et voinut, sitten et voinut.

Tätä mä usein ihmettelen täällä. Ihmiset joilla ei olisi pienintäkään syytä ottaa itseensä ap. kirjoitus, syyllistyvät älyttömästi näistä. Oma tilanne ei ole mitenkään lähellä ap. aloitusta ja silti muka tarkoitetaan juuri häntäkin.

Miksi en ottaisi itseeni, aloitus viittasi ihan suoraan siihen tilanteeseen mikä itselläni oli tai niin sen ainakin aluksi ymmärsin ennen kun ap on selittänyt lisää tarkoitusperiään. Aloitus oli provosoiva ja siihen oli helppo tarttua, koska aihe on itselleni herkkä. Eikös nää keskustelupalstat ole sitä varten että täällä saa avautua?? Uskoisin että se oli myös ap:n tarkoitus..

Saa avautua, mutta kannattaako syyllistyä/ottaa itseensä noin kauheasti. En kyllä osannut mitenkään yhdistää aloitusta sinuun, kun sitä tuossa kerroit, ennen kuin ap. vielä lisäsi. Jos aihe noin herkkä, niin kannattaisiko vielä hetki käydä sitä jonkun kanssa läpi. Tämä vain mielipiteeni, mutta tuntuu että syyllistät aikalailla vieläkin itseäsi (vaikka ei mitään syytä ole) kun jouduit lopettamaan imettämisen.

No itse yhdistin avauksen minuun, jos olet eri mieltä niin se on ok mulle. Aihe on herkkä, enkä usko että sitä tarttee käsitellä kenenkään ammattiauttajan tms kanssa läpi, se tulee aina olee kipee asia eikä sille voi mitään. En olisi uskonut että syyllistäisin asiasta itseäni näin paljon, kun en muuten ole mitenkään kovin ylitunteellinen ihminen, mutta näin se asia vaan on. Ja uskoisin etten todellakaan ole ainoa. Pakko kysyä mutta onnistuiko itselläsi siis imetys?

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa.

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.
Lainaa

Vauvaa ponnistin aika pian kun sairaalaan pääsin ja en saanut juuri vaihtoehtoja asentoihin, kätilö määräsi. En saanut mitään kivunlievitystä ja vauva oli aika iso. Itsellä se kun en tajunnut lopettaa oikeissa kohdissa ponnistusta (tästä syystä repesin), olisin halunnut hallita tilanteen enkä kivuiltani pysytynyt. Saitko kuitenkin kohdunsuu puudutuksen kun kivut hävisi ponnistaessa? Itsellä ainakin sattui kyllä tasan tarkkaan siihen asti kun vauva oli ulkona. En synnyttänyt Suomessa, mutta ei ollut tietämättömyydestä kiinni vaan omasta päästä.

 

[ap]

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa.

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.
[/quote]

Huomasitko ap tämän?[/quote]

Tää ei liity aiheeseen mitenkään. Myönnän itse yrittäneeni olla ajattelematta koko synnytystä, ja kuuntelematta kauhutarinoita.

 

[ap]

Peesailen ap:tä. Siitähän on tehty tutkimuskin, että kuinka harvalla se maito loppujen lopuksi oikeasti loppuu. Se prosenttiluku oli tosi pieni... en nyt muista sitä tähän hätään enkä jaksa etsiä, mutta alta 10% se oli.

Yleensä imettäjät lopettavat ensimmäiseen tieheänimun kauteen. Luulevat, että koska lapsi on jatkuvasti rinnalla on sillä hirmuinen nälkä ja se tarvii lisäruokaa. Silloin aletaan antaa korviketta, vaikka todellisuudessa lapsi vain tilaa itselleen lisää rintamaitoa imemällä tiheämmin.

Yksi ystävistäni oli juuri tälläinen, että hän meinasi lopettaa tuohon tieheän imun kauteen imettämisen, koska lapsi oli jatkuvasti rinnalla. Kerroin sitten hänelle, että jaksaa vaan imettää ni tilanne kyllä tasottuu... Ystävä teki näin ja nyt on todella kiitollinen ku kerroin tosta tiheänimun kaudesta. Nyt hän onnkin täysimettänyt jo 5kk

Usein kyllä tuo "maitoa ei vain tullut" selitys on täyttä kukkua...

Kiitos, osasit selittää asian paremmin kuin mun väsyneet aivoni

 

[ap]

Voi jeesus sentään. Kirjoista, netistä, imetystukilistalta yms. Siis neuvoloista ja sairaaloista ei aina anneta niin myönteistä kuvaa imetyksestä. Eikä sielä juurikaan ole aikaa neuvoa noissa. Itse koitin kerran kysyä varmistukseksi neuvolassa voisko hän katsoa sitä imuotetta. Niin ei voinut.

Niinhän minä tuolla aiemmassa viestissäni sanoinkin, että kyllä sitä tietoa saa monesta paikasta ja sinä väitit, ettei saa. On se nyt kumma, että sinä olet sitä tietoa neuvolan piittaamattomuudesta huolimatta saanut, mutta muut eivät.

Huoh, kaikki eivät viitsi etsiä tietoa, tai eivät osaa sitä etsiä. Älä siitä pahastu.

Niin ja tämä ketju siis ratkaisee tuon ongelman?

ap:n pitäisi oikeen kirja kirjoittaa tästä asiasta. ja loppuun vaikka oma puhelinnumero, että jos joku surkea väittää että maito loppuu niin tuokaa tänne ne kersat, kyllä hän imettää.

Kyllä se joitain voi auttaa.. Mutta sinusta ei?

Sinä kai kirjoitit tuonne väliin. Mutta aika asiatonta. Mä en ole näin väittänyt, enkä väittänyt myöskään imettäväni kenenkään muiden lapsia.

 

[ihmettelen]

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa.

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.
[/quote]

Huomasitko ap tämän?[/quote]

Miksi ap pitäisi tämä huomata?

 

[jaa]

Just tollasten tyyppien takia kuin ap mm. meikäläinen saa lopun ikäänsä potea huonoa omaatuntoa imetyksen epäonnistumisesta, prkl.

Mun vauva syntyi nelikiloisena ja imetys lähti käyntiin sairaalassa hyvin mielestäni, paitsi vauva huusi kaikki yöt ja hoitajat eivät keksineet muuta selitystä kuin että vauvalla on nälkä ja antoivat lisämaitoa pullosta. Lääkärintarkastuksessa lähtiessä huomattiin että vauvalla oli solisluu poikki, epäilen itse että tästä syystä vauva huusi. No sitten kun tultiin kotiin, niin vauva aloitti aina hirveän raivoamisen rinnalla aina kun yritin imettää, joskus söi ja joskus ei, aina huusi silti nälkäänsä. Ilmeisesti pulloruokinta jo alkuvaiheessa sotki imetystä vahingollisesti. Kävin itkien neuvolassa jossa tarkistettiin imetysasento, imuote, vauvan paino ennen ja jälkeen imetyksen.. Kaikki oli ok ja ohjeeksi annettiin imettää niin paljon kun vauva vaan suostuu syömään. Istuin kotona kirjaimellisesti ilman paitaa, sälärit kiinni 2 viikkoa putkeen, yritin nostattaa maitoa, pitää vauvaa ihokontaktissa, rinnalla, pumpata jne jne. Pakko oli antaa lisämaitoa kun iso vauva ei vaan suostunut tarpeeksi syömään rinnasta. Lopulta oma maito oikeasti alkoi ehtymään, se on niin herkkää tuossa alkuvaiheessa. Luin imetystukipalstaa kuin Raamattua, kokeilin kaikkia mahdollisia kikkoja eikä mikään auttanut.

Olin siis aivan paskana kun tuota oli jatkunut jo 6 viikkoa, oma mielenterveys oli ihan hajalla, kauheet syyllisyyden tuskat.. Maitoa tuli enää tipoittain, yritin pumpatakin kun vauva nukkui ja joskus 3h pumppauksen tulos oli 60ml mikä ei riittänyt edes yhteen syöttöön.

Onneksi lopetin siihen, sain tyytyväisen vauvan ja oman mielenterveyteni takaisin!!

Jos joskus saan toisen, tiedän ainakin etten ala antaa alussa lisämaitoa pullosta, enkä annan hoitajienkaan synnärillä tehdä sitä, mieluummin joku muu keino.

Mutta jos joku tulee mulle sanomaan että omaa laiskuuttani imetys epäonnistui, niin voin kyllä suoraan haistattaa pitkät paskat päin naamaa. Ja oli tää provo tai ei, niin kylläpä vi**ttaa tollaset alotukset...

Miksi sen sua pitäisi vituttaa, jos tässä ei kerran puhuta sinusta? Jos sulla on yliherkkä omatunto, niin kouli sitä. Jos et voinut, sitten et voinut.

Tätä mä usein ihmettelen täällä. Ihmiset joilla ei olisi pienintäkään syytä ottaa itseensä ap. kirjoitus, syyllistyvät älyttömästi näistä. Oma tilanne ei ole mitenkään lähellä ap. aloitusta ja silti muka tarkoitetaan juuri häntäkin.

Miksi en ottaisi itseeni, aloitus viittasi ihan suoraan siihen tilanteeseen mikä itselläni oli tai niin sen ainakin aluksi ymmärsin ennen kun ap on selittänyt lisää tarkoitusperiään. Aloitus oli provosoiva ja siihen oli helppo tarttua, koska aihe on itselleni herkkä. Eikös nää keskustelupalstat ole sitä varten että täällä saa avautua?? Uskoisin että se oli myös ap:n tarkoitus..

Saa avautua, mutta kannattaako syyllistyä/ottaa itseensä noin kauheasti. En kyllä osannut mitenkään yhdistää aloitusta sinuun, kun sitä tuossa kerroit, ennen kuin ap. vielä lisäsi. Jos aihe noin herkkä, niin kannattaisiko vielä hetki käydä sitä jonkun kanssa läpi. Tämä vain mielipiteeni, mutta tuntuu että syyllistät aikalailla vieläkin itseäsi (vaikka ei mitään syytä ole) kun jouduit lopettamaan imettämisen.

No itse yhdistin avauksen minuun, jos olet eri mieltä niin se on ok mulle. Aihe on herkkä, enkä usko että sitä tarttee käsitellä kenenkään ammattiauttajan tms kanssa läpi, se tulee aina olee kipee asia eikä sille voi mitään. En olisi uskonut että syyllistäisin asiasta itseäni näin paljon, kun en muuten ole mitenkään kovin ylitunteellinen ihminen, mutta näin se asia vaan on. Ja uskoisin etten todellakaan ole ainoa. Pakko kysyä mutta onnistuiko itselläsi siis imetys?

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa.

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.
Lainaa

Vauvaa ponnistin aika pian kun sairaalaan pääsin ja en saanut juuri vaihtoehtoja asentoihin, kätilö määräsi. En saanut mitään kivunlievitystä ja vauva oli aika iso. Itsellä se kun en tajunnut lopettaa oikeissa kohdissa ponnistusta (tästä syystä repesin), olisin halunnut hallita tilanteen enkä kivuiltani pysytynyt. Saitko kuitenkin kohdunsuu puudutuksen kun kivut hävisi ponnistaessa? Itsellä ainakin sattui kyllä tasan tarkkaan siihen asti kun vauva oli ulkona. En synnyttänyt Suomessa, mutta ei ollut tietämättömyydestä kiinni vaan omasta päästä.

Ei se sitä vauvan ulostulon aiheuttamaa kipua vie oikein mikään puudutus. Siis tottakai sattui niin kauan kun vauva oli ulkona, mutta supistuskivut hävis aina ponnistaessa. En saanut kuin ilokaasua yhdessä vaiheessa ja siitäkin tuli huono olo.

 

[jaa]

Se onnistui, mutta oli muuta missä takkusi. Kun oikeasti haluaa jotain ja ei vain onnistu niin tulee sitä miettittyä, että mitä tuli tehtyä väärin. Itsellä jäi tämä olo ponnistusvaiheesta, mutta käsittelin asian ja olen ok sen kanssa.

Etkö sä sit harjoitellu ponnistusasentoja ennen synnytystä? Vai veikö epiduraali tunnon? Me ainakin saatiin neuvolasta sellainen opas, jossa oli kuvien kanssa eri vaihtoehtoja. Me harjoiteltiin ennen synnytystä ja heti alussa löytyi muutama asento, jossa ei olis voinu kuvitellakaan ponnistavansa. Netistä hain tietoa myös ennen synnytystä. Jos en olis tuota tehnyt ennen synnytystä, niin tuskinpa olisin 40 tunnin jälkeen jaksanu ponnistaa. Onneks kärvistelin ilman epiduraalia, tuntui se vauvan pää ja ponnistustarve niin selkeinä ja ponnistaessa hävis kaikki kivut.

Huomasitko ap tämän?[/quote]

Miksi ap pitäisi tämä huomata?[/quote]

siksi, että aplle esitettiin kysymys.

 

[ap]

Lue viimeinen lauseeni uudelleen. Eikös puhuta kuitenkin samasta asiasta

Ei puhuta. Vakava masennus on eri juttu kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Sä hyppäät väsymyksen, stressin ja yksinäisyyden oli koko ajan. Nekö on ihan tekosyitä vaan?

Mä muuten en hypännyt niiden yli.. ja mun mielestä masennus voi syntyä juurkin tuosta synnytyksen jälkeisestä ajasta ja sen aikaisesta masennuksesta. Niin stressi, noh, mulla on itsellä ollut sitä mielin määrin, ja silti maitoa tulee. Väsymykseen otin kantaa, etten ymmärrä miksi et nuku silloin kun vauvakin, jos lapsia on useampi, niin silloin kun lapset menevät nukkumaan. Kyllähän niillä isommillakin joku rytmi kai on? ja yksinäisyys, no siihen en osaa ottaa kantaa, kun en ymmärrä miten se liittyy tähän asiaan? korvikekko sitten auttaa yksinäisyyteen?

Hyppäsithän sä, et kommentoinut asiaan mitään.

Tottakai voi syntyä, mutta se vakava masennus on kuitenkin, nimensä veroisesti, vakavampi kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Ja mielestäsi vain vakava masennus on tarpeeksi hyvä syy lopettaa imetys.

Stressi - Sulla on ollut, jollain voi olla paljon enemmän. Älä kiillota sädekehääsi (kun sinäkin pystyt, niin muidenkin pitäisi).

Väsymys - Oletus, että lapsia on kolme. Vaikka 6v. 3v. ja vauva. Isommat ei nuku enää päiväunia, mutta 3-vuotiasta ei kuitenkaan voi (eikä saa) jättää isomman holhottavaksi että äiti menee vauvan kanssa nukkumaan. Näinollen päiväunet on poissuljettuja. Illalla isommat lapset menee nukkumaan ja vauva herää tunnin tai kahden välein. Aamulla sitten 3-vuotias herää kello.7.

Yksinäisyys - Lasten isä on lähtenyt vaikkapa toisen naisen matkaan. Ei kiinnosta enää perhe-elämä eikä lastenhoito. Äidin vanhemmat ja sukulaiset asuvat 300km:n päässä. Kavereita ei juurikaan ole, ja mieli on maassa, yksinäisyys ja väsymys arkeen painaa ja raastaa hermoja.

Korvike ei auta yksinäisyyteen, mutta em. tilanteissa maidontulo voi loppua todennäköisesti hyvinkin pian. Ei auta korvike yksinäisyyteen, mutta ruokittavahan se lapsi on, kun maitoa ei tulee enää, kiitos olosuhteiden.


Joko sä suostuisit käsittämään, että ihmisten elämät ei mene aina kuten suunnittelee ja haluaa? Näkisitkö jo, että asioilla on myös ne toisetkin puolet? Joita ei välttämättä halua kaikkien tietoon levittää.

Huoh, sulla on ongelma. mä en ole puhunut vakavasta masennuksesta missään. vaan masennuksesta.
Siis oikeesti, mä puhun kärjistetysti, ja sä tahdot yksilöidä.
En mä väitä että mun tapa esittää asiat on hyvä, mutta sä pistät sanoja mun suuhun.
Ja joo menee kyllä ohi aiheen, ja tapaukset on erilaisia. En mä väittänyt muuta. Jos sun tilaanteesi on/oli tuo, niin pahoittelen, ja toivotan hyvää jatkoa elämässä. Älä stressaa niin kovin.
Minä en ole täällä edelleenkään kiillottamassa kruunuani.

 

[vilma]

Peesailen ap:tä. Siitähän on tehty tutkimuskin, että kuinka harvalla se maito loppujen lopuksi oikeasti loppuu. Se prosenttiluku oli tosi pieni... en nyt muista sitä tähän hätään enkä jaksa etsiä, mutta alta 10% se oli.

Yleensä imettäjät lopettavat ensimmäiseen tieheänimun kauteen. Luulevat, että koska lapsi on jatkuvasti rinnalla on sillä hirmuinen nälkä ja se tarvii lisäruokaa. Silloin aletaan antaa korviketta, vaikka todellisuudessa lapsi vain tilaa itselleen lisää rintamaitoa imemällä tiheämmin.

Yksi ystävistäni oli juuri tälläinen, että hän meinasi lopettaa tuohon tieheän imun kauteen imettämisen, koska lapsi oli jatkuvasti rinnalla. Kerroin sitten hänelle, että jaksaa vaan imettää ni tilanne kyllä tasottuu... Ystävä teki näin ja nyt on todella kiitollinen ku kerroin tosta tiheänimun kaudesta. Nyt hän onnkin täysimettänyt jo 5kk

Usein kyllä tuo "maitoa ei vain tullut" selitys on täyttä kukkua...

Kiitos, osasit selittää asian paremmin kuin mun väsyneet aivoni

 

[vieras]

Voi jeesus sentään. Kirjoista, netistä, imetystukilistalta yms. Siis neuvoloista ja sairaaloista ei aina anneta niin myönteistä kuvaa imetyksestä. Eikä sielä juurikaan ole aikaa neuvoa noissa. Itse koitin kerran kysyä varmistukseksi neuvolassa voisko hän katsoa sitä imuotetta. Niin ei voinut.

Niinhän minä tuolla aiemmassa viestissäni sanoinkin, että kyllä sitä tietoa saa monesta paikasta ja sinä väitit, ettei saa. On se nyt kumma, että sinä olet sitä tietoa neuvolan piittaamattomuudesta huolimatta saanut, mutta muut eivät.

Huoh, kaikki eivät viitsi etsiä tietoa, tai eivät osaa sitä etsiä. Älä siitä pahastu.

Niin ja tämä ketju siis ratkaisee tuon ongelman?

Kyllä se joitain voi auttaa.. Mutta sinusta ei?

No edelleen olen sitä mieltä, kuin tuolla aikaisemminkin sanoin, että tällainen taivastelu ei auta, vaan pikemminkin omakohtaiset kokemukset. Siitä tämä vastausketju sai alkunsakin. Jos joku siis on löytänyt tämän ketjun, on todennäköisesti löytänyt montakin paljon asiallisempaa ja kannustavampaakin lähdettä aiheesta.