mitä jos teille ja puolisollenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vakavampaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vakavampaa

Vieras
sattuisi jotain, esim menehtyisitte autokolarissa tai todella vakava sairastuminen. Mihin teidän lapset menisivät? Oletteko miettineet tällaista koskaan? Onko teillä jokin suunnitelma/testamentti tällaisen varalle.
 
Jos sairastuisimme, niin mun vanhemmat varmaan hoitaisivat lapsia.

Jos kuolisimme, niin eiköhän nuo menisi yhteiskunnalle, tai veljelleni & hänen mahdolliselle vaimolleen. Vanhempani olisivat paljon lasten elämässä mukana silti.

Miehen siskot ja veljet olisivat varmasti valmiita ottamaan lapset ns. omikseen jos meille jotain tapahtuisi, mutta lapsille olisi takuulla liian kova pala menettää vanhempien lisäksi myös asuinmaa, isovanhemmat (etäisyys), joutua periaatteessa vieraiden ihmisten luo periaatteessa vieraaseen kulttuuriin. Eikä se kai olisi laillisesti edes mahdollista, kun lapsilla on vain Suomen kansalaisuus ja ovat ikänsä täällä asuneet. Miehen sisaruksia on Turkissa ja Hollannissa.
 
[QUOTE="joku";24651287]Ei kyllä ole mitään suunnitelmaa... Omia vanhempia ei ole joten lain mukaan varmaan menis anopille? En kyl haluis et se kasvattais mun lapsen.[/QUOTE]

Ja missähän tämmöinen laki on?
 
Ollaan me puhuttu siitä. Toivotaan tottakai että pysyisi suvuissa ja vaikka jommankumman sisarukselle sijoittus. Eikai suoraa testamenttia voi tehä mutta eikös kuitenkin voi sellasen toivesuunnitelman laatia? Vaikka muu taho sen päättää loppuviimeksi.
 
Olen tätä paljonkin miettinyt :/ Tahtoisin että lapset menisivät anopille koska tiedän että rahallinen tilanne hänellä on parempi kuin minun vanhemmillani, hänellä on enemmän halua/energiaa/voimaa jne. olla lasten kanssa, hän aidosti, selkeästi ja varmasti rakastaa lapsia ihan hirveästi. Huolehtii terveellisestä ruoasta, säännöllisestä elämästä, ulkoilusta jne.

Tätä minun äitini ei tekisi. Hän ei jaksa, häntä ei huvita, hän on aina väsynyt. Ei ulkoile ikinä. Kun lapset ovat siellä niin syövät jäätelöä, piparia, pillimehuja, limsaa... Ei touhua lasten kanssa ikinä mitään. Laittaa lapset katsomaan tv:tä tai pelaamaan tietokoneella. Äksyilee jos joku kehtaa häiritä kun häntä nyt vaan sattuu väsyttämään jne.
Luulee olevansa muita parempi ihminen ja kasvattaja. On aina mollaamassa muita.

Toivottavasti anoppi siis saisi lapset luokseen jos huonosti meille vanhemmille kävisi.
 
Toivoisin, että menisivät minun äidille ja isälle. Tai sitten veljelleni. Aikeissa on tehdä testamentti, jossa esitetään myös toive lasten huoltajasta, jos kävisi jotain.
 
Kun siskon puoliso aikoinaan kuoli niin juttelimme siskon kanssa asioista. Olemme sopineet, että jos jotakin tapahtuisi, niin tekisimme molemmat parhaamme jotta lapset menisivät eloonjäänelle siskolle, kummin päin nyt sitten tapahtuisi. Jos minä kuolisin niin tilanne olisi varmaan aika helppo, minulla on vain yksi lapsi, siskolla on iso omakotitalo ja sinne mahtuisi yksi lisää. Sisko on minua vanhempi. Jos sisko kuolisi niin tilanne olisi hankalampi; uskaltaisivatko sos viranomaiset antaa kaikki kolme lasta minulle, kun olen niin nuori... Pitäisi muuttaa isompaan asuntoon kyllä.

Rahasta tuskin kellekään tulee tuollaisessa tilanteessa pulaa. Lapsi saa perhe-eläkettä ja lapsilisää, sijaisvanhemman nimikkeellä lasta hoitava saa sen lisäksi kulukorvausta yms. Se on mielestäni hieno asia, sillä suomen palkkatasolla ei ylimääräisiä lapsia kovin helposti voi ottaa omakseen; useimmat joutuisvat harkitsemaan muuttoa isompaan asuntoon jne.
 
Tällä periaatteella valitsimme kummit. Kummin tetävähän on olla tukena uskonnon lisäksi myös kasvatuksessa. Juttelin kummien kanssa pitkään ja pyysin todella harkitsemaan tarkkaan, onko valmis olemaan mukana lapsen elämässä muutenkin kuin syntymäpäivän yhteydessä. samalla kävimme keskustelimme aiheen jos jotain sattuu.... Vaikka kummeis ei sido "laillisesti" mihinkään minulle se henkilökohtaisesti on paljon enemmän....
 
Jos minulle tapahtuisi jotain, lapseni jäisivät puolisolleni. Olen esittänyt tämän toiveen myös oheishuoltajuushakemuksessa, joka on menossa käsittelyyn lähiaikoina.
Jos me molemmat kuolisimme, pelkään kovasti että lapset joutuisivat bio-isälleen vaikkakin se olisi epätodennäköistä jos lastensuojelu yhtään lukee omia vanhoja muistiinpanojaan..onneksi lapsetkin ovat jo sen verran isoja että osaavat kertoa itse isoon ääneen, miksei sinne halua.
Jos bio-isä unohdetaan, lapsista huolehtisi minun ja puolisoni vanhemmat ja lasten kummit.
 
En ole miettiny tollasta, enkä halua miettiikkään. Tulee tollasista jotenkin ahdistunu olo. En pelkää kuolemaa, pelkään vaan sitä kuinka tyttäreni pärjäis :(. Luulen kyllä, että mun sisko, eli tyttären kummitäti ottais meijän tyttären. Toki siinä olis myös mun äiti auttamassa.
 
höpö höpö, tämä kommentti: lapsiaan ei voi testamentata. Jokainen järkevä äiti varmaan tänä päivänä jo tajuaa keskustella kyseisestä aiheesta perheen,sukulaisten yms läheisten kanssa.Itse olen tehnyt jo noin 3 vuotta sitten tällaisen 'testamentin' lapsistani joihin on selvällä suomenkielellä merkitty ihmiset joille misään nimessä lapsiani ei saisi antaa ja nämä henkilöt joihin ensimmäisenä otetaan yhteyttä ja kysellään mahdollisuutta tarjota koti lapsilleni. Esimerkiksi siskojeni kesken on aina sovittu että lapset pysyvät perheessä ja jokainen on valmis auttamaan ja ottamaan mahdollisen onnettomuuden sattuessa toistemme lapset
 
Lapsilla on onnneksi läheisiä aikuisia jotka haluavat kaikissa tilanteissa heistä huolehtia ja pitää yhteyttä. Toivetta en halua esittää mihinkään suuntaan, muuten kuin niin että jos toiselle vanhemmista satuisi jotakin vastuun huoltajuudesta ottaa toinen vanhempi.
 
[QUOTE="Nuori äiti";24652795]höpö höpö, tämä kommentti: lapsiaan ei voi testamentata. Jokainen järkevä äiti varmaan tänä päivänä jo tajuaa keskustella kyseisestä aiheesta perheen,sukulaisten yms läheisten kanssa.Itse olen tehnyt jo noin 3 vuotta sitten tällaisen 'testamentin' lapsistani joihin on selvällä suomenkielellä merkitty ihmiset joille misään nimessä lapsiani ei saisi antaa ja nämä henkilöt joihin ensimmäisenä otetaan yhteyttä ja kysellään mahdollisuutta tarjota koti lapsilleni. Esimerkiksi siskojeni kesken on aina sovittu että lapset pysyvät perheessä ja jokainen on valmis auttamaan ja ottamaan mahdollisen onnettomuuden sattuessa toistemme lapset[/QUOTE]

Ei ole mikään höpö höpö. Lapsiaan ei voi testamentata. Voit toki kirjata jonnekin paperille ylös minne TOIVOT laspesi sijoitettavan kuolemasi jölkeen, mutta sos.viranomaiset tarkastavat jokaisen tapauksen erikseen ja päättävät kaikkien tietojen valossa lapsille parhaan paikan. Yleensä yritetään löytää lähisuvusta/lapsille läheinen sijoituspaikka, jossa siteet sukuun ja läheisiin eivät katkeasisi, mutta sos.viranomaiset voivat myös päätyä ratkaisuun jossa lapset sijoitetaan tuntemattomien sijoitusvanhempien luokse. Tämä on kyllä käsittääkseni harvinaisempaa ja vain tapauksissa joissa lapsille ei löydy sopivaa/halukasta sijoituspaikkaa lähipiiristä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;24652802:
Eiks kristityillä ainakin ole sitä varten ne kummit?

Sisaren kanssa ollaan puhuttu kuinka sellaisen paikan tullen otettais toistemme lapset.

"Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkeä tehtävä on myös lapsen puolesta rukoileminen."
Kummit | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko
 
Jos kuoltaisiin niin yhteiskunta sitten etsisi lapsille uuden kodin/kodit. Myös vakavien sairastumisten myötä (niin ettei kumpikaan oltaisi kykeneviä huolehtimaan lapsista) jouduttaisiin turvautumaan yhteiskunnan apuun.
 

Yhteistyössä