V
vierailija
Vieras
Provosoiva otsikko tarkoituksella, mutta takana on huoli omasta lapsestani.
Oman lapseni saamat kutsut synttäreille ovat tänä vuonna vähentyneet radikaalisti. Hänen omille synttäreilleen odotan tällä hetkellä ilmoittautujia, joita ei ole kuulunut ja pelkään pahinta. Koululta ei ole mitään erityistä viestiä tullut, opettajaa tapaamme ensi kuussa. Meillä on tällä hetkellä monia muutoksia elämässä, niihin ammattilaisten tukitoimia onneksi. Yritän tukea lastani kaikin keinoin, mutta en aina osaa. Lapseni oireilu näkyy kotona välillä voimakkaasti esim aggressiona ja muina käytöshäiriöinä, ja pelkään että hänen käytöksensä alkaa näkyä kaverisuhteissa, mikä ei tietenkää olisi ihme.
Saamme apua elämäntilanteeseemme, täältä toivonkin neuvoja arkaan aiheeseen: kiusaamisen uskoisin näkyvän opettajille ja siten tulevan minun korviini, mutta mitä jos lapseni muutoin käytöksellään vieraantuu kavereistaan ja aiheuttaa hämmennystä? Uskallanko luottaa, että tilanteen tasaantuessa myös kaverisuhteet korjaantuvat? Kotona tapahtuvien asioiden pohjalta pelkään, että lapseni oireilee myös koulussa esim äkkipikaisuudella ja kavereihin kiukkua purkamalla, mm koviksen roolia vetämällä ja joukkoon sopimattomuudella, koska ei osaa käsitellä kaikkea tapahtunutta. Pelkään siis myös sitä, etttä tämä ei näy opettajille asti, vaikka he ovat tietoisia asioista.
Lapsi on alakouluikäinen ja kuten sanoin, opettajan kanssa sovimme tapaavamme ensi kuussa ja muutoin saamme tukea kotiin. Lapsi itse ei osaa juuri kertoa asioista tarkemmin, mutta kavereita hänellä kuulemma on silti. Nuo synttäriasiat vain nosti ajatuksia. Muiden vanhempien kanssa en koe olevani vielä niin läheinen, että osaisin asiaa esiin nostaa.
Tukea, kokemuksia?
Kiitos jos joku ymmärsi jotain..
Oman lapseni saamat kutsut synttäreille ovat tänä vuonna vähentyneet radikaalisti. Hänen omille synttäreilleen odotan tällä hetkellä ilmoittautujia, joita ei ole kuulunut ja pelkään pahinta. Koululta ei ole mitään erityistä viestiä tullut, opettajaa tapaamme ensi kuussa. Meillä on tällä hetkellä monia muutoksia elämässä, niihin ammattilaisten tukitoimia onneksi. Yritän tukea lastani kaikin keinoin, mutta en aina osaa. Lapseni oireilu näkyy kotona välillä voimakkaasti esim aggressiona ja muina käytöshäiriöinä, ja pelkään että hänen käytöksensä alkaa näkyä kaverisuhteissa, mikä ei tietenkää olisi ihme.
Saamme apua elämäntilanteeseemme, täältä toivonkin neuvoja arkaan aiheeseen: kiusaamisen uskoisin näkyvän opettajille ja siten tulevan minun korviini, mutta mitä jos lapseni muutoin käytöksellään vieraantuu kavereistaan ja aiheuttaa hämmennystä? Uskallanko luottaa, että tilanteen tasaantuessa myös kaverisuhteet korjaantuvat? Kotona tapahtuvien asioiden pohjalta pelkään, että lapseni oireilee myös koulussa esim äkkipikaisuudella ja kavereihin kiukkua purkamalla, mm koviksen roolia vetämällä ja joukkoon sopimattomuudella, koska ei osaa käsitellä kaikkea tapahtunutta. Pelkään siis myös sitä, etttä tämä ei näy opettajille asti, vaikka he ovat tietoisia asioista.
Lapsi on alakouluikäinen ja kuten sanoin, opettajan kanssa sovimme tapaavamme ensi kuussa ja muutoin saamme tukea kotiin. Lapsi itse ei osaa juuri kertoa asioista tarkemmin, mutta kavereita hänellä kuulemma on silti. Nuo synttäriasiat vain nosti ajatuksia. Muiden vanhempien kanssa en koe olevani vielä niin läheinen, että osaisin asiaa esiin nostaa.
Tukea, kokemuksia?
Kiitos jos joku ymmärsi jotain..