T
thyme
Vieras
Ystäväni on ihan hirveässä tilanteessa. Hän on ollut jo pitkään vakavasti masentunut henkilökohtaisten ongelmien takia ja samassa sopassa on myös parisuhdeongelmia. Sattui törmäämään mukavaan mieheen, jonka kanssa aloitti salasuhteen. Avomies sai tietää ja järkyttyi ja masentui perin pohjin. Ystäväni heräsi tajuamaan mitä oli tehnyt ja kokee hirvittävää syyllisyyttä joka ei mene millään ohi. Lisäksi hän on nyt sitä mieltä että rakastaa edelleen kuitenkin avomiestään. Olivat jo tehneet suunnitelmat uuden miehen kanssa siitä että ystäväni muuttaa käytännönkin syistä tämän luo (tavaratkin jo siellä), mutta nyt ystäväni on täysin lamaantunut eikä pysty tekemään sitä. Hän ei tiedä mitä tuntee uutta miestä kohtaan, luuli rakastuneensa mutta nyt ei tiedä välittääkö tarpeeksi. Lisäksi ystäväni sai juuri tietää että on raskaana tälle uudelle miehelle...
Pelkään että ystäväni ei kestä tätä kaikkea vaan tekee jotain itselleen. Hän ei tosiaan pysty päättämään nyt yhtään mitään, on vain. Hän käy säännöllisesti psykiatrin luona mutta ilmeisesti siitäkään ei ole ollut voimavaraksi päätöksentekoon. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, ehdottanut että muuttaa yksin asumaan miettiäkseen asioita, mutta hän ei pysty siihenkään. Mitä oikein voin tehdä auttaakseni? Nyt olisi kovin lohduttavaa kuulla selviytymistarinoita vastaavanlaisista tilanteista... onko sellaisia?
Pelkään että ystäväni ei kestä tätä kaikkea vaan tekee jotain itselleen. Hän ei tosiaan pysty päättämään nyt yhtään mitään, on vain. Hän käy säännöllisesti psykiatrin luona mutta ilmeisesti siitäkään ei ole ollut voimavaraksi päätöksentekoon. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, ehdottanut että muuttaa yksin asumaan miettiäkseen asioita, mutta hän ei pysty siihenkään. Mitä oikein voin tehdä auttaakseni? Nyt olisi kovin lohduttavaa kuulla selviytymistarinoita vastaavanlaisista tilanteista... onko sellaisia?