Mitä ihmettä pitäisi tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja thyme
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

thyme

Vieras
Ystäväni on ihan hirveässä tilanteessa. Hän on ollut jo pitkään vakavasti masentunut henkilökohtaisten ongelmien takia ja samassa sopassa on myös parisuhdeongelmia. Sattui törmäämään mukavaan mieheen, jonka kanssa aloitti salasuhteen. Avomies sai tietää ja järkyttyi ja masentui perin pohjin. Ystäväni heräsi tajuamaan mitä oli tehnyt ja kokee hirvittävää syyllisyyttä joka ei mene millään ohi. Lisäksi hän on nyt sitä mieltä että rakastaa edelleen kuitenkin avomiestään. Olivat jo tehneet suunnitelmat uuden miehen kanssa siitä että ystäväni muuttaa käytännönkin syistä tämän luo (tavaratkin jo siellä), mutta nyt ystäväni on täysin lamaantunut eikä pysty tekemään sitä. Hän ei tiedä mitä tuntee uutta miestä kohtaan, luuli rakastuneensa mutta nyt ei tiedä välittääkö tarpeeksi. Lisäksi ystäväni sai juuri tietää että on raskaana tälle uudelle miehelle...

Pelkään että ystäväni ei kestä tätä kaikkea vaan tekee jotain itselleen. Hän ei tosiaan pysty päättämään nyt yhtään mitään, on vain. Hän käy säännöllisesti psykiatrin luona mutta ilmeisesti siitäkään ei ole ollut voimavaraksi päätöksentekoon. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, ehdottanut että muuttaa yksin asumaan miettiäkseen asioita, mutta hän ei pysty siihenkään. Mitä oikein voin tehdä auttaakseni? Nyt olisi kovin lohduttavaa kuulla selviytymistarinoita vastaavanlaisista tilanteista... onko sellaisia?
 
Sitten on parempi vaihtaa psykiatria, jos ei tuloksia tunnu syntyvän. On mielestäni maallikon aika uskaliasta mennä jakelemaan omia selviytymisohjeita psykiatrin hoidossa olevalle henkilölle.

Olet lähellä, läsnä ja turvana tarvittaessa. Kultainen sääntö on ihan hyvä ohje tähänkin. Tee läheisellesi niinkuin toivot itsellesi tehtävän.
 
Okei, ystäväsi on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen, kuten sanotaan.

Aloitetaan raskaudesta. Pitääkö hän lapsen vai varaako ajan toimenpiteeseen? Hänen tulee tehdä päätöksensä omista lähtökohdistaan, ei sen takia että toinen miehistä rupeaa hänen huoltajakseen. Valinta, vastaanottaako hän tämän lapsen vaikka eläisi lapsen kanssa yksin.

Mikä ei tapa, vahvistaa. Hän pystyy ilman näitä miehiä yhä hengittämään, pureskelemaan ruokansa, nielemään, käymään vessassa, pukeutumaan. Hoitamaan perustarpeensa.

Ymmärrän täysin hänen lamaantumisensa. Mutta hän on joutunut valitettavasti tilanteeseen, jossa pitää aikuistua. Kukaan ei tee päätöksiä hänen puolestaan. Tai ne päätökset eivät välttämättä ole hänelle mieleisiä.

Ja mitä tulee siihen, että ystäväsi saattaa satuttaa itseään - se ei ole sinusta kiinni. Hän on tällä hetkellä sokea, näkee vain sen mitä häneltä puuttuu ja mitä hän ei saavuta. Hän ei näe sitä, mitä hänellä on.
 

Similar threads

Y
Viestiä
10
Luettu
10K
H
H
Viestiä
17
Luettu
660
K
M
Viestiä
14
Luettu
481
M

Yhteistyössä