Mitä hyvää lapselle on vuoroviikko asumisesta?

[fgskr]

[QUOTE="Sirkkeli";23499632]Juu, niin varmaan. Kaikki levottomimmat ja unohtelevaisimmat oppilaat lapseni luokalta on ydinperheistä. Niissä ei kyllä opeteta mitään vastuuta tavoroiden huolehtimissita, vaan äidit pakkaa lasten koulutavarat jos muistaa. Yleensä ei näemmä muista.

Oma lapseni on ollut jo viiden luokan ajan luokan paras oppilas. Tosi rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Ja tuo Lunatic on provo, ei kukaan voi olla oikeasti tuollainen En viitsi edes vastata noin typeriin juttuihin.[/QUOTE]



En kai meinaa että ydinperhe olisi lapselle huonompi vaihtoehto kuin eroperhe???

 

[jännää]

[QUOTE="Sirkkeli";23499632]Juu, niin varmaan. Kaikki levottomimmat ja unohtelevaisimmat oppilaat lapseni luokalta on ydinperheistä. Niissä ei kyllä opeteta mitään vastuuta tavoroiden huolehtimissita, vaan äidit pakkaa lasten koulutavarat jos muistaa. Yleensä ei näemmä muista.

Oma lapseni on ollut jo viiden luokan ajan luokan paras oppilas. Tosi rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Ja tuo Lunatic on provo, ei kukaan voi olla oikeasti tuollainen :sEn viitsi edes vastata noin typeriin juttuihin.[/QUOTE]

Omassa työpaikassani ei yksikään kannata tuota systeemiä. Ja me ainakin nähdään näiden lasten levottomuus. Aika_ajoin nostettu kyllä kisssa pöydälle erovanhempien kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, eikä vaan hyssytellä. Jos oma lapsesi ei olisi samassa tilanteessa' epäilen että vastauksesi olisi erilainen.

Ja heti siis joku on provo kun puhuu sitä, mitä moni ei uskalla?

 

[KaiteXX]

Voiko olla sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi ei kuulosta hyvältä ilman, että joku syyllistyy? Ja onko vastakohdaksi pakko ottaa tilanne, jossa toinen vanhempi näkee vain muutaman päivän kuussa? Eihän siinä heti erovaiheessa tarvitse tulla edes käyttöön se lopullinen systeemi, voihan sitä vähän pehmittää vaikka tasaisemmilla tapaamisilla, mutta pitäähän sitä ihmisellä (lapsellakin) se varsinainen koti olla.

Öh tuota ... Eikö lapselle ole parempi että on koti kummankin luona? Vai pitääkö etävanhemman huolehtia siitä että lapsella on riittävän epäkotoinen olo? Patja lattialle, lapsi ei saa tulla keittiöön/muihin tiloihin vaan ainoastaan istumaan sinne olkkarin sohvalle kuten vieraat. Ei sääntöjä, rutiineja, kotitöitä vaan vieraalle tarjotaan kurkkuleipiä ja sitten passitetaan kotiin.

 

["Sirkkeli"]

En kai meinaa että ydinperhe olisi lapselle huonompi vaihtoehto kuin eroperhe???

Ihanne olisi turvallinen tasapainoinen ydinperhe, mutta monessa ydinperheessä lapsen asiat ovat todella huonossa jamassa. Vanhempien ero ei ole välttämättä lapselle huono asia, ja ydinperhe ei ole välttämättä paras vaihtoehto jollekin lapselle.

 

[Jehnny Tightlips]

Öh tuota ... Eikö lapselle ole parempi että on koti kummankin luona? Vai pitääkö etävanhemman huolehtia siitä että lapsella on riittävän epäkotoinen olo? Patja lattialle, lapsi ei saa tulla keittiöön/muihin tiloihin vaan ainoastaan istumaan sinne olkkarin sohvalle kuten vieraat. Ei sääntöjä, rutiineja, kotitöitä vaan vieraalle tarjotaan kurkkuleipiä ja sitten passitetaan kotiin.

Pointtini nyt ei ihan ollut, että toisen luona täytyisi olla epäkotoisaa. Vaan se, että olisi oma paikka, mihin lapsi voi vetäytyä, pitää tavaransa omassa järjestyksessään. Tietysti tavaroita voi kuljettaa jonkun verran ja hankkia tuplatavaroita jonkun verran, mutta kaikkea ei vain voi. Eikä kysymys ole siitä, etteikö ihmiset olisi rakkaita ja etteivätkö voisi olla kuin kotonaan, vaan henkisestä rauhoittumispaikasta lapselle.

 

["Sirkkeli"]

Omassa työpaikassani ei yksikään kannata tuota systeemiä. Ja me ainakin nähdään näiden lasten levottomuus. Aika_ajoin nostettu kyllä kisssa pöydälle erovanhempien kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, eikä vaan hyssytellä. Jos oma lapsesi ei olisi samassa tilanteessa' epäilen että vastauksesi olisi erilainen.

Ja heti siis joku on provo kun puhuu sitä, mitä moni ei uskalla?

Juu, minun lapsen luokalla ne kaikki häiriköt/häiriintyneet lapset ovat ydinperheistä. Opettaja ja muut ovat heidän takiaan joutuneet ottamaan yhteyttä jopa lastensuojeluun. Ajatella, ydinperheiden lapsista, yksikään niistä lapsista ei ole eroperheistä

No Lunatic on oikeasti provo

 

["Sirkkeli"]

Pointtini nyt ei ihan ollut, että toisen luona täytyisi olla epäkotoisaa. Vaan se, että olisi oma paikka, mihin lapsi voi vetäytyä, pitää tavaransa omassa järjestyksessään. Tietysti tavaroita voi kuljettaa jonkun verran ja hankkia tuplatavaroita jonkun verran, mutta kaikkea ei vain voi. Eikä kysymys ole siitä, etteikö ihmiset olisi rakkaita ja etteivätkö voisi olla kuin kotonaan, vaan henkisestä rauhoittumispaikasta lapselle.

Siinä taas yks järjenjättiläinen...voi helvetti. Mie jätän tämän ketjun...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23498977]Kuinka moni lähtisi aikuisena samaan, viikko kodissa 1 ja toinen viikko kodissa 2, molemmissa erilaiset säännöt, tavarat, mahdollisesti kaveritkin...aika raskasta olisi.
Toki etä-vanhemman luona lasten kiva käydä, mutta kyllä se tasapainoisuutta elämään tuo kun on se yksi kiinnepaikka.[/QUOTE]

Mä en tiedä, miten tätä asiaa voisi verrata aikuisen maailmassa koska aikuinen harvoin voi kahden yhtä rakkaan ihmisen kohdalla valita molempia vaan toisen kanssa asumisesta on pakko luopua kokonaan.

Ainahan reissaaminen on rasittavaa. Mut jos mietin, että olis kaksi ihmistä, joita rakastan todella paljon ja joiden molempien kanssa tahdon viettää aikaa, niin vähemmän rasittavaa tuo viikko-viikko systeemi olisi kuin mennä vain kahdeksi viikonlopuksi. Ihan samallalailla matkalaukkuelämää ja rasittavaa paikasta toiseen siirtymistä ne viikonloppulapsetkin joutuvat tekemään, niillä on vaan se ero, että siellä toisessa paikassa ei saa edes viettää niin pitkää aikaa että sinne ehtisi tottua kun pitää jo lähteä takaisin. Henk. koht pitäisin tuota paljon rasittavampana kuin sitä, että saa olla samassa paikassa kerralla sitten vähän kauemmin. Juuri ne siirtymät ovat etenkin lapsille aina raskaita.

En kiellä, etteikö viikko-viikko systeemi olisi raskas lapselle, mutta vielä raskaampana pidän sitä, että toisella vanhemmalla ollaan vain lyhyempiä aikoja. Sitten jos vertaa siihen tilanteeseen, että lapsi ei viettäisi ollenkaan tai juuri ollenkaan aikaa toisen vanhempansa kanssa, niin minusta siinä menettää vielä enemmän. Varmasti jokaiselle lapselle olisi optimi elää kummankin vanhemman kanssa, mutta aina se ei onnistu. Täytyy tyytyä huonommista vaihtoehdoista vähiten huonoon, mikä minusta olisi tuo viikko-viikko -systeemi.

Itse en ole eronnut, joten mitenkään omaa lehmää ei ole tässä ojassa.

 

["vieras"]

Mä en nyt ymmärrä ollenkaan mitä niin pahaa siinä on että lapsella on kaksi kotia? Menit sä sinne isän luokse sitten joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu niin yhtä lailla joudut paikkaa vaihtamaan. Erossa ei voi saada kaikkea ennalleen, edes lapset, siihen on sopeuduttava ja lapsetkin sopeutuu kyllä kun otetaan heidän toiveita huomioon eikä pidetä pelinappuloina.

Kun minun vanhempani erosivat niin käytiin siskon kanssa isän luona joka toinen viikonloppu. Sekös oli kamalaa, kun sinne piti sitten aina raijata ne omat tavarat ja nukkua patjalla/varasängyllä, ei ollut tuttuja kavereita ympärillä kun isä asui kauempana. Siinä samassa huoneessa kärvisteltiin kaikki kolme. Lelujakaan ei ollut ellei mukaan ottanut. Ikinä sinne isän kotiin ei kerennyt tottua, ei se tuntunut kodilta.

Toisin olisi ollut jos isä olisi muuttanut johonkin lähelle, oltais vaikka saatu oma huone isän luota ja asua siellä vuoroviikoin. Siellä yhtälailla kaikki tarvittavat tavarat ja lelut mitä äidilläkin. Olis nähnyt isääkin enemmän, olisi voinut kotiutua sinne paremmin ja tutustua vaikka pihan lapsiin yms. Olisi saanut myös omaa rauhaa isänkin luona. Sitä toivoin useasti!

Onneksi mun vanhemmat palasi myöhemmin yhteen ja ei keretty olemaan näitä "joka-toinen-viikonloppu heittopussina" -lapsia muutamia kuukausia enempää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23499082]Miksi lapsella ei voi olla yhtä kotia ja vanhemmat ravaavat siinä vuoroviikoin? Miksi se on lapsi, joka joutuu ravaamaan? Syytön hän tilanteeseen on[/QUOTE]

Koska käytännössä tuo tarkoittaisi sitä, että lapsella ei oikeasti ole ollenkaan kotia, joku ihme säilytystila vaan, johon kumpikaan vanhemmista ei ole juurtunut kun heillä on oikeat kotinsa muualla. Kaunis ajatus, mutta ei tuo vaan pääsääntöisesti toimi ainakaan pienillä lapsilla, koska lapsen koti on pääasiassa ihan muuta kuin ne seinät ja tavarat. Aikuiselle, joka arkea joutuu pitämään hanskassa, taas ne tavarat ja kaappien sisältöjen tietäminen merkitsevät paljon enemmän kuin lapselle.

Vertaisin tuota siihen tilanteeseen, että lapsen vanhemmat puhuvat eri äidinkieliä. Vanhemmat eivät tahdo sekoittaa lapsen päätä kielten sekamelskalla, he tahtovat että perheellä on yksi kieli, joten he päättävät alkaa puhua lapselle jotain kolmatta kieltä, joka ei ole kummankaan äidinkieli. Tuloksena puolikielinen lapsi, jolla ei ole äidinkieltä ollenkaan ja joka todennäköisesti ei opi siksi yhtäkään kieltä kunnolla. Jos vanhemmat olisivat puhuneet kumpikin omaa äidinkieltään, lapsi olisi saanut kaksi äidinkieltä, joista hän olisi oppinut molemmat täydellisesti.

Ei se, että vanhempi menee johonkin jaettuun taloon vuoroviikoksi leikkimään kotia, tee siitä oikeasti kotia lapselle.

 

[KatieXX]

Pointtini nyt ei ihan ollut, että toisen luona täytyisi olla epäkotoisaa. Vaan se, että olisi oma paikka, mihin lapsi voi vetäytyä, pitää tavaransa omassa järjestyksessään. Tietysti tavaroita voi kuljettaa jonkun verran ja hankkia tuplatavaroita jonkun verran, mutta kaikkea ei vain voi. Eikä kysymys ole siitä, etteikö ihmiset olisi rakkaita ja etteivätkö voisi olla kuin kotonaan, vaan henkisestä rauhoittumispaikasta lapselle.

Niin, se on etävanhemmankin velvollisuus luoda sellainen koti että lapsella on siellä paikka. Siis tutut tavarat, rutiinit, oma sänky ja vaatteet. Lapselle olisi rankkaa jos hän kokisi olevansa kuin kylässä. Lapselle on siis parempi että hänellä on koti kummankin luona niin hän saa olla koko ajan kotona.

 

["mila"]

Niin, kyllä nuo miehen lapset meilläkin puhuu, että montako yötä kun mennään äidille.. tai täällä teidän kotona... asuvat vuoroviikoin molempien luona.

Mutta minkäs teet? Lasten äiti haluaa vapaa-aikaa.lapset, sekä rahaa... nyt on taas lastenvalvojakäynti edessä kun rahaa ei tule riittävästi. Mikään ei riitä. Lapsilisät menee kokonaan äidille, silti me ostamme kaikki ulkovaatteet, luistimet ym isommat jutut. Ostimme asunnonkin 2km päästä tästä äidin kodista. Eikä ole mikään helppo päätös itsellekään kun kyseinen nainen on todella hankala ja ilkeä. Hankimme lapsille tänne meille sisävaatteet ym tavarat erikseen, jottei sitä matkalaukkuelämää tarvitsisi elää, niin lasten äiti tyhmyyttään tai ilkeyttään pakkaa silti valtavan laukun tavaraa joka viikko.. sieltä löytyy sitten pyöräilykypäriä keskellä talvea, liian pieniä vaatteita ym ym. Ja silti hänen pitäisi saada käyttöönsä kaikki ostamamme sisävaatteetkin vaikka annoimme jo jokaikistä sukkaa myöten kaikki vaatteet hänelle ja hankimme uudet.

Esitäppä tällaisessa sotkussa lapsille sitä että kaikki on hyvin ja teillä on kaksi oikeaa kotia....

 

[häiriötä naapureille]

naapureille,yhtä helvettiä! toisena vkonloppuna on miehen tytyöt ja toisena naisen pojat,meteli kaamee. eli ei mitään hyvää PSTE.

 

["tipsu"]

Onneks ei ole tarvinnut vaivata päätään minkäänlaisilla eroilla koskaan. Lapset aina tässä samassa perheessä, samassa huushollissa.

 

[HelgaP]

Niin, mä en lähtisi siihen rumbaan, exän kanssa ollaan samoilla linjoilla että tasaiset tapaamiset isän kanssa ja lasten koti mun luona. Toimii meillä, lapset tyytyväisiä, iloisena lähtee isälle viettään pidennettyä viikonloppua isälleen, tapaavat myös viikolla ja suhde edelleen läheinen vaikka vuoroviikoinen ei isän luona asukkaan.
Mä olen sitten varmasti jokseenkin "rajoittunut" katsantokannaltani, mutta minusta lapsilla oikeus siihen yhteen kotiin jossa se kiinnekohta ja arkiset aikataulut.

Eräs kaveri sanoi että kun lapset tulevat isäviikolta hänen luokseen, menee pari päivää kiukutellessa ja ikävöidessä, ja kun tilanne taas rauhoittuu on jo aika siirtyä isän luokse.
Toki ihmiset on erilaisia ja jokainen perhe erilainen, joten voihan se jollain onnistuakkin.

 

[KatieXX]

Niin, mä en lähtisi siihen rumbaan, exän kanssa ollaan samoilla linjoilla että tasaiset tapaamiset isän kanssa ja lasten koti mun luona. Toimii meillä, lapset tyytyväisiä, iloisena lähtee isälle viettään pidennettyä viikonloppua isälleen, tapaavat myös viikolla ja suhde edelleen läheinen vaikka vuoroviikoinen ei isän luona asukkaan.
Mä olen sitten varmasti jokseenkin "rajoittunut" katsantokannaltani, mutta minusta lapsilla oikeus siihen yhteen kotiin jossa se kiinnekohta ja arkiset aikataulut.

Niin, teillä on jo vuoroasumista (vaikkakin ei ole viikko-viikko) ja sen takia varmaan lapset tyytyväisiä. Heillä on koti myös isänsä luona ja asuvat siellä noin puolet ajasta. Vai kuvitteletko että lapset käyvät isänsä luona kylässä ja heillä ei sitten ole yhteistä arkea aikatauluineen? Ehkä se voi tuntua lähivanhemmalta turvallisemmalta puhua tapaamisista ja että lapsella on vain yksi koti vaikka totuus on ihan toisenlainen.

 

[EJK]

Mä en keksi yhtään hyvää asiaa :|

En minäkään.

 

["mä"]

Riippuuhan se lasten lukumäärästäkin; eriasia parin lapsen kulkea jatkuvasti edestakasin, mutta ajatelkaapa vaikka 8 lasta

 

[KaiteXX]

[QUOTE="mä";23501758]Riippuuhan se lasten lukumäärästäkin; eriasia parin lapsen kulkea jatkuvasti edestakasin, mutta ajatelkaapa vaikka 8 lasta[/QUOTE]

Jos on 8 lasta niin sitä suuremmallakin syyllä olisi hyvä jakaa hoitovastuu. Vuoroasumisessa ei ole kyse mistään edestakaisin kulkemisesta.

 

["willy"]

perheessä jossa mies ei ole kovin kiinnostunut tekeen mitään lasten kanssa? Meillä ainakin Olen ollut lasten elämässä aktiivisesti touhuten ja mies lähinnä käy töissä ja iltaisin harrastaa. On kyllä lasten kanssa jos pyydän, esim vie ulos, mutta ei koskaan omasta halustaan. Kun olen pois ja hän vastuussa lapsistaan, lähtee mielellään äitinsä luo ja korjailee autoa, jolloin mummo hoitaa lapset. Mietin et jos erottais, niin epäilen et lapset ei omasta halustaan haluais muuttaa isälleen tai pitää vko/vko systeemiä. Ootteko kannattajat sitä mieltä että silti vko/vko olis hyvä? Mitä jos lapsi kaipaiskin tuttua äitiä tai jossain perheissä se vois olla isä joka olis se läheisempi? Olisko ok, et lapsi olis illat hoidossa aina kun olis isäviikko, jos isi haluaa harrastella, vai muuttuiskohan mies yhtäkkiä innostuneeks? Ja en todellakaan ole estänyt isää osallistumasta vaan miehen oma valinta.

 

[parenpi näin]

meillä toiminu ainakin hyvin ennmin vuoro viikoin kuin pelkkä viikonloppu isä!!!!!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23496858]Reppuelämää-äidin koti-isän koti. Missä lapsen koti? Moni vastaa nyt että lapsen koti on molemmissa paikoissa. Mutta jos lapselta kysyy; Onhän aina menossa joko isälle-tai äidille. Ei kotiin[/QUOTE]

Enpä lukenut muita viestejä, mutta hoidossa lapsilla ei ole kotia, vaan kertovat että ovat isän tai äidin luona, mutta kotia ei ole missään.

 

["vieras"]

Eiköhän tämä ole selvä asia. Ne täällä joilla on kokemusta lapsena erosta, toivovat viikko-viikko järjestelmää. Sitten osa jolla ei ole omaa kokemusta, on sitä vastaan vaan ainoa oikea on lapsi äidilä (itsellä).

Aikuisena kaksi kotia... ei paha ajatus jos ei tarvitse itse maksaa. Moni toteuttaa tätä kesämökillä, vaikka ei viikko-viikko koska työt ei anna myöten. Kysehän ei ole siitä että lapsi olisi vieras kuten vaikka kun vuokrataan mökki, vaan siitä että hänellä on kaksi omaa paikkaa. Sen sijaan viikonloppuvanhemmuudessa lapsella ei ole monesti toisen luona edes omaa huonetta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23795548]Enpä lukenut muita viestejä, mutta hoidossa lapsilla ei ole kotia, vaan kertovat että ovat isän tai äidin luona, mutta kotia ei ole missään.[/QUOTE]

Minä en taas ole törmännyt tuollaisiin, vaan lapsilla on kaksi kotia. Puheessa he sanovat totta kai kummassa kotona, mistä kaverit muuten tietäisivät kumpaa.