Mitä hyötyä on olla nainen? Lohduton äiti purkautuu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunutmarisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masentunutmarisa

Vieras
En ole koskaan oikein saanut kotoa tyttönä hyväksyntää ja rakkautta, ja asiat tuntuvat painavan nyt entistä enemmän kun olen tullut äidiksi. Lapsia on kaksi, molempia sukupuolia. Sitä mukaa kun lapset kasvavat alkaa tuntua, että joudun sukupuoleni vuoksi mittelöihin, joista ei ole mitään iloa. Alan olla kotosallakin jo niin kireä tämän ahdistuksen vuoksi, että lapsenikin ovat jo sanoneet, että "miksi äiti sinä olet niin kireä, voisit olla iloinen". En ymmärrä itsekään mistä tämä johtuu, mutta pelkään kaiken menevän "metsään", ja nimenomaan siksi että olen nainen ja joudun kohtaamaan naisia. Oma tyttäriä ja miniöitä.

Alan tuntea liian usein ahdistusta siitä, että olen nainen ja äiti. Minulla on ensinnäkin huonot kokemukset omasta äiti-tytär-suhteesta, jossa oli valtavasti hylkäämistä äidin taholta ja konflikteja. En tunne rakkautta äitiä kohtaan, olen jäänyt niin usein yksin. Sanotaankin, että äiti-tytär-suhde on vanhempi-lapsi-suhteista se raskain ja konfliktintäyteisin.

Toisaalta anoppisuhteenikin oli alussa hyvin raastava: hänellä oli 3 tytärtä ja yksi poika, ja hän oli vielä yksinhuoltaja, jonka puolesta poikansa oli tehnyt paljon miesten töitä. Ahdistuin monen monta kertaa anopin luona, sitten syntyivät lapset ja tunsin vaikka mitä: mustasukkaisuutta kun anoppi "omi" lapseni, huonommuutta kun anoppi osasi kommenteillaan arvostella (mitä mieheni ei edes ymmärtänyt arvosteluksi), riittämättömyyttä. Ja tästäkin suhteesta sanotaan, että anoppi-miniä-suhde on kaikista "in-laws"-suhteista se konfliktintäyteisin ja ahdistavin.

Näiden kokemusten pohjalta minua suoraan sanottuna masentaa ja vihastuttaa. Lapset ovat vielä pieniä ja oikein herttaisia, mutta tuntuu niin suurelta vääryydeltä se, mikä minulla on naisena ja äitinä edessä: tytär tulee arvostelemaan minun kasvatukseni virheet sitten aikanaan, vihaamaan minua, hän tulee "haastamaan minut" tilille osaamattomuudestani, ja poikani vaimo tulee sitten kääntämään poikaa minua vastaan, minkä myötä se poikakin sitten tajuaa että olen ollut itsekäs, huolimaton, tietämätön...

Tiedän, että tämä kuulostaa monelle hyvin kärjistetyltä ja että niitä hyviä äiti-tytär-suhteita on olemassa ja hyviä anoppi-miniä-suhteita. Mutta ahdistaa se, että ajattelen väkisinkin, että sellaisten luominen on vain hyvää tuuria. Jos olisin mies, en putkiaivoillani joutuisi koskaan kohtaamaan vastaavaa. Kuinka helppoa olisikaan istua joulupöydässä ja syödä mussuttaa kinkkua tajuamatta äidin miniälle heittämistä piilopiikeistä mitään!

Tänään on se synkin hetki, olisi lohdullista kuulla edes jotain ajatuksia.
 
Riittää, että teet parhaasi. Älä kuitenkaan pura omaa ahdistustasi ja epävarmuuttasi lapsiin, he eivät ole sitä ansainneet. Tuskin haluat jatkaa sukunne naisten ilotonta kasvatuslinjaa niin, että omatkin lapsesi traumatisoituvat itsetunnoltaan?

Anna anoppisi juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, älä provosoidu.
Jos tilanne alkaa mennä turhan villiksi, osoita hänelle käytöksen rajat kauniisti ja päättäväisesti. Lapsillekin tekee hyvää nähdä äiti, joka pitää puolensa.

Vihasi purkamiseen voisit harrastaa liikuntaa, ehkä kamppailulajeja. Saisit vihasi ulos itsestäsi ja samalla kuntosikin paranisi.

Minusta on aivan ihanaa olla nainen ja äiti!
...vaikken mikään täydellinen olekaan. Ei tarvitsekaan olla. En aio valaistua vielä tässä elämässä :)
Mutta koetan parhaani mukaan kehittyä henkisesti tämän elämän aikana.
 
Viimeksi muokattu:
Näiden kokemusten pohjalta minua suoraan sanottuna masentaa ja vihastuttaa. Lapset ovat vielä pieniä ja oikein herttaisia, mutta tuntuu niin suurelta vääryydeltä se, mikä minulla on naisena ja äitinä edessä: tytär tulee arvostelemaan minun kasvatukseni virheet sitten aikanaan, vihaamaan minua, hän tulee "haastamaan minut" tilille osaamattomuudestani, ja poikani vaimo tulee sitten kääntämään poikaa minua vastaan, minkä myötä se poikakin sitten tajuaa että olen ollut itsekäs, huolimaton, tietämätön...

Peesaan Istafaraa. Tulevaisuudenpeloistasi voisin sanoa, että et voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Et voi tietää, mitä lapsesi tulevat sinusta ajattelemaan aikuisena.
Ehkä olisi hyvä, jos kävisit ammattiauttajan juttusilla puhumassa peloistasi, koska ne tuntuvat hallitsevan elämääsi niin paljon. Opit ehkä laittamaan rajat sillekin, miten sinua saa kohdella. Jos anopin kanssa on jatkuvasti hankausta, saat ilman huonoa omaatuntoa jättää yhteydenpidon niin vähään kuin mahdollista.
 
Ystävälläni on huono suhde äitiinsä. Samoin oli hänen äidillään omaan äitiinsä, siis ystäväni mummoon. Eivät ole nykyään kai edes tekemisissä. Mutta kun ystäväni sai oman tyttären, hän oli hetken kauhuissaan, ja sitten tajusi, että hänellä on kaikki mahdollisuudet katkaista tämä ketju. Siitä asti on ollut onnellinen tyttärestään.

Yritä päästä tuosta ajattelutavasta, että lapsesi tulevat vihaamaan sinua. Sinä et ole äitisi, ja suhteesi lapsiisi tulee olemaan erilainen.
 
Hmmm...

Olen kahden tytön äiti. En ole koskaan kokenut suhdetta tyttäreeni kuvatun kaltaiseksi. Tiedän omasta kokemuksestani sen, että äitiys teki minut vielä laupiaammaksi omaa äitiäni kohtaan, kun opin tietämään mitä vanhemmuus oikeasti vaatii. Omat tyttäreni ilmaisevat spontaanisti rakkauttaan minua kohtaan ja kertovat siitä miten minusta välittävät.

Naisena olet itsellesi sen verran velkaa, että tutustut itseesi kunnolla ja opit rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Et voi olla kukaan muu kuin oma itsesi, jotta voit hyvin. Hyvinvoiva nainen voi paremmin harjoittaa kaikkia roolejaan yhteiskunnassa sekä perheessä. Oman arvonsa tunteva nainen saa myös muilta kunnioitusta. Älä pyytele sukupuoltasi anteeksi.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Mun äidillä oli todella vaikea sihde omaan äitiinsä, ja se heijastui mun ja äidin suhteeseen. Äiti myönsi joskus että kohtelee mua huonommin kuin veljiäni tästä syystä. Mulla on edelleen käsittelemättä asioita äitisuhteessani jotka olis hyvä ruotia.

Mulla itselläni on tyttö ja poika, mutta en kohtele heitä erilailla sukupuolen takia. Olen nimittäin vakaasti päättänyt olla toistamatta äitini virhettä, koska tiedän miten pahalta tuntuu kun veljet tuntuvat äidille rakkaammilta kuin itse on. Tosin teen kyllä muita samoja virheitä kuin äitini, esim. taannun joskus väsyneenä riitelemään lapsen tasolle.
 
Kiitos linkistä, mutta eräs arvostamani psykiatri kerran sanoi, ettei tuo sivusto ole ammattitasoista tavaraa. Näin siis eräässä koulutuksessa.
Kiitos astrolabe sanoistasi vielä erikseen.
 

Yhteistyössä