Mitä ajatuksia herättää tälläinen perhe..

[huoh]

Perhe 2 aik. ja 3 lasta, 2 jo yläasteella, pienin leikki-ikäinen.

Perheen isä ollut työttömänä n. 1,5-2 vuotta, ensin oli lomautettuna kun ei kunto kestänyt töitä, oli selässä jotain vikaa. Sittemmin erotettiin ja uusia töitä ei ole saanut. Koko työttömyyden ajan on ollut selkä oikukas, myös uniapnea ja lihavuus tuottanut ongelmia jaksamisessa.

Äiti on ollut kotona n. 3 vuotta, äidillä on työpaikka odottamassa, oli tarkoitus mennä kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Mutta sairastuikin masennukseen, masennus diagnosoitu vaikeaksi, lääkitys on helpottanut nytten.

Tyttömyys on johtanut rahaongelmiin mm. omakotitalon vuokra rästit kasvoivat 4 kuukautta kunnes, velkoja huudeltiinkin ulosottotoimin. Saivat sossusta kriisi apua ja kaikki vuokrat maksettiin juuri ennen kuin olisivat saaneet häädön kodistaan. Heillä on myös 2 hevosta jotka vievät rahaa, mutta niistä eivät mistään hinnasta luovu.

Kumpikaan vanhemmista ei ole valmiita työelämään, molemmilla terveys. Isälläkin masennusta havaittavissa muiden kremppojen lisäksi. He ovat saaneet jo "kuntoutusapua", heille on maksettu koko perheen rentoutus matkoja kylpylöihin ja parisuhde viikonloppuihin, jotta saisivat itsensä kuntoon.

Nyt nainen on raskaana, eikä tiedä tekisikö abortin. Taloudellinen tilanne ei ole helpottamaan päin. Velat mm. vuokrasta alkaa kasvaa taas. Eikä he oikeasti ole psyykkisestikään terveitä tällä hetkellä.

Mä en enää tiedä mitä sanoisin heille, miten tukea, toisaalta v*tuttaa kun ei ehkäsystä tuossa tilanteessa huolehdittu. Toisaalta tekis mieli tukea, toisaalta on enää hyvin vaikea ymmärtää tilannetta.

En halua tällä viestillä hakea haukkuja vaan neuvoja miten kohtaan perheen. Itse kärsin lapsettomuudesta, niin on todella vaikea kohdata heitä "kunniallisesti" etten loukkaa.. ei ole heidän syynsä miksi minulla ei ole lasta, joten en halua katkeroitumistani heihin kohdistaa.

 

[ev]

Surullinen tilanne, todellakin ovat aikamoisessa kierteessä

 

[ap]

Niin ja oli tarkoitus kysyä että olenko aivan kauhea kun herää minulla herää tuollaisia ikäviä tunteita heitä kohtaan, etenkin raskaudesta. Tuntuu niin väärältä ja epäoikeuden mukaiselta.

 

[Kirsikka]

Kuulostaa vähä perheelta jota sais potkia persuuksille että nyt herätys ja eloa tähän päivään, eipä siitä masennuskierteestäkään pääse jos ei itse pistä tikkua ristiin. Harmillista :|

 

[ja Kela maksaa]

Ehkä kannattaisi aloittaa sillä, että jompikumpi vanhemmista steriloidaan niin on yksi huoli elämässä vähemmän...

Syrjäytymässähän tuo perhe on. Valitettavan tavallinen tarina nykyaikana.

 

[hämmästyttää]

Miks äiti on ollut kotona jos isä on ollut myös kotona työttömänä? Miksei äiti ole mennyt töihin ja isä ollut lapsen kanssa->enemmän rahaa ja ulosotto olisi vältetty. Tuntuu kummalta että masennus iskee juuri kun pitäisi palata työelämään takaisin....Ja eikös sanonta kuulu että masentuneilla ei juuri seksi käy mielessä

 

[ninnu]

No, mulla ei sinänsä toi perhe tai sen tilanne kauheasti herätä muita ajatuksia kuin että - sellaista se elämä on. Ja heillä on nyt tuollainen tilanne. Sinun kipusi ja suhtautumisesi heihin, kuten kirjoititkin on nyt se juttu. Jos he eivät ole läheisiä sinulle niin voithan olla vähemmän tekemisissä heidän kanssaan, jotta sinun ei tarvitse sitä katsella. Tai sitten voit ajatella, että meillä kaikilla on oma elämämme ja omat haasteemme siinä. Kaikilla meillä on vaikeutemme ja hyvät puolemme ja olemme tasavertaisia olivat olosuhteet millaisia hyvänsä tai ihmiset millaisia hyvänsä. Jos tuon ajatuksen sisäistää ja osaa elää sitä todeksi niin sitten on helpompaa kohdata ihmisiä, olivatpa he missä elämäntilanteessa hyvänsä, peilaamatta sitä omaan elämään ja tilanteeseen.

 

[Nainai]

Hevoset syövät kultaa. Siis yleensäottaen pitäminen ja hoitaminen maksaa (kokemusta ). Sanoisin perheelle, että yrittäisivät sijoittaa hevoset uuteen kotiin vaikka jonnekin lähistölle jolloin niitä voisi käydä katsomassa. Yksi asia vähemmän huolehdittavana.

Toisekseen, uuden lapsen tuleminen perheeseen. Onko taloudellisesti mahdollista ilman että mennään ojasta allikkoon? Yrittäisin nätisti keskustella perheen kanssa, kysyä mitä he aikovat, ehkä ohjata keskustelua haluttuun suuntaan ja näin saada porukat miettimään uusia vaihtoehtoja. Äitee tarvisi ehdottomasti saada töihin, tekemällä se masiskin saattaisi helpottua (kun tietää paikkansa ja saa varmuutta rahatilanteeseen jne. ) Täytyy myöntää että vaikeaa olisi minunkin olla täytenä tukena tuollaisessa tilanteessa...

 

[Maisuli]

Minä olen sitä mieltä, että jos rahat eivät muutenkaan riitä, niin ei ole varaa ainakaan hevosia elättää. Sossusta ei pitäisi saada yhtään mitään ennen kuin perheen menot on oikeasti karsittu minimiin. Olkoot vaikka kuinka tärkeä henkireikä ne elukat, mutta jos rahat ei riitä, niin sitten ei riitä.

Muuten vaikuttaa siltä, että ei ole elämä ollenkaan hallinnassa noilla ihmisillä. Sitä en tiedä, että miten heitä voisi enää enempää yhteiskunnan puolesta auttaa. Ymmärrän kyllä sinun tunteesi, kun tuollaiseen katastrofiin annetaan lisää lapsia.

 

[Kirsikka]

Miks äiti on ollut kotona jos isä on ollut myös kotona työttömänä? Miksei äiti ole mennyt töihin ja isä ollut lapsen kanssa->enemmän rahaa ja ulosotto olisi vältetty. Tuntuu kummalta että masennus iskee juuri kun pitäisi palata työelämään takaisin....Ja eikös sanonta kuulu että masentuneilla ei juuri seksi käy mielessä

Niin no, eihän siihen tartte kun se yks hetkellinen mielenhäiriö.

 

Miks äiti on ollut kotona jos isä on ollut myös kotona työttömänä? Miksei äiti ole mennyt töihin ja isä ollut lapsen kanssa->enemmän rahaa ja ulosotto olisi vältetty. Tuntuu kummalta että masennus iskee juuri kun pitäisi palata työelämään takaisin....Ja eikös sanonta kuulu että masentuneilla ei juuri seksi käy mielessä

Kyllä sika syitä keksii kun maa on kova ja kärsä kipee.

 

[ap]

No, mulla ei sinänsä toi perhe tai sen tilanne kauheasti herätä muita ajatuksia kuin että - sellaista se elämä on. Ja heillä on nyt tuollainen tilanne. Sinun kipusi ja suhtautumisesi heihin, kuten kirjoititkin on nyt se juttu. Jos he eivät ole läheisiä sinulle niin voithan olla vähemmän tekemisissä heidän kanssaan, jotta sinun ei tarvitse sitä katsella. Tai sitten voit ajatella, että meillä kaikilla on oma elämämme ja omat haasteemme siinä. Kaikilla meillä on vaikeutemme ja hyvät puolemme ja olemme tasavertaisia olivat olosuhteet millaisia hyvänsä tai ihmiset millaisia hyvänsä. Jos tuon ajatuksen sisäistää ja osaa elää sitä todeksi niin sitten on helpompaa kohdata ihmisiä, olivatpa he missä elämäntilanteessa hyvänsä, peilaamatta sitä omaan elämään ja tilanteeseen.

Kiitos tästä..

 

[ap]

Äiti ei ole mennyt töihin, koska periaatteena on hoitaa lapset kolme vuotiaaksi asti kotona. Syy on minustakin aivan utopinen tuossa tilanteessa, äidin olisi pitänyt palata töihin jo siinä vaiheessa kun miehen työttömyys alkoi/näytti siltä ettei töitä saakaan.

Nyt äiti ei mene töihin koska on masentunut, ei jaksa.

 

[niin no]

Aika tyypillinen sosiaaliluukulla asioiva tapaus,elukoista ei luovuta ja lisää lapsia tehdään ja yhteiskunta maksaa.
Minusta on hirveän väärin että tällaisille ei voida mitään Masennusta kun ei oikein kukaan voi sanoa onko sitä vai eikö sitä ole,samoin on niin ja näin muiden vastaavien sairauksien kanssa jos mitään oikeaa rakennevikaa ei löydy.
Ylipainokin on itse aiheutettu.

 

[hö]

Äiti ei ole mennyt töihin, koska periaatteena on hoitaa lapset kolme vuotiaaksi asti kotona. Syy on minustakin aivan utopinen tuossa tilanteessa, äidin olisi pitänyt palata töihin jo siinä vaiheessa kun miehen työttömyys alkoi/näytti siltä ettei töitä saakaan.

Nyt äiti ei mene töihin koska on masentunut, ei jaksa.

No olisihan se isä ne hoitanut? Ja jos isä olisi saanut töitä niin eikös äippä olisi voinut anoa takas hoitovapaalle? Multa ei heru sympatiaa, omien valintojen takia ovat tuossa jamassa, vaikka heidän asiat olisi voineet olla aivan toisin.

 

[Madicken04]

Äiti ei ole mennyt töihin, koska periaatteena on hoitaa lapset kolme vuotiaaksi asti kotona. Syy on minustakin aivan utopinen tuossa tilanteessa, äidin olisi pitänyt palata töihin jo siinä vaiheessa kun miehen työttömyys alkoi/näytti siltä ettei töitä saakaan.

Nyt äiti ei mene töihin koska on masentunut, ei jaksa.

No olisihan se isä ne hoitanut? Ja jos isä olisi saanut töitä niin eikös äippä olisi voinut anoa takas hoitovapaalle? Multa ei heru sympatiaa, omien valintojen takia ovat tuossa jamassa, vaikka heidän asiat olisi voineet olla aivan toisin.

Sama tuli mieleen, eli eikös ne lapset tule ihan yhtähyvin kotihoidettua oli hoitajana sitten kumpa tahansa vanhemmista?

 

[toisaalta]

Äiti ei ole mennyt töihin, koska periaatteena on hoitaa lapset kolme vuotiaaksi asti kotona. Syy on minustakin aivan utopinen tuossa tilanteessa, äidin olisi pitänyt palata töihin jo siinä vaiheessa kun miehen työttömyys alkoi/näytti siltä ettei töitä saakaan.

Nyt äiti ei mene töihin koska on masentunut, ei jaksa.

No olisihan se isä ne hoitanut? Ja jos isä olisi saanut töitä niin eikös äippä olisi voinut anoa takas hoitovapaalle? Multa ei heru sympatiaa, omien valintojen takia ovat tuossa jamassa, vaikka heidän asiat olisi voineet olla aivan toisin.

Miksi mennä töihin kun sossu maksaa nyt jopa lomatkin

 

[LisaMarie]

Masentunut ei näe omaa tilannettaan ja jos näkee, kieltää sen.
Joten ei tosiaan auta kun keskittyä itseensä, siihen miten ohittaa oman turautumisen lapsettomuudesta, kun toiset saa lapsia, vaikka ei ole varmoja haluavatko.

 

[huih]

Huh, paha tilanne. Ainakin abortti nyt tuossa tilanteessa, ei missään nimessä lisää lapsia. Siitä sitten miettimään ratkaisuja sen jälkeen.

 

[heikku]

No sanoisin,että nyt on tehtävä radikaaleja ratkaisuja,että rahatilanne helpottaa.Mä sanoisin,että teidän olis luovuttava nyt niistä hevosista esim.koska jostainhan nyt on pakko repästä sitä helpotusta.Jos on masentunut ja mieskin oireilee,niin miten niiden hevosten hoidon laita ylipäänsä tällä hetkellä on..?


Nyt on se tilanne tullut eteen,että teidän on päästettävä irti jostain.Nyt ei voi ajatella,että haluan pitää sen,tuon ja tämän..Jos mistään ette suostu luopumaan,ei asia kyllä mihinkään rahallisesti ala edistymäänkään.

Pahoitteluni ja jaksamista,mutta tehkää ihan oikeasti nyt perheenne hyväksi ja uskaltakaa tehdä ennenkaikkea ne suuret ratkaisut ettei asiat mene vielä enempi alamäkeen.

 

[ninnu]

Kommentoin tähän vielä sen verran, että ohitatte ap:n kysymyksen.

 

[vieras]

Hevoset syövät kultaa. Siis yleensäottaen pitäminen ja hoitaminen maksaa (kokemusta ). Sanoisin perheelle, että yrittäisivät sijoittaa hevoset uuteen kotiin vaikka jonnekin lähistölle jolloin niitä voisi käydä katsomassa. Yksi asia vähemmän huolehdittavana.

Toisekseen, uuden lapsen tuleminen perheeseen. Onko taloudellisesti mahdollista ilman että mennään ojasta allikkoon? Yrittäisin nätisti keskustella perheen kanssa, kysyä mitä he aikovat, ehkä ohjata keskustelua haluttuun suuntaan ja näin saada porukat miettimään uusia vaihtoehtoja. Äitee tarvisi ehdottomasti saada töihin, tekemällä se masiskin saattaisi helpottua (kun tietää paikkansa ja saa varmuutta rahatilanteeseen jne. ) Täytyy myöntää että vaikeaa olisi minunkin olla täytenä tukena tuollaisessa tilanteessa...

Ei hevoset vie niin paljon kun jättää vaikka eläinlääkärilaskut maksamatta. Minulla eläinlääkärituttava ja näitä tällaisia asiakkaita riittää.

 

[-]

Mä ajattelen, että sairastumisten ja muiden asioiden vuoksi ovat ikäänkuin pudonneet "normaalielämästä" pois. Ja siihen palaaminen on hemmetin vaikeaa.

 

[jooo]

Kommentoin tähän vielä sen verran, että ohitatte ap:n kysymyksen.

Mutta eikös se ole tapana tällä palstalla,
takerrutaan johonkin ei oleelliseen asiaan

 

[anteeksi,tämä tulee mieleeni]

Perhe 2 aik. ja 3 lasta, 2 jo yläasteella, pienin leikki-ikäinen.

Perheen isä ollut työttömänä n. 1,5-2 vuotta, ensin oli lomautettuna kun ei kunto kestänyt töitä, oli selässä jotain vikaa. Sittemmin erotettiin ja uusia töitä ei ole saanut. Koko työttömyyden ajan on ollut selkä oikukas, myös uniapnea ja lihavuus tuottanut ongelmia jaksamisessa.

Äiti on ollut kotona n. 3 vuotta, äidillä on työpaikka odottamassa, oli tarkoitus mennä kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Mutta sairastuikin masennukseen, masennus diagnosoitu vaikeaksi, lääkitys on helpottanut nytten.

Tyttömyys on johtanut rahaongelmiin mm. omakotitalon vuokra rästit kasvoivat 4 kuukautta kunnes, velkoja huudeltiinkin ulosottotoimin. Saivat sossusta kriisi apua ja kaikki vuokrat maksettiin juuri ennen kuin olisivat saaneet häädön kodistaan. Heillä on myös 2 hevosta jotka vievät rahaa, mutta niistä eivät mistään hinnasta luovu.

Kumpikaan vanhemmista ei ole valmiita työelämään, molemmilla terveys. Isälläkin masennusta havaittavissa muiden kremppojen lisäksi. He ovat saaneet jo "kuntoutusapua", heille on maksettu koko perheen rentoutus matkoja kylpylöihin ja parisuhde viikonloppuihin, jotta saisivat itsensä kuntoon.

Nyt nainen on raskaana, eikä tiedä tekisikö abortin. Taloudellinen tilanne ei ole helpottamaan päin. Velat mm. vuokrasta alkaa kasvaa taas. Eikä he oikeasti ole psyykkisestikään terveitä tällä hetkellä.

Mä en enää tiedä mitä sanoisin heille, miten tukea, toisaalta v*tuttaa kun ei ehkäsystä tuossa tilanteessa huolehdittu. Toisaalta tekis mieli tukea, toisaalta on enää hyvin vaikea ymmärtää tilannetta.

En halua tällä viestillä hakea haukkuja vaan neuvoja miten kohtaan perheen. Itse kärsin lapsettomuudesta, niin on todella vaikea kohdata heitä "kunniallisesti" etten loukkaa.. ei ole heidän syynsä miksi minulla ei ole lasta, joten en halua katkeroitumistani heihin kohdistaa.

REhellisesti vastattuna
sinä olet katkera
sinusta tällä perheellä on jo kaikki niin persiillään ja sinä olet täydellinen ja silti se olet sinä
joka kärsii lapsettomuudesta joka on niin väärin kun nämäkin voi lisääntyä vaikka eivät pysty mistään huolehtimaan.