S
surullinen hermoheikko(ko)?
Vieras
Ollaan iha normi perhe(äiti,isä 3v lapsi+terrieri 2v).
Asutaan omassa kodissa ja ollaan nyt ottamassa viikon sisään toista koiraa.
Noh mummolle kun tästä ilmoitin ni heti ekaksi sanoi ettei meidän pitäs yhtään eläimiä pitää kun ollaan niin helposti syttyviä ja äkkipikaisia:O
Siis mun mummo ja tietää että olen,kuten itsekin tiedän,todella heikkohermoinen mutta en ole koskaan hermojen menetyksistä huolimatta purkanut pahaa oloa ja ärsyyntymistä meidän koiraan tai lapseen!
Mummo ei siedä yhtään kovempaa tai minkaanlaista komentamista,olipa kyseessä lapsi tai koira.Koiraa kun on kovemmalla äänellä komennettu niin heti kritisoi että ollaan julmia yms:O
Itsellään aikuisiällä hoitoon otettu pikkukoira jota ei tartennut komentaa...
Ja jos tyttöäni komennan jostain ni heti määkii että älä komentele aina!
Aaaaargh,siis hermo menee(joo muistattekin että olen hermoheikko)mutta en ymmärrä miksi mummo mieltää mut joksikin hulluksi hermoheikoksi kun en ikinä ole pahaa tehnyt kellekään perheenjäsenelle
koira saa parassta hoitoa,samoin lapsi mutta olen huono ihminen kun olen niiiin hermoheikko?en saisi yhtään suuttua,ja vaikka olen hermoheikko se ei tarkoita että saan jotain raivokohtauksia vaan suutun vaan helpolla:Oei sillä että sekään hyvä!
Mummo sanoi suoraan että säälittää koirat varsinkin se pentu ku ollaan niin helposti suuuttuvia:OO
Oonko mä nyt ihan väärässä?eikö koiraa saa komentaa,varsinkaan pentu vaiheessa?
enkä siis tarkoita mitään lyömisiä vaan iha oikeanlaista,tiukkaa nuhtelua?
Ja miten saan mummon tajuamaan että lopettaa tollasen,tuo oikeasti taas pahoitti mun mielen vaikka tiiä että ei syytä olisi
Asutaan omassa kodissa ja ollaan nyt ottamassa viikon sisään toista koiraa.
Noh mummolle kun tästä ilmoitin ni heti ekaksi sanoi ettei meidän pitäs yhtään eläimiä pitää kun ollaan niin helposti syttyviä ja äkkipikaisia:O
Siis mun mummo ja tietää että olen,kuten itsekin tiedän,todella heikkohermoinen mutta en ole koskaan hermojen menetyksistä huolimatta purkanut pahaa oloa ja ärsyyntymistä meidän koiraan tai lapseen!
Mummo ei siedä yhtään kovempaa tai minkaanlaista komentamista,olipa kyseessä lapsi tai koira.Koiraa kun on kovemmalla äänellä komennettu niin heti kritisoi että ollaan julmia yms:O
Itsellään aikuisiällä hoitoon otettu pikkukoira jota ei tartennut komentaa...
Ja jos tyttöäni komennan jostain ni heti määkii että älä komentele aina!
Aaaaargh,siis hermo menee(joo muistattekin että olen hermoheikko)mutta en ymmärrä miksi mummo mieltää mut joksikin hulluksi hermoheikoksi kun en ikinä ole pahaa tehnyt kellekään perheenjäsenelle
Mummo sanoi suoraan että säälittää koirat varsinkin se pentu ku ollaan niin helposti suuuttuvia:OO
Oonko mä nyt ihan väärässä?eikö koiraa saa komentaa,varsinkaan pentu vaiheessa?
enkä siis tarkoita mitään lyömisiä vaan iha oikeanlaista,tiukkaa nuhtelua?
Ja miten saan mummon tajuamaan että lopettaa tollasen,tuo oikeasti taas pahoitti mun mielen vaikka tiiä että ei syytä olisi