Mitä ajattelisitte tästä?

[surullinen hermoheikko(ko)?]

Ollaan iha normi perhe(äiti,isä 3v lapsi+terrieri 2v).
Asutaan omassa kodissa ja ollaan nyt ottamassa viikon sisään toista koiraa.
Noh mummolle kun tästä ilmoitin ni heti ekaksi sanoi ettei meidän pitäs yhtään eläimiä pitää kun ollaan niin helposti syttyviä ja äkkipikaisia:O
Siis mun mummo ja tietää että olen,kuten itsekin tiedän,todella heikkohermoinen mutta en ole koskaan hermojen menetyksistä huolimatta purkanut pahaa oloa ja ärsyyntymistä meidän koiraan tai lapseen!
Mummo ei siedä yhtään kovempaa tai minkaanlaista komentamista,olipa kyseessä lapsi tai koira.Koiraa kun on kovemmalla äänellä komennettu niin heti kritisoi että ollaan julmia yms:O
Itsellään aikuisiällä hoitoon otettu pikkukoira jota ei tartennut komentaa...
Ja jos tyttöäni komennan jostain ni heti määkii että älä komentele aina!
Aaaaargh,siis hermo menee(joo muistattekin että olen hermoheikko)mutta en ymmärrä miksi mummo mieltää mut joksikin hulluksi hermoheikoksi kun en ikinä ole pahaa tehnyt kellekään perheenjäsenellekoira saa parassta hoitoa,samoin lapsi mutta olen huono ihminen kun olen niiiin hermoheikko?en saisi yhtään suuttua,ja vaikka olen hermoheikko se ei tarkoita että saan jotain raivokohtauksia vaan suutun vaan helpolla:Oei sillä että sekään hyvä!
Mummo sanoi suoraan että säälittää koirat varsinkin se pentu ku ollaan niin helposti suuuttuvia:OO
Oonko mä nyt ihan väärässä?eikö koiraa saa komentaa,varsinkaan pentu vaiheessa?
enkä siis tarkoita mitään lyömisiä vaan iha oikeanlaista,tiukkaa nuhtelua?
Ja miten saan mummon tajuamaan että lopettaa tollasen,tuo oikeasti taas pahoitti mun mielen vaikka tiiä että ei syytä olisi

 

["a p"]

oho,anteeksi piiiitkä sepustus....

 

["vieras"]

Meilläkin isäni tokaisi, että ei yhtää lisää lemmikkejä, kun oot tuollainen heikkohermoinen. Meillä ennestään oli 2,5v sekarotuinen, kun viime kesänä uudesta pennusta vihjaisin. No itkien lähdin pois vanhempieni luota ja asiasta ei sitten enää puhuttu. Pennun hausta ei puhuttu mitään ja se vain sitten meille tuli. Ei enää isä kommentoinut mitenkään. Pahalta tuntui ja varsinkin, kun en koskaan ole menettänyt hermojani koiran kanssa. Lapsia komennan, kun on aihetta.

 

[ulosanti]

Koira kuulee normaalin puheäänen, ei sitä tarvitse kovaäänisesti komentaa...paitsi tietysti jos on juoksemassa pää kolmantena jalkana auton alle.

Ihminen ei välttämättä tajua itse, että äänenkäyttö on kovaäänistä tai äänensävy kireä. Jos omaiset ovat tämän huomanneet ja vetäneet tästä syystä omat johtopäätökset mielenlaadustanne. Itsekin tajusin vasta takakireyteni, kun kuulin kaakatukseni videolta...

sittenmin olen parantanut ulosantiani

 

["a p"]

kiitos!siis en huuda koiralle mutta komennan tiukemmalla äänellä jos nimenomaan säntää johonki karkuun tai tekee muuta mitä nyt ei saisi.
Ymmärrään kyllä että itsestään se ääni ei ehkä niin kovalle tunnu kuin toisista,mulla on jo puheäänkin nimittäin aika kova,ilman huutamista
Mutta silti musta tuntuu tosi epäreilulle ja pahalle että noin karkeasti mummo tuomitsee,siis että ei saatas enempää koiria ottaa ja säälilksi niitä käy??
Siis luuleeko se oikeesti että löisin niitä?
Onko tässä nyt vaan se että mummo itse ei korota ikinä ääntään milloinkaan(ei sano ainakaan)joten ei hyväksy sitä muiltakaan?
Jokatapauksessa pahoitin mieleni tuosta kommentista minkä hän antoi
Olin niin iloissani ilmoittamassa että meille tulee toinen koira mutta kyllä mieli ala laski heti sen puhelun jälkeennoh se on taas tauko näkemisiin ja innolla odottamaan uutta pentua,sillä vastoin mummon odotuksia minä annan sille hyvän hoidon ja kodin kuten toisellekin joten kysymys kuuluu,miksi pahoitin mieleni?:Onoh ainahan lähimpien mielipiteet on iskevimpiä....?
Vielä on lisättävä että mummon reaktio oli lähes sama kun ilmoitin aikoinaan odottavani tytöäni....

 

[keittiöfreud]

kuulostaa ihan siltä, kuin mummon oma äiti tai isä olisi ollut paha suustaan ja varmaan kädestäänkin. Eli ei näe sinussa sua itseäsi vaan oman vanhempansa, ja yrittää pakottaa sut käyttäytymään, niinkuin olisi oman vanhempansa halunnut olevan.

Sitä sanotaan transferenssi-ilmiöksi psykoanalyysin puolella.
Älä siis ota ittees. Mutta varmaan tietty rentous ei koiran kurittamisessakaan ole pahasta... Vaikka onhan se vaan niinkin, että jos kerran luottaa itteensä ja tietää ettei heittäydy väkivaltaiseksi, niin ei välttämättä ymmärrä miksei voisi huutaa vapautuneesti. Mutta tuota koirakuiskaajaa kun töllöstä katsoo, niin se kyllä väittää aina, että koirakin tottelee ihan toisella tapaa, jos kouluttaja ei ole ollenkaan vihainen vaan vain määrätietoinen. Ja kyllähän se tuntuisi totta olevan.

 

["a p"]

on siis totta että pitäisihän minun hiljempaa komentaa,mutta kun en kuitenkaan huuda,silloin jo ymmärtäisin että mulle sanotaan:O
Ja kun nää syytökset on jo näin "rankkoja"että pelätään ja säälitään koiran puolesta niin ei mene jakeluunkun ei ole syytä tuolla tavalla syytellä.
Tuli vaan niin paha mieli tosiaan kun tuli semmonen olo ku oltas joku pultsariporukka joka hakkaa koiria ja lapsia huvin vuoksi,että pitää oikein pienien puolesta pelätä
mummoni monesti on minua loukannut ja juuri tällä tavoin;hyvin usein nappaa juuri tuohon mun heikkohin hermóihin;ei susta ole äidiksi,ei susta ole lemmikinhuoltajaksi....
mutta siltipä olen hyvin pärjännyt,ei ole lapsen tarvinnut pelätä yhtään toisin kuin minä lapsuudessani jolloin näin päivittäistä väkivaltaalapsellani on hyvä koti kuin myös koirilla mutta silti epävarmana ihmisenä otan itseeni ja pahasti

 

["hmm"]

[QUOTE="a p";23888472]on siis totta että pitäisihän minun hiljempaa komentaa,mutta kun en kuitenkaan huuda,silloin jo ymmärtäisin että mulle sanotaan:O
Ja kun nää syytökset on jo näin "rankkoja"että pelätään ja säälitään koiran puolesta niin ei mene jakeluunkun ei ole syytä tuolla tavalla syytellä.
Tuli vaan niin paha mieli tosiaan kun tuli semmonen olo ku oltas joku pultsariporukka joka hakkaa koiria ja lapsia huvin vuoksi,että pitää oikein pienien puolesta pelätä
mummoni monesti on minua loukannut ja juuri tällä tavoin;hyvin usein nappaa juuri tuohon mun heikkohin hermóihin;ei susta ole äidiksi,ei susta ole lemmikinhuoltajaksi....
mutta siltipä olen hyvin pärjännyt,ei ole lapsen tarvinnut pelätä yhtään toisin kuin minä lapsuudessani jolloin näin päivittäistä väkivaltaalapsellani on hyvä koti kuin myös koirilla mutta silti epävarmana ihmisenä otan itseeni ja pahasti[/QUOTE]

Oma äitini tuntuu armeliaasti unohtavan kaiken sen huutamisen, huitomisen ja uhkailun, jota minuun harrasti. Sen sijaan hermostuu äkkiä jos korotan ääntäni tai edes osoitan muuten mitään kiukun tapaistakaan eläimelle tai ihmiselle. Niinhän sitä sanotaan, että ihminen kieltää omat rumat piirteensä ja sitten inhoaa niitä toisissa. Eikä niiden toisissa nähtyjen vikojen edes tarvitse olla totta. Mielikuvitus on vapaa...

 

["a p"]

[QUOTE="hmm";23890175]Oma äitini tuntuu armeliaasti unohtavan kaiken sen huutamisen, huitomisen ja uhkailun, jota minuun harrasti. Sen sijaan hermostuu äkkiä jos korotan ääntäni tai edes osoitan muuten mitään kiukun tapaistakaan eläimelle tai ihmiselle. Niinhän sitä sanotaan, että ihminen kieltää omat rumat piirteensä ja sitten inhoaa niitä toisissa. Eikä niiden toisissa nähtyjen vikojen edes tarvitse olla totta. Mielikuvitus on vapaa...[/QUOTE]

munkin mummo esittää olevansa täydellinen ihminen joka ei koskaan hermostu,vaikka tiedän tasantarkkaan(jo ilmeestä/olemuksesta)että hänellä käämit ns.käryää!
mutta ei,saarnaa vaan miten pitää siat oikein hoitaa ja samaan syssyyn haukkuu mut lyttyyn arvostellenpuuttuu siis jokikiseen komennukseen tai kieltoon minkä annan,en siis yhtään saisi mistään lasta tai koiraa kieltää:O
ja kaiken huippu;jos ollaan käymässä hänen luonaan ja hän alkaa väsyä,eli ei jaksaisi enää esim.tytön riehumaista ja juoksentelua,hän ikäänkuin kuin menee nurkan taakse ettei nähdä hänen hermostumistaan ja sitten menee tupakallle:Oja tosiaan,ilmeestä olen tietoinen että on pahalla päällä,kunhan esittää täydellistä!prkl,pakko sanoa että oon edelleenki pahallapäällä tuosta aiemmasta

 

["a p"]

ja siis miten pitää ASIAT hoitaa,ei SIAT....

 

["hmm"]

heh, muhun meni täydestä ne siat...

Mutta onko se täydellisyyttä, että ihminen ei koskaan hermostu? Musta se on lähinnä epäilyttävää. Ja eikös sanota, että lapset ärsyttää vanhempiaan saadakseen selvää, mikä näiden ärsytyskynnys on. Ja jos ei vanhempi koskaan näytä hermostumistaan, lapsella on epäilys ettei tämä ole ihminenkään.

Tulee mieleen tuo vanha maaseudun lausunto, että jos joku pierua pidättää, niin ei siinä ole muutkaan asiat silloin sitä miltä näyttää...

 

["a p"]

[QUOTE="hmm";23890564]heh, muhun meni täydestä ne siat...

Mutta onko se täydellisyyttä, että ihminen ei koskaan hermostu? Musta se on lähinnä epäilyttävää. Ja eikös sanota, että lapset ärsyttää vanhempiaan saadakseen selvää, mikä näiden ärsytyskynnys on. Ja jos ei vanhempi koskaan näytä hermostumistaan, lapsella on epäilys ettei tämä ole ihminenkään.

Tulee mieleen tuo vanha maaseudun lausunto, että jos joku pierua pidättää, niin ei siinä ole muutkaan asiat silloin sitä miltä näyttää...[/QUOTE]

heh aina vähä lipsahtaa nuo kirjaimet

Oot oikeessa,mustakin olisi enemmän epänormaalia jos ei ollenkaan hermostuisi,että olisi kuin robotti tai vastaavaa:O
mummollakin on ihme ääripääajattelu;jos hermostuu edes vähän niin se on sama kun löisi tmv.
Muksu kun oli pieni ja huusi monta tuntia kuin palosireeni sanoin mummon luona ollessamme että nukahtaisi jo kun en jaksaisi kuunnella enää(olin itsekin väsynyt,yön valvonut ja kipeä)niin mummon mielipide tähän oli että on vain ajankysymys milloin lapsi joutuu pahoinpidellyksi!:O
siis wtf???ja totta tosiaa,en ole lasta yhtään lyönyt tai muuallakaan tapaa kurittanut ja silti mummo vaan vetoaa tuohon väkivaltaan jos vähänkin hermostun.Ja huom.tuon nukahtaisi jo-jutun sanoin ilman että yhtään ääntä korotin,totesin vaan:O
Ja nyt siis sama väittämä kun ilmoitin tästä koirasta:/