Mitä ajattelet, jos näkisit n. 5 v. pojan joka puhuisi kuin kaksivuotias?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mielenkiintoinen ketju. Itselläni on 3,5 vuotias joka ei puhu mitään, vaikea dysfasia todennäköisesti. Ihmisten suhtautuminen suututtaa. Yleensä paukaisen ihmisille päin naamaa "se on vammainen" kun ihmettelevät miksei lapsi vastaa. Älyllisesti ei ole vammainen, mutta puheenkehitykseltään diagnosoitu "vaikeavammaiseksi". Monesti myös heitän ihmisille jotain sellaista, että "lapseni on tosi kiltti, se ei ole koskaan haukkunut äitiään eikä sano mitään vastaan". Ilman mustaa huumoria ja erikoista vastareaktiotani tuskin selviäisin. Aiemmin tuli joka kerta itku, kun ihmiset juorusivat ja kyselivät. Tekivät omia diagnoosejaan. Jotkut katkaisivat ystävyyden vamman vuoksi. Esim. kerran tutustuin netissä äitiin jolla samanikäinen lapsi. Kun sovimme tapaamista, kerroin vammasta ja siihen loppui kaikki viestit.

Minä en kyllä meidän puhumattomasta koskaan kenellekään mitäinen vammainen vastauksia antanut. Jonkun ihmetellessä sanoin, että hänellä on puheentuoton viive. Etenkin kun lapsen ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, samallahan haukkuisin häntä suoraan itseäänkin. Erittäin iloinen ja sosiaalinen lapsi, pienenä leikki leikkipaikoilla usein ulkomaalaistaustaisten lasten kanssa, sillä hänellä toimi hyvin sanaton viestintä. Kummasti niitä tapauksia rupesi tuttavapiiristäkin löytymään, esim. toisen lapsen jumpparyhmästä yksi tyttö, jonka en koskaan ollut kuullut puhuvan mitään ja jota olin pitänyt hirvittävän ujona, osottautui dysfaatikoksi, kun avoimesti kerroin omani ongelmista. Mitä sitä turhia piilottelemaan, kun sen kuitenkin kuuli puheesta.

Ja on aina ollut pitkä ikäisekseen. 5 vuotiaana puheterapiasta bussilla tullessa bussikuski epäili yli 7 vuotiaaksi (olisi mennyt maksu). Lapselta itseltään ikää kysyessä sitten uskoi, kun tämä sai epäselvästi ilman s-kirjainta sanottua, että hän on viisi.
 
Ainoa mikä kiinnittää huomion on se, että aloituksessa ap sanoo lapsen puhuvan lyhyitä lauseita ja epäselvästi. Myöhemmin juttu näkyy menneen pitkiin lauseisiin ja ärrän puuttumiseen. En ymmärrä tämän jutun pointtia yhtään. oliko se pituus se ongelma?

Nimenomaan se tässä ihmisiä hämmentää että lapsi näyttää 5-vuotiaalta. Ja ehkä 3-4 kertaa on tähän mennessä puhunut noin pitkään kuin noissa esimerkeissä, eli ne ovat alkaneet viikon sisällä vasta, eli puhe on kehittynyt ihan viikossa huimasti. Mutta pääsääntöisesti puhuu lyhyehköjä lauseita edelleen, tyyliin koila kovaa juossee vauhtii, äiti anna mulle vettä, mennään ulos kelkka tahtoo, ei vielä yhtään väsynyt oo. Enkä osaa sitä epäselvyyttä kirjoittaessa tarkkaan kuvailla, mutta kyllä puhe on epäselvää, olen huomannut ettei isovanhemmatkaan saa aina selvää. Nyt kun katsoo joululahjaksi saamaansa dvd:tä tuossa lähellä, sanoi että toi ankka pippu veteen sinne.
 
Onko aloittajasta 1.5 v puhumaan oppiminen kovin myöhäistä? Koska aloituksessa oli että suvussa opitaan myöhään puhumaan.
En tajua tuollaista herkkänahkaisuutta että tullaan palstalla kyselemään ajatuksia omasta lapsesta.
Ei minua kiinnosta pätkääkään mitä muut ajattelevat lapsestani.
Mutta viihdytystä aloittaja taisi tällä ketjulla hakeakin. Minusta tämä on aika tylsä.



Miehen suvussa on opittu 3-4-vuotiaana puhumaan. Eikä tässä ole kyse mistään herkkänahkaisuudesta. Yllättävän monella on kyllä ymmärrysvaikeuksia. Minua tässä lähinnä surettaa se, että jos luullaan lasta 1-2-vuotta vanhemmaksi ja puhe ei vastaa sitä, pidetään juurikin vammaisena. Ja jos lapsella olisikin oikeaa ongelmaa, suhtautuminen on vielä ymmärtämättömämpää.
 
[QUOTE="a p";27758500]Poikani on pian 3 v. 8 kk mutta 107 cm pitkä ja näyttää suunnilleen viisivuotiaalta. Puhe on myöhässä, niin että puhuu tällä hetkellä kuin noin 2,5-vuotias. 3 kertaa olemme käyneet puheterapeutin kontrollissa, 4v. neuvolassa seuraavaksi katsotaan kannattaako puheterapiassa alkaa käydä säännöllisemminkin, vai vieläkö vaan odotellaan. Poika puhuu siis lyhyitä lauseita, epäselvästi, tavut vaihtavat usein paikkaa ja useat sanat lausuu väärin, r puuttuu kokonaan. Ainakaan 3 v. neuvolassa ei epäilty mitään sen ihmeempää syytä, kun suvussa muutkin ovat oppineet myöhään puhumaan.

Kysyn siksi,koska olen huomannut tooooooosi pitkiä katseita.[/QUOTE]

riippuu muusta käytöksestä, jos käyttäytyy muuten suht normaalisti ajattelisin että lapsella on kielellisen kehityksen erityisvaikeus(vanhalta nimeltä dysfasia ja toivoisin että äiti on vienyt tutkimuksiin lapsen), jos on käytöskin erilaista niin säälisin vanhempia kehitysvammaisen lapsen takia. En siksi että minulal olisi heitä vastaan jotain,vaan siksi että tiedän kuinka raskaaksi sem taival saatta käydä. Toivoisin voimia vanhemmille
 
en varmaan kiinnittäis kovasti huomiota edes, mutta jos niin tekisin niin miettisin vain että ahaa puhehäiriötä, onkohan afasiaa vai kenties kehitysvamman oire, ja se siitä sitten. ihmiset nyt vaan on erilaisia.
 
Miten se, että oletan lapsella olevan jokin vamma päässään, joka rajoittaa hänen kanssaan kommunikointia ja täten yritän kommunikoida mahdollisimman samalla tavalla, tekee minusta empatiakyvyttömän ja kylmän?
No jo on logiikka. Eli jos toinen osaisi sanoa vain öööö, Katylina vastaisi vain öööö? Pääsisitte varmaan tosi pitkälle näissä keskusteluissa.
Läheskään kaikilla puheongelmaisilla ei ole älyssä mitään vikaa, tosin ei näköjään kaikilla puhekykyisillä ole olematta älyssä vikaa...
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Vähän ohi aiheen, mutta mua aina salaa hymyilyttää, kun työpaikallani on vaikeasti puhevammainen aikuinen, joka ei saa yhtään sanaa tuotettua. Ymmärrys on kuitenkin täysin kunnossa. Hänelle sitten toiset työntekijät puhuvat todella kovalla äänellä. Ihan kuin kuulossa olisi vikaa....
 
[QUOTE="a p";27759605]Miehen suvussa on opittu 3-4-vuotiaana puhumaan. Eikä tässä ole kyse mistään herkkänahkaisuudesta. Yllättävän monella on kyllä ymmärrysvaikeuksia. Minua tässä lähinnä surettaa se, että jos luullaan lasta 1-2-vuotta vanhemmaksi ja puhe ei vastaa sitä, pidetään juurikin vammaisena. Ja jos lapsella olisikin oikeaa ongelmaa, suhtautuminen on vielä ymmärtämättömämpää.[/QUOTE]

Ei todellakaan kukaan pidä lasta vammaisena jos lapsen puhe tai käytös ei vastaa pituutta. Sinä itse näet asiassa ongelman, ei kukaan muu. Päinvastoin tunnut tekevän ongelman siitä ettei lapsi puhu kuin viisivuotias vaikka pituutta onkin paljon. Esimerkkiesi mukaan lapsesi puhe on ihan normaalilla ikäisensätasolla. Kolmivuotiaat puhuvat ihan normaalisti lyhyitä lauseita, useampikin kirjain voi puuttua ja lauserakenteet olla epäselviä, vaikkei heillä ole mitään puhevaikeuksia. Anna lapsesi olla ja käyttäytyä ikävuosiensa mukaan, älä pituuden mukaan. Tuntemattomien katseista ja sanoista nyt ei muutenkaan pidä päätellä yhtään mitään.
 
[QUOTE="Vieras";27759429]Jos lapsi osaa muodostaa lauseen " kato täti kun mulla on uusi hieno auto" en olisi tippaakaan huolissaan. Jos vajaa nelivuotias osaa muodostaa kahdeksan sanan lauseen jossa on subjekti, objekti, useampi adjektiivi ja vielä taivutukset, hänellä ei todellakaan ole mitään tarvetta puheterapialle. Lapsi on melko pitkä ikäisekseen, äiti on yliherkkä.[/QUOTE]

No tosiaan, en osaa matkia kirjoittamalla kovinkaan hyvin lapsen puhetta. mutta se on epäselvää, ja nyt kun koitan tarkkaan miettiä miten tuo lause menisi ihan sanatarkasti lapsella, se voisi olla että täti kato, hieno auto oma. Taivutukset usein juurikin puuttuvat tai menevät väärin, ja sanat tai tavut vaihtavat paikkaa, kirjaimia puuttuu. Ja eniten on kyllä 3-4 sanaisia lauseita. Aika usein puhuu ihan puuta heinääkin, siansaksaakin tulee vielä. Esim. jos viisivuotiaan näköinen 3 vee istuu autokärryssä ja höpöttää siansaksaa kovaan ääneen, tulee kyllä katseita. :-D
 
[QUOTE="Vieras";27759645]Ei todellakaan kukaan pidä lasta vammaisena jos lapsen puhe tai käytös ei vastaa pituutta.[/QUOTE]

Väärin.Katylina pitää aivovammaisena. :-D
 
Aloituksen otsikkoon - eihän sun lapsesi ole viisivuotias, vaan alle 4-v!!!! Miksi oletat että pituudesta johtuen lapsesi pitäisi olla ikätasoaan 1,5-2v pidemmällä kehityksessä, apua...

Niinkuin sanoit, puhe on ottanut aimo harppauksen viime viikkojen aikana, eli kyllä se sieltä alkaa sujua pikkuhiljaa. Anna sen lapsen olla lapsi... Onko muuten ainoa lapsi? Kotihoidossa vai päiväkodissa?
 
[QUOTE="niin";27759634]Vähän ohi aiheen, mutta mua aina salaa hymyilyttää, kun työpaikallani on vaikeasti puhevammainen aikuinen, joka ei saa yhtään sanaa tuotettua. Ymmärrys on kuitenkin täysin kunnossa. Hänelle sitten toiset työntekijät puhuvat todella kovalla äänellä. Ihan kuin kuulossa olisi vikaa....[/QUOTE]

Joo tuo on myös muuten jännä ilmiö. Esim. yksi aikanaan tuntemani pyörätuolissa istuva hlö kertoi, että hänelle usein puhutaan kovaa, yksinkertaisesti ja selkeästi artikuloiden. Hänen jalkansa eivät toimi, pää toimii täysin normaalisti. Samoin yhtä sokeaa tuttavaani moni pitää ymmärrykseltään vajavaisena,vaikka on vain sokea. :-D
 
[QUOTE="Vieras";27759668]Miten musta alkaa tuntua että a p ja Katylina ovat yksi sama henkilö...[/QUOTE]

No eipä todellakaan ole.Olet kai lukenut muistakin ketjuista että Katylinalla on usein hieman erikoisia mielipiteitä.
 
Aloitusviestissä keskitytään niin paljon tuohon puhepuoleen, että helposti saa käsityksen, että se on ongelma. Ja oikeasti puheessa ei ole mitään ongelmaa, lapsi on vain pitkä ikäisekseen, vanhemman näköinen. Ei kai tuosta tarvi noin isoa stressiä vetää. Jos joku tuijottaa, niin siinäpä tuijottaa. Jos joku kysyy, niin lapsen iän voi kertoa. Kärpäsestä härkänen, on minun mielipiteeni.
 
Esimerkeistä päätellen ap:n lapsen puhe on kyllä selkeästi viivästynyt eikä ikätasoinen. Taivutuksetkin puuttuu lähes kokonaan. Siansaksa ei kuulu melkein 4-vuotiaan puheeseen. Mutta hyvä, jos puhe on nyt lähtenyt tosissaan kehittymään.
 
Kohta 3v 8kk ei kyllä ole vielä lähellekään neljää eikä hänen puheensa tarvitse olla nelivuotiaan tasolla. Ihan normaalilta kuulostaa. Kolmivuotiaan ei tarvitse osata kaikkia kirjaimia ja väärin lausutut sanat kuuluvat tuohon ikään vielä. Kuulostaa juuri siltä miltä kolme ja puolivuotiaalla pitääkin.
 
Itse kyllä ymmärrän ap:tä varsin hyvin. Hälyttävästi lapsen puhe ei ole myöhässä, mutta jonkin verran kyllä, näiden hänen viimeisimpien kuvailujensa mukaan. Ja jos lasta luullaan viisivuotiaaksi, voivat ihmiset olla hyvinkin tökeröitä olettaessaan että lapsessa on jotain vikaa kun ei puhu kuten viisivuotias.

Ap:n lapsi on varmaankin oppinut muodostamaan lauseita vasta lähempänä kolmea vuotta. Uskon että lapsen puhe kehittyy vielä huimasti neljän vuoden ikään mennessä, todennäköisesti ottaa kiinni ikätovereitaan. Tsemppiä ap, älä kommentoijista ja tuijottajista välitä, kyllä se puhe paranee vielä!!!
 
Itse ajattelisin että lapsella on puheongelma tms. enkä alkaisi kiinnittämään asiaan erityistä huomiota. Saattaisiin siis juurikin todeta että on jotain puheongelmaa mutta tuskin ajattelisin asiaa mitenkään erityisemmin. Jos ollaan esim. samassa kyläpaikassa niin saattaisin kiinnittää asiaan enemmän huomiota, mutta tuskin silloinkaan alkaisin mitään suurempia johtopäätöksiä tekemään.
 
Esimerkeistä päätellen ap:n lapsen puhe on kyllä selkeästi viivästynyt eikä ikätasoinen. Taivutuksetkin puuttuu lähes kokonaan. Siansaksa ei kuulu melkein 4-vuotiaan puheeseen. Mutta hyvä, jos puhe on nyt lähtenyt tosissaan kehittymään.

Näissä viimeisimmissä esimerkeissä olen onnistunut mielestäni hyvin kuvaamaan lapseni puhetta. Ei se kyllä todellakaan ikätasoista ole, vaikka jossain aiemmissa viesteissä en osannut puhetta niin tarkkaan kuvailla.

Nyt hänellä meni pikkuautoja hyllyn alle. haki harjanvarren, ja kun kysyin mitä teet, sanoi että "minä haken kassi autoja". Tarkoitti siis että kaksi. mutta autoja oli neljä. ei siis osaa laskea ollenkaan, eikä myöskään osaa värejä.

Eli edelleen sanon että puhe vastaa mielestäni noin 2,5-vuotiaan puhetta.

Ja siis puhe on viikossa kehittynyt paljon. Tasan 3-vuotiaana lapsi puhui että auto ajaa, hauva haukkuu, pipi tuli, pallo pomppii eli ihan taaperotyylillä, nyt siis joitakin muutamia 8-10-sanaisia lauseitakin muttei kovin montaa.

Nyt sanoi että siellon yssi auto vieläkii, haluu saaha sen, kuulissä äiti. :-) Menen siis metsästämään autoa. :-D
 
[QUOTE="a p";27759946]Näissä viimeisimmissä esimerkeissä olen onnistunut mielestäni hyvin kuvaamaan lapseni puhetta. Ei se kyllä todellakaan ikätasoista ole, vaikka jossain aiemmissa viesteissä en osannut puhetta niin tarkkaan kuvailla.

Nyt hänellä meni pikkuautoja hyllyn alle. haki harjanvarren, ja kun kysyin mitä teet, sanoi että "minä haken kassi autoja". Tarkoitti siis että kaksi. mutta autoja oli neljä. ei siis osaa laskea ollenkaan, eikä myöskään osaa värejä.

Eli edelleen sanon että puhe vastaa mielestäni noin 2,5-vuotiaan puhetta.

Ja siis puhe on viikossa kehittynyt paljon. Tasan 3-vuotiaana lapsi puhui että auto ajaa, hauva haukkuu, pipi tuli, pallo pomppii eli ihan taaperotyylillä, nyt siis joitakin muutamia 8-10-sanaisia lauseitakin muttei kovin montaa.

Nyt sanoi että siellon yssi auto vieläkii, haluu saaha sen, kuulissä äiti. :-) Menen siis metsästämään autoa. :-D[/QUOTE]

Saatiin kaikki autot, poika sanoi että löytyi, minä tykkän hieno auto siitä.

Voi kun osaisin tarkemmin kuvailla pojan puhetta, ja minä ymmärrän sitä täysin ja tavallaan kuulen sen virheettömänä, en noteeraa vieraampien tavalla virheitä. Mutta siis lähes joka lauseessa on kielioppivirheitä. Ja vaikka onkin rimaa hipoen neuvolassa mennyt ns. läpi, niin kyllä olen melko varma että keväällä 4 v. neuvolasta saadaan lähete puheterapiaan.

En minä tässä nyt ole tehnyt kärpäsestä härkästä mitenkään, kyllä tolla pojalla on puheen viivettä, ja pojan iso koko aiheuttaa lisää hämmennystä. Tiedän senkin että olen aika herkkä, ehkä liiankin. Mutta eräskin kommentti yhdessä sisäleikkipaikassa jonka kuulin, kun nainen supatti toiselle. katselivat poikaani kauan, ja kuulin sanat (ei osaa kunnolla edes puhua) ja naurua. Ja noita esimerkkejä on paljon.

Ei tämä maata kaada, minua vähän ihmetyttää monien reaktiot, ei kauheasti ystävällisiä/ymmärtäväisiä vastauksia täältä saa, puhumattakaan kohtalotovereista, tai ihan muutama. Lähinnä vertaistukea täältä lähdin hakemaan.
 
En lukenut kuin aloitusviestin, mutta itse olen huono arvioimaan lasten ikää edes koon perusteella (vaikka on omiakin lapsia). Varmaan ajattelisin sitten vaan, että sillä on jokin (mahdollisesti ohimenevä) puhevika - jos nyt ajattelisin mitään. Varmaan ajattelisin sitten vaan, että hitto kun lasten puheesta on vaikea saada selvää (sellaista aina joskus sattuu!). Ja ap:lle vielä, että eikös puheen pitäisikin olla ymmärrettävää keskimäärin n. 4-vuotiaana (viimeistään), eli siinä mielessä en edes 5-vuotiaasta ajattelisi juuri mitään. Lapset kehittyvät eri aikaan.
 
[QUOTE="vieras";27759818]Itse ajattelisin että lapsella on puheongelma tms. enkä alkaisi kiinnittämään asiaan erityistä huomiota. Saattaisiin siis juurikin todeta että on jotain puheongelmaa mutta tuskin ajattelisin asiaa mitenkään erityisemmin. Jos ollaan esim. samassa kyläpaikassa niin saattaisin kiinnittää asiaan enemmän huomiota, mutta tuskin silloinkaan alkaisin mitään suurempia johtopäätöksiä tekemään.[/QUOTE]

Tuo onkin minusta juuri oikea tapa suhtautua.

Kun oltiin erään tutun lapsen synttäreillä viime kevätkesänä, siellä yksi nainen kysyi että onko poikani jo eskarissa. sanoin että ei ole,kun on juuri täyttänyt kolme. hän vastasi, että luuli poikaani eskari-ikäiseksi erityislapseksi. :-D
 

Yhteistyössä