V
"vieras"
Vieras
Mielenkiintoinen ketju. Itselläni on 3,5 vuotias joka ei puhu mitään, vaikea dysfasia todennäköisesti. Ihmisten suhtautuminen suututtaa. Yleensä paukaisen ihmisille päin naamaa "se on vammainen" kun ihmettelevät miksei lapsi vastaa. Älyllisesti ei ole vammainen, mutta puheenkehitykseltään diagnosoitu "vaikeavammaiseksi". Monesti myös heitän ihmisille jotain sellaista, että "lapseni on tosi kiltti, se ei ole koskaan haukkunut äitiään eikä sano mitään vastaan". Ilman mustaa huumoria ja erikoista vastareaktiotani tuskin selviäisin. Aiemmin tuli joka kerta itku, kun ihmiset juorusivat ja kyselivät. Tekivät omia diagnoosejaan. Jotkut katkaisivat ystävyyden vamman vuoksi. Esim. kerran tutustuin netissä äitiin jolla samanikäinen lapsi. Kun sovimme tapaamista, kerroin vammasta ja siihen loppui kaikki viestit.
Minä en kyllä meidän puhumattomasta koskaan kenellekään mitäinen vammainen vastauksia antanut. Jonkun ihmetellessä sanoin, että hänellä on puheentuoton viive. Etenkin kun lapsen ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, samallahan haukkuisin häntä suoraan itseäänkin. Erittäin iloinen ja sosiaalinen lapsi, pienenä leikki leikkipaikoilla usein ulkomaalaistaustaisten lasten kanssa, sillä hänellä toimi hyvin sanaton viestintä. Kummasti niitä tapauksia rupesi tuttavapiiristäkin löytymään, esim. toisen lapsen jumpparyhmästä yksi tyttö, jonka en koskaan ollut kuullut puhuvan mitään ja jota olin pitänyt hirvittävän ujona, osottautui dysfaatikoksi, kun avoimesti kerroin omani ongelmista. Mitä sitä turhia piilottelemaan, kun sen kuitenkin kuuli puheesta.
Ja on aina ollut pitkä ikäisekseen. 5 vuotiaana puheterapiasta bussilla tullessa bussikuski epäili yli 7 vuotiaaksi (olisi mennyt maksu). Lapselta itseltään ikää kysyessä sitten uskoi, kun tämä sai epäselvästi ilman s-kirjainta sanottua, että hän on viisi.