Mitä ajattelet, jos näkisit n. 5 v. pojan joka puhuisi kuin kaksivuotias?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Huh huh";27758609]Katylina, puhut sitten varmaan aikuisillekin lässyttäen ja kuin vauvalle, jos näillä on jokin puhevaikeus??
Juu, kannattaa toki aina lähteä siitä, että puhekumppanilla on paha aivovamma ja hän on vauvan tasolla henkisesti. Muuten voi joku loukkaantua, jos kohtelet puhekumppania turhaan kuin hän älyäisikin jotain....[/QUOTE]

Aikuisen kanssa keskustelu on helpompaa, koska aikuisen ikää on helpompi arvioida. Aikuisen kanssa puhun normaalisti, ellei tämä vaikuta huomattavasti puheeltaan kehitysvammaiselta, jolloin puhun hitaanpaa ja käytän yksinkertaisempia sanoja.
 
No miten, kaikkitietävänä, sinun mielestäsi minun pitäisi suhtautua? Esittää ettei lapsi ole paikalla? Tuijottaa suu auki?

Kohdella ihan normaalina lapsena.

Entäpä jos lapsella olisikin oikeasti aivovamma ja vanhempi sitten suuttuisi, kun suhtautuisin lapseen väärin, ehkäpä äiti haluaisikin, että hänen erikoislapseensa suhtaudutaan erikoistavoin? Kaikkia ei vain voi miellyttää.

Et ole miellyttämiskykyinen. Epäilen tätä lausumaasi kyllä aikalailla.

Minä suhtautuisin, jos puhetta kuulisin, sen tasoisesti, miltä puhe kuulostaisi ( eli apn mukaan vauvakieleltä), kuin vauvaan ja puhuisin siis yksinkertaisesti ja mahdollisesti lässyttäen kunnes joku kertoisi, ettei vika pysyvä. Harmi, jos joku siitä herneet nenuun vetää, mutta tavallinen viisivuotias tai viisivuotiaan näköinen harvemmin terveenä lapsena puhuu kuin vauvat, ne viat on siihen mennessä usein korjattu pitkälti.

Nyt minä säälin sinua.
 
[QUOTE="a p";27758590]Siis keskiverto 2,5-vuotiaan tavalla puhuva vajaa 4vee, ja kohtelisit häntä VAUVANA? Siis jos poikani tulisi näyttämään sinuaan joululahjaksi saamaansa Spidermanin autoa ja sanoisi että kato täti mulla on uusi hieno auto, (eli suht lyhyt lause) niin sinä kohtelisit häntä vauvana ja sanoisit lässyttävällä äänellä että voi hellallettas kullannuppu kun tulla on niiiiiiin hassu punainen auto , prummmm prummmm!! Niinkö?

Minusta sinä olet varsin viihdyttävä. :-D[/QUOTE]
Miksi aloitit ketjun, jos et kestä kritiikkiä?
 
No miten, kaikkitietävänä, sinun mielestäsi minun pitäisi suhtautua? Esittää ettei lapsi ole paikalla? Tuijottaa suu auki?

Entäpä jos lapsella olisikin oikeasti aivovamma ja vanhempi sitten suuttuisi, kun suhtautuisin lapseen väärin, ehkäpä äiti haluaisikin, että hänen erikoislapseensa suhtaudutaan erikoistavoin? Kaikkia ei vain voi miellyttää.

Minä suhtautuisin, jos puhetta kuulisin, sen tasoisesti, miltä puhe kuulostaisi ( eli apn mukaan vauvakieleltä), kuin vauvaan ja puhuisin siis yksinkertaisesti ja mahdollisesti lässyttäen kunnes joku kertoisi, ettei vika pysyvä. Harmi, jos joku siitä herneet nenuun vetää, mutta tavallinen viisivuotias tai viisivuotiaan näköinen harvemmin terveenä lapsena puhuu kuin vauvat, ne viat on siihen mennessä usein korjattu pitkälti.

Siis miten niin puvuu kuin VAUVA? Itse puhuin 2,5-vuotiaana jo pitkiä lauseita kuten poikanikin, muutama tavu vaan saattaa vaihtaa paikkaa ja r puuttuu, jotkut sanat lausuu omalla tavallaan. esim. aamulla saattaisi sanoa vaikka että äiti nousetaan jo ylös, minua ei enää nukuta, haluan kattoa piillettyjä. Ja että äiti, saisinko aamupalaa, haluan luisleipää, banaania ja maitoa.

Eli kuitenkin jonkin verran suppeampi sanavarasto kuin noin 5-vuotiaalla, miltä näyttää, mutta ei todellakaan puhu mitään VAUVAKIELTÄ. Ehkä sinun 2,5-vuotiaasi sitten on sellaista puhunut....;-)
 
Miksi aloitit ketjun, jos et kestä kritiikkiä?

Mistä päättelet etten kestä kritiikkiä, osoittiko sinusta tuo lainaamani viesti sen jotenkin? Jos et ymmärtänyt, tuo oli sarkasmia, ja inusta Katylina on omalaatuisine ajatuksineen omalla tavallaan viihdyttävä,ketjussa kuin ketjussa. Tämä kai on keskustelupalsta, eli toiselle saa vastata? En ole Katylinaa mitenkään haukkunut, olen lähinnä huvittunut. ;-)
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Ajattelisin, että lapsi on isokokoinen 2,5-3-vuotias. Itse olen 180 cm ja mieheni 199 cm. Kolme poikaamme olivat noin 3,5-vuotiaana kaikki yli 110-senttisiä, pisin 115 cm.

Tuo Katylina ei ole kyllä ihan terve itse päästään...
 
Heh, tarkennan vähän. Itse olen puhunut pitkiä lauseita jo 1,5-vuotiaana, vanhempani ovat aika tarkkaan kertoneet miten olen missäkin iässä puhunut. Poikani puhuu käsittääkseni nyt samalla tavalla kuin minä 2,5-vuotiaana, eli kaukana vauvakielestä todellakin. :-D Tytöt kyllä käsittääkseni usein oppivat poikia aiemmin puhumaan. Ja siskoni 2,5-vuotias tyttö puhuu aika samoin kuin poikani nyt, eli pölöttää kuin papupata, mutta kielioppivirheitä saattaa olla, joskus tavut vaihtavat paikkaa, ja 1-2 kirjainta puuttuu.

Esim. yhtenä aamuna poika selitti unestaan mitä oli nähnyt:Äiti, minä näin unessa kun iso haikala nielas minut, sitten minä matkustin haikalan mahassa maailman toiselle puolelelle, ja siellä minä tulin takaisin mahasta, ja sitten minä uin melen halki kotiin. Ja yksi päivä poika selitti että kun minä olin tosi pikkunen, minä asuin äitin mahassa, sitten äitiä sattui peppuun kovasti ja sitten minä imin äitin tissistä maitoa.

Eli on ajatusmaailmaltaan lapsellisempi kuin noin 5 v. miltä näyttää, mutta kuitenkin puhuu kuin suht hyvin puhuva 2,5-vuotias. Ei siis todellakaan millään tavalla kuin vauvat.

Käytin poikaa ekaa kertaa tuossa lähiparturissa jokin aika sitten, aiemmin olemme käyneet muualla. Poika katseli moottoripyörälehteä, ja lähes joka sivulla hoki että minä tahtoo tuollasen moottolipyölän, ja sitten tahon ton luskeen moottolipyörän, ja ihan nuo kaikki moottolipyölät. Iloisena selitti, mutta parturitäti näytti ihan järkyttyneeltä. Oletin siis että varmaankin luuli paljon vanhemmaksi, kun tuo läppä on tuollaista hyvinkin lapsekasta ja lennokasta välillä.

Ja poika siis puhuu paljon, ja hänellä on ihan loistava mielikuvitus. Mutta ei sillä tavalla niinkuin sen ikäiset miltä hän näyttää.

Hän on pituuden lisäksi myös hyvin harteikas ja roteva, ei ylipainoinen mutta sellainen raamikas. ihan vauvasta asti häntä on luultu vanhemmaksi, esim. 1 v. 4 kk ikäisenä joku nainen tuli bussissa ihmettelemään että eikö noin iso lapsi jo pärjäisi ilman rattaita. Kävelymatkaa tuli silloin usein noin 8 km päivässä, juu ei 1 v. 4 kk jaksa sellaisia matkoja kävellä. :-D

Toivottavasti nyt onnistuin vähän tarkentamaan. :-)
 
Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta 3,5-4 v. pojan puheelta. Ja r-kirjainta ei tarvitse osatakaan kuin vasta 5-vuotiaaseen mennessä.

Oma poikani on 3 v. 9 kk ja puhuu aika tismalleen samoin, ja muutenkin taitaa olla samantyylinen pikku veijari. Mutta on päätä pienempi, 96 cm ja muutenkin selkeästi taaperon näköinen. Että kyllä tuo lapsesi koko saattaa aiheuttaa hämmennystä enemmän kuin se että puhuisi mitenkään erityisen huonosti.Eli näyttää ikäistään paljon vanhemmalta. Ja kerroithan että neuvolassakaan ei olla oltu puheesta huolissaan, eikä minusta siihen ole aihettakaan kertomasi perusteella.

Älä katseista välitä, sinulla on ihan normaali lapsi.
 
[QUOTE="virpi";27758691]Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta 3,5-4 v. pojan puheelta. Ja r-kirjainta ei tarvitse osatakaan kuin vasta 5-vuotiaaseen mennessä.

Oma poikani on 3 v. 9 kk ja puhuu aika tismalleen samoin, ja muutenkin taitaa olla samantyylinen pikku veijari. Mutta on päätä pienempi, 96 cm ja muutenkin selkeästi taaperon näköinen. Että kyllä tuo lapsesi koko saattaa aiheuttaa hämmennystä enemmän kuin se että puhuisi mitenkään erityisen huonosti.Eli näyttää ikäistään paljon vanhemmalta. Ja kerroithan että neuvolassakaan ei olla oltu puheesta huolissaan, eikä minusta siihen ole aihettakaan kertomasi perusteella.

Älä katseista välitä, sinulla on ihan normaali lapsi.[/QUOTE]

Juuri näin.
 
Meillä on valloittava ja vilkas 5- vuotias poika. Piirtää ikäisiään paremmin ja on fiksu. Muuta vikaa hänessä ei ole kuin puhevika. Epäselvää ja juurikin tavut/kirjaimet vaihtavat paikkaa. Puheenviivästymää on nyt hoidettu vuoden verran puheterapiassa, mutta ei mitään huimia muutoksia ole tapahtunut.
Jos hänelle alkaisi joku lässyttämään vauvakieltä, poika itsekin varmaan naurahtaisi ja toteaisi, ettei ole vauva. Itseänikin alkoi huvittamaan Katylinan kommentti, miksi ihmeessä ensimmäiseksi epäilisit aivovammaa? :D
 
Meillä on valloittava ja vilkas 5- vuotias poika. Piirtää ikäisiään paremmin ja on fiksu. Muuta vikaa hänessä ei ole kuin puhevika. Epäselvää ja juurikin tavut/kirjaimet vaihtavat paikkaa. Puheenviivästymää on nyt hoidettu vuoden verran puheterapiassa, mutta ei mitään huimia muutoksia ole tapahtunut.
Jos hänelle alkaisi joku lässyttämään vauvakieltä, poika itsekin varmaan naurahtaisi ja toteaisi, ettei ole vauva. Itseänikin alkoi huvittamaan Katylinan kommentti, miksi ihmeessä ensimmäiseksi epäilisit aivovammaa? :D

Ja meillä ei tosiaan virallisesti edes ole puheenviivästymää, kun juuri ja juuri on neuvolan tarkastuksissa ns. rimaa hipoen aina puhunut juuri sen vähimmäismäärän mitä on "vaadittu". Nuo 3 kontrollikäyntiä puheterapeutilla sain inttämällä th:lle, joka ei olisi millään antanut lähetettä. :-D

Ja samalla tavalla puhuvia on pilvin pimein, uskon että meillä eniten hämmennystä aiheuttaa se kun poika on todellakin paljon ikäistään vanhemman näköinen.

Fiksu on meilläkin poika, piirtää ja pelaa pleikkarilla ikäisilleen sopivia pelejä, lautapelejä myös pelaamme paljon. Lisäksi on liikunnallisesti lahjakas, selkeitä taipumuksia jalkapallon ja sählyn peluuseen.Juoksi ja potki todella hyvin palloa jo 11-kuisena, kun ikätoverit vasta ottivat ekoja askeliaan.

Kyllä meilläkin poika ihmettelisi jos joku alkaisi lässyttää kuin vauvalle. Saattaisi sanoa vaikka että "äiti, miksvarten toi hassu täti puhuu tolla tavalla? " :-D
 
Meillä on valloittava ja vilkas 5- vuotias poika. Piirtää ikäisiään paremmin ja on fiksu. Muuta vikaa hänessä ei ole kuin puhevika. Epäselvää ja juurikin tavut/kirjaimet vaihtavat paikkaa. Puheenviivästymää on nyt hoidettu vuoden verran puheterapiassa, mutta ei mitään huimia muutoksia ole tapahtunut.
Jos hänelle alkaisi joku lässyttämään vauvakieltä, poika itsekin varmaan naurahtaisi ja toteaisi, ettei ole vauva. Itseänikin alkoi huvittamaan Katylinan kommentti, miksi ihmeessä ensimmäiseksi epäilisit aivovammaa? :D

Lisään vielä, että meidän poika myös vilkas. Mutta silti kiltti ja hyvätapainen, ei kuriton. Mutta vikkelä, reipas ja rohkea, välitön, kerrassaan hurmaava pikkumies. Tai "iso" pikkumies. Useasti saa hymyn tuntemattomien huulille vain ihan olemalla oma iloinen itsensä. Saattaa liikkua hypellen, ja lallatella itsekseen. Sitten saattaa äkkiä vaikka levittää kätensä levälleen, juosta muutaman askeleen ja suhista samalla, ja huutaa että äiti kato, mä oon iiiiiso suihkali joka lentää kolkeeeella taivaalla!!! :-D <3
 
Herran tähden ap, sun pojassa ei ole mitään vikaa eikä edes poikkeavaa, noi sun antamat esimerkit pojan puheesta on just niin kuin keskiverto vajaa 4v. puhuu. En yhtään ihmettele ettei th halunnut antaa sulle lähetettä puheterapiaan noilla lähtötiedoilla, en minäkään olisi (olen myös th). R:n puuttumiseen otetaan nykyopein kantaa vasta 6v. tarkastuksessa, se kun on niin tavallista ja usiein tulee noihin aikoihin itsestäänkin.

Sulla on kieroutunut käsitys siitä, miten lapset puhuvat, tiedostat aivan liian tarkkaan (jopa kuukauden tarkkuudella miten itse olet oppinut puhumaan tai miten joku muu lapsi ympärillänne puhuu). Katsos kun sen normaalin ääripäät ovat aika kaukana toisistaan, ja vaihtelu on suurta. Käsittämättömän kalabaliikin olet saanut aikaan TÄYSIN turhasta aiheesta.

Toisaalta onnellisia ovat ne, joilla ei ole oikeita murheita. Kunhan et kasaa niitä nyt pojan niskaan ja saa sitäkin uskomaan, että sen puheessa on jotain vikaa.

Syvä huokaus.
 
Minä suhtautuisin, jos puhetta kuulisin, sen tasoisesti, miltä puhe kuulostaisi ( eli apn mukaan vauvakieleltä), kuin vauvaan ja puhuisin siis yksinkertaisesti ja mahdollisesti lässyttäen kunnes joku kertoisi, ettei vika pysyvä. Harmi, jos joku siitä herneet nenuun vetää, mutta tavallinen viisivuotias tai viisivuotiaan näköinen harvemmin terveenä lapsena puhuu kuin vauvat, ne viat on siihen mennessä usein korjattu pitkälti.

Vauvoille, lapsille joilla on puheenviivästymä, tai ylipäätään kenellekään ei ole hyväksi puhua lässyttäen..Mistä lapsi oppii oikean tavan puhua jos hänelle lässytetään..

Miten itse puhuisit omalle lapsellesi, jos hänellä olisi puheenviivästymä ja vaikka viisivuotiaanakin puhuisi epäselvästi? Lässyttäen, helppoja, muutaman sanan lauseita..?
 
Mielenkiintoinen ketju. Itselläni on 3,5 vuotias joka ei puhu mitään, vaikea dysfasia todennäköisesti. Ihmisten suhtautuminen suututtaa. Yleensä paukaisen ihmisille päin naamaa "se on vammainen" kun ihmettelevät miksei lapsi vastaa. Älyllisesti ei ole vammainen, mutta puheenkehitykseltään diagnosoitu "vaikeavammaiseksi". Monesti myös heitän ihmisille jotain sellaista, että "lapseni on tosi kiltti, se ei ole koskaan haukkunut äitiään eikä sano mitään vastaan". Ilman mustaa huumoria ja erikoista vastareaktiotani tuskin selviäisin. Aiemmin tuli joka kerta itku, kun ihmiset juorusivat ja kyselivät. Tekivät omia diagnoosejaan. Jotkut katkaisivat ystävyyden vamman vuoksi. Esim. kerran tutustuin netissä äitiin jolla samanikäinen lapsi. Kun sovimme tapaamista, kerroin vammasta ja siihen loppui kaikki viestit.
 
[QUOTE="Jep";27759274]Herran tähden ap, sun pojassa ei ole mitään vikaa eikä edes poikkeavaa, noi sun antamat esimerkit pojan puheesta on just niin kuin keskiverto vajaa 4v. puhuu. En yhtään ihmettele ettei th halunnut antaa sulle lähetettä puheterapiaan noilla lähtötiedoilla, en minäkään olisi (olen myös th). R:n puuttumiseen otetaan nykyopein kantaa vasta 6v. tarkastuksessa, se kun on niin tavallista ja usiein tulee noihin aikoihin itsestäänkin.

Sulla on kieroutunut käsitys siitä, miten lapset puhuvat, tiedostat aivan liian tarkkaan (jopa kuukauden tarkkuudella miten itse olet oppinut puhumaan tai miten joku muu lapsi ympärillänne puhuu). Katsos kun sen normaalin ääripäät ovat aika kaukana toisistaan, ja vaihtelu on suurta. Käsittämättömän kalabaliikin olet saanut aikaan TÄYSIN turhasta aiheesta.

Toisaalta onnellisia ovat ne, joilla ei ole oikeita murheita. Kunhan et kasaa niitä nyt pojan niskaan ja saa sitäkin uskomaan, että sen puheessa on jotain vikaa.

Syvä huokaus.[/QUOTE]

Sulla meni nyt kirjoitukseni pointti vähän ohitse. Poika puhuu vähimmäismäärän kuin ikäisensä, eli on normaali.Jotkut nuoremmat puhuvat yhtä hyvin, mutta vähimmäismäärä riittää kuitenkin, ja ottaa ikätovereitaan kiinni, en ole siitä huolissani ollenkaan.

Se tässä hämmentää, että poika on tosiaankin kuin 5-vuotias ulkonäöltään. Jopa silloin kun meni uuteen päiväkotiin ja minä menin hänen kanssaan tutustumaan, hoitajat ekan 15 min. aikana tulivat kaikki kolme vuorotellen kysymään että mites toi pojan puhe, taitaa olla myöhässä, onko sitä tutkittu. Arvasin heti että luulevat vanhemmaksi, ja sanoin että poika on vähän päälle kaksivuotias, puhui silloin yksittäisiä sanoja, ja helppoja kaksisanaisia, kuten anna mulle, kala ui, auto ajaa jne. Sitten sanoivat että olivat luulleet 3-4-vuotiaaksi, siksi huolestuivat!!

Tajusitko nyt? Eli joka ei tiedä, luulee lastani noin viisivuotiaaksi, ja viisivuotiaaksi poikani puhuu kyllä todella huonosti. Leikkipuistossa olen kerran vuosi sitten erään äidn tyrmistyneen katseen jälkeen itse heti sanonut että poika on 2 v. 8 kk eikä nelivuotias miltä näyttää, ja äiti nauroi ja sanoi että ai jaa no ilmankos, kun tosiaan luulo nelivuotiaaksi.

Toivottavasti nyt ymmärsin. Eli EN ole huolissani poikani puheen kehityksestä.
 
Mielenkiintoinen ketju. Itselläni on 3,5 vuotias joka ei puhu mitään, vaikea dysfasia todennäköisesti. Ihmisten suhtautuminen suututtaa. Yleensä paukaisen ihmisille päin naamaa "se on vammainen" kun ihmettelevät miksei lapsi vastaa. Älyllisesti ei ole vammainen, mutta puheenkehitykseltään diagnosoitu "vaikeavammaiseksi". Monesti myös heitän ihmisille jotain sellaista, että "lapseni on tosi kiltti, se ei ole koskaan haukkunut äitiään eikä sano mitään vastaan". Ilman mustaa huumoria ja erikoista vastareaktiotani tuskin selviäisin. Aiemmin tuli joka kerta itku, kun ihmiset juorusivat ja kyselivät. Tekivät omia diagnoosejaan. Jotkut katkaisivat ystävyyden vamman vuoksi. Esim. kerran tutustuin netissä äitiin jolla samanikäinen lapsi. Kun sovimme tapaamista, kerroin vammasta ja siihen loppui kaikki viestit.

Todella monet ihmiset eivät osaa suhtautua ollenkaan pätkääkään erilaiseen ihmiseen, ja se on surullista. Teillä on tilanne ihan tuhat kertaa vakavampi kuin meillä, ja meillähän ihmettelyt johtuu vaan pelkästään siitä että lapseni näytää ikäistään vanhemmalta, vaikkapuhuu vähimmäismäärän kuin ikäisensä. Osaan kuvitella miten monet kerrat olet kokenut pahaa mieltä ihmisten idioottimaisen suhtautumisen takia. :-(

Tapasin syksyllä leikkipuistossa äidin, jonka kanssa aloimme juttelemaan. Melkein ekat sanat tällä äidillä oli, että hän sanoi että poikansa on erityislapsi, jaalkoi luetella hänen diagnoosejaan, vaikka en kysynyt tai ihmetellyt. Tajusin että hänen reaktionsa johtuu juuri tuosta monien yleisestä suhtautumisesta ja ihmettelystä, pienikin erilaisuus tekee lapsesta alienin kaltaisen kummajaisen. Minusta se on ihan kamalaa. :-( Silti poika oli monessa asiassa todella lahjakas, kuin pieni tietosanakirja.<3

Kaikkein pahinta on alkaa lässyttää erityislapselle, tai sellaiseksi luulemalleen lapselle.

Harmittaa kun en pyytänyt tuon äidin puhelinnumeroa, olisin voinut kutsua heidät meille kylään.
 
Jos lapsi osaa muodostaa lauseen " kato täti kun mulla on uusi hieno auto" en olisi tippaakaan huolissaan. Jos vajaa nelivuotias osaa muodostaa kahdeksan sanan lauseen jossa on subjekti, objekti, useampi adjektiivi ja vielä taivutukset, hänellä ei todellakaan ole mitään tarvetta puheterapialle. Lapsi on melko pitkä ikäisekseen, äiti on yliherkkä.
 
Onko aloittajasta 1.5 v puhumaan oppiminen kovin myöhäistä? Koska aloituksessa oli että suvussa opitaan myöhään puhumaan.
En tajua tuollaista herkkänahkaisuutta että tullaan palstalla kyselemään ajatuksia omasta lapsesta.
Ei minua kiinnosta pätkääkään mitä muut ajattelevat lapsestani.
Mutta viihdytystä aloittaja taisi tällä ketjulla hakeakin. Minusta tämä on aika tylsä.
 
Tuskin ajattelisin sen kummempia. Lapsia on erikokoisia, joten en luota koko&ikä yhdistelmiin.
Jos kyseinen lapsi jostain syystä juttelemaan tulis, niin vastaisin ihan samalla tavalla kun muillekin muksuille. Lapsille lässyttämistä en ole koskaan ymmärtänyt - miten ihmeessä muksut oppisi puhumaan kunnolla jos pääsääntöisesti kuulevat aikustenkin lässyttävän?
 
Ainoa mikä kiinnittää huomion on se, että aloituksessa ap sanoo lapsen puhuvan lyhyitä lauseita ja epäselvästi. Myöhemmin juttu näkyy menneen pitkiin lauseisiin ja ärrän puuttumiseen. En ymmärrä tämän jutun pointtia yhtään. oliko se pituus se ongelma?
 

Yhteistyössä