Mistä tietää onko korkea kipukynnys?

Siitäkö, onko synnyttänyt luomuna? Vai mistä sen tietää?

 

Eipä sitä kai ainakaan siitä voi tietää. Joku on voinut joutua synnyttämään luomuna tahtomattaan, koska ei ole ehtinyt saamaan kipulääkkeitä.

 

Ei kai sitä mistään tiedä, ennekuin esim. katkaisee jalkansa ja kattoo sitten sattuuko vai ei. Mulla ilmeisesti on, olen synnyttänyt (tahdostani) luomuna ja epiloin sääreni ilmeenkään värähtämättä

 

Olen minäkin synnyttänyt tahdostani luomuna.. Silti mä koen esim epiloinnin aivan kammottavan tuskalliseksi...

 

[QUOTE="Jenis";26906740]Ei kai sitä mistään tiedä, ennekuin esim. katkaisee jalkansa ja kattoo sitten sattuuko vai ei. Mulla ilmeisesti on, olen synnyttänyt (tahdostani) luomuna ja epiloin sääreni ilmeenkään värähtämättä [/QUOTE]

Olen myös synnyttänyt omasta tahdostani luomuna, tai niin se vain meni, en tuntenut tarvitsevani mitään kivunlievitystä. Mutta sääriäni en kyllä todellakaan pysty epiloimaan

 

Olen minäkin synnyttänyt tahdostani luomuna.. Silti mä koen esim epiloinnin aivan kammottavan tuskalliseksi...

Se kieltämättä sattuu enemmän kuin synnytys

 

painelu! Paina kynttä pitkään! miten pitkään kestät se on se kipu kynnys!

 

[QUOTE="Jenis";26906785]Se kieltämättä sattuu enemmän kuin synnytys [/QUOTE]

Siis hä, epilointihan on vaan vähän epämiellyttävää. Synnytys ilman kivunlievitystä oli kyllä kiputasoltaan ihan toisesta maailmasta.

 

Siis hä, epilointihan on vaan vähän epämiellyttävää. Synnytys ilman kivunlievitystä oli kyllä kiputasoltaan ihan toisesta maailmasta.

Niin, tai sitten ihmiset on erilaisia ja aistivat esim. kipua eri tavalla? Mun mielestä synnytys ei sattunut, varsinaisesti.

 

Mulla se on ns. kirjattuna papereihin, kipuklinikan lääkäreiden toimesta. Ja viimeisen synnytyksen kohdalla kätilö sanoi osaston hoitajille mua sinne tuodessaan että jos mä valitan kipua niin sitten on todellakin kipua koska mulla on niin korkea kipukynnys.

Ja synnytin lähes 5kg painavan vauvan ilman kivunlievitystä, ilman omaa tahtoa tosin. En haluaisi tietää miltä se olisi tuntunut ilman sitä korkeaa kipukynnystä.

 

Olen myös synnyttänyt omasta tahdostani luomuna, tai niin se vain meni, en tuntenut tarvitsevani mitään kivunlievitystä. Mutta sääriäni en kyllä todellakaan pysty epiloimaan

Kyllä se vähän totuttelua vaatii ;D

 

Sen vaan tietää. Tytär vietti viikon kahdesta kohtaa murtuneen käden kanssa, eikä tuntenut kipua = korkea kipukynnys.

 

No jaa, kipuja on niin erilaisia.
Mä en ole pystynyt synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta epilointi on ihan helppo homma. Ei tunnu missään. Mielumin myös annan paikata hampaan ilman puudutetta kun tuikata sen puudutteen, koska musta se puudutteen aittaminen koskee paljon enempi kun hampaan poraaminen.

 

Ensimmäinen synnytykseni oli 22h pelkkää tuskaa. Tästä seurauksena mun kipukynnys madaltui tosi alhaalle, en kestä enää pientäkään nipistystä

 

Kipu on niin kovin subjektiivinen käsite. Mäkin kestän eri paikoissa kipua ihan eri tavalla. Synnytyskipua en tahtonut kestää, tosin hoitaja sitten sanoi että lapsen asento teki kivuista poikkeuksellisen kovat. Sen sijaan sektion jälkeen en käyttänyt oikein ollenkaan kipulääkkeitä ekalla kerralla, tokalla kerrallakaan en lainkaan haavakipuun, mutta jälkisupistuksia en tahtonut kestää. Korvan puhkaisussa tai tuubituksessa mä en anna puuduttaa, en myöskään pienten ihohaavojen ompelemisessa, koska en koe kipua vaan enemmänkin sellaista kurjaa tunnetta kun tuollaisia operaatioita tehdään. :saint:

 

tää ei nyt ollut maailman tärkein aloitus, mietin vain olenko itkupilli
Synnyttää en todellakaan voinut luomuna.

Toisaalta taas tulehtuneet penikat kestin puoli vuotta ahkerasti liikkuen, kun ajattelin sen olevan vain huonosta kunnosta johtuvaa, ja lähtevän sillä millä on tullutkin.

Korvat olen reittänyt monia kertoja tylsällä neulalla puuduttamatta, rustostakin.

Kirvelyä taas en kestä lainkaan, se on kamalaa.

 

Sanoisin myös, että riippuu kivusta. Minulla oli nuorena aivan helvetilliset kuukautiskivut (makasin tuntikausia suihkussa, eikä edes 1000-2000mg buranaa lievittänyt kipua). Luulen että tästä syystä synnytykset ovat olleet minulle lähes naurettavan kivuttomia (luomuna molemmat). Jos taas esim. saan hammassärkyä niin en kestä sitä lainkaan! Pienikin nipsaisu hampaassa saa minut melkein lääkekaapille hakemaan särkylääkettä.

 

Mä kituutin yli puolivuotta hammassärkyn kanssa kun pelkäsin mennä hammaslääkärille. Säryt kesti aina 1vko tai enemmän, ja palas aina pahempina kun edellisellä kerralla. Mutta nyt se on pois!

Mutta siis, mä pelkään kipua yli kaiken, mutta silti mä kituutan viimeseen asti ennenku voin mennä lääkärille.. Saa nähdä sitten jonain päivänä kun synnytys käynnistyy

 

[QUOTE="vieras";26906791]painelu! Paina kynttä pitkään! miten pitkään kestät se on se kipu kynnys![/QUOTE]



Vai pitikö tässä käyttää pihtejä tms? En mä ainakaan saa tota sattumaan.

Enkä oikeen tosta synnytyksestäkään tiedä, siinä kun on niin monta liikkuvaa tekijää. Siis virhetarjonnat yms, jotka voi tehdä kivun ihan oikeesti sietämättömäks kelle vaan.

Mä kuvittelen mulla olevan ihan kohtuullisen korkee kipukynnys, kun monet mun käsittääkseni muita sattuvat jutut, esim hermopisteiden painelut, posliinivahaus tai epilointi ei kyllä tunnu millään muotoa kivuliaalta. Pieniä luitaki on murtunu niin, että oon huomannu vasta mustelmasta ja turvotuksesta.

 

säärien epilointi ei satu, hampaita saa porata ilman puudutusta jne. mutta neuloja ja piikitystä en kestä ollenkaan!

 

Tuskin mistään yksittäisestä asiasta. Mun ystävä wave menis ennemmin synnyttämään kuin hammaslääkäriin. Mä taas koen, että mulla on tosi alhainen kipukynnys, mutta en ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä tai kokenut kauheasti kipua siellä. Moni on ihmetellyt, kun olen sanonut, etten ole edes tiennyt puudutuksen mahdollisuudesta reikiä paikatessa. Ei se poraaminen ole missään tuntunut eikä mulle ole edes lapsena tarjottu puudutuksia. Hammaslääkärissä olen ravannut liikaakin. On revitty hampaita, paikattu reikiä ja laitettu rautoja. Mä usein jännitän tilanteita etukäteen ja yllätyn sitten, kun ei satukaan.

 

Hammaskivun eroavaisuudet johtus kuulemma siitä, miten pinnassa hermot siellä on, väitti hammaslääkäri mulle joskus. En tiedä onko totta vai tarua, mut mä kuulun kans niihin, joiden suuhun ei kosketa tikullakaan ilman kunnon nuijanukutusta.

Neuloja en taas osaa pelätä yhtään. Ensihoitajakaveriki harjotteli opiskellessan aina mulla tipan laittoa, ku mulla on karkaavat suonet, mutten kavahtanu runnomista.

 

Tosiaan ihmiset sietää erilaisia kipuja eri tavalla. Itse en käytä juuri lainkaan särkylääkkeitä, niin siitä voisi ehkä olettaa että minulla on korkea kipukynnys. Mutta ei se kyllä siltä tunnu. Lyön varpaita johonkin säännölisesti, tai kyynärpään hermoja ja tekisi mieli vetää se kynnys tai ovenpieli moottorisahalla matalaksi. Joku karvojen nyppiminen nyt harvoin tuntuu missään, en oikeastaan myöskään kutia. Menkkoihin käytän särkylääkettä pari kertaa vuodessa - ehkä. Synnytys sattui kuitenkin niin paljon, että en tiennyt mitä voisi tehdä, tuntui ettei voi liikkua, mutta ei olla paikallakaan. Aivan kamalaa, tuntui melko kuolemalta.

 

Hammaskivun eroavaisuudet johtus kuulemma siitä, miten pinnassa hermot siellä on, väitti hammaslääkäri mulle joskus. En tiedä onko totta vai tarua, mut mä kuulun kans niihin, joiden suuhun ei kosketa tikullakaan ilman kunnon nuijanukutusta.

Neuloja en taas osaa pelätä yhtään. Ensihoitajakaveriki harjotteli opiskellessan aina mulla tipan laittoa, ku mulla on karkaavat suonet, mutten kavahtanu runnomista.

Mä olen kanssa mielelläni ollut harjoitustyynynä Hampaat on ihan nou nou, niihin ei kosketa ilman kunnon puudutusta, ei edes rapsuteta millään tikulla niitä. Tosiaan menisin mieluummin synnyttämään kuin hammaslääkäriin, vaikka se kipu virheasennosta johtuen olikin helvetillistä Se oli kuitenkin kestettävää, hammaskipu ei todellakaan ole :x

 

laita tikku ukkovarpaan kynnen alle ja potkaise kyseisellä jalalla/varpaalla seinään. jos ei tule tippaa linssiin, niin korkea on!