Mistä kotiäitien katkeruus ja tuomitseminen kumpuavat?

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Sinä et tällä aloituksella hyökännyt kimppuun? Ihan samanlailla ne kotiäiditkin "ihmettelee/kysyy ja analysoi" työäidin valintoja, kuin sinäkin kotiäitien.

En. Yritän ymmärtää sitä, että miksi se äiti-ihmisen töissäkäynti on joillekin kirosana, kun itselleni on herttaisen yhdentekevää, hoitaako muut ihmiset lapsensa kotona vai menevätkö töihin (tosin sillä rajoituksella, että pääasiallista sossunelättinä loisimista ja lasten hankkimista siksi, että saa olla kotona kun ei huvita mennä töihin mä en oikein hyväksy, mutta se on sitten jo uusi ongelma, eikä liity tämän ketjun aiheeseen).

Joku ongelma sulla on tässä asiassa nyt kuitenkin, koska jaksat asiaa vatvoa kerta toisensa jälkeen. Jos et ole tyytyväinen omaan ratkaisuusi, niin voivoi. Ei se asiaa auta, että käyt mollaamaan kotiäitien valintoja.

Siksi työssäkäyvä äiti on monelle kirosana, koska he ajattelevat lapsia. Niitä pieniä jotka roudataan hoitoon ennen kuin osaavat edes kävellä tai puhua. Ilmeisesti kotiäidit ovat empaattisia ihmisiä?

MISSÄ mä olen mollannut kotiäitien valintoja, näytä!

Eikä ole mitään ongelmaa, haluan vain oikeutta meille työssäkäyville äideille. Musta on väärin se, että työssäkäyvää äitiä mollataan kylmäksi ja rakkaudettomaksi oman edun tavoittelijaksi - ja samalla kotiäiti saa lämpimän ja rakastavan sekä lastaan ajattelevan vanhemman maineen. Kun nämä asiat eivät ole näin musta-valkoisia.

 

Miksi edes asetat ryhmiä vastakkain näin edes tekstissä? Maailma ei ole musta-valkoinen.

 

Siksi työssäkäyvä äiti on monelle kirosana, koska he ajattelevat lapsia. Niitä pieniä jotka roudataan hoitoon ennen kuin osaavat edes kävellä tai puhua. Ilmeisesti kotiäidit ovat empaattisia ihmisiä?

Jos tälle linjalle lähdetään, niin työäidit ovat empaattisia, sillä he ajattelevat niitä pieniä lapsia jotka joutuvat kärsimään kun perheen taloudellinen tilanne on kehno, isä raukka on perheen ainoa elättäjä, lapsi raasu jää tyystin vaille varhaiskasvatusta, ovat kotona väsyneen ja tiuskivan äidin kanssa, jne.

Eli ei viitsitä lähteä tuolle linjalle.

Sä et päätä mistä viitsitään.
Vieras vastasi siihen mitä ap halusi kuulla.

Taas dominoit.

Itse olen sitä mieltä, ettei tietyn ikäistä lasta/vauvaa kuulu tod viedä hoitoon, ellei sitten kuole nälkään ilman sitä.
Ei ole hyvä ympäristö vauvalle.

 

Yhden kysymyksen heitän teille kaikille. Kun itse olen ollut kotona sekä töissä miten milloinki on parempi.

Kysymys kuuluu
- Tuetteko te kaveri-äitejä siinä minkä ratkaisun hän on valinnut. Oli kyse sitten se et hän lähtee töihin tai jää kotiin. Kannustattekote toinen toistanne?

Minä en ole tuomitsemaan ja en ole koskaan sanonu jyrkkää mielipidettä jos sitä ei ole kysytty. Ja yritän tukea parhaani mukaan ja antaa neuvoja pärjäämiseen oli ystävän ratkaisu mikä tahansa.

Ilman muuta kannustan! Jokainen tehköön niin kuin omalle perheelle ja omaan elämäntilanteeseen sopii, pääasia on, että kokonaisuuden kannalta ratkaisu on toimiva. Toivon sydämestäni, että ystäväni ovat onnellisia, olivatpa he sitten koti- tai työssäkäyviä äitejä.

 

Joidenkin kohdalla voi olla kyse siitä, että hekin menisivät mielellään töihin, mutta eivät pääse...kun ei ole koulutusta, ei mies päästä, jotain sellaista. Sitten yrittävät kääntää asiat parhain päin itselleen.

Joidenkin kohdalla. Ei kaikkien.

Ja joidenkin kohdalla on niin, että he olisivat mielellään kotiäitejä, mutta eivät "pääse". Siitä tämä ap:n kotiäitivainokin varmaankin kumpuaa. Hän ei löytänyt "sisäistä kotiäitiään" vaan laittoi lapsen pienenä hoitoon pään hajoamisen pelossa. Ilmeisesti ei ole oikein sujut ratkaisun kanssa, kun kokee niin voimakkaita tunteita kotiäitejä kohtaan.

Hm, ja nyt olis taas kiva kuulla, että millä ihmeen tavalla ja missä mä olen kotiäitejä vainonnut.

Mitä omiin ratkaisuihini tulee, osittain olet oikeassa (olenhan asiasta täällä avoimesti kertonut), mutta siinä erinomaisen väärässä, ettenkö olisi sinut ratkaisujeni kanssa. Eikä mulla ole mitään voimakkaita tunteita kotiäitejä kohtaan - paitsi niitä, jotka eivät tässäkään ketjussa osaa olla tuomitsematta minua.

Eikö se eilinenkin aloitus korostanut sitä, että mitä ne KOTIäidit tekee tai jättää tekemättä. Vaikka jokainen tietää, ettei siivousinto välttämättä korreloi laisinkaan sen kanssa onko töissä vai ei. Siitä siis sana vaino, sä itse korostat sitä vastakkainasettelua mistä muita syytät.

eikö siinä eilisessä ketjussa ollut pointtina ihmettelyyn se,että kun MONET KOTI-äidit korostavat työnsä olevan lasten- ja kodinhoito ja haluavat siitä arvostusta jne, niin miksi sitten se koti on kuitenkin likainen? ( ja nyt likaisuutta ei ole se jos on vähän leluja lattialla ja kattilat likasena ).
vai menikö multa ohi jotain ?

 

Miksi edes asetat ryhmiä vastakkain näin edes tekstissä? Maailma ei ole musta-valkoinen.

Nimen omaan! Miksi pitää olla KOTIäidit ja TYÖäidit varsinkin jos halua niitä tasapuolisesti kohdeltavan?

 

MISSÄ mä olen mollannut kotiäitien valintoja, näytä!

Eikä ole mitään ongelmaa, haluan vain oikeutta meille työssäkäyville äideille. Musta on väärin se, että työssäkäyvää äitiä mollataan kylmäksi ja rakkaudettomaksi oman edun tavoittelijaksi - ja samalla kotiäiti saa lämpimän ja rakastavan sekä lastaan ajattelevan vanhemman maineen. Kun nämä asiat eivät ole näin musta-valkoisia.

Sä EPÄILET, että kotiäidit ovat katkeria jne. töissäkäyviä kohtaan. Täytyy kysyä, että miksi olisi? Mä en ymmärrä, että joku voi kadehtia sitä. Että se oma ura/työ menee sen lapsen/lasten edelle.

Mitä hemmetin oikeutta? Keneltä? Ja joo, sellainen ihminen joka vie alle 1-vuotiaan hoitoon, on mielestäni oman etunsa tavoittelija. Ei siinä ainakaan lasta ensimmäisenä ajatella, vai ajatellaanko sun mielestä? Joku mainitsi, että lapsi ahdistuu sitten perheen taloudellisesta tilanteesta tms., mutta silloin ei vanhemmat osaa käyttäytyä aikuismaisesti, koska lapsille ei kuulu perheen raha-asiat, ongelmat tms. Lasten kuuluu elää onnellinen lapsuus, oli tilanne mikä tahansa.

 

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Tämä yhteiskunta on muutenkin todella syyllistävä. Kaikessa. Olet sitten kotona tai töissä niin aina löytyy syyllistäviä tekijöitä. Jota minä aina jaksan ihmetellä.
Ei koskaan ole ollu niin vaikea olla äiti kuin nyt on?!

Ja taas samaa mieltä !

Vaikka minä tällähetkellä olen äitiyslomalla oleva äiti. Ja en aijokkaan lähtä töihin. Näitten viiden kans riittää hommaa ihan yllinkyllin. Ja vielä olen pelkkä amislainen. Niin sammaa mieltä ollaan tästä syyllistämisestä.
jes

Höh, miten niin "pelkkä" amislainen? Ammatti kuin ammatti, kaikki lailliset ammatit on yhtä arvokkaita. Sitä paitsi kotiäitinä oleminen on sekin ihan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.

 

MISSÄ mä olen mollannut kotiäitien valintoja, näytä!

Eikä ole mitään ongelmaa, haluan vain oikeutta meille työssäkäyville äideille. Musta on väärin se, että työssäkäyvää äitiä mollataan kylmäksi ja rakkaudettomaksi oman edun tavoittelijaksi - ja samalla kotiäiti saa lämpimän ja rakastavan sekä lastaan ajattelevan vanhemman maineen. Kun nämä asiat eivät ole näin musta-valkoisia.

Sä EPÄILET, että kotiäidit ovat katkeria jne. töissäkäyviä kohtaan. Täytyy kysyä, että miksi olisi? Mä en ymmärrä, että joku voi kadehtia sitä. Että se oma ura/työ menee sen lapsen/lasten edelle.

Mitä hemmetin oikeutta? Keneltä? Ja joo, sellainen ihminen joka vie alle 1-vuotiaan hoitoon, on mielestäni oman etunsa tavoittelija. Ei siinä ainakaan lasta ensimmäisenä ajatella, vai ajatellaanko sun mielestä? Joku mainitsi, että lapsi ahdistuu sitten perheen taloudellisesta tilanteesta tms., mutta silloin ei vanhemmat osaa käyttäytyä aikuismaisesti, koska lapsille ei kuulu perheen raha-asiat, ongelmat tms. Lasten kuuluu elää onnellinen lapsuus, oli tilanne mikä tahansa.

No niin. Sieltä sitä taas tulee täydeltä laidalta, tuomitsemista ihan itseään... huomasit varmaan, että mä vilpittömästi kysyn, että mistä tuollainen asenne kumpuaa - ja mitä saan vastaukseksi? No, elämä on .

 

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Tämä yhteiskunta on muutenkin todella syyllistävä. Kaikessa. Olet sitten kotona tai töissä niin aina löytyy syyllistäviä tekijöitä. Jota minä aina jaksan ihmetellä.
Ei koskaan ole ollu niin vaikea olla äiti kuin nyt on?!

Ja taas samaa mieltä !

Vaikka minä tällähetkellä olen äitiyslomalla oleva äiti. Ja en aijokkaan lähtä töihin. Näitten viiden kans riittää hommaa ihan yllinkyllin. Ja vielä olen pelkkä amislainen. Niin sammaa mieltä ollaan tästä syyllistämisestä.
jes

Höh, miten niin "pelkkä" amislainen? Ammatti kuin ammatti, kaikki lailliset ammatit on yhtä arvokkaita. Sitä paitsi kotiäitinä oleminen on sekin ihan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.

Kunhan vaan laitoin. Ja ku tiedän et minun sukulaiset eivät tykkää et en lähteny jatkaan heti ja nyt en pysty vielä.
Mut mä arvostan minun työtä kotona ja tiedän että miehenikin arvostaa.

 

MISSÄ mä olen mollannut kotiäitien valintoja, näytä!

Eikä ole mitään ongelmaa, haluan vain oikeutta meille työssäkäyville äideille. Musta on väärin se, että työssäkäyvää äitiä mollataan kylmäksi ja rakkaudettomaksi oman edun tavoittelijaksi - ja samalla kotiäiti saa lämpimän ja rakastavan sekä lastaan ajattelevan vanhemman maineen. Kun nämä asiat eivät ole näin musta-valkoisia.

Sä EPÄILET, että kotiäidit ovat katkeria jne. töissäkäyviä kohtaan. Täytyy kysyä, että miksi olisi? Mä en ymmärrä, että joku voi kadehtia sitä. Että se oma ura/työ menee sen lapsen/lasten edelle.

Mitä hemmetin oikeutta? Keneltä? Ja joo, sellainen ihminen joka vie alle 1-vuotiaan hoitoon, on mielestäni oman etunsa tavoittelija. Ei siinä ainakaan lasta ensimmäisenä ajatella, vai ajatellaanko sun mielestä? Joku mainitsi, että lapsi ahdistuu sitten perheen taloudellisesta tilanteesta tms., mutta silloin ei vanhemmat osaa käyttäytyä aikuismaisesti, koska lapsille ei kuulu perheen raha-asiat, ongelmat tms. Lasten kuuluu elää onnellinen lapsuus, oli tilanne mikä tahansa.

No niin. Sieltä sitä taas tulee täydeltä laidalta, tuomitsemista ihan itseään... huomasit varmaan, että mä vilpittömästi kysyn, että mistä tuollainen asenne kumpuaa - ja mitä saan vastaukseksi? No, elämä on .

Sä kysyit, mä vastasin! Mitä odotat??

 

Miksi et Sörhis vastaa kaikkeen?

 

on näköjään turha haaveillakkaan toisesta lapsesta. Sillä tämän ketjun perusteella olisin aika hirviö. Tulisin viemään lapsen hoitoon viimeistään vuoden vanhana.

 

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Tämä yhteiskunta on muutenkin todella syyllistävä. Kaikessa. Olet sitten kotona tai töissä niin aina löytyy syyllistäviä tekijöitä. Jota minä aina jaksan ihmetellä.
Ei koskaan ole ollu niin vaikea olla äiti kuin nyt on?!

Ja taas samaa mieltä !

Vaikka minä tällähetkellä olen äitiyslomalla oleva äiti. Ja en aijokkaan lähtä töihin. Näitten viiden kans riittää hommaa ihan yllinkyllin. Ja vielä olen pelkkä amislainen. Niin sammaa mieltä ollaan tästä syyllistämisestä.
jes

Höh, miten niin "pelkkä" amislainen? Ammatti kuin ammatti, kaikki lailliset ammatit on yhtä arvokkaita. Sitä paitsi kotiäitinä oleminen on sekin ihan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.

Kotiäitiys ei ole työ, vaan vanhempana oloa. Normaali asia, äitinä oloa, ei todellakaan työtä vaikka se joistain sellaiselta tuntuu.

Kotityöt asia erikseen, äitiys ei minusta ole mitenkään päin työ.

 

Mä oon kohdannut enemmän sitä ylenkatsetta ja niitä loputtomia kyselyitä; koska menet töihin.

Onneksi olen jä töissä, että pääsin siitä stressistä, että mua kattotaan ku halpaa makkaraa.

 

Mistä nyt kateus ja katkeruus ylipäätään kumpuavat...halusta saada sitä mikä toisella on ja itsellä ei..siitä, että olisi halunnutkin saavuttaa elämässään jotain muuta kun lopulta saavutti????

Tai sitten ei...mistäs mä sen tietäisin. :xmas:

 

Miksi et Sörhis vastaa kaikkeen?

Siks kun se haluaa väittää ja vääntää samoista asioista, eikä sille kelpaa kun joku perustelee asiansa ja kantansa.

 

Joidenkin kohdalla voi olla kyse siitä, että hekin menisivät mielellään töihin, mutta eivät pääse...kun ei ole koulutusta, ei mies päästä, jotain sellaista. Sitten yrittävät kääntää asiat parhain päin itselleen.

Joidenkin kohdalla. Ei kaikkien.

Ja joidenkin kohdalla on niin, että he olisivat mielellään kotiäitejä, mutta eivät "pääse". Siitä tämä ap:n kotiäitivainokin varmaankin kumpuaa. Hän ei löytänyt "sisäistä kotiäitiään" vaan laittoi lapsen pienenä hoitoon pään hajoamisen pelossa. Ilmeisesti ei ole oikein sujut ratkaisun kanssa, kun kokee niin voimakkaita tunteita kotiäitejä kohtaan.

Hm, ja nyt olis taas kiva kuulla, että millä ihmeen tavalla ja missä mä olen kotiäitejä vainonnut.

Mitä omiin ratkaisuihini tulee, osittain olet oikeassa (olenhan asiasta täällä avoimesti kertonut), mutta siinä erinomaisen väärässä, ettenkö olisi sinut ratkaisujeni kanssa. Eikä mulla ole mitään voimakkaita tunteita kotiäitejä kohtaan - paitsi niitä, jotka eivät tässäkään ketjussa osaa olla tuomitsematta minua.

Eikö se eilinenkin aloitus korostanut sitä, että mitä ne KOTIäidit tekee tai jättää tekemättä. Vaikka jokainen tietää, ettei siivousinto välttämättä korreloi laisinkaan sen kanssa onko töissä vai ei. Siitä siis sana vaino, sä itse korostat sitä vastakkainasettelua mistä muita syytät.

eikö siinä eilisessä ketjussa ollut pointtina ihmettelyyn se,että kun MONET KOTI-äidit korostavat työnsä olevan lasten- ja kodinhoito ja haluavat siitä arvostusta jne, niin miksi sitten se koti on kuitenkin likainen? ( ja nyt likaisuutta ei ole se jos on vähän leluja lattialla ja kattilat likasena ).
vai menikö multa ohi jotain ?

Paitsi että kyse ei ollut siitä, että olis "vähän leluja lattialla ja kattilat likaisena". Jos ootte katsoneet koskaan Sillä siisti -ohjelmaa, niin päästään aika lähelle sitä, mitä mä tarkoitin.

 

on näköjään turha haaveillakkaan toisesta lapsesta. Sillä tämän ketjun perusteella olisin aika hirviö. Tulisin viemään lapsen hoitoon viimeistään vuoden vanhana.

No ei todellakaan kannata lapsia saada, ellei niitä itse viitsi hoitaa, ei ole rahaa hoitaa, terveyttä hoitaa...

 

Herkästi sellaiset kotiäidit hyökkäävät työäitien kimppuun joilla ei ole työhistoriaa, ammattia eikä siltä kantilta tulevaisuutta töissä. Ei ole enää mahdollisuutta kouluttautua siihen unelma-ammattiin koska ei yksinkertaisesti pystytä tai jakseta. Sitä omaa valintaa on sitten puolustettava vaikka hyökkäämällä niiden kimppuun jotka on valinnu toisin.

Eihän näin tee kaikki kotiäidit vaan ne jotka on tavalla tai toisella pettyneitä omaan valintaansa.

 

Kotiäitiys ei ole työ, vaan vanhempana oloa. Normaali asia, äitinä oloa, ei todellakaan työtä vaikka se joistain sellaiselta tuntuu.

Kotityöt asia erikseen, äitiys ei minusta ole mitenkään päin työ.

Ei olekaan, se on jokaisen oma valinta. Kenenkään ei ole pakko alkaa äidiksi.

 

En ole katkera mutta olen huolissani viattomista lapsista. Tämä syy "tuomitsemiseen". Tapahtuu paljon asioita jotka vaarantavat lapsen suostuisan ja PARHAAN MAHDOLLISEN kehityksen ja yksi on se, että lapset laitetaan liian pienenä hoitoon . Ei hyvä asia. Siitä ei pidä vaieta. Jonkun on pidettävä lasten puolia.

 

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Tämä yhteiskunta on muutenkin todella syyllistävä. Kaikessa. Olet sitten kotona tai töissä niin aina löytyy syyllistäviä tekijöitä. Jota minä aina jaksan ihmetellä.
Ei koskaan ole ollu niin vaikea olla äiti kuin nyt on?!

Ja taas samaa mieltä !

Vaikka minä tällähetkellä olen äitiyslomalla oleva äiti. Ja en aijokkaan lähtä töihin. Näitten viiden kans riittää hommaa ihan yllinkyllin. Ja vielä olen pelkkä amislainen. Niin sammaa mieltä ollaan tästä syyllistämisestä.
jes

Höh, miten niin "pelkkä" amislainen? Ammatti kuin ammatti, kaikki lailliset ammatit on yhtä arvokkaita. Sitä paitsi kotiäitinä oleminen on sekin ihan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.

Kotiäitiys ei ole työ, vaan vanhempana oloa. Normaali asia, äitinä oloa, ei todellakaan työtä vaikka se joistain sellaiselta tuntuu.

Kotityöt asia erikseen, äitiys ei minusta ole mitenkään päin työ.

kyllä lastenhoito on arvokkain ja tärkein työ maailmassa, lähes kaikki muu on maailman tuhoamista romulla ja roinala

 

Höh aina tätä samaa vääntämistä.
Toinen on onnellinen kotona ja toinen töissä.

Harvinaisen samaa mieltä. Siksi en ymmärrä sitä, että hyökätään kimppuun jos mitä yrittää kysyä / ihmetellä / analysoida maailmasta, jota ei oikeastaan tunne.

Tämä yhteiskunta on muutenkin todella syyllistävä. Kaikessa. Olet sitten kotona tai töissä niin aina löytyy syyllistäviä tekijöitä. Jota minä aina jaksan ihmetellä.
Ei koskaan ole ollu niin vaikea olla äiti kuin nyt on?!

Ja taas samaa mieltä !

Vaikka minä tällähetkellä olen äitiyslomalla oleva äiti. Ja en aijokkaan lähtä töihin. Näitten viiden kans riittää hommaa ihan yllinkyllin. Ja vielä olen pelkkä amislainen. Niin sammaa mieltä ollaan tästä syyllistämisestä.
jes

Höh, miten niin "pelkkä" amislainen? Ammatti kuin ammatti, kaikki lailliset ammatit on yhtä arvokkaita. Sitä paitsi kotiäitinä oleminen on sekin ihan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.

Kotiäitiys ei ole työ, vaan vanhempana oloa. Normaali asia, äitinä oloa, ei todellakaan työtä vaikka se joistain sellaiselta tuntuu.

Kotityöt asia erikseen, äitiys ei minusta ole mitenkään päin työ.

Tästä voi tapella sitten jossakin toisessa ketjussa.

 

Herkästi sellaiset kotiäidit hyökkäävät työäitien kimppuun joilla ei ole työhistoriaa, ammattia eikä siltä kantilta tulevaisuutta töissä. Ei ole enää mahdollisuutta kouluttautua siihen unelma-ammattiin koska ei yksinkertaisesti pystytä tai jakseta. Sitä omaa valintaa on sitten puolustettava vaikka hyökkäämällä niiden kimppuun jotka on valinnu toisin.

Eihän näin tee kaikki kotiäidit vaan ne jotka on tavalla tai toisella pettyneitä omaan valintaansa.

No, mä olen sitten poikkeus.
Maisterin paperit löytyy jo, mutta silti haluan viettää aikani lapsen kanssa. Töitä kerkeän tehdä loppuelämäni, mutta lapset on vain hetken pieniä!