Mistä johtuu anoppien ja miniöiden huonot välit?

Lähes aina, ainakin todella usein, anopilla ja miehen vaimolla on huonot välit. Mies ja appiukkonsa tulevat sata kertaa paremmin toimeen.
Mistä tuo kielii? Onko se primitiivinen kissatappelu naisilla, huonon itsetunnon takia pitää taistella miehistä tässä maailmassa.

 

Lyhyt vastaus: miehen äiti. Äidin mielestä pojalle nyt ei vaan mikä tahansa suttura kelpaa.

 

Mä näen sen niin, että nainen ja nainen - erilaiset tavat ja tottumukset sekä eri ikäluokka. Anoppi ja miniä eivät ole tottuneet toistensa tapohin vrt. äiti ja tytär, jotka ovat elämänsä ajan totutelleet toisiinsa. Tosin usein myös äidin ja tyttären välit ovat vaikeammat, kuin äidin ja pojan.

Yksilöllistähän se tietysti on ja jokaisessa ihmissuhteessa on erilaiset vaikeudet tai niitä ei ole. Mulla itselläni on hyvät välit omaan anoppiini, ollaan enempi ystäviä kuin anoppi ja miniä. Samoin omiin miniäntekeleihini koen välien olevan hyvät - heillä voi asiasta tietysti olla erilainen näkemys, mutta mitään kahnauksia ei ole tullut. Olen yrittänyt opastaa, että kouluttakaa puolisonne mieleiseksi

 

Kilpailu saman miehen suosiosta, huomiosta jne.

 

Lyhyt vastaus: miehen äiti. Äidin mielestä pojalle nyt ei vaan mikä tahansa suttura kelpaa.

Pitäisikö kelvata? Eihän tyttärellekään tarvitse minkä tahansa häntäheikin kelvata.

 

Uskoisin, että monesti on juuri se ongelma, ettei äiti osaa päästää irti pojastaan ja siinä sitten taistellaan lapsellisesti.
Tai ainakin mitä olen seuraillut, miehen äidit yleensä puuttuu liikaakin parien elämään ja se aiheuttaa niitä riitoja. Tytöt ovat usein paljon itsenäisempiä eivätkä edes päästä omaa äitiä puuttumaan liiakseen ja sanovat suoremmin asiat.

Meillä on hyvät välit onneksi vaikka toki kärhämääkin löytyy, mutta en mä nyt siitä syystä ala ketään inhoamaan. Ihana anoppi vaikka joskus voisi kuunnella enemmän. (mutta en ole itsekään täydellinen)

 

Omassa tapauksessani en ole ihan varma mutta musta tuntuu ettei anoppi vaan tykkää musta niin paljon ja siksi etsii syitä miksi olisin huono ihminen..
Toinen syy varmasti se että miesystäväni asui lähellä vanhempiaan ja näkivät monta kertaa viikossa mutta kun aloimme seurustelemaan nja muutimme yhteen jossain vaiheessa niin käytiin yhdessä ja sit mentiin muuttamaan toiselle puolelle suomea ja nyt näkevät aika harvoin.. Hän on kääntänyt tän jutun jotenkin että vein poikansa pois häneltä tms..

 

vaikee sanoo ku mä tuun anopin kans hyvin juttuun, mukava mamma=)

 

Muistakaa nyt sitten, että kun tää kiertokulku on aina ollut samaa niin teistäkin tulee inhottavia anoppeja jotka pitää pojistaan lapsellisesti kiinni.

 

Se aiheuttaa vihanpitoa, jos miehen äiti haluaa päättää poikansa puolesta kehen tämän pitäisi rakastua. Tai jos miehen äiti vanhempana naisena kokee itsensä uhatuksi ja käpertyy siihen omaan ryppyisyyteensä ja surkeuteensa. Ei se vanhempi ihminen aina ole itsevarma ja epävarmat ihmiset eivät välttämättä ole muille kovin kivoja.

 

[QUOTE="Vieras";28674873]Muistakaa nyt sitten, että kun tää kiertokulku on aina ollut samaa niin teistäkin tulee inhottavia anoppeja jotka pitää pojistaan lapsellisesti kiinni. [/QUOTE]

Mä en halua tulla sellaiseksi. Se on varmin tapa menettää aito yhteys poikaan lopullisesti.

 

[QUOTE="Vieras";28674873]Muistakaa nyt sitten, että kun tää kiertokulku on aina ollut samaa niin teistäkin tulee inhottavia anoppeja jotka pitää pojistaan lapsellisesti kiinni. [/QUOTE]

Eikä tuu, lupasin terkalle katkasta napanuoran kirkossa sitten, piti oikein puhuttelun asiasta.

 

Mä en halua tulla sellaiseksi. Se on varmin tapa menettää aito yhteys poikaan lopullisesti.

Mä en myöskään halua tuollaiseksi jos lapsia joskus saadaan =)
Tuo on meillä havaittavissa miehellä myös, on tuskastunut äitinsä ajoittaisiin paskapuheisiin minusta ja se on nakertanut suhdetta äitiinsä huomattavasti.

 

Minulla ainakin semmoinen anoppi, joka ei hyväksy Kirkkoon kuulumista ja ihmettelee miksi olen niin hiljainen. Ei jaksa iänikuista seurakunnan lyttäämistä kuunnella... Kaikelle uskontoon liittyvälle jaksetaan räkättää ruokapöydässä...

 

Mä en myöskään halua tuollaiseksi jos lapsia joskus saadaan =)
Tuo on meillä havaittavissa miehellä myös, on tuskastunut äitinsä ajoittaisiin paskapuheisiin minusta ja se on nakertanut suhdetta äitiinsä huomattavasti.

Vielä ikävämpää olisi se, jos se kuuntelisi niitä puheita eikä uskaltaisi sanoa vastaan.
Mulla on sen ikäinen poika, että tajuan kyllä miltä tuntuu luopua, mutta se on pakko. Jos alkaisin mustasukkaisena pilaamaan sen elämää tulevaisuudessa, se lähtis, eikä kattois taakseen, sen ei tulis ikävä.

 

Olen hyvin erilainen kuin mieheni äiti, jonka mielestä naisilla ja miehillä on omat työnsä ja välistä tuntuu että oma paikkansakin. Itse en suostu mihinkään rooliin, tai tekemään koska kun ennenkin näin tehtiin. Hän ei tunnu ajattelevan itse, enkä pidä sellaisesta.
Hän on myös loukannut poikaansa, miestäni, niin pahasti etten koskaan voi sitä unohtaa. Sanomiset tuli meidän parisuhteesta, joten kaiketi olen ottanut itseenikin siinä.
Puhun hänen kanssa normaalisti, silloin harvoin kun nähdään ja pystyn neutraalin olemiseen. Saan kyllä oman vereni kiehahtamaan jos asioita muistelee.

 

Meillä ainakin se, että hän välttää kuulemma tunkeutumista meidän asioihin eli ei ikinä juttele eikä kysele, eikä siis enää oikein osaa kommunikoida mitenkään, tervehtii vaan ja näyttää ahdistuneelta : Silloin kun ei asuttu yhdessä vielä niin hän oli ihan normaali ja mukava, mutta nyt kun asutaan niin kuvittelee jotenkin että meillä on kauhean salainen oma elämä, joten ei kysy edes kuulumisia. Tai näin minä ainakin tämän tilanteen tulkitsen.

Ja mie siis voisin olla enemmänkin tekemisissä, ihan mukava nainen hän on, mitä nyt ei välillä ymmmärrä että omat kullannuput on jo aikuisia ihmisiä ja osaavat itse huolehtia omat asiansa..

 

Meillä ongelma on enemmän minä kuin anoppi. Ollaan erilaisia ihmisiä, mutta anoppi aina yrittää olla ystävällinen, sen jutut vaan menee vähän pieleen. Mulla ei riitä hermot sen toheltamiseen. Yritän kuitenkin aina venyttää pinnaa enkä anopille räyhää, mutta en jaksa häntä kovin usein. Mies ja lapset kyllä näkee, ei mun tarvitse aina olla mukana.

 

Naiset yrittävät hallita miestään täydellisesti ja eivät kestä miehen äidin osaa miehen elämässä koska haluavat olla ainoita naisia miehen elämässä.

 

[QUOTE="mies";28675026]Naiset yrittävät hallita miestään täydellisesti ja eivät kestä miehen äidin osaa miehen elämässä koska haluavat olla ainoita naisia miehen elämässä.[/QUOTE]

Joskus ehkä noinkin, joskus taas anoppi ei kestä. Mua ei liikuta anopin ja miehen välit mitenkään (toivon kyllä että pysyvät hyvinä), mutta anopin ja mun välit ovat hieman kankeat, ei johdu miehestä vaan ihan siitä että ihmisinä ollaan niin erilaisia. Olen kokenut että ongelma on minä, että mä en vaan osaa, mutta nyt kun mietin enemmän, niin kai se on kahden kauppa kuitenkin.

 

Se että anoppi ei ymmärrä, että aikuiselle pojallaan on nyt oma koti ja perhe, jossa on omat tavat ja jossa eletään omaa perhe-elämää. Poika ei välttämättä voi tai halua enää osallistua anopin toiveiden mukaan vanhempiensa arkeen ja juttuihin, koska hänellä on nyt oma perhe vaimoineen ja lapsineen. Miniää loukkaa liika asioihin puuttuminen, anoppia loukkaa se ettei poika enää haluakaan haluakaan asioiden olevan "niin kuin äiti on opettanut", kokee ettei hän ja hänen tapansa enää kelpaa. Se, ettei äiti osaa irroittaa lapsestaan. Välillä tekisi mieli tiuskaista, että olisi jättänyt lapsen hankkimatta ja adoptoinut kehitysvammaisen, joka tarvitsee huoltajaa vielä kolmekymppisenäkin.

Appi antaamun siivota, kokata ja pukea lapseni omalla tavallani, eikä loukkaannu tai vittuile.

 

[QUOTE="mies";28675026]Naiset yrittävät hallita miestään täydellisesti ja eivät kestä miehen äidin osaa miehen elämässä koska haluavat olla ainoita naisia miehen elämässä.[/QUOTE]

Poikaansa takertuvat äidit ovat oman kokemukseni mukaan enemmän ongelmana kuin miestään hallitsevat miniät. Yleensä takertuvilla anopeilla on myös omassa parisuhteessaan alistettu mies, joka on enemmän kuuliaisen lapsen tai koiran kuin tasavertaisen puolison asemassa.

Kaikki äidit eivät kuitenkaan takerru poikaansa, vaan niitäkin anoppeja on, joilla on oma hyvä elämä ja jotka ovat turvallisin mielin lähettäneet lapsensa maailmalle. Sellaisten anoppien kanssa miniöillä tuskin tulee kiistaa.

Kiistathan tulevat siitä, että toinen osapuoli yrittää hallita toisten, aikuisten ihmisten, kodissa tapahtuvia asioita.

 

[QUOTE="Vieras";28674873]Muistakaa nyt sitten, että kun tää kiertokulku on aina ollut samaa niin teistäkin tulee inhottavia anoppeja jotka pitää pojistaan lapsellisesti kiinni. [/QUOTE]

Kiertokulun voi keskeyttää tiedostamalla sen. Tiedostamalla, että miksi ja tekemällä itse päätöksen toimia eri tavalla.

Kieltämällä kyseisen asian, sanomalla, että ei tuollaista ole miniät/anopit on vaan vaikeita tulee todennäköisesti jatkamaan samaa perinnettä.

 

[QUOTE="mies";28675026]Naiset yrittävät hallita miestään täydellisesti ja eivät kestä miehen äidin osaa miehen elämässä koska haluavat olla ainoita naisia miehen elämässä.[/QUOTE]

Niin sen kuuluukin mennä. Insestiperheet erikseen.

 

Minun äiti mielellään ohjeistaa, miten meidän perheessä pitäisi elää. Siihen kuuluu rahankäyttö, vapaa-aika, lasten lukumäärä, kodinhoito siivouksineen ja ruuanlaittoineen. Omalle äidille uskaltaa sanoa vastaan kovemmin kuin anopille uskaltaisi. Onneksi anoppi ei noihin puutu.