Mistä johtuu anoppien ja miniöiden huonot välit?

Lähes aina, ainakin todella usein, anopilla ja miehen vaimolla on huonot välit. Mies ja appiukkonsa tulevat sata kertaa paremmin toimeen.
Mistä tuo kielii? Onko se primitiivinen kissatappelu naisilla, huonon itsetunnon takia pitää taistella miehistä tässä maailmassa.

Mun ihana anoppi muuttui kun tuli vaihdevuodet... EI auttanut siinä mikään mitä minä teiun. Kun kaikki oli yhtäkkia väärin.. Onneksi pahin tuntuu olevan takanapäin ja se vanha mukava anoppi taas alkaa olemaan enemmän kuvioissa. Vaikka meistä ei varmasti koskaan enää tule niin läheisiä kuin joskus oltiin
. Tai mistä sitä tietää... onhan tätä elämää vielä edessä

 

Minun anoppini on yksi parhaista ystävistäni. Jos tulee elämässä mutkia tai ongelmia, niin tiedän, että anoppi auttaa aina. Enemmän häneen turvaudun kuin omaan äitiini. Joten en ymmärrä kysymystä yhtään. Ja luulen, että meitä on muitakin.

 

Niin sen kuuluukin mennä. Insestiperheet erikseen.

Nyt meni ohi. Ei vaan, sun ajtuksen kulku on monesti vähän outoa.
Pitääkö sinun jotain hallita miestäsi ettei vaan tee asiaa X? Nussi äitiään tai edes ole lämpimissä väleissä hänen kanssaan? Sä varmaan ahdistuisit iäksi jos miehesi halaisi äitiin ja tunnustaisi rakastavansa?

 

[QUOTE="Vieras";28675539]Nyt meni ohi. Ei vaan, sun ajtuksen kulku on monesti vähän outoa.
Pitääkö sinun jotain hallita miestäsi ettei vaan tee asiaa X? Nussi äitiään tai edes ole lämpimissä väleissä hänen kanssaan? Sä varmaan ahdistuisit iäksi jos miehesi halaisi äitiin ja tunnustaisi rakastavansa?[/QUOTE]

Ööö, mitä? Nt meni kyllä sun ajatuksen juoksu ohitse myös aika kovaa.

ainoa nainen elämässä on tietysti puoliso. Ei tytär, eikä äiti. Ei sillä tavalla. Jos miniä on anopille joku uhka, silloin anopilla on jotenkin sairas suhde poikaansa.

 

Annattaisko sun vähän kohottaa itsetuntoasi kun taidat nousta takavarpailla jos miehellä on hyvät välit äitiinsä. Mistä vedit insestin tähän?

Pitääkö naisen vittuilla isälleen minkä ehtii jottei vaan luulla, että tytär saa letkua isältään?

Ööö, mitä? Nt meni kyllä sun ajatuksen juoksu ohitse myös aika kovaa.

ainoa nainen elämässä on tietysti puoliso. Ei tytär, eikä äiti. Ei sillä tavalla. Jos miniä on anopille joku uhka, silloin anopilla on jotenkin sairas suhde poikaansa.

 

[QUOTE="Vieras";28675606]Annattaisko sun vähän kohottaa itsetuntoasi kun taidat nousta takavarpailla jos miehellä on hyvät välit äitiinsä. Mistä vedit insestin tähän?

Pitääkö naisen vittuilla isälleen minkä ehtii jottei vaan luulla, että tytär saa letkua isältään?[/QUOTE]

Meneekö sulla hiukan yli vai? Ootko sä tämmönen tarra-äiti itse?

 

[QUOTE="mies";28675026]Naiset yrittävät hallita miestään täydellisesti ja eivät kestä miehen äidin osaa miehen elämässä koska haluavat olla ainoita naisia miehen elämässä.[/QUOTE]

Minulla on niin, että haluaisin, että me tekisimme enemmän asioita yhdessä kuin mitä teemme miehen vanhempien kanssa.

Miehen isä käy meillä useammin kuin miehen äiti. Me käymme anoppilassa aika usein, ja siellä tuntuu että olen osa porukkaa, mutta anoppini ei tunnu viihtyvän meillä kotona. Olen tosi järjestelmällinen mutta en todellakaan mikään natsi, mutta tuntuu että anoppi hiipii meillä ja on kamalan varovainen ja sellainen vähän anteeksipyytelevä. Olen sanonut tuhannet kerrat että jos et löydä täältä jotain, niin availe kaappeja kunnes löydät. Ja että meillä saa olla kuin kotonaan.

Mieheni on monet kerrat ehdottanut että vanhempansa tulisivat meille yöksi, lapsetkin tykkäisivät. Mutta eivät ole vielä tulleet, kuusi vuotta olemme pyydelleet. Miehen siskojen luona käyvät, mutta meillä eivät.

Olen myös joskus ajatellut että olisi kiva viettää aikaa yhdessä, käydä syömässä vaikka koko "suku" tai minigolfaamassa tai jotain edes, mutta anoppi ei tunnu tätä haluavan. Ehkä hän pelkää minun ajattelevan, että tuppaa poikansa elämään?

Viimeksi eilen annoin hänelle yhden kesäravintolan esitteen ja sanoin, että olisi kiva käydä täällä syömässä. Anoppi innostui ajatuksesta ja sanoi, että he menevät miehensä kanssa sinne heti ensi viikolla.

Joo, antaa olla

 

Itse sä taisit tämän seksuaalisen insestikortin otit esiin.

Meneekö sulla hiukan yli vai? Ootko sä tämmönen tarra-äiti itse?

 

[QUOTE="Vieras";28675627]Itse sä taisit tämän seksuaalisen insestikortin otit esiin.[/QUOTE]

Joo ja sä tunsit tarvetta alkaa oikein kuvittamaan asiaa.

 

Aika väsynyttä tuollainen "en mä oikeesti tarkoittanut". Selvästi olet ahdistuva pikkupimu joka hirnuu takajaloillaan kun miehelläsi on kivaa muiden kanssa.

Joo ja sä tunsit tarvetta alkaa oikein kuvittamaan asiaa.

 

[QUOTE="Vieras";28675643]Aika väsynyttä tuollainen "en mä oikeesti tarkoittanut". Selvästi olet ahdistuva pikkupimu joka hirnuu takajaloillaan kun miehelläsi on kivaa muiden kanssa.[/QUOTE]

Sinähän selvänäkijä oot.

 

Jaah...mulla on appivanhempiin ja isovanhempiin hyvät välit, mun vanhempiin taas ei oo eikä miehelläkään. Anoppi on olemassa ja saatavilla tunkematta, mun äiti haluis sanella kaiken ja lasten perheineen pitäs elää kuten hän sanoo. Tuntuu että olen anopille enemmän tytär ku omalle äitille.

 

Eikö se syy ole useimmiten, että miehen äidin mielestä kukaan nainen ei ole tarpeeksi hyvä hänen kultapojalleen.

 

Anopit ovat vain epäkohteliaita, siinä syy.

 

Anoppi oli suunnitellu pojalleen tietyn vaimon, mut poikapa ei sitä huolinu. Ikänsä vihotteli sitten miniälleen.

 

Emmä tiiä. En taida tietää kuin yhden tapauksen, jossa näin on.
Muilla tuttavilla on aivan asialliset -jopa lämpimät- välit anoppeihinsa ja miniöihinsä.

Itselläni ei ole ollut ikinä mitään ongelmia poikaystävien äitien kanssa, läheiset välit on ollut ja yhdessä juoruiltu kaikkea hauskaa.

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa että anoppi koki minut uhkana hänen ja poikansa suhteelle. Hän ei ole vieläkään hyväksynyt minua ja minun tapojani toimia, vaikka en pidä itsestäni kovaa melua.

Hän ja hänen tyttärensä ovat molemmat hyvin "itsenäisiä", suorastaan feministejä (tosin vain omissa parisuhteissaan), joten eivät pysy parisuhteessa pitkään.

Me olemme miehen kanssa tottuneet ottamaan toistemme mielipiteet huomioon, esim. kysymme aina toiselta sopiiko jokin meno, ennen kuin lupaamme lähteä vaikkapa seuraavana sunnuntaina auttamaan anoppia taas jossakin asiassa. Siitä anoppi ei tykkää, koska ajattelee poikansa olevan tossun alla.
Hänen tyttärensä joutui kärsimään kun kotiäitinä hoiti lapset ja kodin, mutta tottakai miniän pitää jaksaa samat hommat ja paljon enemmän, jotta hänen kultapoikansa saa levätä ja elellä elämäänsä.

Ei se ikä aina tuo sitä viisautta.

 

En ole kokenut hankalaksi tätä. Olen aika lailla vastakohta mieheni eksästä, joten oli helppo tulla juttuun anopinkin kanssa.

 

[QUOTE="vieras";28675041]Se että anoppi ei ymmärrä, että aikuiselle pojallaan on nyt oma koti ja perhe, jossa on omat tavat ja jossa eletään omaa perhe-elämää. Poika ei välttämättä voi tai halua enää osallistua anopin toiveiden mukaan vanhempiensa arkeen ja juttuihin, koska hänellä on nyt oma perhe vaimoineen ja lapsineen. Miniää loukkaa liika asioihin puuttuminen, anoppia loukkaa se ettei poika enää haluakaan haluakaan asioiden olevan "niin kuin äiti on opettanut", kokee ettei hän ja hänen tapansa enää kelpaa. Se, ettei äiti osaa irroittaa lapsestaan. Välillä tekisi mieli tiuskaista, että olisi jättänyt lapsen hankkimatta ja adoptoinut kehitysvammaisen, joka tarvitsee huoltajaa vielä kolmekymppisenäkin.

Appi antaamun siivota, kokata ja pukea lapseni omalla tavallani, eikä loukkaannu tai vittuile.[/QUOTE]

Tämä kuulostaa tutulta.
Anoppi on tottunut järjestelemään omat ja muiden asiat aina, ilman, että kukaan sanoo vastaan. Mieheni on perusnössykkä mitä äitiinsä tulee, ei kehtaa sanoa ei - kuten ei muukaan heidän perhe.

Minä taas olen tottunut saamaan eri tavalla vapautta perheeltäni, jo nuoresta saakka olen saanut itse päättää asioistani ja vanhempani ovat antaneet minun tehdä omat päätökseni. Kun nyt sitten anoppi, eli minulle ulkopuolinen ihminen on jo esimerkiksi sanellut meidän mökkisuunnitelmat, tuntuu että pää räjähtää...

 

En tiedä. Anoppi piti minusta kun ei ollut lapsia. Jostain syystä emme olisi saaneet tehdä lapsia. Kysyi miksi kun ilmoitimme. Kai hn oli kaavaillut että hän on miehen elämän keskipiste ja hänen eteen tehdään työtä (hakee turvallisuutta rahasta, sitä kerryttäää kiinteistöjen ja säästöjen muodossa itselleen) ja ei pitänyt siitä että poikansa tekee oman perheen eteen työtä. Soittelivat miestä jatkuvasti töihin (ilmaistöihin) näihin omistamiensa kiinteistöjen (joista saavat vuokratuloa) pariin kun lapsia ei ollut.

Sitten anoppia ja appea pitää kunnioittaa ja omista tunteista ei saa sanoa mitään, eli mies ei ole saanut ilmaista mielipidettään ja jos kertoo että tuntuu epäreilulta alkaa solvaaminen. eli itse eivät kunnioita poikaansa mutta pojan pitäisi heitä.

He kunnioittavat rahaa.

 

Anopit ovat vain epäkohteliaita, siinä syy.

[QUOTE="vieras";28676990]Eikö se syy ole useimmiten, että miehen äidin mielestä kukaan nainen ei ole tarpeeksi hyvä hänen kultapojalleen.[/QUOTE]

Eli tekin käyttäydette tuollai kun tulette siihen tilanteeseen

Hauska miten ihmiset voivat huijata itseään ja olla kovin itseriittoisia. Mininä ollaan mitä ihanimpia, mutta myöhemmin anoppina ollaan myös En minä mutta ne muut...

 

[QUOTE="noh";28677259]En tiedä. Anoppi piti minusta kun ei ollut lapsia. Jostain syystä emme olisi saaneet tehdä lapsia. Kysyi miksi kun ilmoitimme. Kai hn oli kaavaillut että hän on miehen elämän keskipiste ja hänen eteen tehdään työtä (hakee turvallisuutta rahasta, sitä kerryttäää kiinteistöjen ja säästöjen muodossa itselleen) ja ei pitänyt siitä että poikansa tekee oman perheen eteen työtä. Soittelivat miestä jatkuvasti töihin (ilmaistöihin) näihin omistamiensa kiinteistöjen (joista saavat vuokratuloa) pariin kun lapsia ei ollut.

Sitten anoppia ja appea pitää kunnioittaa ja omista tunteista ei saa sanoa mitään, eli mies ei ole saanut ilmaista mielipidettään ja jos kertoo että tuntuu epäreilulta alkaa solvaaminen. eli itse eivät kunnioita poikaansa mutta pojan pitäisi heitä.

He kunnioittavat rahaa.[/QUOTE]

ja siis ymmärrän toisten auttamisen, jos kyseessä on oikea tarve. Jos miehen äiti olisi vaikka yksin ja köyhä ja asuisi vuokralla ja olisi kaikkensa tehnyt vaikka lastensa eteen, pienistä rahoista esim. maksanut opinnot, ja asuisi vuokralla, tai pienessä omassa, niin tottakai lasten kuuluisi avittaa jos heillä olisi rahaa.
Mutta eihän auttamista ole se että vaatii toista tekemään orjatyötä itselleen vaikka itsellä on rahaa ja jopa orjatyötä sellaiseen kohteeseen, josta itse nauttii pääomatuloa/vuokratuloa eli palkkaan rinnastettavaa etua.

 

[QUOTE="Vieras";28677261]Eli tekin käyttäydette tuollai kun tulette siihen tilanteeseen

Hauska miten ihmiset voivat huijata itseään ja olla kovin itseriittoisia. Mininä ollaan mitä ihanimpia, mutta myöhemmin anoppina ollaan myös En minä mutta ne muut...[/QUOTE]

Hmmm. Kyllä ainakin voi yrittää tehdä eri tavalla kuin omat vanhempansa tai appivanhempansa.
Esim. jos tuntuu että ei ole reilua joku asia, voi yrittää itse toimia eri tavalla.

Jos ei siltikään kelpaa, niin sitten ei, mutta voi yrittää olla esim. tasapuolinen lapsilleen myös kun ovat aikuisia, jos itsestä tuntuu että lasten isovanhemmmat eivät ole.

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa että anoppi koki minut uhkana hänen ja poikansa suhteelle. Hän ei ole vieläkään hyväksynyt minua ja minun tapojani toimia, vaikka en pidä itsestäni kovaa melua.

Hän ja hänen tyttärensä ovat molemmat hyvin "itsenäisiä", suorastaan feministejä (tosin vain omissa parisuhteissaan), joten eivät pysy parisuhteessa pitkään.

Me olemme miehen kanssa tottuneet ottamaan toistemme mielipiteet huomioon, esim. kysymme aina toiselta sopiiko jokin meno, ennen kuin lupaamme lähteä vaikkapa seuraavana sunnuntaina auttamaan anoppia taas jossakin asiassa. Siitä anoppi ei tykkää, koska ajattelee poikansa olevan tossun alla.
Hänen tyttärensä joutui kärsimään kun kotiäitinä hoiti lapset ja kodin, mutta tottakai miniän pitää jaksaa samat hommat ja paljon enemmän, jotta hänen kultapoikansa saa levätä ja elellä elämäänsä.

Ei se ikä aina tuo sitä viisautta.

Meillä on näin että anoppi kertoi suoraan, että tekee KAIKEN tyttören perheelle, koska muuten tytär joutuisi tehdä yksin kun appiukko ei kuulemma osaa ja ehdi. (siis hoitavat paljon lapsenlapsia, tekevät remontit taloon ja autoon, talon peruskorjaus , siivouksiakin ym ym)

Mutta meitä kohtaan suhtautuminen on niin että kun toinen lapsi syntyi, oli vastasyntynyt, tullessaan vain kyselivat olemmeko tehneet töitä heidän avukseen.

 

mä en muista että mun äiti tai vaimo olisivat koskaan sanoneet pahaa sanaa toisilleen

tiedän että vaimo pitää anopistaan, äidistä en ole ihan varma mutta jos ei pidä niin ei ainakaan tuo sitä millään lailla esille