Mistä voimia uhmaikäisen kanssa???

[vieras]

Alan olla ihan jaksamisen äärirajoilla tuon meidän pikku tuittupään kanssa...ikää neidillä vasta 1v8kk, mut parin kk ajan ollu jo erittäin voimakasta uhmaa..

On meidän perheen neljäs lapsi, eikä kyllä kenelläkään muullaa ole noin voimakasta uhmaa ja noin varhain ollut! Mitä tuosta lapsesta vielä tuleekaan, huh..

Aamupäivät menee yleensä hyvin uloslähtöön saakka, pukemisvaiheessa viimeistään saa "kohtauksen" milloin mistäkin ja sitä huutoa sit jatkuu ½-1h. JA tuon raivarin voi siis tosiaan saada IHAN mistä vaan ja milloin vaan ja kesto on aina tuo sama, vähintään ½h

On yritetty kääntää lapsen huomio muualle...toimii joskus, jos sattuu jotain OIKEIN mielenkiintoista, mut kun jokapäivä ei kävele vastaan joulupukkeja ja poroja! MItkään koirat tai autot ei paljo hetkauta.
Ollaan koitetty jättää kokonaan huomioimatta, ei lyhennä kohtauksen kestoa.
Ollaan otettu syliin--->pahentaa vaan tilannetta ja pitkittää kohtausta.

Aikansa huutaa ja sit kun kohtaus on ohi, niin homma jatkuu niinkun ei mitään!

Ja minä en enää jaksa... , ei enää huvita lahteä mihinkään lasten kanssa, kun tuo nuorimmaninen "pilaa" reissun tuolla huutamisella (siis just sellaist uhmisen "haluan-en halua"-huutoa). Tänään oli ihan lähellä etten lyöny tuota raivopäätä

Mistä voi hakea apua? TAi onko mitään apua saatavissa? Kyllä mä tiedän, että aikanaan se helpottaa tai ainakin muuttaa muotoaan, mutta kun just NYT on oma jaksaminen aika finaalissa...
Neuvolasta en ole kokenut apua saavani, ja monetkaan jotka vaan silloin tällöin näkevät tuota lasta eivät edes usko, miten raskas se on, koska on ulkoisesti tosi suloinen lapsi ja halutessaan niin ihanan "kiltti" ja lutunen, ettei tosikaan!

 

[vieras]

Meillä on samanlaista mutta en oo aatellutkaan että se ois jotenki epänormaalia ja pitäis apua hakea jne. Se on vaan vaihe joka menee joskus ohi. Rasittavaa tietysti mutta ei se auta kun kestää, välillä hammasta purren. Jaksamista! Ymmärrän kyllä että tuntuu tosi raskaalta jos muut lapset olivat helpompia. Meille sattu ensimmäisenä tämmöinen tuittupää niin ei tullu niin järkytyksenä kun luulin että muillakin on samanlaista

 

[halaus]

Meillä tyttö oli samanlainen tuossa iässä. Rangaistukset ja lahjonnat vaan kunnolla käyttöön. Nyt ikää 3v3kk ja valoa alkaa tunnelin päässä pilkahdella. On kausia, joina käyttäytyy kuin pieni enkeli. Eikä jaksa enää raivota niin pitkään. Helpottaisko sun oloa, jos kertoisin, että nyt kun meillä alkaa tuon ensimmäisen kanssa helpottaa, on meillä tästä seuraavasta tulossa ilmeisesti ihan samanmoinen heti perään. Saat olla vahingoniloinen, ole hyvä.

 

[ap]

JOo, mäkin varmaan jaksaisin hyvin, jos mulla ois tämä yksi tuittupää, mut nuo kolme muutakin pitää hoitaa ja niidenkin tarpeet ottaa huomioon, ei voida mennä tuo ärripurrin ehdoilla...ja nuo muutkin kärsii, kun ei huvita lähtee puistoon, kauppaan, kirjastoon...
JA todellakin, tiedän kyllä, että ohi se jossain vaiheessa menee, mut NYT on pinna niin tiukalla, että kaipaisin apua jostain ennenkun lyön joku kaunis päivä tuota lasta

Ja sulle "halaus" en oo kyl ollenkaan vahingoniloinen, päinvastoin! Voimia sinulle!
Onneks tuo meidän tuittu on tasan tarkkaan meidän viimenen lapsi

 

[halaus]

Vielä lisään, että menet vaan kaikkialle, vaikkei huvittais. Huutakoon ja raivotkoon ja tuijottakoot muut ihmiset. Meillä on raahattu välillä kahta huutavaa lasta autoon kauppakeskuksessa, mutta uskoisin, että niistä tilanteista on jotain niihin pikkupäihin jäänytkin.

 

[suzyco]

:hug: Ap:lle... tiedän just enkä melkein miltä susta tuntuu. Meillä on nyt 2v tyttö joka on aina ollut aikas tempperamenttinen,sekä hyvässä että pahassa.
Koita ajatella asiaa toisin päin,aika useinhan nämä tuittupäät on myös rohkeita ja vilkkaita lapsia.koita hakea sieltä niitä positiivisia juttuja. Ja ajattele että tulevaisuudessa tuolla päättäväisyydellä pärjää varmasti,vielä kun saa sitä kärsivällisyyttä mukaan iän myötä.

Meillä on usein myös pukeminen sellasta et sillon heittäydytään veltoks ja ruvetaan huutamaan/raivoamaan ja nyt kun on voimaakin tullut niin välillä saattaa rimpuillakkin tosi kovaa.
Saattaa myös vaikka kaupan parkkiksella heittäytyä maahan huutamaan tms...Hermostuu myös jos joku leikki ei heti suju. Mutta osaa olla myös tosi ihana ja rakas.

Mä teen usein niin kun huomaan et hermo menee (olen itsekkin aika lyhyt pinnainen) ja mieli on tehnyt lyödä, silloin lähden toiseen huoneeseen ja jätän lapsen yksinään. Tätä nyt ei tietty ulkona voi tehdä. Oon saattanu vaikka paiskoa jotain pehmeitä leluja seinään tms purkanut kiukkuni. Sitten kun vähän olen rauhottunu niin olen tullut takas ja monesti se kiukkuilukin on sitten loppunu.

Kannattaa tosiaan puhua tunteistaan, se auttaa kun huomaa ettei ole ainoa jolla on välillä vaikeaa.
Meillekkin on nyt toinen syntymässä koska tahansa ja välillä mietin että miten ihmeessä mä pärjään sitten noiden kahden kanssa. Mutta se on vaan pärjättävä ja purettava sitten oloaan jollekkin jos sellanen tunne tulee.

Aika harvoin mä neuvolasta olen apua saanut,helppohan niiden on sanoa että koita vaan pysyä rauhallisena yms...meidänkään neukka tätillä ei itsellään ole lapsia ollenkaan! Enemmän tukea ja kuuntelevaa korvaa olen saanut toisilta äideiltä ja mieheltäni,sekä myös omalta äidiltäni.

 

[vv]

Oma hermostuminen vain pahentaa tilannetta.. kokeile rauhallista puhetta tai jopa kuiskaamista että joutuu hiljentymään kuullakseen.
Tai yritä kysellä / arvailla miksi hermostuu.. onko nälkä, kuuma, väsyttääkö.. jos hermostuu siitä ettei tule ymmärretyksi, ei siis osaa vielä sanoa haluamaansa.

 

[Gluteus maximus]

Meillä tytön kanssa ihan sama juttu. Pojan kanssa tuollaista ei ole ollut. Meillä tyttö nyt 3,5v ja edelleen saa (onneksi harvakseltaan ) raivareita jotka kestää n. 1h-2h. uhmaaminen alkoi siinä 2v iässä. Parhaimmillaan sai päivittäin 2h raivareita ja yhdetkin raivarit kesti 2,5h (katsoin kellosta ) Huutaa, potkii, heittelee tavaroita. Tyttö on erittäin tempperamenttinen ollut jo vauvasta lähtien, joten kai tuo luonteeseen kuuluu. Minä olen tehnyt niin, että menee huutamaan huoneeseen (jätän oven auki ) ja käyn tasaisin väliajoin katsomassa ja kysymässä joko riittää? Hermoja on kiristänyt kyllä useasti.

 

[Harmaaanno]

En todellakaan osaa antaa vinkkejä... Voimia saa nukkumalla kunnolla (päivä näyttää aina paremmalta hyvien unien jälkeen) ja ottamalla aina välillä irtiottoa niistä kotiympyröistä.

Meillä on kans pahin uhma tällä hetkellä esikoisella päällä. Siihen päälle vielä nukkumattomat päikkärit niin voi morjens... Nyt tosin kaks päivää on menny niin että kun lapsi saa raivarin niin juoksee omaan huoneeseen raivoomaan En tiiä miten tuo on tullu mutta en todellakaan valita kun kiukuttelee itekseen omassa huoneessa suljetun oven takana