Mistä tietää rakastaako vielä?

[Surusilmä]

Minulla on ongelma. En tiedä rakastanko miestäni enää. En näe metsää puilta enkä saa mitään selvää fiiliksistäni.

Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta. Lapsi on parivuotias. Pitkään on ollut riitoja, haukkumista, vähättelyä. Mies on paha suustaan ja temperamenttinen, en minäkään mikään hissukka. Olen "laiskotellut" kun olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. No, nyt olen taas tiukassa työputkessa, toivottavasti on helpottanut vähän miehen katkeruutta!

Seksiä ei ole ollut...sitten syksyn, muistaakseni. En olisi ikinä ajatellut, että 30 ja risat naisella on täysin kuollut seksielämä. Miestä ei kuulemma haluta kun olemme riidelleet niin paljon ja en ole näinollen haluttava. Ei auta yhtään minkä näköinen olen, vaan halut on menneet eripuraisten fiilisten takia. No, ei minuakaan haluta koskettaa häntä! Enkä todellakaan kaipaa seksiä seksin takia, vaan sen ihanan fyysisen yhteyden takia, mikä kahden ihmisen välillä voi olla kun on rakkautta ja intohimoa. En todellakaan tee mitään jollakin kylmästi tökkivällä miehellä, mieluummin olen ilman.

Lapsi on ykkösasia. Hän on kaikki kaikessa. Hänen takiaan olemme jonkinlaisessa aselepotilassa, kunnes taas räjähtää.

Kun katson miestäni, en tunne mitään. Olen täysin välinpitämätön. Ennen rakastin häntä ja uskoin, että meidän juttumme kestää. Nyt vaikka hän tsemppaisi ja yrittäisi olla tosi kiva, ei minusta tunnu miltään. Haluaisin ottaa aikalisän. No, se olisi pitänyt ottaa ennen lasta. Mutta silloinhan minulla ei olisi ihanaa lastani! Jos muuttaisimme erilleen ja myisimme asunnon? Katsoisimme miltä tuntuu, kaipaako toinen toistaan vai ei.

Oikeasti, on hirveää kun ei tiedä tunteitaan toista ihmistä kohtaan. NIin kauaksi olen ajautunut tässä negatiivisessa suhteessa itsestäni, etten enää omia tunteitanikaan tunnista!!!

 

[..xxxxx... .]

Ei liity aiheeseen, mutta...

tietämättäni olen käyttänyt samaa nimimerkkiä tuolla kahvitunnit-palstalla. Pitänee rekisteröityä jollain omalla, ettei tule sekaannuksia.

Itse en valitettavasti osaa millään tavoin auttaa sinua ongelmasi kanssa

 

[ap:lle]

"Oikeasti, on hirveää kun ei tiedä tunteitaan toista ihmistä kohtaan. NIin kauaksi olen ajautunut tässä negatiivisessa suhteessa itsestäni, etten enää omia tunteitanikaan tunnista!!!"

Minulla on nyt kiire kaupungille. Luin ap:n vuodatuksen ja neuvoni on seuraava.
Lueskele Ellien avioero ja yksinhuoltajapalstaa. Elämä on ihan mukavaa kahdestaan lapsen kanssa.

Tietenkin voit rampata pariterapiassa ja yrittää puhaltaa tulta hiilokseen.
Voit olla masentunut tai jotain muuta. Jos sen asiat haluat selvittää, suosittelen hakeutumista ammattiauttajan pakeille.

Olet kuin kukka huonossa mullassa. Kun vaihdat mullat, karsit kuhtuneet oksat, kukat ja lehdet, laitat kukan hyvään valoon ja annat Substalia, kasvi herää eloon.

Sinuna kirjautuisin jollakin elämänmyönteisellä nimimerkillä Kristallipallopalstalle.
Kirjoittelin sielä vuosia vaihtuvilla nimimerkeillä. En enää kaipaa tuontyylistä keskustelua.

Minulla on mahdoton huoli tyttärestäni. Hän sairastui ja on parhaillaan sairaalassa leikkauksessa.

Juttujani inhotaan Ellien palstoilla. Kello on puoli kaksitoista. Nyt minun pitää lähteä töihin. Yh-vuodet olivat ihan mukavia. Ehkä miehesi on masentunut. Masentunut menettää elämänilon ja huumorintajun. Niin meidän ihanalle isille kävi.
Virtuaalisuukkoja hänelle, jos luit juttuni.

 

[Saretta]

Käy väestöliiton sivuilla lukemassa parisuhteesta, sivut löytyy googlettamalla. Siellä löytyy myös osio eronmerkit. Itse epäilisin että olette samassa tilanteessa kuin me mieheni kanssa vuosi sitten. Täysin henkisesti erottu ja rakkautta ei ollut. Mulle oli noista sivuista suuri apu, ollaan kyllä vielä yhdessä. Pakotin miehenikin lukemaan sieltä juttuja. Meillä menee ihan hyvin nykyään. Avun hakeminenkaan ei ole pahitteeksi meillä mies ei vain suostunut hakemaan apua. Yleensä kuulemma moni pareista juuri 5-7 vuotta yhdessä oltuaan kriisiytyy ja osa ei vaan pääse asioiden yli ja eroaa.

"Rakkaus ei ole tahdoton voima joka tulee ja menee, vaan tarvitsee paljon rakkauden tekoja molemmilta osapuolilta vahvistuakseen."

 

[blöh]

En olisi ikinä ajatellut, että 30 ja risat naisella on täysin kuollut seksielämä."

Mistä on kyse ja puute miehesi suhteen? Haluaxä sexiä? vai rakkautta ja huomiota sun mieheltä?
sexiä voi harrastaa jokaisen kanssa jos haluaa tai panettaa eix?

 

[Ky]

Meillä oli aivan samanlainen tilanne ex- avomieheni kanssa n. viimeisen vuoden ajan suhteessamme, mutta niin päin että riitelyn ja huonojen hetkien ansiosta tunteen oli hukannut mies. Hän toivoin ja odotti että aika olisi tuonut tuon kadonneen rakkauden tunteen takaisin, mutta ei tuonut. Hän kerran itki vuolaasti kun kysyin että rakastatko sä edes mua ( lähes 4v avoliitossa siinä vaiheessa)? Hän vastasti ettei tiedä ja en ole koskaan nähnyt hänen itkevän niin. Hän sanoi että haluaisi niin paljon rakastaa mutta riidat ym. on vienyt tunteen pois. Minä taas reagoin siihen etten tuntenut enkä nahnyt rakkautta voimalla pahoin, joka heijastui suhteeseemme uusina ja uusina riitoina, lopulta yksinäisyyden tunteessani hakeuduin vieraisiin ym. Juttu meni niin pitkälle, emme halunneet luovuttaa kunnes oli pakko. Lopulta löysin uuden miehen ja muutin pois. Nyt on kaikki kortit katsottu. Itse en tiedä voiko kadonnut rakkauden tunne tulla takaisin, mutta suhtaudun siihen epäilevästi. Itse kadotin tunteen edellisessä suhteessa eikä ikinä tullut takaisin.

 

[ongelmatologi]

Onkos tässä nyt taas kyseessä sama Surusilmä kun on täällä valitellu aikaisemminkin milloin mistäkin asiasta? Toi kahvitunnin Surusilmä jo siis selvisikin, että kyse on eri henkilöstä. Ei millään pahalla, mutta ihmettelen vaan, että kuinka yhdelle ja samalle ihmiselle voi kasaantua kaikki mahdolliset ongelmat??

 

[vuodattaja]

on kyseessä samasta ikuisesta surusilmä vinkujasta.

 

[ongelmatologi]

on kyseessä samasta ikuisesta surusilmä vinkujasta.

Jos asia on näin, niin tee nyt hyvä Surusilmä itsekin jo ongelmillesi jotakin, äläkä enää täällä valita. Jotakin täytyy olla ihmisessä vialla, kun jatkuvasti on joku ongelma päällä.

 

[Benjamin Kerkko]

Ota myös huomioon, että lapsen huoltajuus voi tulla isälle. Oletko siihen valmis? Toisaalta, jos sinulla on paljon ongelmia, parisuhdeongelmiin voi auttaa sekin, että keskityt välillä johonkin muuhun ongelmaan.

 

[samassa jamassa]

Olen vähän samantapaisessa tilanteessa kuin ap. Seurustellut miehen kanssa 3 vuotta, yksi lapsi vuoden ikäinen. Mies ei ole halunnut muuttaa luokseni, koska asun kaupungissa. Minäkään en halua muuttaa kaupungista korpeen. Käytännössä kuitenkin ollaan yhdessä - mies on täällä "täyshoidossa", eli ei osallistu taloudenhoitoon juurikaan. Lapsi on tärkeä molemmille, mutta ilman häntä olisin jo eronnut.

Meillä suhde on valtataistelua ihan kaikesta. Miehen aseina iva, pilkka, uhkailu, haukkuminen, vähättely yms. Minä taas pidän kiinni tästä "yksihuoltaja"-elämästäni enkä halua myöntyä enää mihinkään mitä hän haluaa. Ajattelen, että koska kannan päävastuun, teen myös miten itselle ja lapselle parhaaksi näen. En tietenkään heitä kapuloita rattaisiin päivittäisessä elämässä, mutta en suunnittele elämää eteenpäin hänen kanssaan.

Olen väsynyt vastuunkantoon. Olen väsynyt riitoihin ja ilkeisiin sanoihin. Olen väsynyt siihen, että minua yritetään saada tekemään sellaisia isoja muutoksia elämääni joita en halua. Tähän asti olen ajatellut, että rakastan miestä ja sen takia kannattaa vielä yrittää. Mutta nyt en enää tiedä rakastanko edes. Mistä sen tietää koska pitää luovuttaa? Yritin erota edellispäivänä. Ihan tosissaan. Sanoin ettei minulla ole enää tahtoa yrittää, ei voimia, ei paukkuja. Että tämä on tässä, enempään en pysty. Mies ei kuitenkaan haluannut ja suostuin vielä jatkamaan tätä päivä kerrallaan elämää...

 

[syster]

surusilmä, kun luin kirjoituksesi, oli kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani.
että sama tilanne minullakin, en tiedä enää mitä se rakkaus on. tuntuu että olemme kuin sisko ja veli, riitoineen päivineen. tiedän että ei se rakkaus samanlaista ole näin 14 vuoden jälkeen, mutta että edes jotain tunteita olisi toista kohtaan.. ei niitä taida olla, tuntuu että olen jo päästänyt irti kaikesta. olen päättänyt, että varovasti avaan ajatuksiani miehelleni.. että josko tämä olisi nyt tässä... janoan rakkautta ja romantiikkaa, helliä hetkiä, suudelmia, hyväilyjä.. haluan tuntea itseni naiseksi!

 

[voi v***u!]

syster ja samassa jamassalle:

teistä on tullut läheisriippuvaisia tolloja naisia kun hyväksytte tuollaista paskaa.

menkää hoitoon tai katsokaa kunnolla peiliin.

Hävettää naiskunnan puolesta että anno 2007 on vielä tuollaisia naisia olemassa jotka antaa alistaa itseään!!tommosia selkärangattomia pahveja!

SAMASSA JAMASSA kirjoitti"' Olen väsynyt vastuunkantoon. Olen väsynyt riitoihin ja ilkeisiin sanoihin. Olen väsynyt siihen, että minua yritetään saada tekemään sellaisia isoja muutoksia elämääni joita en halua. Tähän asti olen ajatellut, että rakastan miestä ja sen takia kannattaa vielä yrittää. Mutta nyt en enää tiedä rakastanko edes. Mistä sen tietää koska pitää luovuttaa? Yritin erota edellispäivänä. Ihan tosissaan. Sanoin ettei minulla ole enää tahtoa yrittää, ei voimia, ei paukkuja. Että tämä on tässä, enempään en pysty. Mies ei kuitenkaan haluannut ja suostuin vielä jatkamaan tätä päivä kerrallaan elämää...

ai jai jai jai................vai mies ei kutenkaan haluannut????
mua alkaa ihan yököttää tuollainen vuodatus ja sitten asialle ei tehdä mitään kun mies paijaa taas päätäsi niin nainen unohtaa kaiket ja jatkaa suhdetta tommosen kusipään kanssa !

ja älkää tulko sanomaan että lapsen takia jatkatte tuollaisen tyypin kanssa joka haukkuu alistaa ja ei tee muuta sulle kuin vittuilee! mies haukkuu pataluuksi ja sitten kirjoittavat vielä " mutta,mä rakastan sitä vielä niiiiiiiiiiiiii paljon! yokkis!

 

[syster]

niin, joskus sitä sitten silmät aukeaa ja tajuaa kuinka onnettomassa suhteessa sitä onkaan. olen kuitenkin aviossa, joten ei sitä kovin helposti tule lähdettyä, koittaa viimeiseen asti. onglemat eivät ole tulleet yht'äkkiä vaan pikkuhiljaa.. sitä on sitten hiljakseen sopeutunut kaikkeen. mutta joku avasi silmäni ja olen itsekin järkyttynyt, että ei tämmöistä voi kerta kaikkiaan olla.. on minullakin lapsi, en aio kuitenkaan hänen vuokseen pitämään kulisseja yllä.

 

[Surusilmä]

Ensinnäkin: en ole sama Surusilmä, joka ilmeisesti on kirjoitellut tänne useamminkin. Minä olen silloin tällöin kirjoitellut eri nimimerkeillä ja tuo nimimerkki pulpahti jostakin päähäni.

Minulla ei ole muita ongelmia kuin parisuhteeni. Olen terve, minulla on terve lapsi, olen hyvässä työssä ja ansaitsen erittäin mukavasti. Parisuhteen huono jama on seurausta siitä, että olemme usean vuoden ajan antaneet tilanteen luisua tähän. Lapsen syntymä vain vauhditti kuilua välillämme.

En ole mikään "pahvi", joka ei uskaltaisi lähteä suhteesta. Mietin vain, että olisiko tässä vielä jotakin onnistumisen mahdollisuutta? Voisimmeko vielä löytää toisemme? Olemme ajautuneet fyysisesti ja henkisesti niin etäälle, mutta veikkaan, että tuo kuilu on syvempi minun kuin mieheni mielessä. Miehet kun kuitenkin pääasiassa (anteeksi vaan) ovat yksioikoisempia kuin naiset eivätkä ota riitoja niin henkeen ja vereen.

Nyt on mennyt noin viikon verran mukavasti. Se tarkoittaa, että mies ei ole haukkunut minua, luonnettani, tekemisiäni tai vanhempiani. Se tarkoittaa, että olemme pystyneet rauhallisesti keskustelemaan arkipäivän asioista: mitä ruokaa tehdään, moneltako haemme lapsen tarhasta, mitä teemme mikäkin päivä. Siinä kaikki. Kun lapsi on nukkumassa, kumpikin puuhailee omiaan. Emme keskustele mistään tärkeästä tai oikeammin syvällisestä. Mies ottaa muutaman oluen ja käy ulkona tupakalla. Minä pesen pyykkiä, luen päivän lehden, syön iltapalaa ja kaadun sänkyyn. Mies hiippailee sänkyyn myöhemmin minun jo nukkuessa.

Emme kosketa toisiamme, emme halua toisiamme. Vaikka riitaa ei olisi, niin fyysinen vetovoima on kaikonnut.

Kevät koittaa ja ratkaisujen aika. Yhteishuoltajuus on meillä järkevä vaihtoehto, mikäli ero tulee. Ei ole mitään syytä, miksi kummallekaan myönnettäisiin yksinhuoltajuus. Paniikissa ja kostonhimoisena mies voisi sitä hakeakin, vaikka suuresti epäilen sitä. Eipä hänellä olisi mitään perusteita esittää, ellei keksisi ja liioittelisi. Minä olen lapsen hoitanut 100-prosenttisen hienosti. En ole ollut yhtään yötä kahden vuoden aikana poissa lapsen luota. Mikäli olen joskus käynyt ulkona kavereiden kanssa tai töiden puolesta edustamassa, niin riippumatta kotiintuloajasta MINÄ olen aamulla klo 8 noussut keittämään aamupuuron. Ilman krapulaa.

Kahden vuoden ajan (tai koskaan aiemminkaan) minulle ei olla tehty aamupalaa valmiiksi. Yhtään aamupuuroa tai muutakaan aamupalaa ei mies ole lapselle valmistanut.

Että sillä tavalla. Let's see.

 

[en lukenut]

muita viestejä mutta ehkä teidän kannattais käydä parisuhdeleiri toistenne kanssa ja sitten päättää, mitä teette.Tuo mitä kuvaat on ihan normaalia elämää, kun on pieniä lapsia.

 

[Saretta]

muita viestejä mutta ehkä teidän kannattais käydä parisuhdeleiri toistenne kanssa ja sitten päättää, mitä teette.Tuo mitä kuvaat on ihan normaalia elämää, kun on pieniä lapsia.

Niin on tavallista elämää.

Jos ei koskettele tosiaan on turha odottaa haluja. Hellyydellä ja toisen huomaamisella saa itselleenkin jotain. Lapsiarjessakin kun on vaan sinnikäs saa ihmeitä aikaan. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa.

Googleta "parisuhde väestöliitto" löydät apuja omaan parisuhteeseen ja miettikää yhdessä mitä voisitte tehdä.

Jos mies ei ota niin itseensä kertoo se ehkä siitä että mies on kestävämpi ja sinä olet iän ikuinen murjottaja.

Parisuhteessa etääntyminen ja vieraantuminen on korjattavissa jos molemmat niin tahtoo. Mus jotenkin ärsytti sun tapas jotenkin laittaa itsesi jalustalle ja esittää parempaa ja älykkäämpää kuin miehesi. Tuskinpa olet.

Mulle lapsen saanti oli sama kuin julistus paremmasta parisuhteesta. Me oltiin henkisesti melko etäällä toisistamme ja sitkeällä työllä ja rakkauden pienillä murusilla ollaan päästy lämpimiin väleihin.

 

[Saretta]

muita viestejä mutta ehkä teidän kannattais käydä parisuhdeleiri toistenne kanssa ja sitten päättää, mitä teette.Tuo mitä kuvaat on ihan normaalia elämää, kun on pieniä lapsia.

Niin on tavallista elämää.

Jos ei koskettele tosiaan on turha odottaa haluja. Hellyydellä ja toisen huomaamisella saa itselleenkin jotain. Lapsiarjessakin kun on vaan sinnikäs saa ihmeitä aikaan. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa.

Googleta "parisuhde väestöliitto" löydät apuja omaan parisuhteeseen ja miettikää yhdessä mitä voisitte tehdä.

Jos mies ei ota niin itseensä kertoo se ehkä siitä että mies on kestävämpi ja sinä olet iän ikuinen murjottaja.

Parisuhteessa etääntyminen ja vieraantuminen on korjattavissa jos molemmat niin tahtoo. Mus jotenkin ärsytti sun tapas jotenkin laittaa itsesi jalustalle ja esittää parempaa ja älykkäämpää kuin miehesi. Tuskinpa olet.

Mulle lapsen saanti oli sama kuin julistus paremmasta parisuhteesta. Me oltiin henkisesti melko etäällä toisistamme ja sitkeällä työllä ja rakkauden pienillä murusilla ollaan päästy lämpimiin väleihin.