Mistä tietää, haluaako lapsen?

[Yllättäen äidiksi]

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Yllättäen äidiksi Näytä viesti
Olin käyttänyt e-pillereitä n.10 vuotta ja kuvittelin, lopetettuani niiden syömisen, että ehkäisyteho kestää vielä vuosia.

Tosiasiassa tunnen monia ihmisiä, joilla e-pillerit ovat estäneet raskaaksi tulon vuosikausiksi. Toisaalta tunnen myös muutaman tapauksen, jossa on tultu raskaaksi e-pillereiden säännöllisestä käytöstä huolimatta.

Ja kyllä, tulin yllättäen äidiksi. Uskoisin, että suurimmalle osalle äitiys tulee kaikesta suunnittelusta ym. huolimatta enemmän tai vähemmän yllätyksenä! Se, miten huolellisesti tai huolimattomasti kukin ehkäisystään huolehtii, on jokaisen henkilökohtainen asia.

 

[-myös pohdiskelija-]

Minä olen saanut elämän joltakin, olen jonkun lapsi. Onko minulla oikeutta olla antamatta samaa mahdollisuutta seuraavalle?

Meidät kaikki on joku tehnyt/saanut.. Onko minulla oikeutta sanoa, Ei kiitos?

Eihän minulla olisi läheisiäni ja kanssaihmisiäni jos kaikki ajattelisivat, että en minä halua lapsia..

Tämä "mikä lienee filosofinen/moraalinen kuvio" aiheuttaa epävarmuutta ja huonoa omaatuntoa, kun en ole hankkimassa lapsia..

 

[Yllättäen äidiksi]

Toki, voinhan vaikka sairastua vakavasti tai joku läheiseni voi sairastua tai kuolla. Voin jäädä työttömäksi tai menettää omaisuuteni. Mutta nämähän eivät ole verrattavissa lapsen saamiseen elämänmuutoksena, koska lapsen saamiselta voi täysin välttyä. Sehän siinä onkin hyvä puoli, eli siltä osin voin suunnitella elämäni täysin tarkasti: minulla ei tule olemaan lapsia. Ehkäisyä käytän niin tarkasti kuin pystyn, sterilisaatioon olen menossa kun pääsen ja hedelmällisyys onneksi laskee iän myötä automaattisesti. Minua oikeastaan lohduttaa suunnattomasti se, että vaikka elämässäni tapahtuisi mitä tahansa, yksi asia on ja pysyy: minulla ei onneksi ole lapsia.



Niin varmasti. Mutta jos niitä ei tippaakaan kaipaa, niin niistä paitsi jääminen ei luonnollisesti haittaakaan.



Se on tietysti hyvä, koska minusta vanhempien pitää voidakin keskittyä vanhemmuuteen eikä haikailla juhlimista joka viikonloppu. Itse en ole juuri tuollaista elämää päässyt viettämään, mutta toisaalta en ole mikään juhlijatyyppi. Enemmän itseäni kauhistuttaisi se ajatus, että jos mulla olisi lapsi, joutuisin olemaan kuukausikaupalla töistä pois, enkä voisi samalla tavoin keskittyä työ- ja opiskeluelämään kuin nyt. Olen vasta pääsemässä vauhtiin kaikilla näillä tärkeillä osa-alueilla (työ, opiskelu ja harrastukset), enkä tietystikään halua luopua näistä tekemisistä, joista todella pidän ja nautin. Enkä siis varsinkaan minkään sellaisen asian takia, joka minua ei lainkaan kiinnosta (olisi niitä muitakin kuin lapsi, mutta lapsi on tässä iässä ja elämäntilanteessa se yleisin työelämän katkaisija).

Jos kaikesta huolellisesta suunnittelusta ja ehkäisystä huolehtimisesta huolimatta tulisit raskaaksi, tekisitkö abortin?

Voin kuvitella, että ilman lasta, olisin kirjoittanut tästä samaisesta aiheesta yhtä tylyyn ja kylmään sävyyn, kuin sinä, enkä moiti sinua siitä, kaikkien ei tarvitsekaan lisääntyä.

Itse olin työelämässä kymmenen vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä, joten tauko tuli todellakin tarpeeseen! Työskentelen ihan normaalissa palkkatyössä ja tavoitteeni elämässä ovat aivan jossain muualla, kuin urakehityksessä, näin oli myös ennen lapsen tuloa ja nyt vielä vähemmässä määrin uralla eteneminen tms. kiinnostaa. Tällä hetkellä tuntuu täysin yhdentekevältä, miten palkkani ansaitsen, pääasia, että jostain jotain maksetaan. Mutta uskon, että ura-orientoituneille äitiys saattaa kuullostaa vieraalta tai jopa vastenmieliseltä. Meitä on moneen junaan, joten se mikä minulle sopii, ei välttämättä sovi jollekin toiselle ja päinvastoin.

 

[urbaanihuhuja?]

Tosiasiassa tunnen monia ihmisiä, joilla e-pillerit ovat estäneet raskaaksi tulon vuosikausiksi.

Monia? Ja on varmistettu, ettei ole ollut muita syitä hedelmöittymisongelmiin?

Tietääkseni e-pillereiden käyttöohjeissakin sanotaan, että jos vaikka jää esim. pillereitä ottamatta tai sairastaa oksennustaudin, tulisi käyttää lisäehkäisynä esim. kondomia, koska pillereiden teho heikkenee jo siitä. Esim. Minulet-pillereistä sanotaan näin:
• Jos tabletin unohtamisesta on ehtinyt kulua yli 12 tuntia, ehkäisysuoja voi olla heikentynyt.

En ole KOSKAAN kuullut pillereiden noin yleisesti "tehoavan" vuosikausia lopettamisen jälkeen, ja olen sentään perehtynyt tähän alueeseen jonkin verran.

 

[Yllättäen äidiksi]

Monia? Ja on varmistettu, ettei ole ollut muita syitä hedelmöittymisongelmiin?

Tietääkseni e-pillereiden käyttöohjeissakin sanotaan, että jos vaikka jää esim. pillereitä ottamatta tai sairastaa oksennustaudin, tulisi käyttää lisäehkäisynä esim. kondomia, koska pillereiden teho heikkenee jo siitä. Esim. Minulet-pillereistä sanotaan näin:
• Jos tabletin unohtamisesta on ehtinyt kulua yli 12 tuntia, ehkäisysuoja voi olla heikentynyt.

En ole KOSKAAN kuullut pillereiden noin yleisesti "tehoavan" vuosikausia lopettamisen jälkeen, ja olen sentään perehtynyt tähän alueeseen jonkin verran.

Varmasti jonkun henkilön kohdalla muut hedelmöittymisongelmat tulevat kysymykseen, mutta jos esim. parin-kolmen vuoden yrittämisen jälkeen tulee ilman hoitoja raskaaksi, ei varmasti raskaaksitulon pitkittymiseen ole muuta syytä, kuin pillerit. Ja tunnen kyllä Minuletin pakkausselosteen melko hyvin .

Ja pillereidenkään ehkäisyteho ei ole 100%:nen, joten oikein käytettyinäkin pienenpieni raskaaksitulon mahdollisuus on olemassa.

 

[eräsperäs.]

Varmasti jonkun henkilön kohdalla muut hedelmöittymisongelmat tulevat kysymykseen, mutta jos esim. parin-kolmen vuoden yrittämisen jälkeen tulee ilman hoitoja raskaaksi, ei varmasti raskaaksitulon pitkittymiseen ole muuta syytä, kuin pillerit. Ja tunnen kyllä Minuletin pakkausselosteen melko hyvin .

Voi voi. Kyllä sille raskaaksi tulon pitkittymiseen voi olla montakin syytä, mutta tuskin mikään niistä liittyy e-pillereiden syömiseen.

 

[Harakka]

Joku aiemmin kysyi johonkin siihen suuntaan, että miksi sitä oikein sitten haluaa/kuvittelee haluavansa lapsen jos siitä on kovin epävarma...itselläni on tuo sama aloittajan mainitsema uteliaisuus varmaan yksi syy. Osa minusta haluaa tietää, miltä tuntuu kun uusi elämä kasvaa sisällä, on raskaana ja kaikki siihen kuuluva positiivinen hössötys ja huomio...miltä vauva näyttäisi ja millainen isä mieheni olisi...

Ensimmäisenä vauvasta keskustellessa kuvittelin ostavani trendivaunut, niihin sointuvan hoitolaukun ja viilettäväni kahviloissa iloisesti muodikkaasti puetun vauvan kanssa...juu, totuus on varmaan jotain ihan muuta eikä lapsi ole mikään nukke, joka kulkee aina kätevästi nättinä mukana ja uteliaisuus on vielä ymmärrettävää jos haluan leikata pitkät hiukseni vaikka lyhyeksi ja kadunkin sitä...sekavaa sepostusta, naurattaa ihan itseänikin. Syyni vauvan hankinnalle eivät todellakaan taida olla kovin painavat ainakaan toistaiseksi.

 

[eräsperäs.]

Tosiasiassa tunnen monia ihmisiä, joilla e-pillerit ovat estäneet raskaaksi tulon vuosikausiksi.

Niin minäkin, se on ikäänkuin niiden e-pillereiden syömisen tarkoitus

 

[Yllättäen äidiksi]

Niin minäkin, se on ikäänkuin niiden e-pillereiden syömisen tarkoitus

Yllättävän pitkään keskustelu oli järkevällä ja asiallisella tasolla, joten olikin aika saada joku viisastelija mukaan..

Mutta jos rautalangasta asia on väännettävä, tarkoitin tuolla raskaaksitulon vaikeutumista myös e-pillereiden syönnin lopettamisen JÄLKEEN.

 

[Yllättäen äidiksi]

Voi voi. Kyllä sille raskaaksi tulon pitkittymiseen voi olla montakin syytä, mutta tuskin mikään niistä liittyy e-pillereiden syömiseen.

Viittasin tässä tuntemiini ihmisiin, en puhunut yleisesti ottaen.

 

[eräsperäs.]

Yllättävän pitkään keskustelu oli järkevällä ja asiallisella tasolla, joten olikin aika saada joku viisastelija mukaan..

Mutta jos rautalangasta asia on väännettävä, tarkoitin tuolla raskaaksitulon vaikeutumista myös e-pillereiden syönnin lopettamisen JÄLKEEN.

Ei tarvitse vääntää rautalangasta, kannattaa sanoa asia vain kerralla ja selkeästi. Käyttämäsi lause oli enemmän kuin huvittava

Jos e-pillerien vaikutus kestäisi kauemmin kuin noin vuorokauden, ei niitä tarvitsisi ottaa kerran vuorokaudessa. Minä en tiedä miksi tuntemillasi ihmisillä on ollut ongelmia raskaaksi tulon kanssa. Saattaa liittyä niihin esteisiin joita siittiön voitettava ennen kuin se saavuttaa munasolun.

E-pillereistä nämä ongelmat eivät johdu.

Tuskin tätä tarvitsee tämän kauempaa vääntää, asia selvinnee sinulle seuraavalla gynekologikäynnilläsi kun kysyt asiaa lääkäriltäsi.

 

[Bete]

Jos kaikesta huolellisesta suunnittelusta ja ehkäisystä huolehtimisesta huolimatta tulisit raskaaksi, tekisitkö abortin?

Kyllä, ehdottomasti.

Mutta uskon, että ura-orientoituneille äitiys saattaa kuullostaa vieraalta tai jopa vastenmieliseltä. Meitä on moneen junaan, joten se mikä minulle sopii, ei välttämättä sovi jollekin toiselle ja päinvastoin.

Aivan. En tiedä, voinko sanoa itseäni uraorientoituneeksi, mutta olen jatkuvasti kiinnostunut oppimaan uutta ja kehittymään. Mulla oli opiskelussa neljän vuoden tauko, mutta heti siinä vaiheessa, kun työpaikalla ei enää ollut varsinaisesti uuden opettelua, vaan osasin jo konkarina omat tehtäväni, alkoi tuntua, että jotain uutta pitäisi keksiä ja löytää, joko työn tai opiskelun kautta. Se tunne on koko ajan: haluan päästä eteenpäin. Jonkun lapsen tai vauvan ajattelu tässä elämässäni on yhtä sopivaa kuin sotkea lihapullakastiketta suklaavaahtoon...

 

[Bete]

Joku aiemmin kysyi johonkin siihen suuntaan, että miksi sitä oikein sitten haluaa/kuvittelee haluavansa lapsen jos siitä on kovin epävarma...itselläni on tuo sama aloittajan mainitsema uteliaisuus varmaan yksi syy. Osa minusta haluaa tietää, miltä tuntuu kun uusi elämä kasvaa sisällä, on raskaana ja kaikki siihen kuuluva positiivinen hössötys ja huomio...miltä vauva näyttäisi ja millainen isä mieheni olisi...

Ensimmäisenä vauvasta keskustellessa kuvittelin ostavani trendivaunut, niihin sointuvan hoitolaukun ja viilettäväni kahviloissa iloisesti muodikkaasti puetun vauvan kanssa...juu, totuus on varmaan jotain ihan muuta eikä lapsi ole mikään nukke, joka kulkee aina kätevästi nättinä mukana ja uteliaisuus on vielä ymmärrettävää jos haluan leikata pitkät hiukseni vaikka lyhyeksi ja kadunkin sitä...sekavaa sepostusta, naurattaa ihan itseänikin. Syyni vauvan hankinnalle eivät todellakaan taida olla kovin painavat ainakaan toistaiseksi.

Raskaus kestää 9 kuukautta ja lapsi on vauvaksi luokiteltava korkeintaan pari vuotta. Sen jälkeen siitä lapsesta on huolehdittava vielä vähintään 16 vuotta joka päivä. Toivon mukaan uteliailla ihmisillä olisi sama uteliaisuus myös siihen, miltä tuntuu kun oma lapsi on kouluikäinen ja teini. On todella ikävää, jos se uteliaisuus loppuu kesken, eikä lapsen tai nuoren tekemisistä jaksetakaan olla niin kovin kiinnostuneita vaikkapa 15 vuoden jälkeen.

 

[Bete]

Minä olen saanut elämän joltakin, olen jonkun lapsi. Onko minulla oikeutta olla antamatta samaa mahdollisuutta seuraavalle?

Meidät kaikki on joku tehnyt/saanut.. Onko minulla oikeutta sanoa, Ei kiitos?

Eihän minulla olisi läheisiäni ja kanssaihmisiäni jos kaikki ajattelisivat, että en minä halua lapsia..

Tämä "mikä lienee filosofinen/moraalinen kuvio" aiheuttaa epävarmuutta ja huonoa omaatuntoa, kun en ole hankkimassa lapsia..

Minusta tuo ajatuskuvio on vähän outo ja epälooginen. Oletko sinä pyytänyt saada syntyä? Oletko voinut vaikuttaa asiaan? Et ole, joten miten olisit asiasta millään tavoin "kiitollisuudenvelassa" kenellekään? Varsinkaan jollekulle, ketä ei ole olemassakaan?

"Elämän antaminen" voi minusta tarkoittaa muutakin kuin sitä, että synnytetään uusi ihminen. Joissakin tapauksissa se voi tarkoittaa jopa nimenomaista päätöstä olla hankkimatta uutta ihmistä maailmaan, koska lähtökohdat tälle eivät ehkä olisi kovin hyvät. Silloin ei ainakaan kukaan pääse kärsimään, ja se jos mikä on moraalisesti oikein. Tämähän on filosofinen kysymys, mutta minusta on parempi olla olematta kokonaan (olla syntymättä) kuin olla ja kärsiä. Varsinkin nykyisessä väestötilanteessa.

Vaikka kaikki ajattelisivat, etteivät halua lapsia, sinulla olisi silti läheisiä ja kanssaihmisiä. Vaikka ihmisiä olisi määrällisesti vähän, he ajautuvat toistensa lähelle. Läheisesi eivät ehkä olisi samoja ihmisiä kuin he ovat nyt, mutta lähelläsi olisi varmasti ihmisiä riippumatta siitä, onko lisääntyminen suosittua vai ei.

 

[Bete]

On myös mielenkiintoista huomata, miten tarkkaan Suomessa mietitään ja pohditaan näitä asioita. Karibialla asiaan suhtaudutaan aivan toisin: lapsia saadaan hyvinkin nuorina, kaikki (sukulaiset, ystävät, naapurit) osallistuvat lasten kasvatukseen ja huolehtimiseen. Kolikon kääntöpuolena on sekin, että varsinkin miehillä tuppaa olemaan lapsia ympäri kyliä äitiensä huolehdittavana. Lapsien saamisesta/hankkimisesta ei kuitenkaan oteta stressiä, eikä ihmiset koe lasten rajoittavan/muuttavan/pilaavan heidän elämäänsä mitenkään.

Myönnän, että olen joskus haaveillut tuollaisesta heimoyhteisöstä, jossa kaikki ovat vähän kuin yhtä suurta perhettä. Sellaisessa tilanteessa saattaisin ehkä jopa harkita lapsiakin. Jos "koko kylä on tukena", niin lastenhankinta tuntuisikin selkeästi luonnollisemmalta. Ehkä se on ihmisen perusryhmämuoto, heimo johon kuulutaan ja jossa kaikki auttavat toisiaan.

Mulla ei ole sisaruksia, ystäviä on samalla paikkakunnalla ehkä yksi, vanhempani asuvat kaukana enkä tunne naapureitani. Ihan jo pelkästään sen vuoksi lastenhankinta ei tulisi kuuloonkaan.

 

[eräsperäs.]

Sinänsä asiasta olen samaa mieltä -myös pohdiskelija- nimimerkin kanssa. Aivan samoja olen miettynyt ja en oikein tiedä onko tässä edes montaa vuotta enää aikaa miettiä asiaa.

Olen aika avoimesti pohtinut näitä asioita ääneenkin. Eniten ärsyttää monien äitien vakain äänenpainoin todetut fraasit " oman kanssa se on erilaista, kyllä oman kanssa jaksaa valvoa, päivääkään en vaihtaisi pois yms..."

Varsinkin kun pienten lasten äidit ovat masentuneita ja yksinäisiä, huostaanottotilastot kertovat ettei sitä omaansakaan aina jaksa hoitaa, ensikodeissa on ruuhkaa kun naiset joutuvat harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja vauvansa kanssa ja työssäni koulussa näen päivittäin laiminlyötyjä tai aikuisen puutteessa eläviä lapsia.

 

[Yllättäen äidiksi]

Ei tarvitse vääntää rautalangasta, kannattaa sanoa asia vain kerralla ja selkeästi. Käyttämäsi lause oli enemmän kuin huvittava

Jos e-pillerien vaikutus kestäisi kauemmin kuin noin vuorokauden, ei niitä tarvitsisi ottaa kerran vuorokaudessa. Minä en tiedä miksi tuntemillasi ihmisillä on ollut ongelmia raskaaksi tulon kanssa. Saattaa liittyä niihin esteisiin joita siittiön voitettava ennen kuin se saavuttaa munasolun.

E-pillereistä nämä ongelmat eivät johdu.

Tuskin tätä tarvitsee tämän kauempaa vääntää, asia selvinnee sinulle seuraavalla gynekologikäynnilläsi kun kysyt asiaa lääkäriltäsi.

Varmasti käyttämäni lause tuolla tavalla asiayhteydestä irrotettuna kuullostaa huvittavalta.

E-pillerithän aiheuttavat näitä mainitsemiasi esteitä munasolun saavuttamiseksi, sehän on kaiketi niiden tarkoitus. Ja onko oikeasti edes riittävän paljon tutkittu e-pillereiden haittoja, juuri esim. niiden käytön lopettamisen jälkeen? Henkilökohtaisesti en niin paljoa nykylääketieteeseen luota, että purematta nielisin kaikkea "tietoa", mitä siltä saralta annetaan. Tämä on yksi syy myös siihen, miksi pillereiden käytön aikanaan lopetin.

Tämän takia harvoin viitsin osallistua mihinkään keskusteluun millään palstalla, kun aina löytyy joku, joka takertuu johonkin sisällön kannalta epäoleelliseen asiaan/lauseeseen ja alkaa siitä vääntämään keskustelua, joka ei millään tavalla liity alkuperäiseen aiheeseen. Tuskin ketjun aloittajaa kiinnostaa tuttavieni hedelmöittymisongelmat, oli niiden aiheuttaja sitten e-pillereiden käyttö tai vaikka saunatonttu.

Toivoisin asiallisen keskustelun jatkuvan aiheesta, en sen vierestä!

 

[yllätystä kerrakseen...]

En minäkään kyllä huutelisi tuollaisia hajatelmia julkisesti. Tuntuu aivan uskomattomalta, että nykypäivänä löytyy vielä ihminen, jonka mielestä raskaus on "yllätys" vaikka käytössä ei ole mitään ehkäisyä, eikä (oletettavasti) tiedossa ole myöskään hedelmällisyyttä alentavaa sairautta tms.

 

[heidi]

"Oikean ratkaisun" hakeminen vaikuttaisi olevan jo lähtökohdiltaan hieman väärä kysymyksenasettelu. Jos sinulle on ominaista että päätöksenteko ei ole kovin helppoa, voi olla että kadut ratkaisuasi valitset niin tai näin. Katumiselle tehokasta sytykettä antaa se, että joku muu, esim. "kulttuuriset odotukset" teki päätöksen. Jos taas uskot olevasi oman elämäsi ohjaimissa ja olet yleensä mielissäsi elämästä ja tekemistäsi päätöksistä, olet todennäköisesti tässäkin asiassa oikein tyytyväinen. Nuorten ihmisten elämänvaiheessa korostuu samankaltaisuuden ryhmäpaine, aikuisuus tarkoittaa mahdollisuutta luottaa itseensä ja päättää itse.

 

[Apuuva]

Keskustelu uhkaa mennä pahasti sivuraiteille turhasta kommentoinnista. Olen itse vähän yli 30 vee ja pohdiskelen samoja asioita, kuin muutama edellinen kirjoittaja, joten lukisin mielelläni lisää kommentteja ko. aiheesta, en niinkään kommentointia jonkun yksittäisen kirjoittajan ajatusvirheestä, tai mistä lienee. En kyllä missään kohtaa huomannut nimim. Yllättäen äidiksi maininneen, ettei mitään ehkäisyä ollut käytetty, ymmärsin että puhe oli vaan e-pillereistä..
Oli miten oli, täysin irrelevanttia mielestäni.

 

[Pohdintaa]

Monilla tuntuu olevan pelkoja siitä, että lapsi tuo mukanaan huolia. Ja niin varmasti tuokin. Jokainen ihmissuhde olkoon se sitten puolisoon, sukulaiseen tai ystävään voi tuoda mukanaan huolia ja murheita. Mutta aika harva kuitenkaan jättää rakastumatta tai on pitämättä yhteyttä läheisiin sen takia, että pelkää kenties tulevia huolia. Meitä pitää yhdessä rakkaus ja vastoinkäymisistä huolimatta saamapuolella on enemmän kuin menetettävää. Toki elämä on lapsen kanssa monimutkaisempaa, mutta se antaa kyllä paljon paljon enemmän kuin ottaa.

Itse sain lapseni yli nelikymppisenä. Sitä ennen olin kuvitellut, etten koskaan halua lapsia. Vauvakuume iski valtavana ja onneksi vielä sain sen lapsen. Rakkaus omaan lapseeni on jotakin ihan erilaista kuin mikään muu, mitä olin aiemmin elämässäni kokenut. Toisaalta ennen häntä en tiennyt mitä minulle ei ollut, joten en osannut sitä surrakaan.

 

[Bete]

Monilla tuntuu olevan pelkoja siitä, että lapsi tuo mukanaan huolia. Ja niin varmasti tuokin. Jokainen ihmissuhde olkoon se sitten puolisoon, sukulaiseen tai ystävään voi tuoda mukanaan huolia ja murheita. Mutta aika harva kuitenkaan jättää rakastumatta tai on pitämättä yhteyttä läheisiin sen takia, että pelkää kenties tulevia huolia.

Ihmissuhde omaan lapseen on kuitenkin erilainen kuin suhde puolisoon, sukulaiseen tai ystävään. Omasta lapsesta on vastuussa. Aikuisesta ihmisestä ei, elleivät nämä ole siinä asemassa, että tarvitsevat huoltajaa. Ja jos joku ei lasta halua, niin ei halua myöskään niitä siitä tulevia huolia... Sama juttu puolisonkin kanssa, jotkut ovat mieluummin yksin mm. siitä syystä, että kokevat elämän tällä tavoin helpommaksi. Ja he ovat siinä ihan oikeassa. Kumppaninkin hankkiminen on myös riski, joka ollaan valmiit ottamaan, jos sitä halutaan tarpeeksi.

 

[Bete]

Jos taas uskot olevasi oman elämäsi ohjaimissa ja olet yleensä mielissäsi elämästä ja tekemistäsi päätöksistä, olet todennäköisesti tässäkin asiassa oikein tyytyväinen.

Aivan. Ei ehkä pitäisikään kysyä "kadunko myöhemmin, etten tehnytkään lasta", vaan pitäisi vaan kysyä "olenko helposti päätöksiäni katuva ihminen"? Jos olet, niin on suuri todennäköisyys katua tekemisiään joka tapauksessa, päätti miten päin vain. Jos päättikin tehdä lapset, niin sitten ei voinutkaan keskittyä omaan elämäänsä, tai jos päätti jättää lapset tekemättä, niin sitten kaduttaa, ettei niitä ole. Sen jahkaamisen sijasta pitäisi pyrkiä jonkinlaiseen mielenrauhaan. Joku täällä jo sanoikin, että "eräänä päivänä vastaus on kirkkaana edessäsi", niin minäkin ajattelen. Joku asia on tuntunut vaikealta, mutta yhtenä päivänä vain huomaa, että sen on päättänyt ja tietää, miten pitäisi toimia. Sen jälkeen mieleni ei ole näissä päätöksissä muuttunut. Jokainen päätös vaatii oman kypsyntäaikansa, ja se voi eri ihmisillä olla eri pituinen, mutta ei mikään loputon. Jos siis tuntuu, ettei saa päätöstä aikaiseksi, niin koko asia kannattaa unohtaa joksikin aikaa, vaikkapa vuodeksi tai pariksi. Sitten jokin tietty tilanne voi laukaista tuntemuksen, että tietääkin oikein hyvin, mitä haluaa. Mielestäni tällaisilla asioilla, joita ei ole pakko päättää just nyt, ei kannata hermoilla. Eri asia on, jos tulee yllättäen (tai "yllättäen") raskaaksi - silloin on pakko päättää, pitääkö lapsen. Mutta pelkillä pitkän ajan potentiaalisilla mahdollisuuksilla ei yleensä ole kiire, eikä niistä kannata keinotekoisesti kiireellisiä tehdäkään.

 

[nipotin]

Toki elämä on lapsen kanssa monimutkaisempaa, mutta se antaa kyllä paljon paljon enemmän kuin ottaa.

Tämä lienee enemmän tapauskohtaista kuin absoluuttinen fakta.

 

[wenla]

Lainaus:

"Olen aika avoimesti pohtinut näitä asioita ääneenkin. Eniten ärsyttää monien äitien vakain äänenpainoin todetut fraasit " oman kanssa se on erilaista, kyllä oman kanssa jaksaa valvoa, päivääkään en vaihtaisi pois yms..."

Nuo fraasit ärsyttävät minuakin. Joskus tuntuu, että tiettyihin kysymyksiin odotetaan tietynlaisia vastauksia, jotta vastaus olisi "oikea". Kysymys: "Mitä kuuluu?" Vastaus: "Kiirettä on pitänyt". Kysymys: "Mikä on parasta työssäsi?" Vastaus: "Ettei yksikään päivä ole samanlainen". Sama tuntuu pätevän lapsi-keskustelussakin: esim. "Onko lasten kanssa rankkaa?" Vastaus: "Oman kanssa se erilaista, kyllä oman kanssa jaksaa valvoa jne". En yhtään epäile, etteikö tuo lause voisi pitää paikkaansa, mutta joskus tulee mieleen, onko muunlaisia vastauksia edes olemassa.

Vähän samaan settiin kuuluu se, että jotkut hehkuttavat parisuhdettaan ja lapsen hankintaansa sanomalla: "Kun kohtasin Mikan/Pertin/Kallen, tiesin heti, että nyt se oikea osui kohdalle. Kyllä mä mietin, hankinko lapsia ollenkaan, mutta Mikan/Pertin/Kallen tavatessani tiesin heti, että juuri tuon miehen kanssa haluan lapsia." Tiedän kyllä aika monista tuttavistani, ettei seurustelusuhteen alussa ollut lainkaan varmuutta, onko mies se oikea tai suhteen ekat vuodet väännettiin kättä, hankitaanko niitä lapsia vai ei. Ihmetyttää, että jälkikäteen on kova tarve esittää asiat romantisoidussa valossa. En kiistä, etteikö joidenkin kohdalla voisi olla suurta rakkautta ensi silmäyksellä, mutta tosiaan kummastuttaa asioiden kaunistelu jälkeenpäin kuin myös tiettyjen fraasien toistelu. Joskus kaipaisi rehellisempää keskustelua. Meni vähän out of topic, mutta menköön