Mistä sen tietää, että on valmis vanhemmaksi?

[kasvihuoneilmiö]

Niin mistä? Tää kysymys tässä vaan pyörii eikä tästä tule mitään tolkkua. Joka toinen hetki olen valmis hyppäämään tuntemattomaan ja joka toinen ajatus saa mut jänistämään.... |O

Mistä te tiesitte?

 

[fanta]

Ei sitä tiedäkään ennen kuin on tullut vanhemmaksi, jos silloinkaan =)

 

[MorbidMama]

Kokeilemalla?

 

[kasvihuoneilmiö]

Niin no tyhmä kysymys, eihän sitä valmis ole ikinä. Mut surku kokeilla, jos musta tuliskin ihan hirviöäiti. :/

 

[Maura]

siitä kun ei ärsyttäny ajatus että joku pitää olla koko ajan mukana ja miettii pienemmän kautta kaikki..eli

 

[ZiggyStardust]

Ei sitä tiedä mistään, se on jokatapauksessa hyppy tuntemattomaan.

 

[Fantaihana]

Samassa hetkessä kun tajusin että mä menen mun miehen kanssa naimisiin, eli kolmannella kerralla kun mä miehen näin mä vaan tiesin että me mennään naimisiin ja saadaan lapsia.

Tosin oltiin molemmat jo 30 v. joten ihan kypsässä iässä.

 

[Tallu -]

Meidän oli vain pakko totutella ajatukseen vanhemmuudesta, kun aloin odottaa esikoista yllätyksenä Erittäin hyvä yllätys se kyllä oli =)

Valmius vanhemmaksi kasvaa kyllä raskauden ja sitten aikanaan lapsenkin mukana. Eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa vanhemmuutta edes ole, joten ihan omana itsenänne saatte olla vanhempia ja tehdä asioita parhaimmaksi katsomallanne tavalla.

 

[kasvihuoneilmiö]

siitä kun ei ärsyttäny ajatus että joku pitää olla koko ajan mukana ja miettii pienemmän kautta kaikki..eli

Nii-in. Kun musta tuntuu, että muutama vuosi taaksepäin olin ihan valmis toivottamaan vauvat tervetulleiksi meille, mutta nyt iän karttuessa olen alkanut näkemään siinä kaikenlaista ongelmanpoikasta. Ja alkanut pelkäämään oman joustavuuteni ja hermojeni riittävyyden puolesta. Ennen ei tullut edes mieleen.

 

[kasvihuoneilmiö]

Samassa hetkessä kun tajusin että mä menen mun miehen kanssa naimisiin, eli kolmannella kerralla kun mä miehen näin mä vaan tiesin että me mennään naimisiin ja saadaan lapsia.

Tosin oltiin molemmat jo 30 v. joten ihan kypsässä iässä.

Heh, me ollaan jo naimisissa ja kyllä mä tiedän, että jos koskaan lapsia saan, niin tän miehen kanssa. Eikä meiltäkään montaa vuotta tuosta 30 puutu. Mut hirvee epäilys iski silti. Että miten sitä pärjäis ja miten elämä järjestyis ja pystyisinkö mä vielä opiskelemaan ja mitenhän mä jaksaisin. Ja sit samalla houkuttais niin paljon uskaltautua yrittämään!

 

[4mama]

itse tiesin jo 5-vuotiaana, että tahdon isona lapsia. se on jonkin sisäsyntyinen tunne, joka vahvistui sitten 18 veenä ja 21 veenä sain esikoiseni. en koskaan ollut pohtinut valmiutta vaan sitä, että tahdoin lapsen, tahdoin olla äiti. ei kait tässä vieläkään mitään valmiita olla, mutta hyvin nuo tuossa kasvaa ja palaute murkuilta on minua kohtaan ollut vielä suopeaa.

 

[kasvihuoneilmiö]

Ei kai kukaan etukäteen ole. Vauvanhoidon ja lapsenkasvatuksen oppii kokemuksen kautta

Niin, no tää on kai tämmöstä panikointia vaan. Kun mä tässä jännään, että uskaltaisko sitä kokonaan jättää ehkäisyn ja katsoa mitä tapahtuu. Mut samaan aikaan pelottaa, että mitä jos tosiaan tulisinkin raskaaksi, millaista se kaikki sitten olisi. Ja olisko musta tasapainoiseksi vanhemmaksi. Takaraivossa kolkuttelee vähemmän tasapainoiset omat vanhemmat ja pelottaa, että jos itse ei osaa olla yhtään sen parempi.

 

[jooei]

Älä epäröi, aina ei tärppää ekalla kerralla, eikä edes ekana viitenä vuotena...

 

[4mama]

Ei kai kukaan etukäteen ole. Vauvanhoidon ja lapsenkasvatuksen oppii kokemuksen kautta

Niin, no tää on kai tämmöstä panikointia vaan. Kun mä tässä jännään, että uskaltaisko sitä kokonaan jättää ehkäisyn ja katsoa mitä tapahtuu. Mut samaan aikaan pelottaa, että mitä jos tosiaan tulisinkin raskaaksi, millaista se kaikki sitten olisi. Ja olisko musta tasapainoiseksi vanhemmaksi. Takaraivossa kolkuttelee vähemmän tasapainoiset omat vanhemmat ja pelottaa, että jos itse ei osaa olla yhtään sen parempi.

no ilman muuta osaat. silloin sitä vasta katos osaakin, kun on itellä paskat vanhemmat. näin ainakin mulla. tiän tasan tarkkaan, miten lapsen itsetunto saatas nollaan, joten en tee samoja mokia ku omat vanhemmat, enkä juopottele, enkä hakkaa lapsiani. kyllä kuule sellanen, jolla on ollu veemäinen lapsuus, osaa tarjota omilleen toiselaisen. ainakin, jos on älykäs.

 

[mää]

Ei kai kukaan etukäteen ole. Vauvanhoidon ja lapsenkasvatuksen oppii kokemuksen kautta

Niin, no tää on kai tämmöstä panikointia vaan. Kun mä tässä jännään, että uskaltaisko sitä kokonaan jättää ehkäisyn ja katsoa mitä tapahtuu. Mut samaan aikaan pelottaa, että mitä jos tosiaan tulisinkin raskaaksi, millaista se kaikki sitten olisi. Ja olisko musta tasapainoiseksi vanhemmaksi. Takaraivossa kolkuttelee vähemmän tasapainoiset omat vanhemmat ja pelottaa, että jos itse ei osaa olla yhtään sen parempi.

Lapselle riittää kun on riittävän hyvät vanhemmat rohkeesti vaan

 

[Saiccu]

Meidän oli vain pakko totutella ajatukseen vanhemmuudesta, kun aloin odottaa esikoista yllätyksenä Erittäin hyvä yllätys se kyllä oli =)

Valmius vanhemmaksi kasvaa kyllä raskauden ja sitten aikanaan lapsenkin mukana. Eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa vanhemmuutta edes ole, joten ihan omana itsenänne saatte olla vanhempia ja tehdä asioita parhaimmaksi katsomallanne tavalla.

Näin meilläkin. Vauva ilmoitti tulostaan omia aikojaan ja ajatukseen oli vain pakko tottua. Nyt lapsia on kaksi ja kolmosesta haaveilen aina välillä... =)

 

[kasvihuoneilmiö]

no ilman muuta osaat. silloin sitä vasta katos osaakin, kun on itellä paskat vanhemmat. näin ainakin mulla. tiän tasan tarkkaan, miten lapsen itsetunto saatas nollaan, joten en tee samoja mokia ku omat vanhemmat, enkä juopottele, enkä hakkaa lapsiani. kyllä kuule sellanen, jolla on ollu veemäinen lapsuus, osaa tarjota omilleen toiselaisen. ainakin, jos on älykäs.

Luuletko? :heart: Kaipaisinkin kuulla juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia. Kun toisaalta sitä ajattelee, että kyllä mä pystyn, mutta toisaalta epäilyttää, että miten siinä käy. Että voiko olla oikeasti rakastava vanhempi, jos itse ei ole sellaista saanut kokea.

 

[mää]

Kysy itseltäsi että jos jätät lapset tekemättä niin mitä ajattelet asiasta mummoiässä..

 

[Keittiönoita]

No mä vaan tiesin =) Nuoruuden rillumareit oli riekuttu, elämäntilanne alkoi olla kutakuinkin vakaa, ikä sopiva lasten hankintaan....

 

[kasvihuoneilmiö]

Lapselle riittää kun on riittävän hyvät vanhemmat rohkeesti vaan

Mistäs sen tietää, pystyykö olemaan riittävän hyvä?

 

[4mama]

no ilman muuta osaat. silloin sitä vasta katos osaakin, kun on itellä paskat vanhemmat. näin ainakin mulla. tiän tasan tarkkaan, miten lapsen itsetunto saatas nollaan, joten en tee samoja mokia ku omat vanhemmat, enkä juopottele, enkä hakkaa lapsiani. kyllä kuule sellanen, jolla on ollu veemäinen lapsuus, osaa tarjota omilleen toiselaisen. ainakin, jos on älykäs.

Luuletko? :heart: Kaipaisinkin kuulla juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia. Kun toisaalta sitä ajattelee, että kyllä mä pystyn, mutta toisaalta epäilyttää, että miten siinä käy. Että voiko olla oikeasti rakastava vanhempi, jos itse ei ole sellaista saanut kokea.

silloin sitä vastaa osaa, kun tietää mitä on itse jäänyt vaille. ainakin minulla ja siskollani kävin näin. me oikein päätimme, että sukupolvien veemäisyyskierre loppuu meihin ja näin kävi. omaa vaistoa tarvitaan ja suositusten lukemista väljästi. onnea yritykselle!

 

[kasvihuoneilmiö]

No mä vaan tiesin =) Nuoruuden rillumareit oli riekuttu, elämäntilanne alkoi olla kutakuinkin vakaa, ikä sopiva lasten hankintaan....

Näinhän se on mullakin. Vaan silti pelottaa niin pirusti. Sitä mä kai tässä yritän selvitellä, että kuuluuko tuo pelko ja epäilys asiaan, vai haihtuisko se muutamassa vuodessa.

 

[kasvihuoneilmiö]

silloin sitä vastaa osaa, kun tietää mitä on itse jäänyt vaille. ainakin minulla ja siskollani kävin näin. me oikein päätimme, että sukupolvien veemäisyyskierre loppuu meihin ja näin kävi. omaa vaistoa tarvitaan ja suositusten lukemista väljästi. onnea yritykselle!

:heart: :heart: :heart: Kiitos

 

[kasvihuoneilmiö]

Älä epäröi, aina ei tärppää ekalla kerralla, eikä edes ekana viitenä vuotena...

Täähän se siellä mielessä kanssa kolkuttelee. Ettei nyt kannattais enää vetkutella, ikää on 27.

 

[vieras]

no ilman muuta osaat. silloin sitä vasta katos osaakin, kun on itellä paskat vanhemmat. näin ainakin mulla. tiän tasan tarkkaan, miten lapsen itsetunto saatas nollaan, joten en tee samoja mokia ku omat vanhemmat, enkä juopottele, enkä hakkaa lapsiani. kyllä kuule sellanen, jolla on ollu veemäinen lapsuus, osaa tarjota omilleen toiselaisen. ainakin, jos on älykäs.

Luuletko? :heart: Kaipaisinkin kuulla juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia. Kun toisaalta sitä ajattelee, että kyllä mä pystyn, mutta toisaalta epäilyttää, että miten siinä käy. Että voiko olla oikeasti rakastava vanhempi, jos itse ei ole sellaista saanut kokea.

Mulla on ollu oikeesti kamala lapsuus ja kykenemättömät vanhemmat alkoa ja kaikkee mitä lapsen ei pitäis kokea lastenkoti jaksokin siihen mahtu.
Tästä huolimatta olen omille kyennyt olemaan ihan hyvä äiti. Esim. Furmanilla on tosi hyvä kirja: koskaan ei ole myöhäistä saada hyvä lapsuus. Go for it