Mistä saat elämääsi perusturvan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Jos ei se ole Raamattu ja kristinusko, niin mikä se sittenon? Elätkö päivän kerrallaan sen kummenpia miettimättä (mietit vain mitä syöt jne arkipäiväisiä)

Ja entäs jos on vaikeaa, mihin silloin turvaat? ja jos et turvaa Jumalaan (kristittyjen Jumalaan), niin mihin? Ja miten päädyit siihen?
 
Uskosta. Mutta en kristinuskosta vaan siitä uskosta, johon esi-isänikin uskoivat ja josta saivat voimia jo kauan ennenkuin täällä Suomessa oli kuultukaan Beetlehemissä syntyneestä lapsesta. Olen siis eklektinen pakana, muinaissuomalais-panteisti.

Lisäys: Miten päädyin tähän? Se on niin pitkä tarina, että en ala sitä tänne kirjoittamaan =)
 
Elämäni perusturva on OMA PERHEENI.Joskus aikoinaan uskoin jollain lailla jumalaan,mutta kun huomasin että ei mun elämään vaikuta pätkän vertaa,niin se loppu siihen.OMAAN PERHEESEEN voi aina luottaa/uskoa/toivoa jne...Ei jumala ole mua ainakaan koskaan auttanut.

Miksi uskoisin johonkin mitä en näe ja ole sen olemassa oloa mulle todistettu toivomallani tavalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Siis tämähän on vain elämä.

Tuo eteen mitä tuo, hyvää tai pahaa, kaikesta selviää.

Ja joskus koittaa se onnenpäivä, kun enää ei tarvitse herätä. =)

Oletko siis ateisti? Riittääkö sinulle tuo?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Uskosta. Mutta en kristinuskosta vaan siitä uskosta, johon esi-isänikin uskoivat ja josta saivat voimia jo kauan ennenkuin täällä Suomessa oli kuultukaan Beetlehemissä syntyneestä lapsesta. Olen siis eklektinen pakana, muinaissuomalais-panteisti.

Lisäys: Miten päädyin tähän? Se on niin pitkä tarina, että en ala sitä tänne kirjoittamaan =)

Voitko vielä kertoa mikä on tuon sinun uskontosi "pääpiirre"?

 
En mä ole koskaan tarvinnut mitään jumalia yhtään mihinkään, en turvaksi tai mihinkään muuhunkaan...

Miten se arkipäivä pitäisi viettää? Mä luulisin että suurin osa uskovaisistakaan ei vietä suurinta osaa ajastaan pohtien yhtään mitään sen syvällisempää kuin syödäänkö ruuaksi lihapullia vai nakkikastiketta
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Siis tämähän on vain elämä.

Tuo eteen mitä tuo, hyvää tai pahaa, kaikesta selviää.

Ja joskus koittaa se onnenpäivä, kun enää ei tarvitse herätä. =)

Oletko siis ateisti? Riittääkö sinulle tuo?


Höm, en.

Uskon mä johonkin suureen jumalantapaiseen alkuunpanevaan ja ylläpitävään voimaan, muttei sitä voi eritellä eikä ole tarviskaan.

Uskonnon nimissä tehdyt säännötkin ovat järjettömiä, nykyään on laki ja sitä sentään päivitetään joskus.
 
Uskomalla aina (no ainakin yleensä), että joka päivällä on joku tarkoitus miettimättä kuitenkaan sen kummemmin sitä tarkoitusta. On joskus tullut mietittyä näitä asioita oikein kunnolla. Tiedän, että asioille on olemassa aina vaihtoehto. Sen kummemmin en mietiskele tulevaisuutta.

Läheiset ovat tukena jos sitä tarvitsee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Voitko vielä kertoa mikä on tuon sinun uskontosi "pääpiirre"?
Usko ja luottamus muinaissuomalaisiin jumaliin, kunnioitus luontoa ja kaikkea siinä olevaa elollista kohtaan, eläminen luonnon ja vuodenaikojen kiertokulun mukaan, ymmärrys siitä, että on vain pieni osa tätä kokonaisuutta eli luontoa. Siinä kai ne tärkeimmät.

 
Elämäni perusturva on parisuhteemme. Yhdessä isännän kanssa selviämme kyllä ja vaikeuksissa turvaamme toisiimme, teemme yhdessä päätökset ja toteutamme ne.
Mietin monenlaisia juttuja, mutta en läheskään päivittäin mitään suuria linjoja. Kunhan nyt kerran vuodessa päivittää tavoitteitaan, niin se on jo ihan hyvin.
 
Mulla on ollut elämässäni niin paljon vaikeita aikoja ja rankkoja kokemuksia eikä niissä ole mitkään uskon asiat auttaneet, eli itseeni ja omaan voimaani turvaan ja luotan että selväjärkisenä säilyn vielä pitkään.
 

Yhteistyössä