mistä mä saan elämäniloni takasin kun eron jälkeen ei mikään tunnu miltään

["surusilmä"]

ja mitään ei jaksa tai halua tehdä,kaikki on niin tuskallista.lapsia ei ole joten niistäkään ei iloa ole.tuntuu niin yksinäiseltä ja pahalta,en ees kunnolla tiiä miks me erottiin,asuttiin yhessä monta vuotta mut mies näin sit päätti.sekin tuntuu inhottavalata kun en tiiä onko se nyt ihastunu johonkuhun vaikka ei mulle kerrokaan mut kaikki tää ero jupakka tuli mulle yllätyksenä ja vaikka kuinka olen yrittäny ni mies ei meistä paria enää tahdo.
mä vaan itken sitä ja sitä et onko se missä ja kenen kaa ja sitä et meijän unelmat kuoli.miksi miehet on niin paskoja?kaikki käskee unohtaa mut en mä niin vaan voi...

 

["surusilmä"]

miten te ootte selvinny erosta vaikkakin avoero olikin? mä oon tosi herkkä muutenkin ja mä olin luullu et me ollaan tarkotetut toisillemme.Nyt en jaksa mitään,laihtunu olen kans kun ei ruoka maistu. Mä pelkään etten ikinä pääse yli tästä vaikka kaikki hokee et pääsen mä ajan myötä.Vituttaa jos mies alottanu heti poikamieselämän tai ruvennu jopa heti deittailee yhtä ämmää.

 

["surusilmä"]

eikö kukaan ole palstalla?! nyt tarvis oikeesti positiivista kannustusta.
En oo ees pystyny olee vielä yksinkään vaan majaillu muiden nurkissa vaikka tiiän et pakkohan se pian on omilleen asettua.Nytkin ihan itkettää kun mietin et kauhee ikävä ja et mitä me yleensä ollaan näin lauantaisin tehty.Nyt en ees erota viikonloppua arjesta ku samaa yksinäisyyttä vaan kaikki.

 

["hei"]

En tiedä osaanko mitenkään lohduttaa. Ei se auta että sanotaan unohtamaan. Ei sitä niin vain pysty, tiedän sen. Olen kokenut tuon saman. Oli avioero mutta samapa tuo, ero kuin ero jos toista on kovasti rakastanut. Pahinta ehkä on kaikki epätietoisuus, jolle ei koskaan tule täyttä selvyyttä. Luopumisen tuska ja hyväksyminen.
Itse masennuin vakavasti, en pystynyt syömään ja laihduin. Mulla meni mooonta vuotta että pääsin selville vesille erosta. Mutta yleensä kait niistä nopeammin selviää. Minä vaan en selvinnyt ehkä sen vuoksi että eron myötä mulla meni niin paljon muutakin, tai oikeastaan mun elämä oli jo mennyt ennen eroa. Mä uskon että sä pääset jaloillesi nopeammin.

Ei se elämänilo yhtäkkiä tule. Anna surulle, vihalle ja kaikille tunteille tilaa. Koita puhua asia jonkun kanssa läpi. Se on ainoa asia millä saat sen käsiteltyä ja saat asioihin tolkkua. Yksin jos jää märehtimään, kaikesta syntyy vain suurempi möykky.

Katso vaikka elokuvia, kuuntele musiikkia, tee mitä ikinä vain mihin pystyt keskittymään edes vähän. Pikkuhiljaa se helpottaa. Ja aina jokin uusi juttu auttaa pääsemään eteenpäin. Jokin uusi innostuksen, ilon aihe. Mutta älä hoputa itseäsi että kaiken pitäisi tapahtua hetkessä. Nyt susta tuntuu tältä ja sille ei voi mitään. Toivoa kuitenkin on. Vuoden päästä kaikki voi olla toisin! Sulla ehkä jo uusi mies tai jotain muuta uutta. Kaikesta tuskasta huolimatta, luota siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyy.

En mä osaa muuta sanoa, mutta hirveästi voimia sulle!

 

["surusilmä"]

mua vaan itkettää! oikeesti mä en halua olla ilman mun kultaani! miksei se sano jos sillä on joku,tai no tiiän mä kun se ei halua pahottaa mun mieltä enempää,enkä mä ees varma ole onko sillä joku mut luulen et on ja sama kai se enää on.Mitä mun tarvii tehä et saan sen takasi tai sit et pääsen tästä ylös ja eteenpäin?? Mä en oikeesti pysty olee ilman sitä,MÄ RAKASTAN SITÄ! JA OLEN SEN SILLE SANONU.

 

["hei"]

[QUOTE="surusilmä";24202545]mua vaan itkettää! oikeesti mä en halua olla ilman mun kultaani! miksei se sano jos sillä on joku,tai no tiiän mä kun se ei halua pahottaa mun mieltä enempää,enkä mä ees varma ole onko sillä joku mut luulen et on ja sama kai se enää on.Mitä mun tarvii tehä et saan sen takasi tai sit et pääsen tästä ylös ja eteenpäin?? Mä en oikeesti pysty olee ilman sitä,MÄ RAKASTAN SITÄ! JA OLEN SEN SILLE SANONU.[/QUOTE]

Ehkä sua helpottais tietää miksi mies halusi erota, vaikka se olisi kuinka kurjaa kuultavaa. Koita saada kynittyä tieto, onko sillä joku toinen. Sano sille että olisi sua kohtaan reilua tietää miksi. Totuus on kuitenkin helpottavaa sillä muuten niitä syitä jää vatvomaan vaikka vuosikausiksi.

Mulle selvisi yhtä sun toista vasta tipoittain eron jälkeen. Sellaisia asioita että jos ne olisin tiennyt jo aiemmin, olisi eroaminen ollut ehkä helpompaa, koska olisin ollut vihainen! Enkä suinkaan elätellyt typeriä haaveitani että oltaisiin palattu yhteen.

Mulla oli myös se vaihe etten pystynyt ajattelemaankaan ketään muuta enää rinnalleni, koska rakastin sitä miestä yli kaiken. Jos olisin tiennyt kaiken mitä taustalla oli, olisi varmaan nuo rakkaudentunteet hiipuneet.

Joten koita vielä saada se mies puhumaan!

 

[Keittiönoita]

Meillä kuoli koira viime sunnuntaina ja tuo parikymppinen poikani ei muista aikaa ennen koiraa. Sanoin pojalle, että itku on ainoa, mikä nyt yhtään voi helpottaa. Saman sanon sullekin eli itke. Itke tänään ja huomenna. Ylihuomennakin. Niin fraasi kuin onkin, aika yleensä parantaa haavat. Anna surun tulla, anna sen tulla täydeltä laidalta. Älä piilota sitä sisääsi, koska jonain päivänä se kuitenkin tulee sieltä ulos.

Elä nyt vain aamusta iltaan, päivä kerrallaan. Puolen vuoden päästä aivan varmasti jo helpottaa

 

["surusilmä"]

[QUOTE="hei";24202585]Ehkä sua helpottais tietää miksi mies halusi erota, vaikka se olisi kuinka kurjaa kuultavaa. Koita saada kynittyä tieto, onko sillä joku toinen. Sano sille että olisi sua kohtaan reilua tietää miksi. Totuus on kuitenkin helpottavaa sillä muuten niitä syitä jää vatvomaan vaikka vuosikausiksi.

Mulle selvisi yhtä sun toista vasta tipoittain eron jälkeen. Sellaisia asioita että jos ne olisin tiennyt jo aiemmin, olisi eroaminen ollut ehkä helpompaa, koska olisin ollut vihainen! Enkä suinkaan elätellyt typeriä haaveitani että oltaisiin palattu yhteen.

Mulla oli myös se vaihe etten pystynyt ajattelemaankaan ketään muuta enää rinnalleni, koska rakastin sitä miestä yli kaiken. Jos olisin tiennyt kaiken mitä taustalla oli, olisi varmaan nuo rakkaudentunteet hiipuneet.

Joten koita vielä saada se mies puhumaan![/QUOTE]

arvaa vaan olenko kuinka monta kertaa kysyny et onko sillä joku,onko se pettäny,onko se ihastunu johonkuhun.aina vastaus on ei mutta kun tiedän sen olleen yksissä bileissä joista kotiintultua se pisti puhelinta kii ja sitten kun sain selville et joku nainen sille lähetelly viestin tai useamman ni kysyin siltä mikä juttu tää on.Ei kuulemma ees tiedä miten se numero oli sinne puhelimeen tullu,ei varmaan niin tienny.mut sen mitä nyt ehdin lukea siitä viestistä ni sen perusteella voin sanoa et joku ainaki on ihastunu siihen.Mies vaan edelleen kieltää et olis mitään kenenkään kanssa,vaikka mä sille sanoin et olis reilua kertoa mulle vaikka se pahentais oloa.Nyt oon yrittäny aatella et sil oikeesti olis joku mut kun en oo varma ni ei haluis kiusata itteään turhaan.

 

["surusilmä"]

Meillä kuoli koira viime sunnuntaina ja tuo parikymppinen poikani ei muista aikaa ennen koiraa. Sanoin pojalle, että itku on ainoa, mikä nyt yhtään voi helpottaa. Saman sanon sullekin eli itke. Itke tänään ja huomenna. Ylihuomennakin. Niin fraasi kuin onkin, aika yleensä parantaa haavat. Anna surun tulla, anna sen tulla täydeltä laidalta. Älä piilota sitä sisääsi, koska jonain päivänä se kuitenkin tulee sieltä ulos.

Elä nyt vain aamusta iltaan, päivä kerrallaan. Puolen vuoden päästä aivan varmasti jo helpottaa

olen itkeny jo kolmisen viikkoa,kaikesta tulee mieleen yhteisiä juttuja ja taas itku tulee.Tuntuu vaan et nyt jo toi itku ei olis enää sallittua kun aina ku n iteken ni kaikki tuntuu sanovan et nyt tarvis jo ryhdistäytyä ett tarvis jo mennä eteenpäin. Ja mua kiukuttaa et jos se mies nyt on jatkanu eteenpäin ni miten se on pysytyny koska tiedän et meidän juttu oli kummallekin tosi tärkee ja mieshän se mun perään oli alkuaikoina ensin.
Tiedän et ei sais varmaan aatella mitään uusia miehiä enkä silleen aattelekaan mut olen miettiny et mitä jos en koskaan enää löydä ketään ja jää perhe perustamatta,ikää jo on sen verran.Ja toisaalta mitä jos mulle jää kaikkia miehiä kohtaan epäilys et niillä on joku toinen....

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="surusilmä";24202690]olen itkeny jo kolmisen viikkoa,kaikesta tulee mieleen yhteisiä juttuja ja taas itku tulee.Tuntuu vaan et nyt jo toi itku ei olis enää sallittua kun aina ku n iteken ni kaikki tuntuu sanovan et nyt tarvis jo ryhdistäytyä ett tarvis jo mennä eteenpäin. Ja mua kiukuttaa et jos se mies nyt on jatkanu eteenpäin ni miten se on pysytyny koska tiedän et meidän juttu oli kummallekin tosi tärkee ja mieshän se mun perään oli alkuaikoina ensin.
Tiedän et ei sais varmaan aatella mitään uusia miehiä enkä silleen aattelekaan mut olen miettiny et mitä jos en koskaan enää löydä ketään ja jää perhe perustamatta,ikää jo on sen verran.Ja toisaalta mitä jos mulle jää kaikkia miehiä kohtaan epäilys et niillä on joku toinen....[/QUOTE]

:hug: Anna itkun tulla, jos on tullakseen. Älä välitä muista ja muiden mielipiteistä. Jos jotain olen näiden 50 elinvuoteni aikana oppinut niin sen, että suru on paras surra pois silloin, kun se on ajankohtaista. Eikä kolmen vuoden päästä, jolloin kukaan ei tajua pätkääkään, miksi moista vanhaa asiaa vielä suret. Mene vaikka suihkuun ja ulise niin paljon kuin sydämestä surua tulee.

Et sä ketään nyt löydäkään eikä ole tarkoituskaan, että löydät. Mutta kunhan olet surutyösi tehnyt, aurinko alkaa taas paistaa sinullekin Ei kukaan mies halua naista, joka vielä märehtii exäänsä. Siksi tee märehtiminen nyt loppuun asti, kaikessa rauhassa, ja sitten kesällä 2012 olet taas oma itsesi ilman menneisyyden peikkoja. Jaksamisia :hug:

 

["surusilmä"]

:hug: Anna itkun tulla, jos on tullakseen. Älä välitä muista ja muiden mielipiteistä. Jos jotain olen näiden 50 elinvuoteni aikana oppinut niin sen, että suru on paras surra pois silloin, kun se on ajankohtaista. Eikä kolmen vuoden päästä, jolloin kukaan ei tajua pätkääkään, miksi moista vanhaa asiaa vielä suret. Mene vaikka suihkuun ja ulise niin paljon kuin sydämestä surua tulee.

Et sä ketään nyt löydäkään eikä ole tarkoituskaan, että löydät. Mutta kunhan olet surutyösi tehnyt, aurinko alkaa taas paistaa sinullekin Ei kukaan mies halua naista, joka vielä märehtii exäänsä. Siksi tee märehtiminen nyt loppuun asti, kaikessa rauhassa, ja sitten kesällä 2012 olet taas oma itsesi ilman menneisyyden peikkoja. Jaksamisia :hug:

en mä ketään nyt tahdokaan pelkään vaan jääväni yksin ikuisesti.
Jos nyt oletan et miehellä on joku ni miks sillä tai ylipäänsä miehillä voi heti lennossa olla uus(voihan naisillakin),eikö ne tee sitä surutyötä.kestääkö sellanen suhde sitten pitemmän päälle.
Joudun vielä varmaan näkee miestä ni kai mun täytyy sit yrittää nyhdätä se tieto siitä irti et onko sillä joku vaikka ei se kerro kuitenkaan mut muuten en varmaan pääse tästä irti ja pilaa koko mun elämän ku olen epätietoinen.

 

["xyz"]

Minä en nyt halua pahalla sanoa, mutta kuulostat ap ehkä hieman tarrautujalta. Jos toista yrittää liikaa pitää luonaan ja ylenpalttisesti rakastaa, voi tuo rakkaus tukahdututtaa sen toisen tunteet. Toisella voi tulla tunne että happi loppuu. Miehesi on tainnut todeta, ettei teillä ole tulevaisuutta hänen mielestään. Mitä tällaiselle voi enää tehdä? Turha kai siinä on enää etsiä suurempia syitä tai syytellä uusia naisia. Toista kun ei vaan ikinä voi omistaa.

Sinun pitäisi ehkä opetella rakastamaan itseäsi ja opetella nauttimaan elämästä yksin. Tulla tavallaan riippumattomaksi. Miehiä tulee ja menee, itsesi kanssa elät loppuelämäsi. Ja kuka tietää mitä elämällä on vielä sinullekin tarjottavana.

 

["surusilmä"]

[QUOTE="xyz";24202799]Minä en nyt halua pahalla sanoa, mutta kuulostat ap ehkä hieman tarrautujalta. Jos toista yrittää liikaa pitää luonaan ja ylenpalttisesti rakastaa, voi tuo rakkaus tukahdututtaa sen toisen tunteet. Toisella voi tulla tunne että happi loppuu. Miehesi on tainnut todeta, ettei teillä ole tulevaisuutta hänen mielestään. Mitä tällaiselle voi enää tehdä? Turha kai siinä on enää etsiä suurempia syitä tai syytellä uusia naisia. Toista kun ei vaan ikinä voi omistaa.

Sinun pitäisi ehkä opetella rakastamaan itseäsi ja opetella nauttimaan elämästä yksin. Tulla tavallaan riippumattomaksi. Miehiä tulee ja menee, itsesi kanssa elät loppuelämäsi. Ja kuka tietää mitä elämällä on vielä sinullekin tarjottavana. [/QUOTE]

mä en tiedä mitä tohon sanois....mä nyt vaan rakastan sitä ja haluisin olla sen kanssa mut en mä voi häntä pakottaa kyllä mä sen tiiän,Ja toi toinen nainen juttu pelottaa mua siks et tosiaan se sai tossa ihan loppumetreilla joltain naiselta viestin jota nyt oon pohtinu ja ei siitä voi epäselvää olla et se naine nyt ainaki ihastunu on tai oli.

 

["vieras"]

Mitä se sulle loppuen lopuksi se tieto antaa? Arvoton mies jos toisen takia jätti ja tosiaalta myös aika kurja mies jos ilman selityksiä päätti jättää. Jätetty sut on joka tapauksessa. Takaisin olet pyydellyt, etkä ole saanut. Pitää vaan niellä tappionsa ja lähteä uuteen nousuun.

Siivoa tuo vanha elämänvaihe pois, pakkaa yhteisiä muistoja laatikoihin jne. Käsittele ja vollota niin saat päätännän.

Mitäs ne sanoo, eikös se ole puolet suhteen kestosta mikä usein menee toipumiseen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="surusilmä";24202758]en mä ketään nyt tahdokaan pelkään vaan jääväni yksin ikuisesti.
Jos nyt oletan et miehellä on joku ni miks sillä tai ylipäänsä miehillä voi heti lennossa olla uus(voihan naisillakin),eikö ne tee sitä surutyötä.kestääkö sellanen suhde sitten pitemmän päälle.
Joudun vielä varmaan näkee miestä ni kai mun täytyy sit yrittää nyhdätä se tieto siitä irti et onko sillä joku vaikka ei se kerro kuitenkaan mut muuten en varmaan pääse tästä irti ja pilaa koko mun elämän ku olen epätietoinen.[/QUOTE]

Et sä yksin jää Ellet sitten ole 100 senttinen kaksipäinen pyörätuolissa istuva kuuromykkäsokea. Kaikki nuo nyt tuntemasi pelot on ihan normaaleita ja menevät ohi ajan myötä. Mun mielestä sun ei kannata nyt miettiä sitä, kestääkö exäsi uusi suhde pidemmän päälle vai ei. Keskity vain itseesi. Mitä sillä on oikeasti sulle merkitystä, miksi sut jätettiin? Rumat polvet? Liian pienet tai suuret rinnat? Ikenet näkyy hymyillessä? Erilainen arvomaailma? Usko wanhaa: ei sussa mitään erityistä vikaa ole, mies vaan oli väärä sulle.

 

["surusilmä"]

Et sä yksin jää Ellet sitten ole 100 senttinen kaksipäinen pyörätuolissa istuva kuuromykkäsokea. Kaikki nuo nyt tuntemasi pelot on ihan normaaleita ja menevät ohi ajan myötä. Mun mielestä sun ei kannata nyt miettiä sitä, kestääkö exäsi uusi suhde pidemmän päälle vai ei. Keskity vain itseesi. Mitä sillä on oikeasti sulle merkitystä, miksi sut jätettiin? Rumat polvet? Liian pienet tai suuret rinnat? Ikenet näkyy hymyillessä? Erilainen arvomaailma? Usko wanhaa: ei sussa mitään erityistä vikaa ole, mies vaan oli väärä sulle.

sä tunnut tosi ihanalta ihmiseltä kun jaksat kannustaa,sitä mitä nyt tarviin.Inhottaa vaan et tää sattu nyt syksyy ja talvee vasten kun muutenki mieli matala.Ehkä nyt yritän keksiä jostain töitä jos vanhasta paikasta ei mitään irtoa kun piti tän takia palata kotikonnuille ja tais mennä työkin siinä samassa mut jos nyt muutan vaikka lähemmäs paikkaa josta muutin pois ni ehkä jos töitä tarjolla voin sit sit ajatella talven tehden töitä. Jotenki niin tottunu et toinen kulkee vierellä ni voi olla vaikeeta aloittaa tavallaan alusta.

 

["surusilmä"]

[QUOTE="vieras";24202938]Mitä se sulle loppuen lopuksi se tieto antaa? Arvoton mies jos toisen takia jätti ja tosiaalta myös aika kurja mies jos ilman selityksiä päätti jättää. Jätetty sut on joka tapauksessa. Takaisin olet pyydellyt, etkä ole saanut. Pitää vaan niellä tappionsa ja lähteä uuteen nousuun.

Siivoa tuo vanha elämänvaihe pois, pakkaa yhteisiä muistoja laatikoihin jne. Käsittele ja vollota niin saat päätännän.

Mitäs ne sanoo, eikös se ole puolet suhteen kestosta mikä usein menee toipumiseen.[/QUOTE]

ton mukaan pitäs olla sit 3 ja puol vuotta toipumisaikaa...ei hyvää päivää!

en oo vielä pysytyny pakkaan tavaroita pois näkyvistä enkä kuvista luopunu.Meillä kun vielä toi yhteinen lemmikkikin.....se varmaan jää miehelle kun sillä enempi tilaa pitää sitä.Haluisin tavata meijän"lasta"kin mut taitaa se olla aika vaikeeta.yhteinen kummilapsikin meillä on...eli varmaan jossain tavataan kyllä,mihin en kyllä nyt pysty,mahdanko ikinä.Toivon et kummius ei tähän jää...

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="surusilmä";24203059]sä tunnut tosi ihanalta ihmiseltä kun jaksat kannustaa,sitä mitä nyt tarviin.Inhottaa vaan et tää sattu nyt syksyy ja talvee vasten kun muutenki mieli matala.Ehkä nyt yritän keksiä jostain töitä jos vanhasta paikasta ei mitään irtoa kun piti tän takia palata kotikonnuille ja tais mennä työkin siinä samassa mut jos nyt muutan vaikka lähemmäs paikkaa josta muutin pois ni ehkä jos töitä tarjolla voin sit sit ajatella talven tehden töitä. Jotenki niin tottunu et toinen kulkee vierellä ni voi olla vaikeeta aloittaa tavallaan alusta.[/QUOTE]

Mä olen vaan vanha kalkkis Mutta hei, syksy tulee ja Suomi alkaa taas elämään. Mitä jos alkaisit opiskella aikuisopistossa - vai mitä ne entiset työväenopistot nyt onkaan? - italiaa, espanjaa tai vaikka japania? Tai posliinimaalausta? Tai jotain muuta? Oletko milloin viimeksi itse tehnyt maustekurkkuja tai etikkapunajuuria? Joulupöytään pihlajanmarjahyytelöä?

Tiedän, että sulla nyt ei tunnu olevan voimia muuhun kuin suremiseen. Eikä tarvitse ollakaan :hug: Mutta jo ensi kuussa tilanne voi olla jo hieman parempi. Tee jotain. Säilö vaikka pari purkkia niitä hemmetin avomaankurkkuja

Sun elämäsi jatkuu nyt vaan hitaammin kuin muiden. Koita hyväksyä se ja anna itsellesi lupa surra. Mitä rajummin suret, sitä nopeammin pahin vaihe on ohi.

 

["surusilmä"]

taas ilta ja mulle tuli tosi itkuinen olo.ei sais miettiä mut väkisinkin mietin missä toinen nyt on ja jos on jossain ni kenen kanssa.Ei kuulu mulle mut justahan mekin vielä oltiin joku aika sit lauantai iltaa yhessä ja grillailtiin.Huomisesta tulee taas tosi tuskanen päivä kun yksin joutuu olee,nyt oon onneks ollu toiste seurassa kolme päivää mut sit se pitäs ruveta omaa elämää elämään. Jotenki hävettää itkeä täällä kylässä mut ymmärtävät kyllä ja ovat sanoneet et itke ja kiroile ja puhu et he kyl kuuntelee,no onhan he mun perhettä.