Mistä energiaa, iloa ja jaksamista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ........
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

........

Vieras
Huh huh. Nyt tuntuu että mennään ihan jonkun vara-akun varassa. Vein lapsenkin pari tuntia tavallista myöhemmin pk:hon (että ehdittäis olla aamu yhdessä, kun iltapäivällä lähtee isänsä luo), ja tuntui että kaikki tädit tuijotti vähän kysymysmerkkinä mun silmäpusseja ja tyhjää katsetta. Tää on ihan hirvee aamu ollut tähän asti. Siis istun vaan tässä ja haluisin et joku tulis ja siivois ja pesis lattiat, ja myöskin tekis noi työpöydällä odottavat duunit. Ite oon kuin joku halvaantunut zombi.

Rakastan tätä vuodenaikaa, mutta pelkään myös väsähtäväni täysin. Mulla on kirkasvaloherätyskellot, syön jotain omega-3 yhdistelmäkapseleita, joissa pitäis olla about kaikki tarvittava, ruokavalioni sisiältää tosi paljon rautaa ja kasviksia ja on muutenkin monipuolinen. Rakkaaseen liikuntaharrastukseen en ole ehtinyt pitkään aikaan, ja suoraan sanottuna nyt vähän jännittää hypätä mukaan, kun muut on ehtineet kehittyä niin paljon paremmiksi.

Lisäksi mieltä painaa ainaiset raha-asiat, ja nyt myös huoltajuuskiista, joka näyttää siltä, että siitä saattaa tulla likaista peliä. (Siis ex osoittaa tälläisiä merkkejä.)

Tuntuu että ne asiat joista tiedän saavani iloa, eli työ ja harrastukset, on niin hirveän työläitä aloittaa ettei energia vaan riitä. Mun pitäisi mennä työhuoneelle, mutta en jaksa poistua himasta, ja täällä työskenteleminen on tosi vaikeeta, kun noi helvetin tiskit hengittää niskassa, eikä mulla sit kuitenkaan oo energiaa tehdä sillekään asialle mitään.

Oon kyllä miettinyt että pitäiskö mun hakea jaksamis-apua joltain terapeutiltakin, mutta pelottaa sekin, että ex aikoo käyttää sitä sitten mua vastaan jos tässä nyt oikeuteen mennään.

Ystäviä on ja tukiverkostoa, työrintamalla jänittäviä uusia tuulia, lapsen kanssa hyvä meiniki ja muutenkin siis kyllä ihan pidän elämästäni, mutta joku helvetin stressi vie nyt kaiken energian. Nyt on monta päivää taisteltu sen kanssa etten vaan menis nukkumaan kesken päivää ja heittäis lusikkaa nurkkaan kaikkien velvollisuuksien kanssa.

Onks teillä jotain vinkkejä energian ja ilon palauttamiseen elämään? Haluaisin niin pystyä rentoutumaankin välillä ja nauttimaan arjesta, jossa pinnan alla kytevät kriisit eivät kuitenkaan vielä konkreettisesti näy.
 
Nytkin pohdin et pitäiskö mun keittää itselleni jättimäinen cafe latte, ja lueskella jotain hömppäblogeja vaikka aamupäivä, vai pitäiskö mun vaan kaapia itseni täältä sohvan pohjalta ja ryhtyä väkisin ensin siivoomaan ja sit tekemään töitä.

Mä en osaa jotenkin arvioida, et tarviinko mä lepoa ja rentoutumista, vai vaan enemmän itsekuria.
 
Nytkin pohdin et pitäiskö mun keittää itselleni jättimäinen cafe latte, ja lueskella jotain hömppäblogeja vaikka aamupäivä, vai pitäiskö mun vaan kaapia itseni täältä sohvan pohjalta ja ryhtyä väkisin ensin siivoomaan ja sit tekemään töitä.

Mä en osaa jotenkin arvioida, et tarviinko mä lepoa ja rentoutumista, vai vaan enemmän itsekuria.

Tee se latte ensin ja pikkasen hömppää, sitten vasta siivoamista. Meillä on sama kaaos kuin viime viikolla ja sitä edellisenäkin, se kaaos ei koskaan katoa, mutta omaa relaa tarvitsee aina. Liikunta on ollut mulle sellanen iloa tuottava juttu, uinti ja pyöräily. Voimia sulle, aika aikaansa kutakin!!!!!!!:hug:
 
Lähde puolen tunnin reippaalle kävelylenkille, sen jälkeen latte, tiskit tiskikoneeseen, pyykit pesukoneeseen ja sitten duunit. Muut kotityöt joskus toiste.
 
Kiitti vastauksista.

Mullla on vaan sellanen olo, että mikään ei auta. Reippailu ei lisää energiaa, vaan syö sitä. Pitkien yöunienkin jälkeen väsyttää. Askareiden hoitamisesta ei tule sitä kivaa ja rentoa fiilistä mikä niistä pitäisi tulla. Olen todella, läpeensä uupunut.

En usko olevani masentunut. Tiedän mitä se on, ja tämä ei ole sitä.

Kävi kyllä äsken mielessä, että pitäisiköhän käydä testauttamassa kilpirauhasarvot. Uupumus ja sen välttely on kuitenkin selvästi ollut pitkään läsnä elämässäni, ssiitähän kertoo jo kaikenlaiset varotoimenpiteet joita olen ottanut osaksi elämääni. Oon siis semmonen tyyppi, joka krapulassakin pizzaa mielummin hellii itseään jollain viher-smoothiella ja lohisalaatilla. Toki sallin itselleni sen pizzankin, mutta harvoin sitä tekee mieli. Jostain syystä olen kuitenkin normaalipainon ylärajoilla, vaikka ravinnon puolesta ihmettelen välillä miten se on mahdollista. Nyt on menossa sellainen vaihe, että kaikki todella on hirveän raskasta, mutta aika vähän mulla on mahdollisuuksia vaan jäädä makaamaan ja laittaa puhelin kiinni. Tiedän toki että laiskottelu laiskistaa, mutta missä suhteessa sitä rentoutumista, lepoa ja itsensä hellimistä, sekä itsekuria ja aktiivista puuhailua pitäisi olla? Siis ihan vakavissani tuntuu siltä, että kaikkeni oon yrittänyt ja MIKÄÄN EI AUTA.

Huoh, ei kai muuta kuin lääkäriaikaa kuitenkin huomenna varaamaan.

Mutta sitä odotellessa pitänee kai käydä kävelyllä ja sillä aikaa tehdä joku toimintasuunnitelma.
 
Kyllä ihan vaan raha-asiat ja tuo huoltajuuskiistakin voi aiheuttaa uupumusta. Mutta hyvä tarkistuttaa sairaudet ensin pois. Mulla on itselläni välillä ihan mielettömiä väsymysjaksoja ja tulehdusarvot ovat silloin korkealla (sairastan nivelreumaa). Lisäksi mua väsyttää aina ajatus syksystä ja tulevasta pimeästä vuodenajasta. Tieto siitä, että taas pitää elää monta kuukautta zombina. Kirkasvalolamput, E-Epa ja Mivitotal auttaa selviytymään hengissä kaikesta pakollisesta, mutta ei niistäkään mihinkään ylimääräiseen riitä energiaa. Viime syksy oli ensimmäinen, kun päätin, että lokakuun ja huhtikuun välissä mun ei tavitsekaan jaksaa kuin pakolliset asiat. Ja kuis ollakaan tuo aika meni aiempia vuosia helpommin. Merkittävä osa väsymistäni olikin vain itse itselleni asettamia vaatimuksia siitä, että mun pitäisi olla pimeään vuodenaikaan yhtä energinen kuin valoisaankin. Ja sitähän mä en ole.
 
Mulla on täsmälleen sama tilanne kuin sulla, ap. Itsellä myös huoltajuuskiista, ja ex on edelliset kuukaudet haukkunut ja terrorisoinut oikein urakalla. Nyt tuli romahdus. En enää jaksa. En yhtään mitään. Ja pojalla on uhmaikä, joka sekin osaltaan rasittaa, vaikka tietääkin, että on täysin normaali kehitysvaihe. Huomenna lääkäriin. Pakko tähän on jotain apua saada.
 

Yhteistyössä