Mistä apua syömishäiröön?

[Maymaxon]

Heippa! Oon tosiaan lukiolainen tyttö, jolla on nyt ollut hieman vaikeeta. Syytä en oikein tiiä. Oon jo useamman vuoden tapellu oman pään kanssa, eikä ennen oo näin pahaan kuntoon päässyt. Pahin oireilu alkoi jossain joulun jälkeen, nyt kun aattelen tarkemmin nii en oo ees varma millon. Pelkästään tän vuoden puolella oon saanut useamman paniikkikohtauksen, myös syöminen oireilee. Pahasti. Siis tajuan kyllä, että syön ihan liian vähän, ja yrheilen liikaa siihen nähen. En vaan osaa enää syödä normaalisti, eikä kroppakaan enää kestä sitä. Kun syön normaalikokoisen annoksen ruokaa, mulle tulee hirvee tarve oksentaa ja ihan fyysisesti paha olo. Nälkä on koko ajan, mutta en vaan saa syötyä. Saatan tuijottaa lautasta 20min jonka jälkeen itken ja totean, että nyt se on jo kylmää, enkä syö. Urheilu on ainut henkireikä jota saan itsestäni, mutta se ei taas auta painonlaskuun
Vielä toistaseks oon normaalipainon keskivaiheilla (bmi 20), mutta nyt kuukauden sisään kiloja on lähtenyt. Kylkiluutkin erottuu ihan selvästi. Harrastan tosiaan lenkkeilyä, sekä ratsastusta. Etenkin ratsastuksessa kiloista ollaan usein tarkkoja, mikä on toki hyvä, jotta hevoset pysyvät terveinä. Mutta kun ratsastan pienillä islanninhevosilla oon aika painorajan yläreunoilla, jos ajattelee jatkuvaa käyttöä.
En oikeastaan tiedä mitä mun pitäis tehdä, kelle pitäis kertoa, haluanko kertoa kenellekkään? Kaikki vaan kehuu, kun vatsalihakset näkyy, eikä oo ylimäärästä missään. Parhaalle kaverille oon asiasta kertonu ja hän parhaansa mukaan tukee, mutten tahdo liikaa hänelle tätä vuodattaa. Pelkään että aiheutan rakkaalle ystävällenikin ongelmia omilla ongelmillani.
Mistä voin lähteä hakemaan apua? Onko mun ees mahdollista saada apua vielä, kun tilanne ei oo vakava?

 

[vierailija]

siihen jeesaa se, ettet syö.

 

[vierailija]

Kun lukio alkaa ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja kerro hänelle ongelmastasi.

 

[Elena777]

Ravintoterapeutti on auttanut minua, samoin terapiassa käynti tarpeen tullen, jos meinaa masennusta iskeä päälle.

 

[vierailija]

Ensinnäkin: olet tiedostanut, ettet voi hyvin. Ja tarvitset apua. Tämä on jo iso juttu! Hyvä, että puhut asiasta ja mitä ilmeisimmin olet myös valmis toimimaan ja vastaanottamaan apua ja ohjausta.
Sä voisit kääntyä ravintoterapeutin puoleen. Saisit sieltä heti käytännön vinkkejä sekä uutta ajattelutapaa syömiseen. Ylipäätänsä elämänhallintaan, kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Koulun alettua kävisin sinuna myös kouluterveydenhoitajan luona. On hyvä, että sulla olis useampi terveyden ammattilainen tukemassa.
Ja jos tuntuu siltä, että puhut liikaa asiastasi ystävällesi, niin mitä jos pitäisit päiväkirjaa? Pura sinne kaikki ajatuksesi ja mietteesi, niin hyvät kuin huonot tietysti, ja siten puhdista ja kevennä ajatustaakkaasi. Tosin uskon, että ystäväsi kyllä osaa sinulle kertoa myös, jos hänestä tuntuu siltä, että kuormitat liiaksi. Yksikin ihminen, ystävä, jolle voit puhua ja jakaa myös murheet, on äärettömän arvokas.
Ja muista, ettei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä. Anna itsellesi toipumiseen ja uuteen suuntaan aikaa. Ja armoa. Hetki kerrallaan.