Mistä apua mustasukkaisuuteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja saana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

saana

Vieras
Mistä apua läheisriippuvaisuuteen ja mustasukkaisuuteen?

Rakastan miestäni niin että sattuu. Tänään olen kuitenkin surullinen ja pettynyt. Mies jäi taas kerran kiinni valheesta. Valhe ei ollut suuri eikä sen takia olisi tarvinnut valehdella. Luottamus meni taas kun huomasi että pieniäkin asioita pitää valehdella, kuinka sitten voin luottaa isommissa asioissa ettei hän valehtele?

Mustasukkaisuudelle on syynsä: meillä meni poikki vuosi sitten ja miehellä oli meidän aikana ja tässä välissä muita naisia. Sänkyyn asti hän vei niistä kolme. Henkistä väkivaltaa ja valehtelua kesti muutaman kuukauden ennen kuin ymmärsin mistä on kysymys.

Se miksi roikun tässä suhteessa on se, että vieläkin uskon että tämä on minun elämäni suurirakkaus. Ero oli yksipuolinen ja en koskaan lakannut rakastamasta vaikka suurta vihaa tunsinkin. Palasimme yhteen koska rakastamme toisiamme ja kävi ilmi että mieheni oli vakavasti päästään sairas ja siksi käyttäytyi epänormaalisti. Miehellä todettiin vakava maanisdepressiivisyys ja nykyjään hän on vakituisella lääkityksellä.

Olen aika hyvin päässyt muista naisista ylitse, se että kaikelle löytyi syy auttoi selviämään. Mustasukkaisuutta on vieläkin ja nämä valehtelut pahentavat tilannetta. Tiedän kyllä ettei tosta voi omistaa enkä hyödy tästä mustasukkaisuudesta mitenkään, en vain voi omille tunteilleni mitään.

Miten liiasta rakastamisesta ja mustasukkaisuudesta pääsee eroon?
 
No sanon heti, että olet valinnut vaikean tien, mutta saatathan sinä onnistua.
Miehesi ei ehkä uskalla puhua sinulle kaikesta, koska pelkää riitaa ja menettämistäsi. Onhan teillä aikamoinen draama taustalla.
Sinun on kyettävä luottamaan kun olet lähtenyt tälle tielle.Kukaan meistä ei tiedä elämääsä eteenpäin.Ole sinä Itse luottamuksen arvoinen. Jos olette sopineet, älä jauha vanhoja. Sanot, että se on mennyttä. Puhu jonkun toisen kanssa.

Eri asia on, jos alkaa näyttää siltä, että et voi luottaa.

Läheisriippuvuus on helvettiä. Älä anna kävellä ylitsesi, vaikka rakastat. Ole hyvä, ja jos sinulle ei olla hyviä, tee siitä johtopäätökset.

Itse olen kokenut saman kuin sinäkin ja päässyt asiasta ulos.Onnea yrityksell. yritä etsiä itsellesi harrastus, opiskelua tai jotain,joka tukee kasvamistasi.
 
Mun mielestä vaikuttaa sille että tosiaan olet suhteessa vain sen takia ettet uskalla päästää irti ja pelkäät ettet enää ikinä löydä ketään muuta. Ehkä myös koska ajattelet, että et voi jättää miestäsi koska hän on sairas. Kumpikaan syy ei kuitenkaan ole riittävän hyvä. Olet ilmeisesti nuori joten sulla on vielä ainakin 40v jäljellä; haluatko elää sen ajan epäilevänä ja mustasukkaisena?

En usko että 'vika' on sussa. Jos mies on pettänyt sua niin sitten hän ei mun mielestä ansaitsekaan olla sun kanssa. Ei sun kannata menettää yöuniasi ja henkistä hyvinvointia sellaisen ihmissuhteen takia. Ok, rakastatte toisianne, mutta ei sekään aina riitä eikä se pakota olemaan toisen kanssa. Aivan varmasti löydät uuden kumppanin joka ei alista henkisellä väkivallalla ja johon voit oikeasti luottaa, et ehkä heti, mutta ajan kanssa.

Mutta jos päätät lähteä niin muista opetella tulemaan toimeen itseksesi. Läheisriippuvaisuus tuhoaa tosi helposti suhteen (kokemusta on). Yritä viettää paljon aikaa kaiken muun parissa kuin miesten ja hanki hyvä itsetunto jollain itellesi sopivalla tavalla.

En tiedä oliko tästä yhtään apua eikä tää varsinaisesti vastannut kysymykseesi, mutta näen 'ongelmasi' eri kantilta.

""And high up above or down below
When you’re too in love to let it go
But if you never try you’ll never know
Just what you’re worth""
(Coldplay)

Älä siis alistu luulemaan ettet saa parempaa tai ole paremman arvoinen. Varmasti olet :)


 
Ei ole kysymys siitä ettenkö saisi parempaa. Rakastan vain liikaa luovuttaakseni. En ole siten läheisriippuvainen ettei minulla olisí muuta elämää, rakastan vain liikaa etten voi laskea irti ja luovuttaa.

En osaa, en pysty taikka halua. Tämä on minun rakkauteni jonka vuoksi taistelen. Välillä vain tuntuu että taistelen turhaan ja että rakkaus ei ole kaiken tämän tuskan arvoinen.
 
Miehesi valehtelee ehkä pikkuasioistakin sen vuoksi, että sinä teet niistä liian suuria. Hän on huomannut pääsevänsä helpommalla, jos sinä et tiedä ihan kaikkea. Tunnistatko itsesi? Minä olin sellainen ja mieheni valehteli juuri siiitä syystä. Aikanaan laskkasin kyttäämstä jokaista sanaa ja lausetta, helpottti omaakin oloani.
 
Minusta sellaista asiaa kuin ""liikaa rakastaminen"" ei ole olemassakaan.
Kuulostaa siltä, että olet rakastunut kärsimykseen enemmän kuin mieheesi.
Tyhjän murehtiminen tuo mukanaan monia etuja, kuten olet huomannut. Ei tarvitse ponnistella ollakseen onnellinen, voi antaa periksi ja kärsiä.
 

Similar threads

Yhteistyössä