mistä apua masennukseen?

[taustalla]

Osaisiko joku kertoa minulle mistä lähden hakeen apua masennukseen? Masennukseni on ajoittain lievää ja välillä paljon isompaa. Masennus on tullut erään 'asian' yhteydessä, eli sille tiedän syyn. Asia on mielessäni joka päivä ja kun yritän kertoa kavereilleni, ne vain kohta vaihtavat puheen aihetta. Tuntuu että 'asiasta' täytyisi puhua jonkun kanssa. Mieheni haluaa aina kuunnella ja yrittää auttaa. Mutta tuntuu että pitäisi puhua jonku ulkopuolisen kanssa. MInulla on 2lasta, joita hoidan kotona. Lasten kanssa ei ole mitään ongelmia, vain se että haluan olla pirteämpi äiti lapsilleni. Monesti tuntuu nyt tehdään jotain kivaa, mutta kun 'asia' palaa mieleen loppuu innostus kivan tekemisestä. Pahemman masennuksen aikana iltaisin aina päätän että pakko hakea apua ennen ku pahenee. Aamulla sitten kun asiaa pitäis alkaa selvittää, pupu tulee pöksyyn ja aattelen ei tää vielä niin paha ole et viitin soittaa johonkin. Ainahan kyllä sanotaan että mitä aikasemmassa vaiheessa sen parempi. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja ehkä jotain kommentoidakin/auttaa. :ashamed:

 

[vierailija_]

Hei!

Apua toki kannattaa kysellä jos siltä tuntuu. Itse puhuin neuvolalääkärin kanssa masennuksestani ja sain häneltä mielialalääkityksen. Hän myös suositteli psyk. hoitajan kanssa juttelemista. Oma tilanteeni on myös että 2 lasta joita hoidan kotona ja olisin mielelläni virkeämpi ja "parempi" äiti. Toivottavasti tästä oli jotain vinkkiä sulle.

 

[avuton ap]

\

Hei!

Apua toki kannattaa kysellä jos siltä tuntuu. Itse puhuin neuvolalääkärin kanssa masennuksestani ja sain häneltä mielialalääkityksen. Hän myös suositteli psyk. hoitajan kanssa juttelemista. Oma tilanteeni on myös että 2 lasta joita hoidan kotona ja olisin mielelläni virkeämpi ja "parempi" äiti. Toivottavasti tästä oli jotain vinkkiä sulle.

Kiitos kun jaksoit lukea ja vastata. Yritin heti soittaa neuvolatädilleni, muttei hän ollut paikalla :'( tuntuu vain että asiasta on niin vaikee puhua ja mietin et miten asian kerron niin että oikein ymmärtää. Jään odotteleen loppuviikkoon neuvolatädin töihintuloa. Toivottavasti saan uudelleen vielä kerättyä itseni ja soitan.

 

[Nissen mami]

Hei sinulle ap vieras!

Neuvolalääkärin lisäksi oman alueesi mielenterveystoimistosta saa avun. Itsekin hakeuduin sinne vain ns. lievien vaivojen takia. Olin jotenkin kiukkunen, hermot kireenä ja iloton. Toki tiesin omien asioitteni (mies, koti, lapset jne.) olevan hyvin, mutta se onnellisuuden tunne oli kateissa. Hae vain rohkeasti apua, sillä sitä on tarjolla! Jotenkin hävetti toki eka kertaa sinne toimistoon mennä, mutta mulle kävikin niin,että kerrottuani ystävilleni käyneeni siellä, kuulin monilta heidänkin käyttäneen saman paikan palveluja, kuka sitten avio-ongelmiin, toinen suruunsa, jännitykseensä, jne...

Ja keskusteluavun lisäksi sain muuten mielialaa kohottavaa lääkettä, joka ei kyllä sopinut minulle yhtään. Mutta se keskustelu oli suorastaan TERAPEUTTISTA!

 

[Ippu]

Haluaisitko keskustella asiasta esim sähköpostilla toisen samasta kärsivän kanssa? *ilmoittautuu!!*
Olen myös masentunut, ajoittain helpompaa,ajoittain vaikeampaa. Tänään tosi huono päivä, konemaisesti hoitanu poikaa aamun, nyt onneks päikkäreillä ni saa märehtiä omaa kurjuuttaan rauhassa...
Perjantaina olen menossa psykologille, ja toiv. saan lääkkeet heti, olen nimittäin aiemminkin kärsinyt masennuksesta ja silloin lääkkeet ja tuon saman psykologin luona käynti (aluksi viikottain, jopa pari kertaa viikossa, pikku hiljaa harventuen) keskustelemassa paransivat minut. Nyt reilu vuosi kotona, poissa sosiaalisista kuvioista, rahahuolet, minuuden ja identiteetin muutokset (kuka minä oikein olen nykyisin, kun olen äiti??), ja työttömyys (olisin valmis töihin, mut vielä ei ole paikkaa löytynyt) ovat saaneet minut taas masentumaan. Ilottomuus, elämänhaluttomuus, itkuisuus, mikään ei huvita, ei naurata, ei hymyilytä, väsyttää, tekis mieli vaan mennä peiton alle itkemään... lähes päivittäisiä tuntemuksia.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin ota yhteyttä vaikka y-viestillä.

 

[Sinttura]

Voi miten kuulostaa tutulta! Paitsi että mulla ei masennuksessani (viime vuonna) ollut mitään syytä.

Minäkin sain mielialalääkereseptin kouraani kun kävin lekuris mutta en sitten kuitenkaan halunnut niitä syödä vaan hommasin E-epa-kalaöljykapseleita ja niistä oli ainakin mulle apua.

Mutta sulla kun on se "juttu" niin se pitäs kyllä käydä jossain puhumassa "auki". :hug:

 

[aloittaja]

\

Voi miten kuulostaa tutulta! Paitsi että mulla ei masennuksessani (viime vuonna) ollut mitään syytä.

Minäkin sain mielialalääkereseptin kouraani kun kävin lekuris mutta en sitten kuitenkaan halunnut niitä syödä vaan hommasin E-epa-kalaöljykapseleita ja niistä oli ainakin mulle apua.

Mutta sulla kun on se "juttu" niin se pitäs kyllä käydä jossain puhumassa "auki". :hug:

Olen nyt jutellut neuvolantädin ja oman lääkärini kanssa. Kylläpä helpottaa tuo puhuminen. Sain joitain mielialalääkkeitä, jos niistä olis jotain hyötyä. Voin käydä heidän kanssa juttelemassa jos siltä tuntuu. psykiatreille en pääse. Nimittäin minulla ei ollut sitä 'tavallista masennusta' vaan tästä 'jutusta' johtuvaa. Odottaminen on raskasta mutta asia selviää aikanaan. About parivuotta enintään. Ja siihen loppuu toivottavasti minun masennuksetkin. Tästä kaikesta saan kiittää Huijaria, sen typerää asianajajaa(joka kusee kokoajan omaan nilkkaan) sekä hidasta oikeuslaitosta. Kokeilen noita kalaöljykapseleita. kiitos sinttura vinkistä. ja eiköhän tämä tästä, päivä kerrallaan miettimään iloisia asioita.