Missä asioissa sinä olet äitinä hysteerikko?

Mitkä asiat lapsiisi liityen saavat sinulla tunteet ryöpsähtämään ja ylisuojeluvietin heräämään?

Esim. lähiviikkoina vatsataudin sairastanut perhe teillä kylässä? Lapsi, jolla nenä vuotaa sinun lastesi lähellä? Päivähoidon aloitus alle 3-vuotiaana? Kiinteiden aloitusikä? Lapsen pukeminen pakkasille? Imetyksen onnistuminen? Raskausajan pelot? Synnytyksen pelkääminen? Tms? Löytyykö joku helposti hysteeriseksi sinut tekevä asia?

 

Ainoastaan lapsen kiusaaminen voisisaada "leijonaemon" karjumaan

 

Pukeminen oikein (varusteet sään mukaan), rutiineista pidän tiukasti kiinni ja vauvaa en päivähoitoon antais. En hysteerinen mutta pirun tarkka.

 

pelkään, että lapset kolhivat itsensä esim pöydän kulmaan ja tulee haava. tämä mamma soittaa silloin ambulanssin koska minä pyörryn veren näkemisestä.
toinen on pään kolhiminen, pelko vakavammasta aina älytön.

 

Pelkään hysteerisesti, että lapsi tukehtuu ruokaan tai johonkin leluun tms. Tai no en nyt hysteerisesti, siis niin että fobiaan asti mentäisiin.

 

[QUOTE="vieras";27882062]Pukeminen oikein (varusteet sään mukaan), rutiineista pidän tiukasti kiinni ja vauvaa en päivähoitoon antais. En hysteerinen mutta pirun tarkka.[/QUOTE]

No jos mietin hysteriaa niin aika lähelle mennään jos edes mietin lasteni kuolemaa tai vakavaa vammautumista/ sairautta tms. Tulen ahdistuneeksi pelkästä ajatuksesta. Eiköhän jokainen äiti....

 

Yleiset leikkipaikat. Herramunjee kun kuvittelen kihomatojen munien vilisevän siellä...

 

Mulla on kauhea vatsatauti pelko, johtunee siitä kun toisella lapsella on diabetes niin on ihan kamalaa kun hälle oksennustauti iskee, sillon meillä ei nukuta ja sairaalaankin on ambulanssilla menty.

 

En ole hysteerinen, mutta tosi tarkka siitä, että lapsi on asianmukaisesti ja kunnolla puettu ja että lapsen elämässä on rutiineja. Lisäksi mulla on omieni (ei siis muiden) kohdalla hyvinkin jyrkät mielipiteet siitä, minkä ikäisinä en halua heitä hoitoon laittaa.

Imetyksen suhteen olin vähän hysteerinen, eikä se sitten onnistunutkaan. Jos mahdollinen kolmas joskus tulee, suhtaudun sitten vähemmän hysteerisesti

 

Pelkään vesiä joihin voi .. en voi edes sanoa sitä sanaa. Mutta teen asialle jotakin. Opetan lapsia uimaan. Meidän juuri 4v täyttänyt osaa jo uida pätkän, sukeltaa ja varmaan pian osaa uida oikeasti ja ei mene paniikkiin jos tippuisi jostakin yms... Mutta 2 pienempää tulee perässä joista huolissani.

Pelkään hyvin paljon myös levottomia asuinalueita. Johtuu siitä että itse jouduin puolet lapsuudesta kasvamaan sellaisessa. Sellaiset ihmiset jotka siellä liikkuvat häiriköiden, rötöstellen, julkisesti juopotellen, vedellen röökiä lasten nähden vaikka leikkikentän vieressä jne. madaltavat kynnystä.
Kynnys madaltuu kun tottuu näkemään jonkun huonon asian normaalina. Siitä on helppo sitten hyväksyä huonot asiat kun niihin tottuu.

 

Pelkään vesiä joihin voi .. en voi edes sanoa sitä sanaa. Mutta teen asialle jotakin. Opetan lapsia uimaan. Meidän juuri 4v täyttänyt osaa jo uida pätkän, sukeltaa ja varmaan pian osaa uida oikeasti ja ei mene paniikkiin jos tippuisi jostakin yms... Mutta 2 pienempää tulee perässä joista huolissani.

Pelkään hyvin paljon myös levottomia asuinalueita. Johtuu siitä että itse jouduin puolet lapsuudesta kasvamaan sellaisessa. Sellaiset ihmiset jotka siellä liikkuvat häiriköiden, rötöstellen, julkisesti juopotellen, vedellen röökiä lasten nähden vaikka leikkikentän vieressä jne. madaltavat kynnystä.
Kynnys madaltuu kun tottuu näkemään jonkun huonon asian normaalina. Siitä on helppo sitten hyväksyä huonot asiat kun niihin tottuu.

Mä olen asunut lapsuuteni ns. huonolla alueella ja en juuri siksi pelkää niitä. Mä luulin, että ihmiset , jotka eivät ole asuneet tuollaisilla alueilla nimen omaan pelkää niitä. Juopot oli harmittomia ja kivoja kiusata eikä mulle siitä viuhahtelijastakaan traumoja jäänyt. Haluaisin lapsenikin näkevän, että kaikilla ihmisillä ei mene ihan niin kivasti kuin itsellä.

 

Koirat. Mä en yhtään pidä siitä kun vanhempani yrittävät "tutustuttaa" heidän koiransa vauvaan. Ne näykkivät, haukkuvat, hyppivät päälle eikä mitään toivoa että lapsi voisi leikkiä lattialla ja koirat eivät välittäisi. Mä suutun niin paljon siitä kun ne eivät usko etten mä halua niitä koiria lähellekään mun lastani. Tämän takia en anna hoitoon äidilleni, koska tiedän mitä ne heti ryhtyvät tekemään.

 

Mun hysteerisyyden kohteet on vaihdelleet eri aikoina. Nyt kun mulla on pieni koululainen, niin kaikkein pahin kammon kohde on pedofiilit! Kuuleman mukaan niitä on nähty hiippailemassa ja houkuttelemassa lapsia autoon lähistöllä ja pelkään sellaisia ihan sairaasti ja .... voi ällötys!!! Ihan hirveää. Hysteria on lähellä jos asiaa alkaa ajatella.

 

En tiedä olenko oikeastaan minkään asian suhteen sananmukaisesti hysteerikko, mutta tiettyjä vomakkaita perusperiaatteita pyrin omalla kohdallani noudattamaan koskien esim. päivähoidon aloitusikää.

Vain lapseni toistuva kiusaaminen ja jokin vakava laiminlyönti toisen aikuisen taholta voisi olla asia, joka herättää suojeluviettini aivan sataprosenttisesti.

 

[QUOTE="vieras";27882218]Mun hysteerisyyden kohteet on vaihdelleet eri aikoina. Nyt kun mulla on pieni koululainen, niin kaikkein pahin kammon kohde on pedofiilit! Kuuleman mukaan niitä on nähty hiippailemassa ja houkuttelemassa lapsia autoon lähistöllä ja pelkään sellaisia ihan sairaasti ja .... voi ällötys!!! Ihan hirveää. Hysteria on lähellä jos asiaa alkaa ajatella.[/QUOTE]

Mua yritettiin 7-vuotiaana houkutella autoon opastamaan kuljettajaa r-kiskalle. Se näytti meille napakymppi lehteä ja ihmetteli kun siellä ei ole karttaa. Kaveri oli jo menossa hyvää hyvyyttään, mutta mä revin pois sen ja juostiin karkuun. Mun äiti kerto ihan pienestä pitäen pedofiileistä, huumeista ym, toisin kuin se ystäväni äiti. Kannattaa siis avoimesti puhua lapselle näistä, se ei siitä mene rikki vaan voi jopa pelastaa sen hengen.

 

Hammasterveyden suhteen olen todella tarkka. Minun lapsiini ei tartuteta streptococcus mutans bakteeria, mikäli se minusta riippuu.

 

Tukehtuminen, hukkuminen, pedofiilit, kiusaaminen

 

Mahataudit ja pukeminen. Mahatautihysteerikko olen ihan järjettömyyteen asti. Pukemisen suhteen olen kans aika kaheli.Lapsilla oltava asianmukainen varustus säällä ku säällä, oli sitte kylmä tai lämmin ilma. Jos on liikaa olen hysteerinen, jos on liian vähän ni vielä hysteerisempi. VOi lapsi raukkoja millasen äidin saivat. =)

 

Pahin ja kauhein pelkoni on, että lapseni katoaa! Ja mulle on kerran käynyt niin, ja se pelko ja ahdistus, kun et tiedä, onko lapsesi elossa vai kuollut, on niin kaamea, etten ole siitä toipunut koskaan.. Helkopteri ja poliisipartiot etsi lastani kolmenkymmenen asteen pakkasessa, mutta kaikki päättyi onnellisesti, jos ei viikon sairaalareissua ja pientä kosmeettista haittaa lasketa mukaan...

 

Rasistipaskiaisia en siedä. Sellainen oli lapselleni eilen aukonut päätään.

 

[QUOTE="ärg";27882119]Yleiset leikkipaikat. Herramunjee kun kuvittelen kihomatojen munien vilisevän siellä...[/QUOTE]

Oliko pakko kertoa tämä?

Ei ole tullut mieleeni, mutta on ja pysyy muistissa ikuisesti aamen...

Yök.

 

Karies.

 

Mikään muu ei saa minua hysteeriseksi ajatuksen tasolla kuin rutiineista luistaminen. =) Tälle meidän suvussa nauretaankin ihan yleisesti, mutta me emme voi esim. uutena vuotena mennä katsomaan kaupungin ilotulistusta klo 20-21 koska meidän lapsemme ovat siihen aikaan jo nukkumassa/vuoteessa katselemassa kirjaa.

Tai esim. joululomalla olin aivan ääripinkeänä kun siskon perhe tuli kylään ja heidän lapsensa ovat saaneet lomalla valvoa puoleen yöhön (2 ja 7v). Lipsui se sitten meidänkin lapsilla niin että 1 ja 3v. olivat petissä vasta klo 22 ja 6 ja 9v. vasta 23.30. Nieleskelin pöyristyneisyyttäni useamman päivän =D

Toinen hysterisyyden aihen on kihomadot. Kerran niitä meilleä oli ja ohjeistuksista huolimatta pesin joka ainoa päivä joka ainoan lakanan, tyynyliinan, pussilakanan ja vaatekerran sekä pyyheliinat jokaiselta perheenjäseneltä, kuurasin sängyt, ovenkahvat, wc-pöntöt, hanat yms. Vahdin että jokainen kuuraa kynnenalusia myöten kädet jokaisen vessareissun jälkeen ja lopuksi laittaa reilun turauksen käsidesiä.

Muuten otan aika lunkisti kaikki asiat mitä lasten kanssa tulee eteen.

 

Raskausaikana olen aina tosi varovainen siitä etten syö mitään vähänkään kiellettyä tai pilaantunutta, jopa omasta mielestäni olen ihmeen hysteerinen sen suhteen. Esikoisen synnyttyä olin hysteerinen täysimetyksen onnistumisesta, se oli mulle elämän ja kuoleman kysymys ja kyllä sain sen lopulta onnistumaankin, olin niin motivoitunut. Varmasti olen yhtä hysteerinen kun toinenkin syntyy...

Mutta enpä juuri muusta, kai. No nyt esikoisen kasvaessa pedofiilit ovat alkaneet kauhistuttaa, murehdin asiaa jo nyt vaikkei lapsi vielä missään yksinään kuljekaan.

 

Rutiinit. Meen ihan hysteeriseks, jos ei aikataulut pidä. Jos vaikka nukkumaanmeno viivästyy, elättelen kauhukuvia, ettei lapset nukahda ikinä kun menevät yliväsyneeksi ja heräilevät sitten pitkin yötä ja ovat aamullakin väsyksissä ja esikoinen kiukuttelee hoidossa koko seuraavan päivän!

Muuten oon aika rento, ehkä liiankin rento joskus.