V
vierailija
Vieras
Haluavat parisuhteen, mutta sitä heille tarkoitettua kumppania ei vaan löydy. Ei ainuttakaan suhdetta takana. Missä vika?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Luusereita tai ylipäänsä outoja tyyppejä nuo ovat yleensä. Esimerkiksi ihmiskammon asteelle pahentunut ujous tai hyypiömäinen käytös voi olla selittävä tekijä.
Myös armoton rumuus tai vammaisuus voi olla syynä.
Myös armoton rumuus tai vammaisuus voi olla syynä.
V
vierailija
Vieras
Liian suuret vaatimukset. Ainakin, mitä tässä on työkavereita tullut kuunneltua.
Miehellä pitää olla aivan järkyttävän hyväpalkkainen duuni, mielellään vähän jo perintöä saatu, oma iso talo isolla tontilla, kesäasunto (ei siis mikään mökki vaan ihan kakkosasunto), miehellä pitää olla kroppa niin tikissä kunnossa ettei paremmasta tiedä kukaan, tupakoimaton ja lähes raitis, huumorintajuinen ja hänen pitää palvoa naistaan.
Kuinka moni kolmenkympin molemmin puolin oleva mies täyttää nämä vaatimukset?
Miehellä pitää olla aivan järkyttävän hyväpalkkainen duuni, mielellään vähän jo perintöä saatu, oma iso talo isolla tontilla, kesäasunto (ei siis mikään mökki vaan ihan kakkosasunto), miehellä pitää olla kroppa niin tikissä kunnossa ettei paremmasta tiedä kukaan, tupakoimaton ja lähes raitis, huumorintajuinen ja hänen pitää palvoa naistaan.
Kuinka moni kolmenkympin molemmin puolin oleva mies täyttää nämä vaatimukset?
V
vierailija
Vieras
Tässähän nämä tiivistettynä.
Ikisinkku on aina epänormaali. Suurin osa on luusereita, rumia tai uskiksia. Mielenterveysongelmaiset on myös yksi ryhmä.
Onneksi nykyään on ihmisillä mahdollisuus käyttää enemmän harkintaa kumppanin valinnassa ja jättää nuo vähemmän laadukkaat yksilöt pariutumisleikin ulkopuolelle. Samalla parannamme maamme geeniperimää.
V
vierailija
Vieras
Suuret vaatimukset. Jos nyt jäisin sinkuksi, niin en usko että ihan heti löytyis vastaavaa. Korkea koulutus,iso talo, kallis auto, ei juo eikä käy baareissa, huomioi ja auttavainen ja ennen kaikkea super viisas joka oppii kaiken. Siinäpä tuli kuvailtua nykyinen mies. Ei niitä kasva jokapaikas
V
vierailija
Vieras
Hyvin huomaa tuosta järjestyksestä mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä. Materia materia. Olisitkohan itse sitä halutuinta tyyppiä parisuhdemarkkinoilla. Ja turha tulla nyt luettelemaan miten erinomainen olet.
Tässähän oli listattuna ihan hyviäkin ominaisuuksia. Tupakoimattomuus, maltillinen alkoholinkäyttö, huumorintaju - mitäs pahaa näissä oli? En tiedä, mitä palvomisella tarkoitetaan, ei toki kumppania kirjaimellisesti palvoa tarvitse, mutta kyllähän on ihan hyvä haluta, että molemminpuolin haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa, että tuntee vetoa tätä kohtaan ja on aluksi kovin rakastunut ja myöhemmin vaan rakastaa älyttömän paljon. parempi lähtökohta tämä on kuin se, että toinen on "ihan kiva kaveri".
Kuinka moni oikeasti vaatii omaa taloa isolla tontilla, kesäasuntoa, hyvää palkkaa ja perintöjä? Taitaa olla nyt sinkkupalstamiesten liioittelua. Pieni osa naisista voi haluta jotain tällaista, mutta suurin osa haluaa varmaan vaan tavallista elämää elävän, työssäkäyvän miehen, jonka kanssa yhdessö ostetaan yhteinen asunto ja rakennetaan yhteinen elämä.
Se, mikä minusta on kaikkein vaikeinta, on löytää juuri sellainen ihminen, joka tuntuu sielunkumppanilta. Tällaisia ei kovin paljon ole. Helpommin vaikka löytää sen perintömökissään palkkapussia laskeskelevan perushyvännäköisen tyypin. Mutta kun kriteerit liittyvät ajatusmaailmaan ja arvomaailmaan ja siihen, että oikeasti synkkaa molemminpuolisesti, SILLOIN on vaikea löytää kumppania. Sitä helpommin löytää, mitä pinnallisempia kriteerit ovat.
Minä tiedän kyllä fiksuja, hyvännäköisiä ja persoonaltaan kiinnostavia sinkkuja, joiden on vaikea löytää kumppania. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että he myös rakastuvat voimakkaasti ja pitkäksi aikaa. Heistä voi useampi olla kiinnostunut, mutta jos tunteet kohdistuvat jo johonkin, niin vähänkin syvällisemmin ajatteleva ei tuosta noin vaan "vaihda kohdetta". Ja jos ei sitä rakkautensa kohdetta saakaan, niin ei ole niin helppo ajatella, että "uutta matoa koukkuun", jos ihmiselle rakastuminen tarkoittaa jotain vähän muuta kuin sitä, että "kunhan vaan on joku".
Ja kaikki eivät tietysti erityisemmin etsikään. Ihminen voi olla avoin rakkaudelle, jos sopiva tyyppi tulee kohdalle, mutta jos on tyytyväinen sinkkuna, niin miksi lähtisi "yrittämään" jonkun vähemmän kiinnostavan kanssa?
Toki osa sitten on niitä, joille sosiaaliset tilanteet, ihmisiin tutustuminen, läheisyys, tms tuottaa vaikeuksia, ja jotkut eivät ehkä saa toisten mielenkiintoa heräämään itseään kohtaan syystä tai toisesta.
Ja kaikki eivät tietysti erityisemmin etsikään. Ihminen voi olla avoin rakkaudelle, jos sopiva tyyppi tulee kohdalle, mutta jos on tyytyväinen sinkkuna, niin miksi lähtisi "yrittämään" jonkun vähemmän kiinnostavan kanssa?
Toki osa sitten on niitä, joille sosiaaliset tilanteet, ihmisiin tutustuminen, läheisyys, tms tuottaa vaikeuksia, ja jotkut eivät ehkä saa toisten mielenkiintoa heräämään itseään kohtaan syystä tai toisesta.
V
vierailija
Vieras
Miehellä on liian kovat vaatimukset naisia kohtaan vai naisilla miehiä kohtaan?
V
vierailija
Vieras
Huh mitä tekstiä. Vaikkei seurustelisi ikinä, ei se tee ihmisestä luuseria. Rumilla ja vammaisillakin on suhteita.
Ei ole mikään pakko seurustella, elämää voi olla paljonkin muuten, mutta toki surullista jos kaipaa suhdetta eikä löydä.
V
vierailija
Vieras
Mielenterveysongelmia lienee kaikilla jossain vaiheessa elämää, jos esim. lievä masennus luetaan tähän. Onhan silläkin diagnoosinumeronsa. Uskovaisuus ei tee ihmisestä outoa. Moni uskovainen kyllä "pariutuu" aika nuorena. Se mikä on toiselle vähemmän laadukasta, on jollekin toiselle parasta mitä voi olla.
Teinien juttuja täällä...
V
vierailija
Vieras
Hmm. Tupakoiminen on inha tapa. Alkoholin kanssa sählääminen tylsää. Omaisuutta ei tartte olla.
Sanoisko vaikka näin, että kakskymppisenä suhteiden luonti oli helppoa. Sitä oli itte hyvinkin raakile ja ikäiseni neitoset olivat raakileita myös. Kaikkien kanssa vaan ei natsannut. Kyseessä nyt ei puolin tai toisin olleet mitkään ihmeelliset kriteerit koska parikymppiset nyt vielä yleensä ovat vaikkapa opiskelijoita joilla ny ei ole omaisuuksia, perintöjä tai porscheja.
Puolisoksi valikoituu se jonka kanssa on kiva lämmittää yhdessä tarjousmaksalaatikkoa ja jonka kanssa voi kuvitella etsivänsä yhdessä paikkaa maailmassa.
Kun ikää tulee enemmän niin homma hankaloituu vaikka kriteerit sinänsä eivät muuttuisi miksikään.
Viiskymppisestä Aksusta jo näkee mikä hän on miehiään kuin myös viiskymppisestä Mirkusta. Yhteensopivuuden pitää natsata jokseenkin kertalaakista koska ei täs enää lähdetä yhdessä kohti suurta tuntematonta vaan polut alkaa olla jo kävelty.
Puolisoksi valikoituu se jonka kanssa on kiva lämmittää yhdessä tarjousmaksalaatikkoa ja jonka kanssa voi kuvitella etsivänsä yhdessä paikkaa maailmassa.
Kun ikää tulee enemmän niin homma hankaloituu vaikka kriteerit sinänsä eivät muuttuisi miksikään.
Viiskymppisestä Aksusta jo näkee mikä hän on miehiään kuin myös viiskymppisestä Mirkusta. Yhteensopivuuden pitää natsata jokseenkin kertalaakista koska ei täs enää lähdetä yhdessä kohti suurta tuntematonta vaan polut alkaa olla jo kävelty.
V
vierailija
Vieras
Ai kauheeta. Hyvin kiteytetty, mutta ehkä kuitenkin hiukka turhan kyynistä.
V
vierailija
Vieras
Sanoisin että nämä nykyisin käytetyt esim tinder karsivat jo suuren osan kandidaateista.
Hylkäämiseen voivat johtaa esim ruma nenä, typerä tyyli, olemus voi liian limainen/itsevarma yms
Hylkäämiseen voivat johtaa esim ruma nenä, typerä tyyli, olemus voi liian limainen/itsevarma yms
Ei Tinder tuota aiheuta. Sama ihminen karsisi samojen syiden vuoksi ihmisiä muuallakin kuin Tinderissä. Ja Tinderissähän ei tehdä vielä mitään kumppani- tai edes deittailuvalintaa - eli jos joku on nirso Tinderissä, on hän sitä varmasti muuallakin.
Miksi muuten se on huono syy pyyhkäistä vasemmalle, jos Tinderistä tulee limainen vaikutelma? Jos toisen olemus vaan ei miellytä ja tietää, ettei toinen ole sitä tyyppiä, josta voisi itse viehättyä. Ei Tinderiä tarvitse ylivakavasti ottaa sillä ajatuksella, että kuka vaan voi täällä olla Se Oikea. Sitähän voi selata vaan ja fiiliksen mukaan painaa sydäntä, jos jonkun kohdalla tuntuu siltä. Suurimmaksi osaksi Tinderissä tulee vastaan ihmisiä, joita ei tapaisi ikinä muualla, joten voi ajatella, että mahdolliset matchit ovat vaan extraa ja plussaa, mutta ei kannata jäädä miettimään niitä, joiden kanssa ei tullut matchiä. Tinder on vähän kuin katselisi ihmisvirtaa kadulla. Suurimman osan sitä vaan ohittaa, vaikka nämä voisivat olla miten kivoja tyyppejä. Sitten aina joskus elämässä törmää johonkin, joka on mukava ja jonka kanssa tulee tutuiksi tai kavereiksi tai, jos oikein hyvin käy, vaikka ihastuu.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Tunnen useita ihan normaalissa kohtuu hyväpalkkaisessa työssä olevia ikisinkkuja, ikää heillä suunnilleen 35-40 vuotta, naisia ja miehiä. Syyt sinkkuuteen ovat varmaan moninaiset heillä.
Yksi on mun mielestä vähän niin kuin aikuinen lapsi tai teini, joka on muuttanut omaan kotiin ja opiskellut ja saanut työpaikan, mutta elämässä ei ole muuta kuin töiden jälkeen kotiin meno ja telkkarin katselu. Olen ajatellut, että häntä on varmaan äiti liikaa paaponut ja huolehtinut aikoinaan. Ei myöskään tunnu olevan kovaa kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen (tai omaansakaan varmaan). Ehkä voisi sanoa, että vähän yksinkertainen tyyppi, ainakin tunne-elämältään.
Moni on varmaan myös liian nirso eikä toisaalta uskalla heittäytyä yhtään mihinkään uuden ihmisen kanssa.
Jos oma elämä pyörii vain työpaikan ja oman kodin välillä, niin millä solmit uusia ihmissuhteita? Pakko siinä olisi olla itse edes vähän aktiivinen, jos parisuhde kiinnostaa. Minä ainakin sanoisin saman tien heippa uudelle tuttavuudelle, jos tuntuu, ettei mihinkään oikein jaksa panostaa tai mikään ei kiinnosta.
Ongelma voi myös olla se, tuossa iässä, että kaikki hyvät on jo viety... Jos surkimuksetkaan ei tahdo olla toistensa kanssa, niin kuka sitten?
Yksi on mun mielestä vähän niin kuin aikuinen lapsi tai teini, joka on muuttanut omaan kotiin ja opiskellut ja saanut työpaikan, mutta elämässä ei ole muuta kuin töiden jälkeen kotiin meno ja telkkarin katselu. Olen ajatellut, että häntä on varmaan äiti liikaa paaponut ja huolehtinut aikoinaan. Ei myöskään tunnu olevan kovaa kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen (tai omaansakaan varmaan). Ehkä voisi sanoa, että vähän yksinkertainen tyyppi, ainakin tunne-elämältään.
Moni on varmaan myös liian nirso eikä toisaalta uskalla heittäytyä yhtään mihinkään uuden ihmisen kanssa.
Jos oma elämä pyörii vain työpaikan ja oman kodin välillä, niin millä solmit uusia ihmissuhteita? Pakko siinä olisi olla itse edes vähän aktiivinen, jos parisuhde kiinnostaa. Minä ainakin sanoisin saman tien heippa uudelle tuttavuudelle, jos tuntuu, ettei mihinkään oikein jaksa panostaa tai mikään ei kiinnosta.
Ongelma voi myös olla se, tuossa iässä, että kaikki hyvät on jo viety... Jos surkimuksetkaan ei tahdo olla toistensa kanssa, niin kuka sitten?
V
vierailija
Vieras
Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 20 vuotta, ei todellakaan varmaan olla mitään sielunkumppaneita, mutta kyllä meillä synkkaa. Sanoisin, että sinä ainakin kuulostat just siltä liian nirsolta tyypiltä, joka viettää loppuelämänsä yksin. Tällä elämänkokemuksella sanoisin, että en kyllä usko sielunkumppanuuteen. Noi pari ekaa kirjoittamaasi kappaletta ovat fiksua pohdintaa ja varmasti totta, mutta toi vika kappale särähti mun korvaan: et tule löytämään itsellesi puolisoa, jos näin ajattelet!
V
vierailija
Vieras
Näinhän se menee. Oon kyllä myös sitä mieltä, että kaikista ei varmaan ole parisuhteeseen. Jos edelleen 40-vuotiaana on sinkku eikä ole edes ollut parisuhteessa, niin kai se alkaa olla aika menetetty peli.
M
mies79
Vieras
V
vierailija
Vieras
Kyllä se varmaan niinkin on! Mutta kuitenkin, sanoisin että kyse on enemmän karismasta. Ja rumaa naamaa voi varmaan yrittää kompensoida esim. treenaamalla ja hankkimalla tyylikkäät vaatteet (en tarkoita kuitenkaan mitään övereitä tässä, kunhan ei olis huonoryhtinen löllykkä Prisman vaatteissa). Itseäni kiinnostaa miehessä enemmän kokonaisuus, ei ruma naama haittaa jos muuten on kiinnostava ja fyysisesti miellyttävä.
V
vierailija
Vieras
Itse tunnen monta tällaista ikisinkkumiestä, ei heillä kenelläkään ole rumaa naamaa! Olen kyllä sitä mieltä, että näistä miehistä ne, joilla on kaikki ikään kuin kunnossa, ovat varmasti vain tosi nirsoja naisten suhteen.