Missä vaiheessa raskautta aloitte oikeasti uskoa olevanne raskaana?

["muikkunen"]

Koskakohan sitä alkaisi oikeasti uskoa, että raskaana ollaan ja meille mahdollisesti syntyy vauva maaliskuussa. Rakenneultrakin oli viimeviikolla ja pikkuinen oli kasvanut oikein sopivaa vauhtia ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Kätilö kävi tarkasti läpi kaikki rakenteet yms. ja mitään poikkeavuuksia ei löytynyt. Tyttöä lupaili kahteen kertaan mutta pienellä varauksella Vatsakin alkaa jo pyöristyä, pieniä liikkeitä olen tuntevinani iltaisin ja vanhat farkut eivät ole enää menneet pitkäänaikaan kiinni niin silti on jotenkin epätodellinen olo. Voiko meille oikeasti tulla vauva? Missä vaiheessa teille on tullut olo, että oikeasti olette raskaana ja oikeasti kaikki voi mennä hyvin ja vauva lopulta syntyy eli olette pääseet keskenmenopelosta yms. eroon ainakin osittain?

Nyt viikkoja 21+3 ja huomaan edelleen puhuvani "jos meille syntyy vauva", "jos kaikki menee hyvin" kaikkien kanssa. En uskalla vielä suunnitella mitään varusteiden hankkimista tai lastenhuoneen järjestelyjä koska kokoajan mietin, että niitä on sitten inhottava katsella keskenmenonjälkeen. Puhun siis asiasta kuin se olisi jokin kaukainen haave mikä EHKÄ toteutuu. Yrittämistä ja hoitoja meillä ei ollut ennen positiivista raskaustestiä kuin 3 vuotta ja vaikka monta kertaa meinasi usko loppua asiansuhteen niin aika on kuitenkin lyhyt näihin "pitkään yrittäneisiin" verrattuna, joten tuskin sekään vaikuttaa ainakaan paljoa.

 

[ok]

En oikein muista. Alkuun oli tosi epätodellinen olo, viikkokin tuntui järjettömän pitkältä ajalta odottaa. 8+5 olin ultrassa ja näin, että kohdussa oli todellinen ihmisenalku. Epävarmuus palasi kuitenkin jo seuraavana päivänä, mitä tahansa olisi jo ehtinyt tapahtua! Sama np-ultran kanssa. Puolessa välissä mulla oli maha jo niin iso, että oli pakko uskoa että siellä on vauva, ja olin kyllä aika luottavainen että hyvin menee.

Luota vaan, hyvin se menee! Kohtahan se vaavi selviää jo vaikka syntyisikin. Kyllä teille nyt ihan oikeasti on tulossa vauva.

 

["muikkunen"]

Ultrassa ollaan käyty kolme kertaa ja aina silloin tulee sellainen olo, että ihanaa siellä se vauva on ja kaikki on hyvin, mutta epävarmuus tosiaan palaa jo seuraavana päivänä. Sydänääniä ollaan kuuneltu 2 kertaa neuvolassa ja kummallakin kerralla ovat kuuluneet hyvin ja viimeksikin terkkari totesi, että harvoin ovat näin selkeät, voimakkaat ja oppikirjanmukaiset näillä viikoilla. Silti itse mietin, että mitä se todistaa jos sydänäänet ovat hyvät. Toivottavasti sitten helpottaa kun liikkeet alkavat tuntua joka päivä ja voimakkaampina.

 

[Oi niitä aikoja]

Ultrassa noin vk 10, voi sitä uskomatonta fiilistä.

 

[kissabussi]

Esikoista odottaessa ensimmäisen ultran tiekoilla (rv 12 muistaakseni). Keskimmäistä odottaessa ihan viimeisilläni vasta.

Kuopusta odottaessa puolestaan ihan alkumetreiltä raskaustestin näyttäessä plussaa.. (Tosin suuria epätoivon hetkiä kävin läpi kun lapsen sykettä ei löytynyt ajallaan ultrassa ja vauva sai viikon lisäaikaa sykkeen löytymiseen.)

 

[kolmatta odottelen]

Olen nyt rv 30+3 ja aina kun vauva liikkuu uskon olevani raskaana ja aivan varma että saamme tämän pienen elävänä ja ehjänä kotiin sitten joulukuussa. Mutta edelleenkin puhun "jos kaikki menee hyvin".

En ole kokenut yhtään keskenmenoa enkä kohtukuolemiakaan mutta esikoinen syntyi 37+4 istukan täydellisen irtoamisen vuoksi hätäsektiolla ja kuopus taas päätti haluta maailmaan jo rv35, onneksi oli täysin valmis.

Pelkään nyt sitten koko ajan että tämä tuleva vauva ei pysy kohdussa riittävän pitkään ja siksi olen edelleenkin vähän varuillani "hehkuttamisen suhteen":

 

["vieras"]

viikolla 42 kun olin ultrassa niin vähän oli sellainen olo että taidamme saada vauvan. samana iltana tajusin että meillä on vauva, oikeasti

 

[Peppi1981]

Kait tässä on pikku hiljaa alkanut uskomaan, että vauva meille on tulossa, mutta siltikin pienen pienellä varauksella. Yleensä ultran jälkeen on ollut hetken varma olo, mutta välillä vieläkin pelottaa, jos ei liikkeitä heti tunne. Nyt on menossa 35. raskausviikko.

 

["TeeTee"]

Tyttö pian 5kk ja tuntuu välillä vieläkin siltä että onko vauva todella meidän ja että eihän sitä vie kukaan meiltä pois. Tyttö todella hartaasti toivottu ja odotettu,ihana pieni neiti! :heart: Mieskin sanoi yhtäkkiä pari viikkoa sitten kun tyttö sylissään telkkua katto,että "Tiesitkö,että meillä on tämmönen ihana pieni tyttö"
Mutta rakenneultrassa taisin vasta tajuta että olen raskaana jos kysymykseen vastaan