Missä tilanteessa kieltäydyt kyläilykutsusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Siskoni on muuttanut uudelle paikkakunnalle. Samalla paikkakunnalla asuu hänen vanha opiskelijatoverinsa. Siskoni on törmännyt häneen usein ja ovat vaihtaneet kuulumisia. Ovat vuosien varrella vaihtaneet joulukortteja ja osoitteenmuutoskortteja. Nyt hän pyysi kaveria kylään, mutta tämä kieltäytyi. Sanoi, että on kiva vaihtaa kuulumisia, mutta ei halua tulla kylään tai kutsua kylään. Haluaa siis olla vain minimaalisesti tekemisissä, mutta mielellään.

Siskoni mielestä tämä on outoa, mutta ei loukkaantunut sen enemmän, koska itselläkin on jo omat ystävät ja haussa ei todellakaan ole mikään kaverisuhde. Olisi pyytänyt vanhaa ystävää vaihtamaan kuulumisia. Outoa tämä on, koska kyllä normaalisti ihmiset voivat kyläillä, vaikka vähän vieraammankin ihmisen luona. Vai kyläilettekö te?

Onkohan kaveri loukkaantunut jostakin vai onko joillekin tällainen käytös normaalia? Itse olemme Karjalasta kotoisin ja siellä käytiin kylässä vaikka 3 vuoden välein jonkun kummin kaiman siskon luona, kun sattui juttu ennalta sovitusti vaikka pankissa luistamaan. Vai onkohan kaverilla jokin luuranko kaapissa, josta ei halunnut puhua? Vai itsetunto hakusessa, että etsii rajoja ja asettaa sitten niitä "keinotekoisesti" itselleen? On vasta oppinut sanomaan ei ja ajattelee sen olevan "epäkohteliaisuutta". Tms.? Ikää on 41 vuotta, joten ei pitäisi mikään teinien välinen kitka olla. Mitä luulette? Jos oliskin loukkaantunut jostain 17 vuotta vanhasta asiasta, eikö olisi aika naivia, että olisi katkera näin pitkän ajan jälkeen?

 
Mä olisin käynyt kylässä ihan vain muina miehinä. Aika epäkohteliasta kieltäytyä menemästä, kun kuitenkin on vanha kaveri ja haluaa olla väleissä. Tietty pakkokin jos asuvat piakkakunnalla = pienellä paikalla... Eihän seitä tarvii kutsuu takasin kylään jne. Mut oisin pistäytynyt pikaselteen kyläs. Aika tökeröä aikuiselta ihmiseltä oikein kieltäytyä...
 
tietysti toi on epäkohteliasta. kaipa kaverilla on liikaa ystäviä eikä halua uusia. tai sit haluaa pitää elämänsä hallinnassa. sehän on nykyajan psykologistamantraa.
 
Niin siskonikin ajatteli, että outoa on, mutta mitä sitä turhia analysoimaan. Minua taas oikeasti ihmetyttää. Minusta tuo on outoa ja moukkamaista. Varmaan tuo syömishäiriö tms. vois olla ihan oikea syy.... Tai voihan jotkut olla sellasia, että luulevat, että jotkut arvostelee kotia, lapsia, tavaroita jne. Siskoni on kyllä tosi leppoisa luonne. Ei ole kenellekään katkera ja ajattelee aina hyvää toisista.

tekstin aloittanut
 
Itselläni suht sama tilanne aikoinaan. Tyttöni muskarissa käynyt erään lapsen äiti pyysi meitä pariin otteeseen heille kylään. Oli ihan kiva muskarissa jutella niitänäitä kun oli muitakin ympärillä jne. Mutta koin että olimme ihan eri aaltopituuksilla esim.kasvatuksellisesti ja arvoiltamme joten sanoin vaan: juu, katotaan joskus.. En kuitenkaan suorastaan kieltäytynyt.
Voihan myös olla että hänellä kiireitä ja ystäville muutenkin jää liian vähän aikaa eikä yksinkertaista jaksa/ehdi uusien ystävyyssuhteiden luomiseen.. Tuskin hän siskoasi loukata halusi kuitenkaan.
 
joillain on kavereita liikaa. Onhan jotkut ihmiset erakoitakin. Jospa sä oot vaan karjalainen ja se joku kainuulainen tai keskisuomalainen juntti. Täällä stadis kyllä käydään monenlaisten ihmisten kans kylässä tai kahvilla.
 
Mulla on tuollainen ex-ystävä. Ajattelin ensin, että se on varmaan katkera jostakin männä vuosina sattuneista asioista, joista itse olen kyllä autuaan tietämätön. Onhan se tosi outoa, että ei haluta vaihtaa kuulumisia. Mut toisaalta tämä mun ex-ystävä oli jo aikoinaan kovin omanlaisensa. Oli bulimiaa, mielialahäiriöitä jne. Ajattelen, että hän on päässyt nyt eheäksi ihmiseksi, ja tätä balanssia horjuttaisi mikä tahansa uusi ja tuntematon. Joillekihan on elämänsä hallintakovin tärkeää. Mutta syy on tietysti ihan sama mikä se on. Eihän se minulta ole pois, jos joku ihminen ei halua vaihtaa kuulumisia. Hänen "ongelmahan" se on.
 
Kummallista, vaihtaa ensin osoitteenmuutoskorttia ja sitten kun tavataan ja kutsuu rupattelemaan ja kahville, ei enää halutakkaan olla ystäviä.. hm.. outoa.. ei olis kyllä enää mun ystävä, enkä viittis korteillakaan muistella. Ystävyys pitää olla molemminpuoleista.
 
Minulle taitaa sopia juuri tuollaiset tuttavuudet aika hyvin, en juurikaan välitä tavata ihmisiä. Tiedän, että se on tavallaan itsekästä, mutta minulta ei kertakaikkiaan riitä monellekaan ihmiselle annettavaa. Toisaalta olisi parempi varmaan olla pitämättä mitään yhteyttä, jos se on vain sillä satunnaisen joulukortin tasolla. :ashamed:
 
Mä en kehtais kieltäytyä kutsusta vaik ei huvittais mennä. Jos siis muutenkin kuulumiset vaihdettais, ja hyvin toimeen tultais.
Outoa tollanen käytös, mut ehkäpä sille sit on joku hyvä syy. Ken tietää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin stadis:
joillain on kavereita liikaa. Onhan jotkut ihmiset erakoitakin. Jospa sä oot vaan karjalainen ja se joku kainuulainen tai keskisuomalainen juntti. Täällä stadis kyllä käydään monenlaisten ihmisten kans kylässä tai kahvilla.

Itsekin olen karjalainen, mutta en halua kuin pari kaveria jossa kyläillään.
Tuttuja on enemmänkin! Haluan olla kotona enkä aina juosta tai kestitä vieraita.
Kun on jo omia aikuisia lapsiakin kyläilijöitä on ihan riittämiin!
 
Mun mielestä on outoa sanoa noin suoraan. JOs ei joku kyläily huvita, niin mä ainakin nsanot että juu, katotaan sitten syksyllä, nyt kun on kesälomat ja muuta, on niin paljon kaikkea, ei taideta olla kotisuunnassa paljoakaan. Kesälomien jälkeen on työkiireet ja sitärataa ;) !Syksyllä sitten juu, katotaan puintejen ja muiden syystöiden jälkeen...
 

Yhteistyössä