?
A
alkuper
Vieras
ei vaan äitipuoli, joka haluaa lapsen isän luokse. ja on aina kannustanut niin. ja yrittänyt järjestää asiat siten, että lapsi voisi aina tulla ja hänellä olisi hyvä olla. ja siksi olenkin huolissaan tilanteesta, joka menee siihen, ettei lapsi enää halua.
?
=)
Vieras
Kannattaisko sun hakea apua itselles, kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa...
A
alkuper
Vieras
näin täytyy varmaan tehdä. kiitti neuvosta. entä jos kuitenkaan pään sisältä ei löydy mitään vikaa?
?
=)
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Olis ihan mielenkiintoista kuulla äidinkin mielipide ja näkemys tähän eikä jonkun vatipään äitipuolen
Vois olla erilainen!
Kolmannessa persoonassa puhuminen on yksi keinoista ottaa etäisyyttä asiaan jotta voisi pohtia pulmaa objektiivisemmin.
Edit: tosin myös yksi keino peittää oma osallisuus tilanteeseen muilta.
?
=)
Vieras
Eihän se voi tätä ongelmaa tutkia objektiivisemmin, kun se on hyvin yksipuolinen näkökanta. EHkä se voi yrittää huijata esittämällä obhektiivista, kuin tuntisi kaikki osapuolet ja tietäisi yksityiskohdat ja lapsen elämän äitinsä luona ja äidin sanatkin. Vaan kun ei tiedä...
A
alkuper
Vieras
miksei asiaa voida pohtia niillä argumenteillä, jotka tuon esille? kuten varmasti pystyit jo rivien välistä lukemaan, en ole esimerkiksi sillä kannalla että "lapsi riistettäisiin äidiltä". eikä tässä ole takana mikään ajattelu siitä, että en saisi enää luxusaikaa mieheltä (meillä on jo omiakin lapsia jotka tykkäävät olla sisaruksen kanssa ja odottavat tätä innolla). kyse on vain siitä, että kokisin sen lapselle liian suurena elämänmuutoksena, jos äidistä tehtäisiin viikonloppuäiti tai vähän enemmän. ja tällainen varmasti kiristäisi välejä. en kuitenkaan usko, että tämä olisi lapsen tahto, vaikka tuon ikäiseltähän ei vielä oikeuden edessä omaa tahtoa käsittääkseni kyselläkään.
kenen etu se tässä nettikeskustelussa olisi, jos mollaisin äidin alimpaan helvettiin ja yrittäisin nostaa isän jalustalle? ei ainakaan minun oma etu, koska tiedän että saisin entistä enemmän kaltaisiasi niskaani. enkä tarkoita sitä, etteikö saisi esittää eriäviä mielipiteitä, totta kai saa. mutta miksi tai mitä väliä sillä esimerkiksi on, olenko itse isä, äitipuoli, mummo tai huolestunut naapuri, jos kuitenkin olen huolestunut ja pohdin tässä itsekseen ja teidän kanssa sitä, mikä olisi paras vaihtoehto. paras vaihtoehto nimen omaan lapsen kannalta. sen etuahan tässä nimen omaan pitää ajatella. toki ymmärrän sen, että lapsen etu ei ole missään nimessä vierottaa häntä isästä, jos isä on kunnollinen, mutta onko sekään lapsen etu että hänet "pakotetaan" isän luokse?
yritin nostattaa keskustelun tästä aiheesta kerrotuilla faktoilla, enkä halunnut tuoda julki kaikkia epäkohtia, mitä tilanteessa näen. siksi, ettei se menisi juurikin puolin jos toisin haukkumiseksi. vaan yritin kertoa vain ja ainoastaan sen, että näen molemmat vanhemmat mielestäni varsin hyviä vanhempia, paitsi että koen että äidin puolelta on hieman havaittavissa lapsen vedätystä. mutta se ei tee mielestäni äidistä kuitenkaan kelvotonta äitiä, joskin se varmasti voi tietyissä tilanteissa viilentää lapsen suhdetta isään. ja päin vastoin.
?
=)
Vieras
Koska näissä tapauksissa sä et pysty kertomaan niitä tarvittavia faktoja, koska et niitä tiedä. Et tiedä lapsen todellisia ajatuksia sinusta, et äidin oikeita tekemisiä, et edes isän ja lapsen todellista suhdetta. Et vaan tiedä, koska et ole nämä kaikki ihmiset. Siksi näiden vatvominen on yhtä todellista kuin naapurikyttäys tai julkkisten arvostelu
T
"tiina"
Vieras
Koska näissä tapauksissa sä et pysty kertomaan niitä tarvittavia faktoja, koska et niitä tiedä. Et tiedä lapsen todellisia ajatuksia sinusta, et äidin oikeita tekemisiä, et edes isän ja lapsen todellista suhdetta. Et vaan tiedä, koska et ole nämä kaikki ihmiset. Siksi näiden vatvominen on yhtä todellista kuin naapurikyttäys tai julkkisten arvostelu
Mutta sinä tiedät parin rivin perusteella ettei ap:lla ole tilanteesta oikeista faktoja?
Muutenkin, ap eli äitipuoli ihan selvästi yrittää ajatella isän ja lapsen parasta äitiä mollaamatta, mikä näissä ap:n pohdinnoissa oli joillekin niin helvetinmoinen ongelma?
A
alkuper
Vieras
Koska näissä tapauksissa sä et pysty kertomaan niitä tarvittavia faktoja, koska et niitä tiedä. Et tiedä lapsen todellisia ajatuksia sinusta, et äidin oikeita tekemisiä, et edes isän ja lapsen todellista suhdetta. Et vaan tiedä, koska et ole nämä kaikki ihmiset. Siksi näiden vatvominen on yhtä todellista kuin naapurikyttäys tai julkkisten arvostelu
no mutta mikä sun mielestä estää silti pohtimasta sitä, että mitä tehdä lapsen kanssa, jos isä on kuitenkin varsin hyvä isä lapselle, eikä mitenkään sekoile, ole alkoholiongelmainen, huumeidenkäyttäjä, väkivaltainen, hänellä on mukavankokoinen asunto ja rahaakin ihan keskituloisesti jne. eli mitään ongelmaa ei pitäisi olla isän luona. myöskin isän perhe-elämä on täysin kunnossa ja onnellista. jos syksyn jälkeen ei ole muuttunut mikään meidänkään perhe-elämässä ja syksyyn saakka kaikki lapsen kanssa on ollut varsin hyvin, niin luuletko ettei lapsi olisi jo oireillut jo monta vuotta sitten, jos isällä tai isän kotona ei olisi kaikki hyvin?
en tietenkään ole kaikkien muiden kuin oman pääkoppani sisällöistä tietoinen. mutta niin et ole sinäkään ja silti jo pelkän muutaman nettikommentin jälkeen pystyit sanomaan, että mun tulisi mennä hoidattamaan pääni kuntoon. en ole täällä ketään liiemmin haukkunut/arvostellut ja silti sun mielestä mun täytyy olla täysi hoitoonpassitettava sekopää ja kerron vain yksipuolisen totuuden.
V
"vieras"
Vieras
Musta ap on varsin asiallinen ja fiksun oloinen.
Itse ajattelisin että tuossa tilanteessa olisi varmaan hyvä että lapsi olisi säännöllisesti isällään ne viikonloput. Tai sit vaihtoehtoisesti vaan yhden yön viikonloppuna, mutta lisäksi viikolla yhden yön. Jos on ekaluokan aloittanut, voi koulun aloitus lisätä "äidin ikävää", koulun alku on joskus aremmalle lapselle aika iso asia.
Ja jos lapsi ei ole ollut hoidossa ennen koulun alkua, voi se äidillekin olla iso muutos että lapsi on päivät poissa ja se voisi selittää tuollaista "äidille tulee ikävä"-painostamista (joka on kyllä tosi väärin).
Ajattelisin että lapselle on kuitenkin tärkeää säilyttää läheiset suhteet isäänsä ja sisaruksiinsa, joten lapselle periksi antaminen tuossa tilanteessa ei palvele lapsen etua.
Itse ajattelisin että tuossa tilanteessa olisi varmaan hyvä että lapsi olisi säännöllisesti isällään ne viikonloput. Tai sit vaihtoehtoisesti vaan yhden yön viikonloppuna, mutta lisäksi viikolla yhden yön. Jos on ekaluokan aloittanut, voi koulun aloitus lisätä "äidin ikävää", koulun alku on joskus aremmalle lapselle aika iso asia.
Ja jos lapsi ei ole ollut hoidossa ennen koulun alkua, voi se äidillekin olla iso muutos että lapsi on päivät poissa ja se voisi selittää tuollaista "äidille tulee ikävä"-painostamista (joka on kyllä tosi väärin).
Ajattelisin että lapselle on kuitenkin tärkeää säilyttää läheiset suhteet isäänsä ja sisaruksiinsa, joten lapselle periksi antaminen tuossa tilanteessa ei palvele lapsen etua.
?
"..."
Vieras
Siis kuka sinä olet?
Ja jos et ole tuo äiti, niin mistä tiedät nuo sanomiset?
?
"..."
Vieras
Henkilöllisyytesi joo selvisikin, mutta mistä tiedät nuo äidin sanomiset?
Mä olen mun vanhempien lasten isästä eronnut lähes 10 vuotta sitten, lapset käyvät siellä joka toinen vkl. Muutaman kerran tänä aikana on jommalle kummalle lapselle tullut kausi, ettei mielellään isälleen halua mennä. Mitään syytä ei ole osanneet kuitenkaan sanoa. Me ollaan sitten yhdessä tuumin joustettu noissa menemisissä, eli lapsien ei ole ollut pakko mennä jos ei ole halunnut. Huom. Silti äitinä olen aina kannustanut isän luokse menoon ja nämä kaudet eivät ole kuukautta pidempään kestäneet. Eli mä ehdottaisin, että lapsella voi mahdollisesti vaan olla joku vaihe, ettei haluaisi tulla. Tosin jos lapsi kuitenkin sen yhden yön siellä viihtyy, niin miten olisi, jos kokeilisitte, että lapsi olisi joka viikko yhden yön, ton joka toinen vkl sijaan?
V
"vieras"
Vieras
Mä kyllä myös olisin vähän 'kauden' kannalla. Lapsella alkanut koulu, joka sekin tuonut paljon muutosta lapsen arkeen. Tietenkin lasta tulisi kannustaa viettämään aikaa myös isän kanssa! Mutta jos hetken vielä joustaa, eikä painosta tapaamisiin. Ja kun tulee, halutessaan voi vähän aikaisemmin lähteä äidin luo (jos se kaikille osapuolille sopii). Näin ainakin lapselle tehtäisiin selväksi, että häntä ei pakoteta mihinkään eikä kukaan pety häneen.
Onko äidin luona tapahtunut jotain muutosta? Äidillä uusi suhde (tai suhde päättymässä) tai uusia lapsia? Toki kun lapsia on teillä useampia, on lapsilla keskenään voinut tulla sanomista, jossa on lauottu vähän ilkeästi. Onko mahdollista tuokaan?
Onko äidin luona tapahtunut jotain muutosta? Äidillä uusi suhde (tai suhde päättymässä) tai uusia lapsia? Toki kun lapsia on teillä useampia, on lapsilla keskenään voinut tulla sanomista, jossa on lauottu vähän ilkeästi. Onko mahdollista tuokaan?
Vastaavaa sivusta seuranneena sanoisin, että ehdottomasti pitäkää yhteys lapseen. Jos tuntuu, että joustoa tarvitaan, niin vaikkapa yksi yö viikonloppuna ja ilta/yö viikolla. Ehdottomasti on tärkeää, että isän ja lapsen suhde säilyy läheisenä ja säännöllisenä. Ikävää, ettei äiti tue vierailuihin vaikka hänellä on velvollisuus mahdollistaa lapsen ja isän tapaamiset. Kertokaa lapselle, että hän on tärkeä isälle, sisaruksille ja äitipuolelle ja että on aina tervetullut. Toivottavasti tilanne tasoittuu pian.
H
"hilda"
Vieras
hahhahhaaa.. nero..
selvästi johtuu siitä että on vähemmän isän kanssa ja se vaikuttaa.
meillä on 4v lapsi, joka itkee isän luona äidin luo, ja äidin luona isän luo.
mutta jos hän on muutaman päivän putkeen niin että ei näe isää niin sitten ei halua lähteä isän mukaan.
sama kun oltiin yhdessä,lapsi oli aina enempi sen perään kumpi vietti aikaa enemmän lapsen kanssa.
kun äiti toimii noin se voi johtua siitä että ei ajattele,tai sitten äiti rakastaa vieläkin tätä miestä joka hänet hylkäsi..
