missä menee teidän mielestä raja?

[badass]

täällä kun on ollu näitä uusioperhejuttuja ja sun lapset-mun lapsetjuttuja.. sit on niitä tilanteita että parisuhteessa vaan toisella on lapsi (ei yhteinen nykyisen kanssa) ja meilläkin on näin.

että missä menee se raja mitä siltä "isäpuolelta/äitipuolelta" voi vaatia? koska taivahan tosihan on se,että lapseton ihminen ei mun mielestä VOI ymmärtää kaikkea?

tää on nyt tosi laaja kysymys ja vähän sekavakin,mut kysyn silti.. katsotaan millasia vastauksia tulee

 

[Darwinin leski]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

 

[badass]

meillä mun mies on ollut mukana mun lapsen elämässä sen syntymästä asti. mies tekee kaikkensa ja rakastaa poikaa ja poika sitä. niillä on ihan omat juttunsa ja hyvin pyyhkii. välillä kuitenkin pitää itse pysähtyä ajattelemaan mitä "vaadin" mieheltä, kun ei sitä itse aina tajua että se toinen ei tajua... :snotty:
mies on sanonut et koska perheenä tässä eletään niin hän osallistuu täysillä,mutta luonnollisesti nähdään asiat eri tavoin.
tää on kamalan monimutkanen juttu ja itseasiassa suurimmat riidat meille tuleekin meidän näkemyksistä lapsen kasvatusta kohtaan. samat periaatteet meillä on ja "paperilla" homma toimii,mutta käytäntö onkin sitten eri.. olen kyllä miehelle sanonu et sano heti ku tuntuu siltä et vaadin liikaa tai pyydän ymmärtään jotain mitä et voi kertakaikkiaan ymmärtää...

monesti olen miettiny et muuttuukohan toi mies kuinka paljon jos luoja joskus suo meille yhteisiä lapsia.... tietysti muuttuu,mut miten..

tällasia tääl pähkään

 

[myy]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

aikalailla kyl kans tällä linjalla

 

[Darwinin leski]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

aikalailla kyl kans tällä linjalla

Enkä mä tiedä osaisinko edes olla niin, että tänne tulisi joku, joka alkaisi leikkiä jotain uutta iskää...

Mun lapset, minä hoidan ne ja sillä hyvä.

 

[meah]

Riippuu perheestä, paljonko niitä lapsia on, kummalla, onko yhteisiä, kauanko on oltu yhdessä, ja ihan luonteistakin.

Jos olisin siinä tilanteessa, että mies lähtisi ja uusi ilmaantuisi, niin en vaatisi yhtään mitään.
Mutta oman halunsa mukaan toki saisi osallistua myös niihin velvollisuuksiin ja vastuuseen lapsiin liittyen.

 

[myy]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

aikalailla kyl kans tällä linjalla

Enkä mä tiedä osaisinko edes olla niin, että tänne tulisi joku, joka alkaisi leikkiä jotain uutta iskää...

Mun lapset, minä hoidan ne ja sillä hyvä.

Mä olen kans yksin tyttöni kans, ja en osais ees kuvitella et täällä asustelis joku kaks lahkeinen. Jotenki vaan haluun keskittyy nyt tyttöön ja antaa sille kaiken rakkauden ja huomion.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

Mä ajattelen ihan toisinpäin, kuinka koskaan voitais olla samaa porukkaa, jos perheen toisen aikuisen, ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta lasten hyvinvoinnista/arjesta/yleensäkin normaaleista jutuista. Ja jos miehen ei pitäis/saisi tuohuta mitään lasten kanssa, kuinka lapset oppis tuon uuden aikuisen elämässään tuntemaan?

 

[uusperhe]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

aikalailla kyl kans tällä linjalla

Minä OLIN tätä mieltä, enkä halunnut vaatia mieheltäni osallistumista lasten arkeen.
Myöhemmin, kun olemme asiasta jutelleet, mieheni totesi, että hän koki sen niin, etten luottanut häneen, hänet jätettiin perheen ulkopuolelle.
Kun hän halusi elää minun kanssani, hän oli sen mielessään työstänyt, että pakettiin kuuluu lapsia, ja että hän haluaa koko paketin, ei vain puolikasta.
Onneksi mies melko nopeasti raivasi paikkansa perheessämme ja otti itse vastuuta, touhusi, vei lääkäriin jne jne.
Kun mieheni osallistui tasavertaisena kasvattajana lasten elämään, ymmärsin, että juuri niin sen pitää olla.
Nyt meillä on yhteisiäkin lapsia, meillä ei ole sun ja meidän lapset, vaan kaikki lapset ovat meidän ja keskenään saman arvoisia meille ja toisilleen.

 

[Darwinin leski]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

Mä ajattelen ihan toisinpäin, kuinka koskaan voitais olla samaa porukkaa, jos perheen toisen aikuisen, ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta lasten hyvinvoinnista/arjesta/yleensäkin normaaleista jutuista. Ja jos miehen ei pitäis/saisi tuohuta mitään lasten kanssa, kuinka lapset oppis tuon uuden aikuisen elämässään tuntemaan?

Siis toki SAA touhuta mikäli haluaa. Mutta pakko ei ole. Tämä oletus oli nyt sellainen,että miehellä ei ole omia lapsia. Tai siis tässä mun ajatuksessa oli se pointtina, tilanne olisi toinen jos miehellä olisi omia lapsia.

Mutta mä ajattelen parisuhteen parisuhteena, siis tommosen "uusiosuhteen" - en velvoitteena kotileikkiin. Tosin enpä mä tähän ketään asumaan ottaisi vaikka mulle maksettaisiin...

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Siis toki SAA touhuta mikäli haluaa. Mutta pakko ei ole. Tämä oletus oli nyt sellainen,että miehellä ei ole omia lapsia. Tai siis tässä mun ajatuksessa oli se pointtina, tilanne olisi toinen jos miehellä olisi omia lapsia.

Mutta mä ajattelen parisuhteen parisuhteena, siis tommosen "uusiosuhteen" - en velvoitteena kotileikkiin. Tosin enpä mä tähän ketään asumaan ottaisi vaikka mulle maksettaisiin...

Hmm...joo... Mutta kai mies, joka suhteeseen yh:n kanssa ryhtyy (oli omia lapsia tai ei) tajuaa, että pakettiin kuuluu aina ne naisen lapsetkin. Mutta eikö parisuhde lapsellisen ihmisen kanssa, ole aina, jonkin asteinen kotileikki?

 

[Darwinin leski]

Siis toki SAA touhuta mikäli haluaa. Mutta pakko ei ole. Tämä oletus oli nyt sellainen,että miehellä ei ole omia lapsia. Tai siis tässä mun ajatuksessa oli se pointtina, tilanne olisi toinen jos miehellä olisi omia lapsia.

Mutta mä ajattelen parisuhteen parisuhteena, siis tommosen "uusiosuhteen" - en velvoitteena kotileikkiin. Tosin enpä mä tähän ketään asumaan ottaisi vaikka mulle maksettaisiin...

Hmm...joo... Mutta kai mies, joka suhteeseen yh:n kanssa ryhtyy (oli omia lapsia tai ei) tajuaa, että pakettiin kuuluu aina ne naisen lapsetkin. Mutta eikö parisuhde lapsellisen ihmisen kanssa, ole aina, jonkin asteinen kotileikki?

En mä tiedä, kun en ole mies enkä sellaisessa tilanteessa Mutta mun mielestä sen ei tarvitse olla niin. Vaan mä taidan olla näissä jutuissa melko vapaamielinen.

 

[badass]

mä en tiedä,mut voisin väittää et ainaki meillä alkais parisuhde rakoilee pahemman kerran jos toinen olis koko ajan sidottuna lapseen ja vastuuseen ja kodin pyörittämiseen ja toinen liihottelis "vapaana kun taivaan lintu" miten lystää.. siis tää nyt oli aika kärjistetysti sanottu,mut meil homma toimii kun kaikki jaetaan,kummallakin on samat oikeudet jne.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

En mä tiedä, kun en ole mies enkä sellaisessa tilanteessa Mutta mun mielestä sen ei tarvitse olla niin. Vaan mä taidan olla näissä jutuissa melko vapaamielinen.

Mutta jos pitäis ottaa ukko, jolla on jo entuudestaan lapsia... Niin mä ainakin ajattelisin, että olis outoa, jos mun ei odotettais osullistuvan millään tavalla lapsen hoitoon/kasvatukseen. Vois olla, että ottaisin moisen vapauden, epäluottamuslauseena.

 

[tähdenlento09]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

Tätä mieltä minäkin

 

[tähdenlento09]

Meillä menee kyllä ihan tasapuolisesti, eli mies on kaikkien muksujen kanssa ja mä tottakai hoidan miehen esikoisen samalla kun omanikin.
Mutta se on eri asia mun mielestä jos molemmilla on lapsia

 

[Darwinin leski]

En mä tiedä, kun en ole mies enkä sellaisessa tilanteessa Mutta mun mielestä sen ei tarvitse olla niin. Vaan mä taidan olla näissä jutuissa melko vapaamielinen.

Mutta jos pitäis ottaa ukko, jolla on jo entuudestaan lapsia... Niin mä ainakin ajattelisin, että olis outoa, jos mun ei odotettais osullistuvan millään tavalla lapsen hoitoon/kasvatukseen. Vois olla, että ottaisin moisen vapauden, epäluottamuslauseena.

En mä ainakaan käsittäisi. Asioista kun juttelee niin se käy varmasti ilmi, ettei ole kyse sellaisesta.

 

[pienenhetken]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

entäs jos olisit sen miehen kans ihan vakavissaan,muuttaisitte yhteen,ostaisitte talon,tekisitte yhteisiä lapsia jne... niin olisko se siinä vaiheessakin susta ihan ookoo,että se uus mies ei tekis mitään sun lasten kans,vaan pelkästään niitten omien,teidän yhteisten?

 

[Darwinin leski]

Mä käsittelin tätä asiaa juurikin eilen...

Mun kanta on se, että jos tähän joku mies tulisi, niin en vaatisi siltä mitään. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä sen EI tarvitse olla lasten kanssa/vahtia heitä/touhuta heidän kanssaan/yms...

entäs jos olisit sen miehen kans ihan vakavissaan,muuttaisitte yhteen,ostaisitte talon,tekisitte yhteisiä lapsia jne... niin olisko se siinä vaiheessakin susta ihan ookoo,että se uus mies ei tekis mitään sun lasten kans,vaan pelkästään niitten omien,teidän yhteisten?

Ei, mutta mähän just sanoin tossa edellä, että puhuin tilanteesta, jossa miehellä ei olisi ennestään lapsia. Jos olisi, niin olisi toimittava tasavertaisena perheenä.

 

[pienenhetken]

ahaa joo,en lukenu kaikki vastauksia :ashamed:
oonkin sitä mieltä että jos yhteinen perhe perustetaan niin siinä vaiheessa ei enään jaotella lapsia sulle-mulle-yhteinen,vaan kaikki pitää olla tasavertasia =)

 

[Rieputarallaa]

Mun näkemys on, että myös uusioperheessä asiat on yhteisiä. Arjessa ei pitäisi olla väliä sillä, kenen biologisia lapsia huolletaan - pääasia on, että homma toimii. Vanhemmuus on myös - tai oikeastaan ennen kaikkea - sosiaalista. Ns. isoissa asioissa vastuu on tietysti huoltaja(i)lla, mut arjessa ei pitäis tehdä tuota mun vai sun -lapset eroa. Ken leikkiin rythtyy, se leikin kestäköön.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

En mä ainakaan käsittäisi. Asioista kun juttelee niin se käy varmasti ilmi, ettei ole kyse sellaisesta.

Niin.... Mutta entäs sitten, kun rupeaa nyppimään, kun toinen ei auta mitenkään sinua lastenhoidossa? Jos asiasta on puhuttu, ja olette todenneet, että toisen ei tarvitse osallistua mitenkään. Kun voiko niin auvoisesti jatkua, että sinä vain hoidat uuden siipan kanssa parisuhdetta, ja hänen ei tarvitse osallistua lasten hoitoon?

Tuli vaan mieleen, kun mua ainakin rupeis nyppiin, vaikka mitä oltais alkuhuumassa sovittu.

 

[vieras]

Mä olin kans sitä mieltä, etten kaipaa miehestä "isää lapselle" vaan miestä itselleni, silloin kuin likan kanssa kahden oltiin. Sitten kun tuo mies tuohon tuli, hän itse tarjosi apua ja on alusta asti pitänyt minun lasta saman veroisena kuin omiaan.
Sit kun ensimmäisen kerran kysyin, voisko hän millään hakea lastani hoidosta, kun mulla oli joku työjuttu, niin hän sanoi, että pitää sitä suuressa arvossa ja hakee mielellään, koska muuten luulisi, että hänen apu ei kelpaa. Ja nyt siis mies on kuin isä lapselle.
Ja minä olen miehelle antanut luvan komentaa lastani!