Missä menee raja?

[ap]

Kuulostaa aika pitkälle normaalille 3v. Jos lähipiirissäsi on vaan rauhallisia lapsia ja oot saanut jotenkin väärän käsityksen minkälaisia 3v voi olla?Vaihtelua on nimittäin TODELLA paljon.Kuten sanoit, niin osaa lapsesi olla toisia kohtaan empaattinen ja huomioiva, silloinhan hän sen taidon osaa! Jotkut lapset vaan on niin vieraskoreita, että muiden nähden ovat "kilttejä" ja kotioloissa räiskyy ja pahasti. Meillä poika rauhoittui n.4v iässä, tyttö 3v ei ole edelleenkään rauhoittunut Tuli mieleen,että mitenkäs unien laita, nukkuuko päikyt? Meillä se ainakin rauhoittaa kummasti, jos joskus saa päikyille nukahtamaan. Mutta aika auttaa? Toivottavasti? Elä heitä kirvestä kaivoon vielä. Ja tämä ihan kaikella hyvällä, lastasi tuntematta *halaus*

Esikoinen ei ole pitkiin aikoihin malttanut nukahtaa säännöllisesti päikyille. Ei vaan saa unta riittävän ajoissa. Hänellä on aina ollut nukhtamisvaikeuksia, ja nukkuu tosi pitkään. Kesken unien jos herättää, niin menee ainakin tunti toipumiseen.

 

[ap]

Totta kai on esikoinen ollut ennen toisenkin syntymää ja varmaan ongelmatkin. Oletko alusta asti halunnut antaa lapsesi pois? Mitä apua esikoisellesi on siitä, että hän menisi toiseen perheeseen. Ongelman ydin ei lähde sillä. Hän sekä koko perhe tarvitsee kipeästi apua. Ymmärrän kyllä, että vaikeaa on ja varsinkin vahingoittamista ei voi sallia. Mutta on kyse myös pienen ihmisen elämästä. Miltä hänestä tuntuu jos hänet hylätään pois teidän elämästä. Etenkin veljensä elämästä?

Miksi olisin halunnut antaa hänet pois? Miksi ajatellaan, että kysymys olisi sellaisesta? Ihan haluttu lapsi hän oli, jota yritettiin ihan tarkoituksella tehdä. Ei kai omia lapsiaan nyt pois heitetä.

Mutta ideoita tähän tilanteeseen kaivataan, vaikka lapset nuoria ovatkin. Eniten harmittaa se, ettei toinen tunnu kehittyvän joissakin asioissa millään. Varsinkin tekojensa seurauksien ymmärtämisessä. Kun hän ei edes huomaa, mitä on tehnyt, kun pikkusiskoon sattuu.

Lapsemme ovat kuitenkin parhaita kavereita. Heidän erottaminen olisi kummankin kannalta huono juttu. Pelottaa vaan pikkusiskon puolesta. Mitä se tekee ihmisen kehitykselle, jos hän joutuu elämään tällaisessa ympäristössä?

 

[vieras]

Jos ette käy vielä toimintaterapiassa, vaadi sitä. Kai sentään neurologille olette päässeet. Ja pyydät toimintaterapeutin tutkimuksissa sensorisen ingegraation häiriön testipaperit. Noihin aistiyliherkkyyksiin löytyy jossain määrin apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta.

 

[ap]

Ikävä tilanne, mutta mä en usko että on muuta vaihtoehtoa kuin se jatkuva vahtiminen kunnes lapset ovat isompia/ymmärtävät paremmin.

Joillekin lapsille riittää pelkkä peräänkatsominen, toisille ei. Erityislapsille varmastikaan ei. Mutta en silti pidä niskaanhengittämisenä lapsen valvomista, ainahan voi istua itse sinne leikkien keskelle ja osallistua, ei siinä tarvi milllään natsimeiningillä mennä.

Varmasti on silti haastava tilanne ja vaatii vanhemmilta suurta kärsivällisyyttä.

Istua? Meidän lapset juoksevat, kiipeilevät ja riehuvat. Siinä voi tapahtua joku vahinko niin yllättäen, ettei siihen ehdi puuttua vaikka olisi kuinka mukana jutuissa. Kun en se minäkään ole täysin terve.

 

[ap]

Pieni lapsi ei ole tarkoituksella paha, koska ei ymmärrä mitä se pahuus on. Tuosta ap:n kirjoittelusta tulee semmoinen mielikuva, että hän pitää omaa lastaan pahana, ilkeänä... Voiko toinen lapsi tosiaan syrjäyttää ensimmäisen niin että SIITÄ halutaan eroon? Tuntuu aika uskomattomalta ja pahalta lukea tämmöistä... 3-vuotias ei välttämättä vielä tosiaankaan ymmärrä olla empaattinen. Jokainen lapsi kun on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan. Se on vanhemman/kasvattajan asia opettaa lapselle tunteita ja niiden näyttämistä ja säätelemistä. Aikuinen on aina lapselle malli. Jos ap niin kovin inhoaa esikoistaan ja tämän käytöstä niin oletettavasti se näkyy myös hänen käyttäytymisessään esikoista kohtaan. Myöskään se, että toista lasta rakastetaan/hänestä huolehditaan enemmän ei varmastikkaan helpota asiaa. Jotenkin minusta vaikuttaisi siltä, että mustasukkaisuus on kuitenkin aika suuressa roolissa tässä, ehkä myös äidin väsymys, mene ja tiedä. Perheneuvola voisi olla paikka jonne kannattaisi olla yhteydessä. Sieltä voisi saada ohjausta eteenpäin, vaikkapa niihin tutkimuksiin sitten. Nykyään vaan tuntuu olevan kaikilla hinku saada vähänkin normista poikkeavalle lapselle joku diagnoosi, vaikka ongelma saattaisi korjaantua muulla tavoin, esim. omaa toimintamallia muutamalla. Jaksamista toivon ap:lle ja sitä että hän jaksaisi täysillä sitä esikoistaankin rakastaa ja arvostaa.

On sitä mallia yritetty opettaa, vaan kun tuntuu siltä, ettei toista kiinnosta lainkaan. Hän on aina ollut vaikeasti ohjattavissa, eikä oikein halua kuunnella. Kun toinen lapsi syntyi, niin annoin esikoiselle ihan tarkoituksella enemmän huomiota. Imettämisen loputtua toinen lapsi oli enemmän isänsä kanssa, ja minä eikoisen kanssa.

 

[ap]

Jos ette käy vielä toimintaterapiassa, vaadi sitä. Kai sentään neurologille olette päässeet. Ja pyydät toimintaterapeutin tutkimuksissa sensorisen ingegraation häiriön testipaperit. Noihin aistiyliherkkyyksiin löytyy jossain määrin apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta.

Me käytiin toimintaterapeutin ja neurologin tutkimuksissa keväällä (joiden mukaan aistiyli- ja -aliherkkyyttä on selvästi). Vielä ei kuulemma tässä vaiheessa järjestetä mitään muuta kuntoutusta, kuin puheterapiaa. Uusintatutkimukset ensi keväällä...

 

[vieras]

Jos ette käy vielä toimintaterapiassa, vaadi sitä. Kai sentään neurologille olette päässeet. Ja pyydät toimintaterapeutin tutkimuksissa sensorisen ingegraation häiriön testipaperit. Noihin aistiyliherkkyyksiin löytyy jossain määrin apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta.

Me käytiin toimintaterapeutin ja neurologin tutkimuksissa keväällä (joiden mukaan aistiyli- ja -aliherkkyyttä on selvästi). Vielä ei kuulemma tässä vaiheessa järjestetä mitään muuta kuntoutusta, kuin puheterapiaa. Uusintatutkimukset ensi keväällä...

Keväällä sitten pyydät sitä toimintaterapiaakin tuon lisäksi.

Jane Ayers: Aistimusten aallokossa (löytyy varmaan kirjastosta) voi selventää vähän noita juttuja, vaikka onkin osin aika kuivaa lukemista. Esim lapsen voimakas ruumiillisen kontaktin ottaminen voi liittyä noihin herkkyyksiin.

Nukkuessa kannattaa kokeilla painavaa peittoa. Meidän yövaeltelija nukkui sikeästi saatuaan painavan ison täkin itselleen peitoksi. Meille toimintateraputti suositteli säkkituolia lapsen käyttöön.

 

[ap]

Jos ette käy vielä toimintaterapiassa, vaadi sitä. Kai sentään neurologille olette päässeet. Ja pyydät toimintaterapeutin tutkimuksissa sensorisen ingegraation häiriön testipaperit. Noihin aistiyliherkkyyksiin löytyy jossain määrin apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta.

Me käytiin toimintaterapeutin ja neurologin tutkimuksissa keväällä (joiden mukaan aistiyli- ja -aliherkkyyttä on selvästi). Vielä ei kuulemma tässä vaiheessa järjestetä mitään muuta kuntoutusta, kuin puheterapiaa. Uusintatutkimukset ensi keväällä...

Keväällä sitten pyydät sitä toimintaterapiaakin tuon lisäksi.

Jane Ayers: Aistimusten aallokossa (löytyy varmaan kirjastosta) voi selventää vähän noita juttuja, vaikka onkin osin aika kuivaa lukemista. Esim lapsen voimakas ruumiillisen kontaktin ottaminen voi liittyä noihin herkkyyksiin.

Nukkuessa kannattaa kokeilla painavaa peittoa. Meidän yövaeltelija nukkui sikeästi saatuaan painavan ison täkin itselleen peitoksi. Meille toimintateraputti suositteli säkkituolia lapsen käyttöön.

Kiitos! Täytyy käydä kirjastosta kysymässä. Tuota säkkituolia olen ajatellut myös. Ja painavaa peittoa. Me ollaan esikoisen kanssa samanlaisia, kumpikaan ei pysty nukkumaan ilman peittoa edes helteillä.

 

[vieras]

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

niskaan hengittämisessä nimenomaan on koko jutun juoni. Jos on lähekkäin syntyneitä lapsia, siinä ei hellitetä hetkeksikään ennen kuin heille on kehittynyt empatiakyky ja ymmärrystä.

Tästä luetun perusteella olen aika varma että ap:n lapsella ei ole mitään erityisongelmaa vaan vika on vanhempien ajattelemattomassa toiminnassa.

Miksi minä en ole huomannut tätä niskaan hengittämistä ystävieni perheissä? Useallakin on lapsia hieman yli vuoden ikäerolla, enkä ole kenenkään kuullut tällaisesta puhuvan tai koko ajan hengittävän lasten niskaan. Ystäväni saattavat laittaa keittiössä ruokaa lasten leikkiessä olo huoneessa.

Lisäksi olen sitä mieltä, että normaalille 3-vuotiaalle on jo muodostunut kuva siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja mikä satuttaa toista. Kaksi vuotiaalle ei vielä, mutta kolmivuotias ei ole enää taapero, vaan leikki-ikäinen...

Lapsi on vielä niin pieni, jotkut lapset ovat vain vaikeampia. Hänellä on kasvatus vielä kesken, ei lapset käyttäydy syntymästään asti täydellisesti. Se vaatii aikaa, kyllä lapsesi vielä oppii...

 

[vieras]

Pieni lapsi ei ole tarkoituksella paha, koska ei ymmärrä mitä se pahuus on. Tuosta ap:n kirjoittelusta tulee semmoinen mielikuva, että hän pitää omaa lastaan pahana, ilkeänä... Voiko toinen lapsi tosiaan syrjäyttää ensimmäisen niin että SIITÄ halutaan eroon? Tuntuu aika uskomattomalta ja pahalta lukea tämmöistä... 3-vuotias ei välttämättä vielä tosiaankaan ymmärrä olla empaattinen. Jokainen lapsi kun on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan. Se on vanhemman/kasvattajan asia opettaa lapselle tunteita ja niiden näyttämistä ja säätelemistä. Aikuinen on aina lapselle malli. Jos ap niin kovin inhoaa esikoistaan ja tämän käytöstä niin oletettavasti se näkyy myös hänen käyttäytymisessään esikoista kohtaan. Myöskään se, että toista lasta rakastetaan/hänestä huolehditaan enemmän ei varmastikkaan helpota asiaa. Jotenkin minusta vaikuttaisi siltä, että mustasukkaisuus on kuitenkin aika suuressa roolissa tässä, ehkä myös äidin väsymys, mene ja tiedä. Perheneuvola voisi olla paikka jonne kannattaisi olla yhteydessä. Sieltä voisi saada ohjausta eteenpäin, vaikkapa niihin tutkimuksiin sitten. Nykyään vaan tuntuu olevan kaikilla hinku saada vähänkin normista poikkeavalle lapselle joku diagnoosi, vaikka ongelma saattaisi korjaantua muulla tavoin, esim. omaa toimintamallia muutamalla. Jaksamista toivon ap:lle ja sitä että hän jaksaisi täysillä sitä esikoistaankin rakastaa ja arvostaa.

On sitä mallia yritetty opettaa, vaan kun tuntuu siltä, ettei toista kiinnosta lainkaan. Hän on aina ollut vaikeasti ohjattavissa, eikä oikein halua kuunnella. Kun toinen lapsi syntyi, niin annoin esikoiselle ihan tarkoituksella enemmän huomiota. Imettämisen loputtua toinen lapsi oli enemmän isänsä kanssa, ja minä eikoisen kanssa.

KASVATUS VAATII AIKAA! Lapsille opetaan vielä koulussakin kärsivällisyyttä jne.

 

[vieras]

Kiitos! Täytyy käydä kirjastosta kysymässä. Tuota säkkituolia olen ajatellut myös. Ja painavaa peittoa. Me ollaan esikoisen kanssa samanlaisia, kumpikaan ei pysty nukkumaan ilman peittoa edes helteillä.

Kannattaa myös ruveta selvittelemään myös kuntouttavaa päivähoitoa. Integroitu erityisryhmä voi olla sopiva paikka. Sinne tarvitsee lääkärin suosituksen ja ryhmät ovat pieniä ja niissä on erikoistunut henkilökunta. Voi kyllä vaihdella paljon paikkakunnittain millaista tarjontaa löytyy ja jos ryhmiä on, voi se sijaita kaukanakin. Kannattaa selvitellä milloin on hakuaika, toivottavasti kevään tutkimukset ovat sopivasti ennen, jolloin että ehtii mukaan hakuun ja sopiva paikka löytyisi ensi syksyksi sitä kautta.

 

[cc]

Päivähoitoa minäkin ehdottaisin avuksi.

Jos olette jo käyneet tutkimuksissa, niin onko tämä vaihtoehto käsitelty kunnolla? Yleensä kuntouttava päivähoito on pienillä se ensimmäinen tukitoimi.

 

[ap]

Kiitos! Täytyy käydä kirjastosta kysymässä. Tuota säkkituolia olen ajatellut myös. Ja painavaa peittoa. Me ollaan esikoisen kanssa samanlaisia, kumpikaan ei pysty nukkumaan ilman peittoa edes helteillä.

Kannattaa myös ruveta selvittelemään myös kuntouttavaa päivähoitoa. Integroitu erityisryhmä voi olla sopiva paikka. Sinne tarvitsee lääkärin suosituksen ja ryhmät ovat pieniä ja niissä on erikoistunut henkilökunta. Voi kyllä vaihdella paljon paikkakunnittain millaista tarjontaa löytyy ja jos ryhmiä on, voi se sijaita kaukanakin. Kannattaa selvitellä milloin on hakuaika, toivottavasti kevään tutkimukset ovat sopivasti ennen, jolloin että ehtii mukaan hakuun ja sopiva paikka löytyisi ensi syksyksi sitä kautta.

Neurologin kanssa sovittiin, että lapsi on kotihoidossa kunnes löydetään omien arvojemme mukainen hoitopaikka.

 

[ap]

Päivähoitoa minäkin ehdottaisin avuksi.

Jos olette jo käyneet tutkimuksissa, niin onko tämä vaihtoehto käsitelty kunnolla? Yleensä kuntouttava päivähoito on pienillä se ensimmäinen tukitoimi.

Käsiteltiin kyllä. Emme halua laittaa lastamme kunnalliseen päivähoitoon. Meidän arvomaailma poikkeaa liikaa tämän yhteiskunnan yleisistä arvoista.

 

[bbbbb]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

Jos lapsellasi on selvää käyttäytymis ongelmaa, niin kerho ei todellakaan ole oikea paikka!!! Siellä on paljon lapsia yhtä aikuista kohden, eikä ammatillista osaamista erityislasten kanssa. Neuvolan kautta lähdet liikkeelle, he tietävät paikalliset erityisryhmät ja perusteet joilla niihin pääsee. Pienryhmä, jossa on erityislastentarhanopettaja, on tarpeen tällaisissa tilanteissa. Perheneuvolan puoleen voit myös kääntyä. Sieltä saatte apua koko perheelle asian käsittelemiseksi, koska tällaisissa tilanteissa pelkkä lapsen hoitaminen ei riitä. Vanhemmille täytyy löytää keinot selvitä arjesta myös kotioloissa. Tsemppiä ja toivotaan että asiat lähtee etenemään.

 

[vieras]

3-vuotias on vielä kovin pieni diagnoosien tekemiseen, mihin oletkin jo törmännyt. Jotkut lapset kehittyvät hitaammin, ja kokemusteni (sosiaalialalla) mukaan hyvin vilkas, lyhytjännitteinen, hitaasti sosiaalisilta taidoiltaan kehittyvä ja empatiakyvytön lapsikin voi kehittyä näissä todella nopeasti 4-5 vuotiaana. Kuitenkin tarvitsisitte lisää apua tilanteeseen, ja itse olen valitettavasti huomannut että nykyisessä resurssitilanteessa vain vaatimalla usein saa. Minusta siis sinunkin väsymyksesi kuultaessa kirjoituksesta olisi tärkeää, että tutkimuksia aikaistettaisiin ja esim. toimintaterapia tms. aloitettaisiin jo aiemmin.

Ymmärrän vastenmielisyytesi laittaa lapsi päivähoitoon, jos arvomaailma on kovin erilainen, mutta uskon että erityisryhmä voisi tehdä lapsellesi todella hyvää. Siellä kuitenkin ollaan erikoistuttu nimenomaan lasten kasvun haasteiden tukemiseen, ja monesti niistä on suurta apua. Lisäksi sinä saisit tyttären kanssa "hengähdysaikaa" teidän päiviin ilman isoveljeä (jos ymmärsin oikein olette kotona).

Oletteko olleet kasvatus- ja perheneuvolaan yhteydessä? Kokemusteni mukaan hyöty on ollut kovin vaihteleva, mutta hyvällä onnella sieltä voisi olla suurtakin apua tilanteeseen. Ja sinuna ainakin tilaisin ajan lastenneurologille/psykiatriaan erikoistuneelle lääkärille (tilannekuvausestasi oli vähän vaikea hahmottaa mistä ongelmat voisivat johtua), itse varmaan osaat hahmottaa oikeaa suuntaa keskusteltuasi lääkärien kanssa.

Joskus tämän kaltaiset lapset eivät osaa osoittaa rakkauttaan muille samoin kuin ns. normilapset. Siksi sinustakin varmaan tuntuu, että lapsi ei kaipaa sinua ja isäänsä. Tämä ei kuitenkaan ole totta, hän varmasti tarvitsee sinua ja ehkä jopa enemmän kuin tyttäresi. Älä mieti heidän erottamistaan, koska olette vielä ihan alkuvaiheessa avun ja tuen löytämisessä ja varmasti menossa parempaan suuntaan. Koita löytää itsellesi tukea/tukiverkostoa/vertaistukea haastavaan tilanteeseen. Kaikkea hyvää teille!

 

[v]

up jos joku vielä jatkaisi!

 

[ap]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

Jos lapsellasi on selvää käyttäytymis ongelmaa, niin kerho ei todellakaan ole oikea paikka!!! Siellä on paljon lapsia yhtä aikuista kohden, eikä ammatillista osaamista erityislasten kanssa. Neuvolan kautta lähdet liikkeelle, he tietävät paikalliset erityisryhmät ja perusteet joilla niihin pääsee. Pienryhmä, jossa on erityislastentarhanopettaja, on tarpeen tällaisissa tilanteissa. Perheneuvolan puoleen voit myös kääntyä. Sieltä saatte apua koko perheelle asian käsittelemiseksi, koska tällaisissa tilanteissa pelkkä lapsen hoitaminen ei riitä. Vanhemmille täytyy löytää keinot selvitä arjesta myös kotioloissa. Tsemppiä ja toivotaan että asiat lähtee etenemään.

Toistaiseksi niitä keinoja tarjotaan meille vain puheterapian avulla.

 

[Äitiliini]

Päivähoitoa minäkin ehdottaisin avuksi.

Jos olette jo käyneet tutkimuksissa, niin onko tämä vaihtoehto käsitelty kunnolla? Yleensä kuntouttava päivähoito on pienillä se ensimmäinen tukitoimi.

Käsiteltiin kyllä. Emme halua laittaa lastamme kunnalliseen päivähoitoon. Meidän arvomaailma poikkeaa liikaa tämän yhteiskunnan yleisistä arvoista.

Olisi mukava kuulla, mitkä ovat ne tärkeimmät teidän muista poikkeavat arvot jotka estävät kunnalliseen päivähoitoon menemisen.

 

[ap]

3-vuotias on vielä kovin pieni diagnoosien tekemiseen, mihin oletkin jo törmännyt. Jotkut lapset kehittyvät hitaammin, ja kokemusteni (sosiaalialalla) mukaan hyvin vilkas, lyhytjännitteinen, hitaasti sosiaalisilta taidoiltaan kehittyvä ja empatiakyvytön lapsikin voi kehittyä näissä todella nopeasti 4-5 vuotiaana. Kuitenkin tarvitsisitte lisää apua tilanteeseen, ja itse olen valitettavasti huomannut että nykyisessä resurssitilanteessa vain vaatimalla usein saa. Minusta siis sinunkin väsymyksesi kuultaessa kirjoituksesta olisi tärkeää, että tutkimuksia aikaistettaisiin ja esim. toimintaterapia tms. aloitettaisiin jo aiemmin.

Ymmärrän vastenmielisyytesi laittaa lapsi päivähoitoon, jos arvomaailma on kovin erilainen, mutta uskon että erityisryhmä voisi tehdä lapsellesi todella hyvää. Siellä kuitenkin ollaan erikoistuttu nimenomaan lasten kasvun haasteiden tukemiseen, ja monesti niistä on suurta apua. Lisäksi sinä saisit tyttären kanssa "hengähdysaikaa" teidän päiviin ilman isoveljeä (jos ymmärsin oikein olette kotona).

Oletteko olleet kasvatus- ja perheneuvolaan yhteydessä? Kokemusteni mukaan hyöty on ollut kovin vaihteleva, mutta hyvällä onnella sieltä voisi olla suurtakin apua tilanteeseen. Ja sinuna ainakin tilaisin ajan lastenneurologille/psykiatriaan erikoistuneelle lääkärille (tilannekuvausestasi oli vähän vaikea hahmottaa mistä ongelmat voisivat johtua), itse varmaan osaat hahmottaa oikeaa suuntaa keskusteltuasi lääkärien kanssa.

Joskus tämän kaltaiset lapset eivät osaa osoittaa rakkauttaan muille samoin kuin ns. normilapset. Siksi sinustakin varmaan tuntuu, että lapsi ei kaipaa sinua ja isäänsä. Tämä ei kuitenkaan ole totta, hän varmasti tarvitsee sinua ja ehkä jopa enemmän kuin tyttäresi. Älä mieti heidän erottamistaan, koska olette vielä ihan alkuvaiheessa avun ja tuen löytämisessä ja varmasti menossa parempaan suuntaan. Koita löytää itsellesi tukea/tukiverkostoa/vertaistukea haastavaan tilanteeseen. Kaikkea hyvää teille!

Kiitos! Meille on annettu niitä ohjeita ja neuvoja kotihoitoon, kun lapsi on kotona. Jossain määrin pystymme sitten helpottamaankin lapsen oloa. Se ei kuitenkaan poista esim. halua viedä toiselta leluja yms.

Koska olemme molemmat vanhemmat käytännössä paljon kotona, niin lastenhoitoa voidaan vuorotella. Näin molemmat vanhemmat saavat levätä välillä. Kasvatus- ja perheneuvolaan emme ole ottaneet yhteyttä. Sitäkin voisi kyllä kokeilla. Neurologin tutkimuksissa on käyty. Siellä ei ole vielä selvinnyt mitään, keväällä menemme osastojaksolle.

 

[ap]

Päivähoitoa minäkin ehdottaisin avuksi.

Jos olette jo käyneet tutkimuksissa, niin onko tämä vaihtoehto käsitelty kunnolla? Yleensä kuntouttava päivähoito on pienillä se ensimmäinen tukitoimi.

Käsiteltiin kyllä. Emme halua laittaa lastamme kunnalliseen päivähoitoon. Meidän arvomaailma poikkeaa liikaa tämän yhteiskunnan yleisistä arvoista.

Olisi mukava kuulla, mitkä ovat ne tärkeimmät teidän muista poikkeavat arvot jotka estävät kunnalliseen päivähoitoon menemisen.

Olemme ateisteja, ja vastustamme kapitalismia, materialistista arvomaailmaa, aseita ja yksityisautoilua. Konflikteja tulisi monissa arkisissa tilanteissa, kuten suhtautumisessa kuolemaan, juhlapyhissä, kulutuskäyttäytymisessä jne.

 

[hoya bella]

Olemme ateisteja, ja vastustamme kapitalismia, materialistista arvomaailmaa, aseita ja yksityisautoilua. Konflikteja tulisi monissa arkisissa tilanteissa, kuten suhtautumisessa kuolemaan, juhlapyhissä, kulutuskäyttäytymisessä jne.

Ööh.. miten sitten kun lapset menee kouluun ja ylipäätään lapset kasvavat isommiksi, konflikteja ei tule silloin? Aiotteko hoitaa lapset kouluikään asti kotona?

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Aijaa. Mä olen jo jonkin aikaa toivonut, että jotakin diagnosoitavaa löytyisi, ettei tarvitsisi syyttää vain luonnetta.

3 v on vielä pieni, muutaman vuoden päästä voi jo löytyäkin diagnoosi ja sitä myötä apu perheellenne.
Tuo kaveri sanoi, että diagnoosi oli suuri helpotus; ei olekaan kyse siitä, että hän olisi kaikesta kovasta työstä huolimatta huono kasvattaja.

Niin varmaan. Mä koin suuren helpotuksen jo siinä vaiheessa, kun nuorempi syntyi. Oli ihanaa huomata, että joku lapsi oli tyytyväinenkin.

Hae itsesi terapiaan. Ja jos tollaseks menee niin kummatkin lapset sijaiskoteihin. Lueppa omat vastauksesi ajatuksella. Oikein inho hyökii omaa lastaan kohtaan. :headwall:

Kuka helvetti sinulle sanoi että lasten tekeminen ja kasvattaminen tulee olemaan helppoa?

 

[Kowalski]

Olemme ateisteja, ja vastustamme kapitalismia, materialistista arvomaailmaa, aseita ja yksityisautoilua. Konflikteja tulisi monissa arkisissa tilanteissa, kuten suhtautumisessa kuolemaan, juhlapyhissä, kulutuskäyttäytymisessä jne.

Jaa, ei oo ollut ongelmaa...noista useampi natsaa minuunkin & moneen tuttuun, pojan hoitokaverin äitiin, jne.

Ehkä kuvittelette vaan olevanne liian erikoisia?

 

[ap]

Olemme ateisteja, ja vastustamme kapitalismia, materialistista arvomaailmaa, aseita ja yksityisautoilua. Konflikteja tulisi monissa arkisissa tilanteissa, kuten suhtautumisessa kuolemaan, juhlapyhissä, kulutuskäyttäytymisessä jne.

Ööh.. miten sitten kun lapset menee kouluun ja ylipäätään lapset kasvavat isommiksi, konflikteja ei tule silloin? Aiotteko hoitaa lapset kouluikään asti kotona?

Siinä vaiheessa he ovat jo vanhempia, ja osaavat erotella asioita.