Missä menee raja?

[vieras1234]

Mulla on itsellä myös lapset pienellä ikäerolla. Ja eipä sitä mikään muu auttanut kun olivat tossa 2-3 vuotiaita kuin vahtia kokoajan ja kaikenaikaa. Niin se vaan menee. Ja varsinki jos lapsella on jotaki ongelmatiikkaa että ei oo ns. tavislapsi niin sitä suuremmalla syyllä. Kukaan normaali ihminen ei edes tollasta miettis tai kyseenalaistaisi sitä etteikö lapsia tarvi vahtia.

 

[ap]

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

niskaan hengittämisessä nimenomaan on koko jutun juoni. Jos on lähekkäin syntyneitä lapsia, siinä ei hellitetä hetkeksikään ennen kuin heille on kehittynyt empatiakyky ja ymmärrystä.

Tästä luetun perusteella olen aika varma että ap:n lapsella ei ole mitään erityisongelmaa vaan vika on vanhempien ajattelemattomassa toiminnassa.

Mitäs me ollaan hänelle tehty?
Itse en vaan keksi mitään, eivätkä keksi asiantuntijatkaan. Eivät myöskään läheiset.

 

[vieras]

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

niskaan hengittämisessä nimenomaan on koko jutun juoni. Jos on lähekkäin syntyneitä lapsia, siinä ei hellitetä hetkeksikään ennen kuin heille on kehittynyt empatiakyky ja ymmärrystä.

Tästä luetun perusteella olen aika varma että ap:n lapsella ei ole mitään erityisongelmaa vaan vika on vanhempien ajattelemattomassa toiminnassa.

Miksi minä en ole huomannut tätä niskaan hengittämistä ystävieni perheissä? Useallakin on lapsia hieman yli vuoden ikäerolla, enkä ole kenenkään kuullut tällaisesta puhuvan tai koko ajan hengittävän lasten niskaan. Ystäväni saattavat laittaa keittiössä ruokaa lasten leikkiessä olo huoneessa.

Lisäksi olen sitä mieltä, että normaalille 3-vuotiaalle on jo muodostunut kuva siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja mikä satuttaa toista. Kaksi vuotiaalle ei vielä, mutta kolmivuotias ei ole enää taapero, vaan leikki-ikäinen...

 

[ap]

Mulla on itsellä myös lapset pienellä ikäerolla. Ja eipä sitä mikään muu auttanut kun olivat tossa 2-3 vuotiaita kuin vahtia kokoajan ja kaikenaikaa. Niin se vaan menee. Ja varsinki jos lapsella on jotaki ongelmatiikkaa että ei oo ns. tavislapsi niin sitä suuremmalla syyllä. Kukaan normaali ihminen ei edes tollasta miettis tai kyseenalaistaisi sitä etteikö lapsia tarvi vahtia.

Kuka on sanonut, ettenkö mä vahtisi lapsiani jatkuvasti?

 

[ARGGGGGGGGHHHHHHH]

Sanoit aiemmin, että tuntuu, että lapsi ei ymmärrä, että perheenjäseniin sattuu? Mutta pärjää muiden lasten kanssa? Autismissa ei varmaan tulisi toimeen kenenkään kanssa?

Muita lapsia se ei satuta. Joten en tiedä ymmärtäisikö sitten. Hän on erityisen varovainen vieraiden lasten kanssa. Omien ihmisten kanssa ei jaksa skarpata.

Voi pientä. Tuo on kyllä hirveä tilanne kun pitäisi jaksaa joka suuntaan. Mä en oikeasti tiedä diagnooseista yhtään mitään. Mutta jotain apuahan teidän on saatava tuohon. Oletko lukenut sen Greenen "Tulistuva lapsi"? Siinä on kuvattu toimintamalleja miten megavaikeiden lasten kanssa pärjää arjessa. Perusidea on se, että 3-vuotias ei ole ilkeä.

Lapsen pitäisi saada onnistumisen kokemuksia. Ehkä ryhmässä olo voisi olla sellainen juttu mistä kehutaan? Ja varata iltaisin aikaa siihen, että ottaa vastaan sitä lapsen raivoa.

Tsemppiä.

 

[vieras1234]

Mulla on itsellä myös lapset pienellä ikäerolla. Ja eipä sitä mikään muu auttanut kun olivat tossa 2-3 vuotiaita kuin vahtia kokoajan ja kaikenaikaa. Niin se vaan menee. Ja varsinki jos lapsella on jotaki ongelmatiikkaa että ei oo ns. tavislapsi niin sitä suuremmalla syyllä. Kukaan normaali ihminen ei edes tollasta miettis tai kyseenalaistaisi sitä etteikö lapsia tarvi vahtia.

Kuka on sanonut, ettenkö mä vahtisi lapsiani jatkuvasti?

Kirjoitat oudosti niskaanhengittäisestä, oletin että tarkoitat lapsen vahtimista koska siinä yhteydessä tuota käytit. Ja voisitko selventää, et mihin sen lapsesi siis OMAN lapsesi jolla ei ole mitään diagnoosia paitsi sinun käsitys siitä että lapsesi on hankala ja paha ja tahallaan satuttaja, siis et mihin hänet laittaisit? Johonki laitokseen? Vai pahojen taaperoiden koulutuslaitokseen.
Kirjoituksestasi nimittäin voi lukea, että ongelma on vanhemmissa ei lapsi raukassa jota rangaistu ymmärtämättömillä ja huonoilla vanhemmilla.

 

[ap]

Sanoit aiemmin, että tuntuu, että lapsi ei ymmärrä, että perheenjäseniin sattuu? Mutta pärjää muiden lasten kanssa? Autismissa ei varmaan tulisi toimeen kenenkään kanssa?

Muita lapsia se ei satuta. Joten en tiedä ymmärtäisikö sitten. Hän on erityisen varovainen vieraiden lasten kanssa. Omien ihmisten kanssa ei jaksa skarpata.

Voi pientä. Tuo on kyllä hirveä tilanne kun pitäisi jaksaa joka suuntaan. Mä en oikeasti tiedä diagnooseista yhtään mitään. Mutta jotain apuahan teidän on saatava tuohon. Oletko lukenut sen Greenen "Tulistuva lapsi"? Siinä on kuvattu toimintamalleja miten megavaikeiden lasten kanssa pärjää arjessa. Perusidea on se, että 3-vuotias ei ole ilkeä.

Lapsen pitäisi saada onnistumisen kokemuksia. Ehkä ryhmässä olo voisi olla sellainen juttu mistä kehutaan? Ja varata iltaisin aikaa siihen, että ottaa vastaan sitä lapsen raivoa.

Tsemppiä.

Hän saa olla päivittäin toisen vanhempansa kanssa kahden, ja touhuta jotain mukavaa. Ja päivittäin käydään myös puistossa missä saa leikkiä muiden lasten kanssa. Kehuja saa myös, ja on hyvin tyytyväinen itseensä. Kiitos kirjavinkistä!

 

[ap]

Mulla on itsellä myös lapset pienellä ikäerolla. Ja eipä sitä mikään muu auttanut kun olivat tossa 2-3 vuotiaita kuin vahtia kokoajan ja kaikenaikaa. Niin se vaan menee. Ja varsinki jos lapsella on jotaki ongelmatiikkaa että ei oo ns. tavislapsi niin sitä suuremmalla syyllä. Kukaan normaali ihminen ei edes tollasta miettis tai kyseenalaistaisi sitä etteikö lapsia tarvi vahtia.

Kuka on sanonut, ettenkö mä vahtisi lapsiani jatkuvasti?

Kirjoitat oudosti niskaanhengittäisestä, oletin että tarkoitat lapsen vahtimista koska siinä yhteydessä tuota käytit. Ja voisitko selventää, et mihin sen lapsesi siis OMAN lapsesi jolla ei ole mitään diagnoosia paitsi sinun käsitys siitä että lapsesi on hankala ja paha ja tahallaan satuttaja, siis et mihin hänet laittaisit? Johonki laitokseen? Vai pahojen taaperoiden koulutuslaitokseen.
Kirjoituksestasi nimittäin voi lukea, että ongelma on vanhemmissa ei lapsi raukassa jota rangaistu ymmärtämättömillä ja huonoilla vanhemmilla.

Niskaanhengittäminen ei ole normaalia lasten vahtimista. En minä tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Kaikki lapset ei saa haluamiaan vanhempia. Sellaista se elämä vaan on. Kaikkea ei voi saada. Mutta silti muut ihmiset pitää ottaa huomioon!

 

[hoya bella]

Tulee tästä nyt mieleen Lapsityrannit yms joissa "syy" on vanhemmissa. :/

 

[vieras]

Meidän esikoinen on nyt 6v ja nuorempi 4v. Esikoinen on vaativa ja haastava lapsi (taustalla voi olla adhd, asperger tms. ja sitä tutkitaan). Hetkeksikään heitä ei voinut jättää kaksin moneen vuoteen ja edelleenkin on vahdittava. Tiedän siis kyllä kuinka raskasta se on. Raahasin kuopusta vauvana vessaan, laitoin ruokaa niin että hän oli sylissä, nenääkään en voinut käydä pyyhkimässä yksin. Mutta siitä huolimatta mulle ei koskaan, ei ikänä, tullut mieleen et poika olis pitänyt jonnekin laittaa pois jaloista. Ymmärrän että olet väsynyt mutta ei lasta voi laittaa tai antaa pois vaikka hän ei sopisikaan perheen muottiin. Voit hakea hänelle hoitopaikkaa (vaikka osa-aikaista), apua perheneuvolasta tai sukulaista. Siinä saat hetken rauhaa ja pystyt taas antamaan lapselle enemmän rakkautta ja huomiota.

 

[ARGGGGGGGGHHHHHHH]

Sanoit aiemmin, että tuntuu, että lapsi ei ymmärrä, että perheenjäseniin sattuu? Mutta pärjää muiden lasten kanssa? Autismissa ei varmaan tulisi toimeen kenenkään kanssa?

Muita lapsia se ei satuta. Joten en tiedä ymmärtäisikö sitten. Hän on erityisen varovainen vieraiden lasten kanssa. Omien ihmisten kanssa ei jaksa skarpata.

Voi pientä. Tuo on kyllä hirveä tilanne kun pitäisi jaksaa joka suuntaan. Mä en oikeasti tiedä diagnooseista yhtään mitään. Mutta jotain apuahan teidän on saatava tuohon. Oletko lukenut sen Greenen "Tulistuva lapsi"? Siinä on kuvattu toimintamalleja miten megavaikeiden lasten kanssa pärjää arjessa. Perusidea on se, että 3-vuotias ei ole ilkeä.

Lapsen pitäisi saada onnistumisen kokemuksia. Ehkä ryhmässä olo voisi olla sellainen juttu mistä kehutaan? Ja varata iltaisin aikaa siihen, että ottaa vastaan sitä lapsen raivoa.

Tsemppiä.

Hän saa olla päivittäin toisen vanhempansa kanssa kahden, ja touhuta jotain mukavaa. Ja päivittäin käydään myös puistossa missä saa leikkiä muiden lasten kanssa. Kehuja saa myös, ja on hyvin tyytyväinen itseensä. Kiitos kirjavinkistä!

Näin mä oletinkin. Kun kasvatan itse lasta jota on pitänyt aina viihdyttää 24/7 ja joka saa megaraivareita, joihin ei auta mikään niin ymmärrän, että pukkaa väsyttämään. Mä en esimerkiksi koskaan ymmärtänyt missä välissä äidit tekee yhtään mitään, ja kun viisasteilijoiden neuvot eivät auttaneet niin sitä vain tunsi itsensä huonoksi kunnes tajusi, että kaikki aikuisetkaan eivät ole samanlaisia.. Kyllä normi 3-vuotiaan voi antaa leikkiä kun itse laittaa ruokaa ja vähän samalla vahtii.

 

[ARGGGGGGGGHHHHHHH]

Tulee tästä nyt mieleen Lapsityrannit yms joissa "syy" on vanhemmissa. :/

Annetaan potkut kaikille neurologeille ja psykologeille. Meillähän on kaltaisesi nero, joka tietää ilman kallista yliopistokoulutustakin totuuden.

 

[vieras]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Se ei ainkaan olisi hyväksi tälle 3vuotiaalle,jos siis tarkoitats itä että hän joutuisi vanhemmistaan eroon:/
Ei ole hyväksi tietenkään 2vuotiallekaan,mut enemmän tuo 3v sua tarttee..äitiään..

Joskus tuntuu siltä, ettei tuo vanhempi kaipaa meitä pätkän vertaa. Vanhempiaan siis. Kyllä se sisaruksensa perään kyselee. Nuorempi taas kyselee jatkuvasti poissaolevan vanhemman perään. Ainakin haluaa varmistaa, että on vielä olemassa, ja tulossa vielä kotiin.

Molemmat lapset tarvitsevat vanhempiaan ihan yhtä paljon mun mielestä. Molemmat tarvitsevat myöskin turvallisen kasvuympäristön. Toinen on vaaraksi itselleen ja muille. Mä näin kerran unessa, että esikoinen kuristi mut, kun mä nukuin.

Jos lapsi ei kaipaa vanhempiaan niin jossain kohtaa on menty metsään ja pahasti.

 

[hoya bella]

Tulee tästä nyt mieleen Lapsityrannit yms joissa "syy" on vanhemmissa. :/

Annetaan potkut kaikille neurologeille ja psykologeille. Meillähän on kaltaisesi nero, joka tietää ilman kallista yliopistokoulutustakin totuuden.

:headwall: Ei tarvi herneytyä.

 

[Kauhistus!]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

Se, sitä,tuon... Puhut lapsestasi kuin koirasta! Vie se kenneliin!

 

[vieras1234]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

Herramujee mitä tekstiä oon aina vaan vakuuttuneempi, että diagnoosi löytyy kun ap kattelee peiliin :kieh: vai 3 vuotias narsisti oikee

 

[maomao]

Mulla on kolme lasta ja esim. kahden ensimmäisen välinen ikäero 1v3kk, ei ole koskaan tarvinnut vahtia koko ajan! Normaali 3-vuotias osaa kyllä jo asettua toisen asemaan - eikä ole jatkuvasti väkivaltainen tai kohtele ihmisiä esineinä.

 

[ap]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Se ei ainkaan olisi hyväksi tälle 3vuotiaalle,jos siis tarkoitats itä että hän joutuisi vanhemmistaan eroon:/
Ei ole hyväksi tietenkään 2vuotiallekaan,mut enemmän tuo 3v sua tarttee..äitiään..

Joskus tuntuu siltä, ettei tuo vanhempi kaipaa meitä pätkän vertaa. Vanhempiaan siis. Kyllä se sisaruksensa perään kyselee. Nuorempi taas kyselee jatkuvasti poissaolevan vanhemman perään. Ainakin haluaa varmistaa, että on vielä olemassa, ja tulossa vielä kotiin.

Molemmat lapset tarvitsevat vanhempiaan ihan yhtä paljon mun mielestä. Molemmat tarvitsevat myöskin turvallisen kasvuympäristön. Toinen on vaaraksi itselleen ja muille. Mä näin kerran unessa, että esikoinen kuristi mut, kun mä nukuin.

Jos lapsi ei kaipaa vanhempiaan niin jossain kohtaa on menty metsään ja pahasti.

Hän ei ole koskaan kaivannut meitä. Oli syntyessään jo kypsä. Silti häntä rakastettiin. Enhän mä edes tajunnut mitään, ensimmäinen lapsi oli kyseessä.

 

[ap]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

Herramujee mitä tekstiä oon aina vaan vakuuttuneempi, että diagnoosi löytyy kun ap kattelee peiliin :kieh: vai 3 vuotias narsisti oikee

En mäkään ihan täydellinen ole, ja uskon sen vaikuttavan. Mutta kukaan ei jaksa mua kuunnella.

 

[Uskomatonta]

Taitaa vain olla kysymys siitä, että et rakasta esikoistasi kuten kultaisesti käyttäytyvää pienempää. En taida olla ihan väärässä. "Ei se kaipaa meitä" sanot. Taatusti kaipaa, mutta ei osaa vain osoittaa tunteitaan normaalisti.

 

[ap]

Taitaa vain olla kysymys siitä, että et rakasta esikoistasi kuten kultaisesti käyttäytyvää pienempää. En taida olla ihan väärässä. "Ei se kaipaa meitä" sanot. Taatusti kaipaa, mutta ei osaa vain osoittaa tunteitaan normaalisti.

Esikoinen on ollut meillä ennen toista lasta. Ongelmia on ollut alusta asti.

 

[niin]

Kuulostaa aika pitkälle normaalille 3v. Jos lähipiirissäsi on vaan rauhallisia lapsia ja oot saanut jotenkin väärän käsityksen minkälaisia 3v voi olla?Vaihtelua on nimittäin TODELLA paljon.Kuten sanoit, niin osaa lapsesi olla toisia kohtaan empaattinen ja huomioiva, silloinhan hän sen taidon osaa! Jotkut lapset vaan on niin vieraskoreita, että muiden nähden ovat "kilttejä" ja kotioloissa räiskyy ja pahasti. Meillä poika rauhoittui n.4v iässä, tyttö 3v ei ole edelleenkään rauhoittunut Tuli mieleen,että mitenkäs unien laita, nukkuuko päikyt? Meillä se ainakin rauhoittaa kummasti, jos joskus saa päikyille nukahtamaan. Mutta aika auttaa? Toivottavasti? Elä heitä kirvestä kaivoon vielä. Ja tämä ihan kaikella hyvällä, lastasi tuntematta *halaus*

 

[Uskomatonta]

Totta kai on esikoinen ollut ennen toisenkin syntymää ja varmaan ongelmatkin. Oletko alusta asti halunnut antaa lapsesi pois? Mitä apua esikoisellesi on siitä, että hän menisi toiseen perheeseen. Ongelman ydin ei lähde sillä. Hän sekä koko perhe tarvitsee kipeästi apua. Ymmärrän kyllä, että vaikeaa on ja varsinkin vahingoittamista ei voi sallia. Mutta on kyse myös pienen ihmisen elämästä. Miltä hänestä tuntuu jos hänet hylätään pois teidän elämästä. Etenkin veljensä elämästä?

 

[Lissu]

Ikävä tilanne, mutta mä en usko että on muuta vaihtoehtoa kuin se jatkuva vahtiminen kunnes lapset ovat isompia/ymmärtävät paremmin.

Joillekin lapsille riittää pelkkä peräänkatsominen, toisille ei. Erityislapsille varmastikaan ei. Mutta en silti pidä niskaanhengittämisenä lapsen valvomista, ainahan voi istua itse sinne leikkien keskelle ja osallistua, ei siinä tarvi milllään natsimeiningillä mennä.

Varmasti on silti haastava tilanne ja vaatii vanhemmilta suurta kärsivällisyyttä.

 

[Natsku]

Pieni lapsi ei ole tarkoituksella paha, koska ei ymmärrä mitä se pahuus on. Tuosta ap:n kirjoittelusta tulee semmoinen mielikuva, että hän pitää omaa lastaan pahana, ilkeänä... Voiko toinen lapsi tosiaan syrjäyttää ensimmäisen niin että SIITÄ halutaan eroon? Tuntuu aika uskomattomalta ja pahalta lukea tämmöistä... 3-vuotias ei välttämättä vielä tosiaankaan ymmärrä olla empaattinen. Jokainen lapsi kun on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan. Se on vanhemman/kasvattajan asia opettaa lapselle tunteita ja niiden näyttämistä ja säätelemistä. Aikuinen on aina lapselle malli. Jos ap niin kovin inhoaa esikoistaan ja tämän käytöstä niin oletettavasti se näkyy myös hänen käyttäytymisessään esikoista kohtaan. Myöskään se, että toista lasta rakastetaan/hänestä huolehditaan enemmän ei varmastikkaan helpota asiaa. Jotenkin minusta vaikuttaisi siltä, että mustasukkaisuus on kuitenkin aika suuressa roolissa tässä, ehkä myös äidin väsymys, mene ja tiedä. Perheneuvola voisi olla paikka jonne kannattaisi olla yhteydessä. Sieltä voisi saada ohjausta eteenpäin, vaikkapa niihin tutkimuksiin sitten. Nykyään vaan tuntuu olevan kaikilla hinku saada vähänkin normista poikkeavalle lapselle joku diagnoosi, vaikka ongelma saattaisi korjaantua muulla tavoin, esim. omaa toimintamallia muutamalla. Jaksamista toivon ap:lle ja sitä että hän jaksaisi täysillä sitä esikoistaankin rakastaa ja arvostaa.