Minusta tuntuu etten jaksa enää elää...

[ev]

Olen jo pitkään taistellut masennusta vastaan, on lääkkeet, terapiassa käyn jne, mutta en vaan saa elämänsyrjästä kiinni. Jokainen päivä on tuskaa, en jaksaisi hengittää edes.

Olen epätoivoisimpina hetkinä pyytänyt mieheltä lupaa päästää irti, että saisi mennä. Kuolla. Yritin itsemurhaa jokin aika sitten, minut saatiin kuitenkin pelastettua. Mutta muistan sen ihanan tunteen kun uni vaan tuli ja se olisi ollut siinä. Ei enää kituuttamista täällä... Kun minä en jaksa edes peseytyä. En laittaa tiskejä koneeseen. En mitään. Jatkuva huono omatunto kalvaa ja pahentaa vaan oloani.

Eniten mietin lapsiani, vihaavatko he minua jos tapan itseni vai ymmärtäisivätkö he joku päivä päätökseni.

 

["huh"]

jos mietit lapsiasi niin et tee itsellesi mitään!

 

[v]

Kuulostaa kurjalta. Itse sairastuin masennukseen puolitoista vuotta sitten, koko tulevaisuus näytti harmaalta. Ajattelin, että hyppään sillalta alas.

Jostain sain kuitenkin voimia jatkaa. Onneksi. Muistathan ottaa päivittäin pari hyvänlaatuista kalaöljypilleriä, missä hyvälaatuista omega3-rasvahappoa. Tuo vaikuttaa oleellisesti aivojen toimintaan.

 

[a.p]

[QUOTE="huh";22388639]jos mietit lapsiasi niin et tee itsellesi mitään![/QUOTE]

Mutta enkä aiheuta lapsille jo kamalat muistot lapsuudesta tällä sairaudellani?

Joissain tilanteissa kuolema voi olla helpotus läheisillekin.

 

[masentuneen isän tytär]

se ei ole koskaan helpotus lähimmäisille! älä missään nimessä tee mitään itsellesi! Vaikka olet nyt tällä hetkellä masentunut, ja koet itsesi taakaksi muille, sitä et kuitenkaan ole! Lapsesi rakastavat sinua, ja se mitä nyt pitää tehdä, on kaikin keinoin saada itsesi kuntoon. Ei ole lapsille kiva mennä hautakummulle kukkia viemään...

Parempi vaikka mennä hoitolaitokseen joksikin aikaa että saat itsesi kuntoon, kuolemasta jää vain ikäviä kysymyksiä ja pelkoja lapsille...

 

["minä"]

Olen jo pitkään taistellut masennusta vastaan, on lääkkeet, terapiassa käyn jne, mutta en vaan saa elämänsyrjästä kiinni. Jokainen päivä on tuskaa, en jaksaisi hengittää edes.

Olen epätoivoisimpina hetkinä pyytänyt mieheltä lupaa päästää irti, että saisi mennä. Kuolla. Yritin itsemurhaa jokin aika sitten, minut saatiin kuitenkin pelastettua. Mutta muistan sen ihanan tunteen kun uni vaan tuli ja se olisi ollut siinä. Ei enää kituuttamista täällä... Kun minä en jaksa edes peseytyä. En laittaa tiskejä koneeseen. En mitään. Jatkuva huono omatunto kalvaa ja pahentaa vaan oloani.

Eniten mietin lapsiani, vihaavatko he minua jos tapan itseni vai ymmärtäisivätkö he joku päivä päätökseni.

Muistan että olet aikaisemminkin kertonut tilanteestasi. Muistanko oikein että sulla on jo lapsuudesta saakka ollut jotain? Mä oon kans aika huonona ja yksin. Ei ole miestä eikä ketään, välillä tuntuu että tämä yksinäisyys on se viimeinen niitti.
En mäkään jaksa ku yhden lautasen tiskata kerralla, kaikki on kaaoksessa.
Turha toivoakaan että kukaan tulee tänne. Ei tule kukaan.
Mun terapia ei auta mua ja mulla ei mikään muutu eli en ole parantunut.
Oon miettinyt traumaterapiaa tai hypnoterapiaa, jotain mikä vois ehkä oikeasti auttaa.
Voisko sua auttaa jokin muu hoitomuoto? Onko sulla traumoja?
Mä oon lukossa just vanhojen asioiden takia joita en saa "ulos".
Yritä jaksaa. Mieti että me saamme "olla pois" muutama tunti kun menemme
nukkumaan. Tuntuu vaan että sä et ole löytänyt vielä sitä "oikeaa apua".

 

[a.p]

[QUOTE="minä";22388748]Muistan että olet aikaisemminkin kertonut tilanteestasi. Muistanko oikein että sulla on jo lapsuudesta saakka ollut jotain? Mä oon kans aika huonona ja yksin. Ei ole miestä eikä ketään, välillä tuntuu että tämä yksinäisyys on se viimeinen niitti.
En mäkään jaksa ku yhden lautasen tiskata kerralla, kaikki on kaaoksessa.
Turha toivoakaan että kukaan tulee tänne. Ei tule kukaan.
Mun terapia ei auta mua ja mulla ei mikään muutu eli en ole parantunut.
Oon miettinyt traumaterapiaa tai hypnoterapiaa, jotain mikä vois ehkä oikeasti auttaa.
Voisko sua auttaa jokin muu hoitomuoto? Onko sulla traumoja?
Mä oon lukossa just vanhojen asioiden takia joita en saa "ulos".
Yritä jaksaa. Mieti että me saamme "olla pois" muutama tunti kun menemme
nukkumaan. Tuntuu vaan että sä et ole löytänyt vielä sitä "oikeaa apua".[/QUOTE]

Juu, olen kertonut aikaisemminkin täällä masennuksestani ja siitä kun ei parannukaan.

Mulla on kyllä mies joka koittaa mua parhaansa mukaan tsemppaa, ja tunnen viiltävää syyllisyyttä sairaudestani, siitä että mies joutuu niin paljon ottamaan vastuuta yksin kun minusta ei siihen ole. Väsyn aivan mitättömästä.

Tsemppiä sulle kamalasti. Ehkä se aurinko vielä paistaa meille joskus. *halaus*

 

[Paatunut Parahdus]

Pitäisikö sinun harkita osastohoitoa? :hug: voimia!

 

[a.p]

Pitäisikö sinun harkita osastohoitoa? :hug: voimia!

Mä kysyin 3pvä sitten psykiatriltani tätä asiaa, ei kuulemma suosittele minulle osastohoitoa ainakaan tällä hetkellä. Epäili sen tekevän minulle kuulemma enemmän haittaa kuin hyötyä.

Olen kerran ollut osastolla ja se oli kyllä aika peestä, ainoa positiivinen asia oli oma rauha, ei tarvinnut stressaa kotitöitä tai sitä etten jaksa olla lasten kanssa tmv, ja se etten päässyt satuttamaan itseäni (olin tuolloin vahvasti itsetuhoinen) Mutta mitään hyötyä parantumisen kannalta siitä ei ollut.

 

[Lila*]

Masennuksen hoitoon on kehitetty mm. tietoinen läsnäolon menetelmä.

http://yle.fi/akuutti/arkisto2006/141106_e.htm

 

[Paatunut Parahdus]

Mä kysyin 3pvä sitten psykiatriltani tätä asiaa, ei kuulemma suosittele minulle osastohoitoa ainakaan tällä hetkellä. Epäili sen tekevän minulle kuulemma enemmän haittaa kuin hyötyä.

Olen kerran ollut osastolla ja se oli kyllä aika peestä, ainoa positiivinen asia oli oma rauha, ei tarvinnut stressaa kotitöitä tai sitä etten jaksa olla lasten kanssa tmv, ja se etten päässyt satuttamaan itseäni (olin tuolloin vahvasti itsetuhoinen) Mutta mitään hyötyä parantumisen kannalta siitä ei ollut.

Olet kuitenkin konsultoinut lääkäriä. Muistathan kuitenkin, että jos kovin itsetuhoiseksi käyt, niin ota yhteyttä heti sairaalaan ja hae aktiivisesti itsesi turvaan. Se on parasta mitä voit tehdä itsellesi ja kuule minua, parasta mitä voit tehdä perheellesi. Tiedän, että sinua väsyttää. En väheksy sitä yhtään, mutta yritä vielä.

Tarvitset toivoa ja uskoa ja toivon, että voisin sitä sinulle antaa lohduttavilla sanoilla. On kuitenkin mahdollista, että se vakava, toistuva ja sitkeä masennus voi taittua. Minulla oli juuri neljäs jakso menossa elämässäni. Tuosta suosta olen hiljalleen noussut ylös. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta sitä en nyt murehdikaan etukäteen. Uskon, että sinulla on mahdollisuus parantua ja pysyä terveenä.

:hug:

 

[a.p]

Olet kuitenkin konsultoinut lääkäriä. Muistathan kuitenkin, että jos kovin itsetuhoiseksi käyt, niin ota yhteyttä heti sairaalaan ja hae aktiivisesti itsesi turvaan. Se on parasta mitä voit tehdä itsellesi ja kuule minua, parasta mitä voit tehdä perheellesi. Tiedän, että sinua väsyttää. En väheksy sitä yhtään, mutta yritä vielä.

Tarvitset toivoa ja uskoa ja toivon, että voisin sitä sinulle antaa lohduttavilla sanoilla. On kuitenkin mahdollista, että se vakava, toistuva ja sitkeä masennus voi taittua. Minulla oli juuri neljäs jakso menossa elämässäni. Tuosta suosta olen hiljalleen noussut ylös. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta sitä en nyt murehdikaan etukäteen. Uskon, että sinulla on mahdollisuus parantua ja pysyä terveenä.

:hug:

Oletko sä se entinen harmaa joka on jakanut monille niitä ihania kannustavia sanoja täällä? Tekstisi on ainakin samanlaista.

Kiitos sinulle paljon ja paljon voimia omassa taistelussasi tätä kamalaa sairautta vastaan. :heart:

 

[Non compos mentis]

Kokeile sähköhoitoterapiaa. Tämä ei ole vittuilua tai vitsailua, vaan se on edelleen nopeiten masennukseen vaikuttava hoitomuoto.

 

[a.p]

Kokeile sähköhoitoterapiaa. Tämä ei ole vittuilua tai vitsailua, vaan se on edelleen nopeiten masennukseen vaikuttava hoitomuoto.

Täällä joku mulle sitä joskus ehdottikin... Kuulostaa kyllä niin hurjalle että oksat pois. Enkä tiedä miten helposti siihen pääsee edes.. En usko että lääkärit helpolla siihen laittaa, kai ne sitä muuten ehdottaisi.

 

[Non compos mentis]

Täällä joku mulle sitä joskus ehdottikin... Kuulostaa kyllä niin hurjalle että oksat pois. Enkä tiedä miten helposti siihen pääsee edes.. En usko että lääkärit helpolla siihen laittaa, kai ne sitä muuten ehdottaisi.

Veikkaan, että tarvitsee olla alan erikoislääkäri, että tietäisi siitä tarpeeksi. Eikö hurjemmalta kuulosta kuolla pois näkemättä vaikkapa lastesi suuria päiviä?

 

[a.p]

Veikkaan, että tarvitsee olla alan erikoislääkäri, että tietäisi siitä tarpeeksi. Eikö hurjemmalta kuulosta kuolla pois näkemättä vaikkapa lastesi suuria päiviä?

No toki, mutta ehken ole vielä siinä kunnossa että tuota hoitoa edes saisin. Olen ottanut siitä selvää ja sähköä käytetään vain erittäin vaikeissa masennustiloissa jolloin potilas on huomattavan huonossa kunnossa, tuskainen jne. Käytetään vain ns akuuttitapauksissa.

 

["vieras"]

Työelämästä poissaolleena 08 kesästä lähtien voin sanoa, että toipuminen ottaa aikaa. Olen ollut siis kohta 2 v. 6 kk kotona kuntoutumassa. Minä toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. On minullakin välillä ajatuksia, että tekisin itselleni jotain. Minä rakastan ja minua rakastetaan vaikka olen sairastunut. Ihmiset osaa olla toisilleen julmia, mutta älä ole itsellesi vielä julmempi. Olen ollut sairaalahoidossa tarkkailussa psykoosiepäilyn takia ja nyt terapiassa käynyt kohta 2 vuotta. Nyt alan kysymän kuka minä oikeastaan olen ja alan rakentaa minuuttani askel askeleelta. Yksi neuvo: Älä satuta muita rakkaitasi siksi, että sinun on paha olla ja haluat päästä irti siitä pahasta olosta.

 

[a.p]

[QUOTE="vieras";22390352]Työelämästä poissaolleena 08 kesästä lähtien voin sanoa, että toipuminen ottaa aikaa. Olen ollut siis kohta 2 v. 6 kk kotona kuntoutumassa. Minä toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. On minullakin välillä ajatuksia, että tekisin itselleni jotain. Minä rakastan ja minua rakastetaan vaikka olen sairastunut. Ihmiset osaa olla toisilleen julmia, mutta älä ole itsellesi vielä julmempi. Olen ollut sairaalahoidossa tarkkailussa psykoosiepäilyn takia ja nyt terapiassa käynyt kohta 2 vuotta. Nyt alan kysymän kuka minä oikeastaan olen ja alan rakentaa minuuttani askel askeleelta. Yksi neuvo: Älä satuta muita rakkaitasi siksi, että sinun on paha olla ja haluat päästä irti siitä pahasta olosta.[/QUOTE]

Mä olen joinakin päivinä vaan niin poikki etten osaa ajatella että satuttaisin muita kuolemalla. Silloin olen niin vakuuttunut siitä että kaikilla olisi parempi ilman minua. Ja juuri sillä hetkellä en edes välitä muusta, se oma paha olo on niin kaiken nielevää ettei ajattele enää muita. Ajatuksissa on vain saada oma paha olo pois.

 

["äippä"]

Ja minä vain mietin että jos ihminen on loppu ja itse haluaa päästää elämästään irti, miksi ei saisi tehdä niin? Miksi aina muka pitäsi olla toivoa ja mahdollisuus?Ihan kuin kuolema olisi niin kamala asia.Eikös se ole ikuiseen lepoon pääsyä?

 

[kysyn vaan]

Mutta enkä aiheuta lapsille jo kamalat muistot lapsuudesta tällä sairaudellani?

Joissain tilanteissa kuolema voi olla helpotus läheisillekin.

Kai tiedät että omaisen itsemurha lisää myös läheisten sukulaisten itsemurhariskiä? Haluatko että lapsesi jonain päivänä tappavat itsensä äitinsä esimerkin mukaan?

 

["huh"]

Kai tiedät että omaisen itsemurha lisää myös läheisten sukulaisten itsemurhariskiä? Haluatko että lapsesi jonain päivänä tappavat itsensä äitinsä esimerkin mukaan?

Taas syyllistää.Kukin kantakoon omat valintansa seuraukset itse.

 

["vieras"]

Saatan kuulostaa nyt julmalta, mutta musta tuntuu, että masentunut ihminen pyörii vaan oman itsensä ympärillä. Kohota ne silmät lapsiisi ja mieti, mitä olet ajatellut heille aiheuttaa noilla itsetuhoisilla ajatuksilla. Kuinka karmea!!!! kohtalo olisi, jos oma äiti menisi pois ja vielä oman käden kautta. Ajattele nyt lapsiasi. kun olet ne hankkinutkin!!

 

["minä"]

Vastasin jo ylempänä, mutta siitä huolimatta että on masennusta ja pahaa oloa, voi yrittää suunnata ajatukset ja teot muihin. Helppo tietysti sanoa. Mua piristää toiset ihmiset, sisaruksen lapset jne.
Mulla on hankala tilanne kun en voi mennä hoitoon, joskus on ollut tunne että haluan osastolle.
Mutta en voi koska olen yh. Vasta sitten kun lapsi on tulossa 18-vuotiaaksi, voin "revetä".

 

[a.p]

tänään taas päivä kun olen vaan maannut. äsken vasta nousin ylös. mies kävi patistamassa, ei ymmärrä miksi en pysty tekemään mitään. se on yksin puuhannut koko päivän...

yritin pestä vessaa. tuloksena: istuin vessan lattialla ja tuijotin seinää. olen hyödytön.

 

[dechs]

Rukoile Xenulta voimaa että saat thetanisi tasapainoon.